Yllättävän moni meistä kantaa traumaa sisällään. Pohjimmiltaan jokainen meistä on selviytyjä. Rohkaiseva kirja opastaa kohti trauman tunnistamista ja siitä toipumista. Se haastaa pohtimaan omia tuhoisia käytösmallejamme, jotka ovat kasvumme tiellä. Teos kertoo myös rakkaudesta: se mikä on suhteessa rikottu, voidaan suhteessa myös parantaa. Jo tieto kumppanin traumasta voi pelastaa parisuhteen. Harri Virtanen on terapeutti, kirjailija ja käsikirjoittaja. Vapaa-ajallaan hän kengittää hevosia.
Hieno kirja. Pidin siitä, että mukaan sekoitettiin erilaisia aineksia taruista, mytologioista, esimerkkitapauksista että omakohtaisista kokemuksista. Yksityisistä kokemuksista tuli yleisiä ja yleisistä yksityisiä. Hyvin positiivinen teos, joka ei sulje pois kärsimyksen vääjäämättömyyttä.
Aiheeltaan todella kiinnostava ja paikoin tosi oivaltavakin kirja, joka harmillisesti jää kuitenkin kokonaisuutena vaille punaista lankaa. Tajusin ehkä vasta ihan lopussa, tai jos se alussa mainittiin niin ohi meni, että kirjan tarkoitus on kärsimyksen ymmärtäminen. Se, kenen on tarkoitus ymmärtää kärsimystä, jää silti vähän epäselväksi. Asiakas, omainen, terapeutti, kaikki jäävät vaan sekavaan soppaan lillumaan, eikä kirja siksi kohdennu oikein kenellekään. Mua tällainen mutuilu ja omakohtaisuus vähän ärsyttää, joten tyydyn antamaan kolme tähteä.
I expected nothing of this book and I ended writing down a million notes. Felt like he was talking straight to me, talking about the Hero's Journey by Joseph Campbell and the worth of humans in our society and buddhism and disassociation and alcoholism and super heroes and resilience and surrogate families. At times it felt like a book written by an algorithm who has studied my brain lately. Dark subjects, but something very soft and hopeful sprinkled all over it. Maybe I've been lucky with my reading choices lately or then I've in a phase where simply everything seems to make sense, but this was just perfect. A bit short and maybe oversimplified at times, but just what I needed right now. God bless you Harri Virtanen for this book.
Sekalainen kokoelma kansantarustoa, populaarikulttuuria ja psykoanalyysia. Hyvin pinnallinen katsaus aiheeseen, mutta juurikin tästä syystä voisi ehkä toimia ensimmäistä kertaa traumasta lukevalle? Tai en tiedä. En ihan itse saanut kiinni kirjan tarkoitusesta, mutta toisaalta aihe on niin tuttu, että kaipaan paljon yksityiskohtaisempaa ja tieteellisempää otetta.
En analysoi tässä niinkään kirjaa, vaan kerron, mitä siitä jäi mieleeni... Selviytymiskeinot ja defenssit hallitsevat ja tukahduttavat elämäämme traumojen jälkeen, kun ydinminä kokee olevansa uhattuna. Ydinminä ei uskalla kohdata näitä kipeitä traumamuistoja, koska on ikään kuin kuolemanvaarassa niiden kautta. Siksi ihminen alkaa kiertää vähän kuin kissa kuumaa puuroa sitä traumaattista asiaa, eikä missään nimessä kohtaa sitä, tai ala käsitellä sitä. Tästä voi muodostua pitkäaikainen vaihe elämään, jolloin elää vajaalla liekillä, eivätkä myöskään rakkaussuhteet oikein "onnistu". Rakkaudessa pitää uskaltaa asettautua tilanteeseen, jossa sen voi menettää. Se vaatii suurta luottamusta itseä, toisia ihmisiä ja maailmaa kohtaan: pitää olla perusturvallisuus taustalla. Pahasti traumatisoituneilla ihmisillä perusturvallisuus voi puuttua kokonaan, ja he kärsivät suuresti, kun eivät voi oikeastaan päästä lähelle ketään. Joskus menestyviltä näyttävät henkilöt voivat kärsiä sisäisesti suuresti. Koko heidän elämä voi olla suorittamista ja saavuttamista, jolla tavoitellaan muiden kateutta ja ihailua, vaikka oikeasti he ovat ahdistuneita sisäisesti. Sellaiset ihmiset ihastuvat ja rakastuvat usein myös ainoastaan erittäin hyvännäköisiin ihmisiin, koska rakkaussuhteenkin he haluavat näyttävän ulospäin "hyvältä"; tälläkin he jotain sisäistä tyhjyyttään koittavat laastaroida. Itseään he eivät näin kuitenkaan palvele, vaan omituista ja kieroutunutta egoaan. Kaikki rakkaussuhteet päättyvät joskus, viimeistään kuolemassa. Kirjassa oli sellainen lohdullinen ja toivoa antava näkökulma, että joskus hyvät ja turvalliset rakkaussuhteet voivat parantaa ihmisiä traumoista. Ne voivat olla jopa terapiasuhteita parantavampia. Opin, että terapiasuhteissakin pyritään ensisijaisesti luomaan turvallista ja luottamuksellista kohtaamista potilaan ja terapeutin välille. En ollut tullut ajatelleeksi aiemmin tällaistakaan, että siitä siinä on kyse...
