Valuvika

by Soili Pohjalainen

Joskus paras roolimalli on karvalakkimalli

Kannipaali. Rinsessa Tesiree. Ne olivat Arttu-vaarin lempinimet ainoalle lapsenlapselleen Marialle, joka vietti lapsuudenkesiään mummon emännänjakkaralla ja vaarin puupinon varjossa.

Kun Pohjois-Karjalasta soitetaan, että Arttu on seikkaillut kalsareissaan pankissa, Maria patistetaan apuun. Ja niin Maria jättää miehensä espoolaisen ulkoilualueen parkkipaikalle ja kaasuttaa kohti itärajaa. Ruokkoamaton mökki on täynnä muistoja: vaari on tehnyt jääräpäisyydestä hyveen, ja mummo seurasi miehensä metkuja tyynenä kuin Englannin kuningatar mutta viihdytti itseään taidokkaalla piilo­vittuilulla. Isovanhempien avioliiton yksityiskohdat upposivat pienen Marian mieleen noustakseen nyt pintaan.

Kun raskaustestin näyttöön ilmestyy kaksi viivaa Joensuun Hesburgerin vessassa, Marian suunnitelmat menevät uusiksi. Artun luona asuessaan hän huomaa, että Pohjois-Karjalan kääntöpiiriltä katsottuna vatulointi vähenee. Jos avioliiton ongelmia ei osaa selittää niin, että pirtinpöydän toisella puolella kossuaan latkiva leskimies ne ymmärtää, ongelmia ei oikeasti ole.

Karhean humoristinen Valuvika asettaa vastakkain kaksi sukupolvea, joiden elämät törmäävät toisiinsa sukutilan ruohottuneella pihamaalla. Artun elämänviisauksista ei saa syvällisiä aforismeja, mutta joskus paras roolimalli onkin karvalakkimalli.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Contemporary

176 pages, Hardcover

First published March 19, 2019

Reviews

[Reetta Saine · Rating 4 out of 5]

Mielensäpahoittaja marinoidaan viinassa, pistetään menneisyyteen aimo annos epämääräisyyttä ja luonteeseen kunnon tujaus vittumaisuutta. Tyttärentyttäreen komplekseja, äitisuhdetta, ahdistusta, huonoa käytöstä ja vähän ilkeyttä. Löytyy yhteinen pohja sukupolvien ajatuksiin, toiselle tulevaisuus, toiselle lusikkaleivät syntymäpäiville, ristiäisiin tai hautajaisiin. Ehkä niihin kaikkiin.

[Terhi · Rating 4 out of 5]

Kolmekymppinen Maria lähtee Itä-Suomen syrjäseudulle huolehtimaan isoisästään Artusta. Itse asiassa Maria lähinnä pakenee omia ongelmiaan: huonoa itsetuntoaan, surkeaa äitisuhdettaan, lapsettomuusongelmaa, lapatossu aviomiestään... Marian lapsuudenmuistot mummolasta tuntuvat tutuilta ja kansanmies Arttu on hurmaava persoona. Marian ongelmat jäävät pääosin vähän vieraiksi.

[Karoliina Timonen · Rating 4 out of 5]

3,75/5

[mansikkakeittosi · Rating 2 out of 5]

Odotin kirjalta jotakin suurempaa ja vaikuttavempaa. Ehkä tarina ja miljöö eivät vain minulle uponneet, mutta oli tömä ihan perushyvä kirja.

[Elina Mäkitalo · Rating 4 out of 5]

Ihan kiva ja välillä hauska tarina naisesta ja isoisästä. Oli ihan kiva kirja lukea läpi.

[Suvi · Rating 4 out of 5]

Kevyttä viihdettä, muttei kuitenkaan höttöä. Humorististen sutkautusten ja kepeähkön kerronnan takaa löytyi isojakin teemoja yksinäisyydestä, alkoholismista, ihmissuhdeongelmista, lapsettomuudesta ja ylisukupolvisista komplekseista suhteessa vanhempiin. Hieman häiritsi se, miten paljon Arttu ja koko kirja oli saanut vaikutteita Mielensäpahoittajalta, vaikka toisaalta Artun hahmo oli mielestäni onnistuneempi kuin esikuvansa. Artussa on enemmän syvyyttä ja hänen ulosantinsa on huomattavasti värikkäämpää ja vähemmän kliseistä kuin Mielensäpahoittajan. Tyttärentytär Maria oli kaikessa rasittavuudessaan ja ongelmallisuudessaan niin ikään onnistunut hahmo. Jopa karikatyyrimäinen kuvaus stressaantuneesta itsetunto-ongelmaisesta naisesta, joka pakenee ongelmiaan isoisän luokse korpeen alkuun uhriutuen, mutta lopulta eheytyen. Kaikkinensa kirja on viihdyttävä, hyvin kirjoitettu ja oivaltavan huumorin sävyttämä kokonaisuus.

