Yhdenkin ulkopuolisen tuki voi kääntää solmuun menneen elämän suunnan. Nuoren naisen selviytymistarina huumehelvetistä. Naisnäkökulmasta kerrottu tositarina Helsingin huumepiireistä ja musiikin pelastavasta voimasta. Kertomus siitä, miten yksikin välittävä ihminen voi pelastaa elämän. Kun helsinkiläinen Linda-Maria Roine on 16-vuotias, hän tapaa sattumalta juuri vankilasta vapautuneen narkomaanin ja alkaa seurustella tämän kanssa. Tyttö ajautuu huonoon seuraan.
Hyvinvointivaltion syrjäkujilla Linda-Maria tutustuu ihmisiin, jotka ovat tippuneet kaikkien turvaverkkojen läpi. Naiset kärsivät jatkuvasta hyväksikäytöstä, vaientamisesta ja väkivallasta. Kun poikaystävä lähes tappaa Linda-Marian kamapäissään, tyttö saa repäistyä itsensä irti huumemaailmasta. Nyt, 25-vuotiaana, Linda-Maria Roine räppää Mercedes Bentso -artistinimellä kokemuksistaan ja pyrkii parantamaan syrjäytyneiden asemaa. Venla Pystynen on ansioitunut toimittaja, joka on tunnettu siitä, ettei hän kaihda vaikeimpiakaan aiheita.
Oletan, että en ole ainut, jonka nuoruuteen kuului vaihe, jolloin ahmi erilaisia narkkaritarinoita ja jollain kummallisella tavalla ihannoi sitä maailmaa. Toivoisin, että nykyteinit tarttuvat tähän elämäkertaan sankoin joukoin. Sen kotimaisuuden vuoksi sen julistusvoima on voimakas - ja tärkeä.
Itkin kuunnellessani Linda-Maria Roineen itse lukeman (ääni)kirjan lapsuusosiota. Teinivuodet järkyttivät. Aikuisuuteen tultaessa lukemista vaivasi pieni toisteisuus, mikä samaan aikaan toki vahvisti tarinaa ja ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen kierrettä. Teos pystyi tekemään itselleni uudella ja syvällä tavalla näkyväksi Suomen ongelmia, syitä syrjäytymiseen, syitä vahvoihin päihdeongelmiin, syitä näköalattomuuteen. Se ei ole ryysyistä rikkauksiin -stoori, vaan toisteisuutensa avulla osoittaa, että Roineen elämään tulee kuulumaan ylä- ja alamäkiä vastakin. Hieno, feministinen statement monin tavoin. Pidin myös tavasta, jolla Mercedes Bentson lyriikat vahvistivat tarinaa, jatkossa kuuntelen niitäkin aivan uudella vakavuudella. Raju, ei yhtään kiva, kipeä, hyvin tehty ja rohkea kirja, joka uskaltaa olla kohteensa näköinen ja mennä vastavirtaan.
Linda-Maria Roine tutustui 16-vuotiaana henkilöön, josta tuli hänen poikaystävänsä kaikessa pahassa. Kirjassa Mercedes Bentso Linda-Maria kertoo syöksykierteestä, johon hän joutui tutustuttuaan Santeriin, sillä edessä aukeni huumemaailma kaikessa kauheudessaan. Linda-Marian huumekierteestä tuli kuin uppoava suo, jonne hän joutui aina uudelleen ja uudelleen, vaikka räpiköi välillä kuiville. Mercedes Bentso on Linda-Maria Roineen räppärinimi. Kirjassa on hänen tekemiinsä räppeihin sanoituksia. Räpeissä hän tuo esille omia kokemuksia narkkaripiireissä hyväksikäytettynä, vaiennettuna ja väkivallan kohteena. Musiikki on hänelle kaikki kaikessa ja kirjassa tuodaan esille, miten vaikeaa hänen on ollut päästä levyttämään miehisessä räppimaailmassa. Olen nähnyt Linda-Maria Roineen televisiossa ja tiesin hänet räppäriksi. Hänet vihaiset räppisanoitukset saivat selityksensä luettuani hänen omaelämäkerrallisen tarinan. Nuori nainen on joutunut kokemaan aivan liian paljon kauheuksia elämässään.
