Adoraatio on aistivoimainen meditaatio ”huutavan äänestä erämaassa”, jonka seremoniallinen rakenne luotaa tuon äänen kykyä kantaa nykyisyyteemme. Se on kiihkeä tuijotus Johannes Kastajan yksinäisyyteen, ikonografiaan, mytologiaan – ja kykyyn edelleen vietellä meitä.
Adoraatio on lahjakkaan tekijän muistutus siitä, miten paljon klassisella runoelmamuodolla on edelleen annettavanaan.
"Ja ruumiin lyyra kieletön nyt lakkaamatta soi häiriten tyytyväisyyttä kotien, valhetta valmiuden"
Erkka Filanderin kolmas runoteos Adoraatio jatkaa Torson viitoittamaa tietä. Siinä missä Torson fokuksessa on marttyyrius, Adoraatio ottaa aiheekseen profeetan, Johannes Kastajan.
Filanderilla on häkellyttävä lahja uskonnollisen kokemuksen tarkasteluun. Adoraatio on monitahoinen ja haastava teos, joka piirtää väkevän kuvan Kristuksen edeltäjästä samalla tarkastellen yleisinhimillistä uskonnollista kokemusta - teoksessa peilautuvat pakanuus ja kristillisyys, hienovaraisesti perenniaalifilosofiaa ja jungilaisuutta liipaten.
Tämä näkyy siinä miten Filander asiaa alleviivamatta samaistaa kevään ja Kristuksen, auringon ja Jumalan. Se miten tämä paketoidaan raastavan kaunosieluiseen ruumiillisuuteen on todella jotain:
"Auringon alasin verkkokalvoissa ei ole vain minussa vaan iskee muissakin"
Lainaus on teoksen äärimmäisen kauniista Androgynos/Sanctus -osiosta, jossa Filander aloittaa kaaren sisällä hehkuvasta passiosta ulkoisen Voiman tunnistamiseen.
Tätä seuraava Psilax/Benedictus vie tämän kokrmuksen lintujen matkassa suuren tyhjän avaruuden kelluvaan huumaan.
Kokonaisuudessaan teos vie välttämättömän, pakottavan äärelle (tuoden uskonnonfilosofin mieleen William Jamesin Will to Believen):
"Kylkeäsi vasten painaa äärimmäisen, ainoan palo"
Julma autuas kokemus siitä, Toisesta - Johannes Kastajan matkasta kohti kuolemaa, jotta Jumala voisi astua maailmaan. Siitä miten "hirvittävällä toivolla vääntää itsestään sielun katastrofin".
Kokonaisuus vangitsee myös asketismin ja ekstaasin suhteen hävyttömällä tarkkakatseisuudella:
"Veren kimara askeetin kehossa kuin sinua suudeltaisiin, vereslihaa"
Adoraatio ei ole helppoa settiä. Luin tämän monta kertaa muistiinpanoilla ja ilman. Mutta teos todella iski kuin häikäisevä vasara auringon alasimeen. Ja nosti Filanderin kiistattomasti suosikkikirjailijoideni joukkoon.
27 sivua. Katolinen messu, Johannes Kastaja, Dionysos, askeesi, ekstaasi, ruumis ja uhri.
Adoraatio on häkellyttävän tiheä runoteos, jossa profeetan matka alkaa muistuttaa runoilijan matkaa: jostakin omasta on luovuttava, jotta jokin suurempi voisi tulla näkyväksi.
Luin, palasin alkuun ja luin uudelleen. Ja jäin aika pöllämystyneenä ihmettelemään, miten näin pieneen tilaan voi mahtua näin paljon.
Erkka, on myönnettävä, että tunnen aikamoista adoraatiota sinua kohtaan.
"Ennen työskentelyn puroja, liplattavaa rauhaa kuljit piiskaavaan koskeen ja täytit hetkiäsi pauhulla, kylmässä kahlasit ja täytyit
pauhun ei-millään, ei-mikään täytti kokemuksen ja aika oli täysi ja seisoit pauhussa kuin halko nuotiossa ja yhdistit toistamasi kuiskauksen ei-mihinkään, sen meteliin"