[Reetta · Rating 4 out of 5]

Ihan kiva pieni kirja, pidin kertojanäänestä, joka oli hyvin samantyyppinen kuin Ihon alla-kirjassa, turhaa hempeilyä vältellään ja huumori on välillä mustahkoa. Muuten nämä tarinat ovatkin aivan erilaiset.
Tässä kirjassa pyöritään omilla asuinseuduilla, mikä laittoi välillä hymyilyttämään -Pohjois-Karjalan vanhat ukot ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Itsekin tänne alunperin pääkaupunkiseudulta muuttaneena samaistun minäkertojaan, joten viihdyin hyvin tämän parissa. Kirjassa on sopivan rempseä ote, joten vaikka yleensä pitkästyn ihmissuhdevatvontaan, tämä solahti sopivasti omaan huumorintajuun. Samalla voi vähän pohtia syntyjä syviä. Tsemppiä vaan kaikille Pohjois-Karjalan leskimiehille ja etenkin heidän omaisilleen. Ei ole elämä aina helppoo, ei.

[Pia · Rating 4 out of 5]

Juonihan on tuttu: seniili vaari asumassa yksin ja kaukana. Lapsenlapsi, joka tuumailee lapsen hankkimista ja lähtee puoliyllärinä käymään vaarinsa luona. Kuulostaako ihan Mielensäpahoittajalta? Nii miustakii.

Mut ei se mittään! Samassa hengessä Valuvikakin kulkee, mutta vähän vittumaisemmalla kielellä ja asenteella. Eikä juonella tässä edes suurta väliä ole, sillä herkullisimmat hetket käydään muistoissa ja kahdenkeskisissä "dialogeissa", jos nyt tuollaista sanaa voi Marian ja vaarinsa jutteluista käyttää.

Pienoisromaani sinkoaa sukupolvien väliseen kuiluun ja kenties myös sieltä ylös.

[Annamanna · Rating 3 out of 5]

Odotin Käyttövehkeiden jälkeen yhtä lakonisen hauskaa perhekuvausta, mutta tämä ei kyllä naurattanut kuin kerran. Tuli ihan liikaa Mielensäpahoittaja mieleen; tässä jopa juonikuvio kuin suoraan uusimmasta MP-elokuvasta (vaari maalla, kaupunkilainen lapsenlapsi odottaa vauvaa jne.). Ehkä kolmas on sitten taas enempi mua varten, kirjoittaahan Pohjalainen osaa.

[Aapo · Rating 3 out of 5]

Ei tässä mitään varsinaista vikaa ollut: sujuva ja vetävä, hetkittäin sopivasti yllättävä ja sikäli raikas. Jotenkin en vain innostunut sen enempää. Ehkä osasyy olo väärät odotukset: jossain (Hesarin?) arviossa tätä verrattiin Mielensäpahoittajaan, kehuttiin paremmaksi. Odotin hauskempaa tai ainakin jotain persoonallisempaa.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Sympaattinen ja elämänläheinen tarina, jossa minua sykähdyttivät eniten Pohjois-Karjalan miljöö ja Arttu-ukki. Jos ei olisi lukenut Mielensäpahoittajia, tästä olisi tykännyt ehkä vielä enemmän - nyt samankaltaisuus hieman häiritsi lukukokemusta. Ehdottomasti luettava Pohjalaisen muutkin kirjat jatkossa, googlettelin jo taustatietoa tästä itselleni uudesta kirjailijatuttavuudesta.

[Ira Vihreälehto · Rating 4 out of 5]

Mainiosti kirjoitetussa romaanissa on ihastuttava itäsuomalainen mieshahmo, joka tuo mieleen kavalkadin itse tuntemiani miehiä. Muistot mummolasta ovat kirjan ansiokasta antia, niihin varmasti moni voi samaistua.

[Tiina Mahlamäki · Rating 4 out of 5]

Kevyttä, hauskasti kirjoitettua ja eloisasti luettua kerrontaa isoisän ja tyttärentyttären pitkäksi venähtäneestä kohtaamisesta itäsuomalaisella maaseudulla. Pinnan alla on kuitenkin suuria teemoja: vanhemmuus, parisuhde, alkoholismi, vanhuus, syntymä ja kuolema.

[Irina · Rating 2 out of 5]

Ei ollut huono, mutta tarina jäi sen verran köykäiseksi, etten periaatteesta anna enempää tähtiä. Voin kyllä suositella nopsaksi iltalukemiseksi, jos vittuuntunut ja vittua hokeva naispäähenkilö ei haittaa. (Mua ei haitannut, mutta hurmaako lukupiirin mummot, sitä en tiedä. 🙊)

[Katja Halonen · Rating 3 out of 5]

Kirjan päähenkilö kamppailee monelle meistä tuttujen aiheiden kanssa: työelämä, parisuhde ja lapsen hankkiminen, suhde äitiin, joka saa ylipuhuttua päähenkilön vanhenevan ukin peräänkatsojaksi. Aika uskottavaa kerrontaa ja paikoin viihdyttävääkin, mutta ei mitenkään erikoinen tai massasta erottuva.

[Kirja Vieköön! · Rating 3 out of 5]

Herkullinen asetelma & kivaa sanailua, mutta ei hauskuuttanut loppuun asti.

[Heli Pekkarinen · Rating 3 out of 5]

Ihan kiva, mutta epäuskottava ja epätasainen.

[Suvi · Rating 3 out of 5]

Hauska ja mielenkiintoinen. Eniten pidin isovanhemmista, heistä olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

[Amanda · Rating 4 out of 5]

Sukupolvien välisestä kuilusta ja yhteydestä sekä perhesuhteista. Jollain tavalla ollaan (epäterveen puhumattoman ja alkoholisoituneen) suomalaisuuden ytimessä.