Hurja, ravisteleva ja silmiä avaava. Pystyn samaistumaan tiettyihin asioihin Linda-Maria Roineen (a.k.a Mercedes Bentson) elämässä, mutta kuvaukset päihdemaailmasta ja Roineen kohtaamasta väkivallasta ja rikollisuudesta olivat havahduttavia ja järkyttäviä: kirjassa kuvatun pahuuden ja paskan määrä oli todella käsittämätöntä ja raskasta lukea.
Romanikulttuurin pimeän (ja valoisammankin) puolen kuvaus oli myös avartavaa luettavaa. Naisten asemaa, sukupuolirooleja, väkivaltaa ja seksuaalivähemmistöjä koskevat käsitykset perinteisessä romanikulttuurissa ovat itselle täysin käsittämättömiä, mutta toki Roine muistuttaa ettei todellisuus ole aivan niin läpeensä musta. Kirjassa kerrottu, kaksoisitsemurhan tehneen (romanitaustaisen) homoparin tarina on järkyttävä. On oksettavaa, miten joidenkin mukaan Suomessa vähemmistöillä asiat ovat jo riittävän hyvin, eikä epäkohtia ole. Taustalla niissä puheissa on välinpitämättömyys ja tiedon puute.
Joidenkin uskovaisten tekopyhyys ja julmuus on kirjassa myös kuvattu kaikessa kauhistuttavuudessaan todenmukaisesti. Samoin joissain poliittisissa piireissä esiintyvä, tosielämästä täysin irtaantunut käsitteillä ja akateemisella tiedolla näpertely.
Tämä kirja sai aika kiihkeään mielentilaan. Tyhjentävästi en kaikkia sen herättämiä ajatuksia pysty kuvaamaan. Vielä on nostettava esiin mielenterveysongelmien käsittely: on huikeaa että Linda-Maria Roine puhuu myös niistä niin avoimesti ja myöntää myös sen, että hänen elämänsä on edelleen jatkuvaa kamppailua. Se on todellisuutta monille eikä kyse ole siitä, että elämä olisi pelkkää paskaa vaikka psyykkinen häiriö ei olisikaan mihinkään kadonnut. Menestys- ja selviytymiskeskeisessä kulttuurissamme halutaan nopeita parantumisia, mutta sellaiset pikaratkaisut eivät monien mielenterveyden ongelmien ole kohdalla realismia.
Kirjassa on paljon myös Mercedes Bentson biisien sanoituksia, jotka ovat hätkähdyttäviä. En ole mielestäni koskaan kuullut hänen musiikkiaan eikä kiinnostus siihen siis ollut syy lukea hänen kirjojaan. Mutta ihan mielenkiintoista lukea myös hiphop-kulttuurista ja räppäreistä, se on itselleni aika vieras genre.
En osaa muutaman päivän sulattelunkaan jälkeen antaa tälle mitään arvosanaa. Elämäkertoja on hankalaa numeroarvostella, ja erityisen vaikeaa se on tässä tapauksessa, kun tunnen Lindaa jonkin verran myös ihan irl. Mutta tärkeä kirja – onneksi tää on kirjoitettu ja erityisesti onneksi Linda on vielä täällä kertomassa tätä ja muita tarinoitaan.
On todella hurjaa, että minun tasapaksun keskiluokkaisen todellisuuteni kanssa samassa fyysisessä tilassa on myös tämä Linda-Maria Roineen omaelämäkerrassaan kuvaama todellisuus, jossa kuolema, huumeet, aseet ja naisten pahoinpitely ovat arkipäivää. On kirjallisuuden ihme, että meillä lajina on mahdollisuus sen kautta näkymä toistemme erilaisiin maailmoihin ja ehkä mahdollisuus myös oppia paremmin ymmärtämään toisiamme.
Hienointa kirjassa oli se, kuinka Roineen elämän tositapahtumat ja hänen niistä kirjoittamansa lyriikat oli sijoitettu peräkkäin. Roineen tapa kuvata elämäänsä oli suorastaan journalistisen toteava ja etäännyttävä, mutta lyriikoissa näkyi runouden voima, se, kuinka runous vie ihmisen mielen kielen kautta kielen tuolle puolen.
Aivan kirjan loppuosassa kirjaan tulee yhtäkkiä perin yhteiskunnallinen ote, joka lässäyttää muuten koskettavan teoksen tunnelman. Mielestäni kirjan sanoma olisi mennyt paremmin perille, mikäli lopun asiallinen osuus olisi jätetty pois tai edes siirretty liitteeksi tai jälkikirjoitukseksi. Kaiken tekemällä tehdyn tarinallisuuden keskelläkin Roineen oman tarinan kaltaiset aidot kertomukset kantavat kyllä itsessään.