Kirjassa Virtanen kietoo traumatisoitumisen osaksi ihmisen arkkityyppejä Jungia mukaillen. Tässä hän hyödyntää vanhoja taruja ja satuja aina Grimmin veljeksistä Kalevalaan ja kreikan tarustoihin. Näin hän tuo esiin, miten yleistä trauman kokeminen on. Ihminen ei voi selvitä elämästä ilman traumaa, mikä vaikuttaisi hänen käytökseensä ja valintoihinsa.
Kirja on hyvin myötätuntoinen traumaselviytyjää kohtaan ja valaa uskoa siihen, että he ovat yhtä rakastettavia ja arvokkaita kuin kaikki muutkin. Virtanen kertoo traumaselviytyjän selviytymismekanismeista niin selkeästi ja yksinkertaisesti, ettei tarvitse olla opiskellut psykologiaa jotta voisi käyttää tätä kirjaa hyödykseen.
Itsekin traumaselviytyjänä koin tämän kirjan erittäin hyödylliseksi. Aion hankkia kirjan ja lukea sen uudestaan. Itsensä tunteminen ja uhrista toimijaksi kehittyminen on oman vastuunoton takana, mistä Virtanen muistuttaa ilman että kuulostaa arvostelevalta. Virtanen tuo kirjassa esiin myös oman selviytymistarinansa, mihin lukija voi peilata omaa tarinaansa.
Kaiken kaikkiaan pienessä paketissa hyvin informatiivinen ja varmasti monille, ellei kaikille, hyödyllinen kirja.
Aiemmin näytelmäkirjailijana, TV-tuottajana ja käsikirjoittajana toiminut Harri Virtanen kouluttautui terapeutiksi kymmenen vuotta sitten. Potkut, avioero ja asunnon menettäminen pudotti pohjan elämältä ja ajoi Virtasten itsensä aluksi terapiaan, josta muutos alkoi. Nyt kirjassaan Trauma ja rakkaus Virtanen yhdistää traumateorian, omat kokemuksensa sekä antiikin myytit, sadut ja vielä Harri Potterin tarinan. Kirjan pääviesti on, että kaksi kolmesta meistä on kokenut ennen 16 ikävuotta trauman, joka on ajanut elämän traumaselviytyjän elämäksi. Sellainen taas oirehtii esim. riippuvuuksina, masennuksensa, mahdottomina suuruuskuvitelmina tyyliin Breivik. Usein traumoja aiheuttavat kaikkein rakkaimmat, läheisimmät. Mahdollisuus vapautua on, jos olemme valmiita kohtaamaan traumat ja ottamaan vastuun omasta elämästämme. Tärkein on rakkaus, mikäli pystymme ottamaan sen vastaan.
Siis mää luulin että tää on self-helpiä traumatisoituneille ihmisille, mutta olikin jungilaisen psykoanalyysin esittelyä? Teksti varmasti ihan pätevää, mutta esim alaotsikkoon "kuinka selviytyä mahdottomasta" ei kyllä vastattu – tai siis vastaukset ilmeisesti löytyvät Jungin opetuksista ja niihin pohjaavasta psykoterapiasta. Rakkaudesta opin sen verran, että se auttaa traumoista toipumisessa. Ei muuta. Myös vähän huolimattomasti kustannustoimitettu, kun virke "kaksi kolmasosaa meistä kokee trauman elämänsä aikana" toistui ainakin kolmesti suunnilleen tässä muodossa.
Tää teos sisälsi oikein oivaltavia ja hyvin muotoiltuja virkkeitä, jotka mun mielestä tavoitti traumojen kanssa elämisen ytimen, mutta kokonaisuudessaan en ollenkaan saanut sitä mitä kirjan kannet lupasivat. Jos psykoanalyysi kiinnostaa, niin sellaiselle ihmiselle varmaan hyvä tietopaketti!
Ajatuksia herättävä ja kiinnostava kirja traumasta. Lyhyt, mutta käsittelee laajasti erilaisia tekijöitä liittyen traumoihin ja niiden syntyyn. Kirja on ajatuksenvirran tyylistä ja mielestäni punainen lanka on vähän hukassa, mutta pidin tästä silti. Aihe on mulle entuudestaan hyvin tuttu, mutta tää onnistui siitäkin huolimatta saamaan ymmärtämään paremmin ja avaamaan ajatuksia esimerkiksi omista toimintatavoista, joiden taustalla on trauma. Sanoisin että nimi on kuitenkin vähän harhaanjohtava; Kirja antaa eväitä ymmärtämään kärsimystä ja traumaa sekä niiden käsittelemisen tärkeyttä, muttei vastaa mielestäni suoranaisesti kysymykseen "kuinka selviytyä mahdottomasta". Enemmän pohdintaa ja analysointia, kuin käytännönläheisiä ja konkreettisia vinkkejä.
Suosittelen ehdottomasti lukaisemaan jos kiinnostaa aihe, tästä on helppo jatkaa syvemmälle :)
Samaistuin moneen asiaan ja sain muutamia oivalluksia. Avasi mielestäni hyvin jungilaista psykoanalyysia (jos on oikea termi). Kirjan loppu oli toivoa tuova, kun huomaan että olen omassa terapiaprosessissa lähtenyt jo toteuttamaan näitä individuaatioon tarvittavia asioita. Pidin myös tästä korkealentoisesta kirjoitustyylistä, persoonallinen ja värikäs tyyli. Olisin toivonut silti vähän syvempää analyysia tietyistä asioista, jotkut aihealueet tuntuivat jäävän vähän nysiksi. Mukava kirja traumakirjaksi.
Lyhyt kirja jossa terapeutti ja traumaselviytyjä kertoo varhaislapsuuden kiintymyssuhdetraumasta ja sen vaikutuksista aikuisen parisuhteeseen, sekä terapiaan. Kirja tarjoilee huikeita oivalluksia, mutta kokonaisuus jää epämääräiseksi. Lyhyyden vuoksi pois on jätetty liikaa, tämä ei ole aloittelijalle.
2.5/5 Luin tän ajatuksella, et tää vois olla hyvä tietokirja psykan yo-kokeeseen lukemiseen, mut jäin tosi hämmentyneeks kaikesta.. Tässä oli tosi hyviä ajatuksia, vertauskuvia ja raskaiden aiheiden käsittelyä, mutta ehkä tän kirjan kohderyhmän olis voinut selkeemmin rajata joko tietokirjaks tai selkeesti self-helpiks, niin sisältö olis ehkä pysynyt yhtenäisempänä?
Lyhyt ja hieman suppea, mutta toisaalta myös helppotajuinen ja helposti luettava kirja. 4 tähteä siitä toivosta, jota tämä kirja mahdollisesti luo trauman kokeneiden selviytymis- ja kasvuprosesseihin.
Toisaalta voisin sanoa, että kirja oli erinomainen, jos katsoo teemaa kulmalta "inhimillinen kärsimys ja rakkaus". Kirjan loppupuoli oli ehdottomasti antoisa. Kuuntelin itse äänikirjana, johon Harri Virtasen ääni ja lukurytmi sopivat täydellisesti.
Ehkä ennemminkin tuntui esittelyteokselta psykoanalyysista höystettynä satujen ja tarujen tavasta käsitellä traumaa, esimerkit kirjoittajan omasta ja asiakkaittensa elämistä oli parasta antia. Mielenkiintoinen.
Kaikkien kannattaa kuunnella tämä. Oli sitten kyse omista traumoista tai ei, kirja avaa traumaa kokeneen ihmisen maailmaa kaikille ja auttaa varmana jokaisessa suhteessa kaikkia osapuolia.
Ihan ok. Yleiskatsaus traumoihin parisuhdekontekstissa. En saanut mitään suurempia ahaa-elämyksiä. Kirjailija on taitava, ja lähteiden kautta pääsee syvemmälle alan kirjallisuuteen.
Tosi kiinnostava ja jotenkin mukavan helppo luettava. Osasyy helppouteen oli ilmava taitto, jossa sivulle ei oltu tungettu liikaa liian pientä pränttiä. Toisaalta samasta syystä (ja niukasta sivumäärästä johtuen) kirja jäi suppeaksi, vaikka näin jättimäisestä aiheesta (jossa mahdottomuus jo mainitaan otsikossakin) voisi ja pitäisi kirjoittaa paljon enemmänkin. Sisältö oli sinänsä hyvää, ja sain joitakin uusia tärkeitä oivalluksia. Kirja vain tuntui jäävän kesken. Vähän niin kuin tämä olisi kirjasarjan ensimmäinen osa tai elokuvan traileri. Lisää, kiitos!