Kirja oli sen verran intensiivinen että luin melkein kerralla putkeen, oli vaikea pitää taukoja. Mun mielestä tosi väkevästi ja rehellisesti kerrottuna oman paikan etsimisestä, kulttuurin ja uskonnon varjolla alistamisesta, väkivallasta, riippuvuudesta ja musiikin sekä taiteen kautta ilmaisun löytämisestä.
Huh, olipa lukukokemus! Ihan hyytävä kirja, käsittämätöntä kuinka paljon voi jonkun elämään mahtua ikäviä asioita. Mutta myös paljon hyvää, ja onnea ja oikeita ihmisiä ja asennetta. Tätä voisi suositella suunnilleen kaikille. Linda-Marian elämä ei ole ollut helppoa eikä ilmeisesti ole vieläkään, mutta on tärkeää että hän puhuu näistä asioista ja tuo niitä julki. Lue ihmeessä tämä!
Räppäri Linda-Maria Roine kertoo kaunistelematta kirjassaan oman elämänsä huume-ja päihdeongelmista, parisuhdeväkivallasta, seksuaalisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä, romanikulttuuriin liittyvästä rasismista, mielenterveysongelmista ja syrjäytymisestä. Ei todellakaan mitään kivaa luettavaa, mutta onneksi kuitenkin selviytymistarina. Samaan vinkkaussettiin Nancyn ja Huumeasema Zoon kanssa.
tykkäsin ihan sikana - tosi vaikuttava ja koskettava! vaikka moni oli suositellut tätä, olin vähän skeptinen. mulla oli linda-maria roineesta jotenkin ärsyttävä kuva (en tiiä miks, en oo ees seurannut sitä juurikaan?) ja aattelin et tämmönen ”räppi pelasti elämäni” -stoori on helposti kliseinen.
tää ei kuitenkaan sortunut semmoseen yksinkertaistettuun kaikki oli huonosti ja sitten pelastuin räppityöpajassa narratiiviin vaan käsitteli vaikeita aiheita monista eri näkökulmista ja rehellisesti, eikä kaikella kurjuudella mielestäni myöskään mässäilty. kirjassa kuvataan todella hyvin hyväksikäytetyksi tulemisen kierrettä, ongelmien kasaantumista ja syrjäytymistä ja vaikka asiat menevät välillä paremmin ei tilannetta yksinkertaisteta menestystarinaksi. kuitenkin kirjasta jäi myös sellainen fiilis, että nuorisotyöllä on merkitystä ja sillä voi aidosti vaikuttaa.
kerronnassa mielestäni onnistutaan tuomaan todella hyvin esille todella raakojenkin asioiden syitä ja saa lukijan ymmärtämään henkilöiden tekoja ja tilanteita hakematta sääliä tai vähättelemällä tekojen kauheutta. lisäksi romanien kokemaa syrjintää ja sen purkamisen problematiikkaa kuvataan monista näkökulmista.
kuuntelin tämän linda-marian itsensä lukemana, minkä uskon syventäneen lukukokemusta. eritysesti kappaleiden välissä mercedes bentson lyriikat linda-marian itse lukemana toimivat tosi hyvin, vaikka aluksi vähän pelkäsin, että väliin heitetyt runoilut olisi jotenkin tönkköjä. en tiedä oliko havainto enemmän roineen tyyliin tottumista, mutta mielestäni lyriikat kehittyvät roineen tarinan ja rap-uran etenemisen myötä, mikä tuki tarinaa omalla tavallaan.
Linda-Marian tarina kertoo siitä kurjemmasta todellisuudesta, missä osa meistä elää. On huumemaailmassa selviytymistä, naisia alistavaa (erittäin karmeaa) kulttuuria ja yhteiskunnasta syrjäytymistä. Toisaalta on myös toivoa ja sisukkuutta, vaikka moni olisi jo luovuttanut. Maailmankuvani avartui jälleen hieman lisää.
Tämä on himmakon vaikea kirja arvostella. Jos kirjassa olisi fiktiivinen päähenkilö, tietäisin, mitä sanoa, mutta koska kirjan päähenkilö elää ja hengittää – edelleen – onneksi – ei se olisi reilua häntä kohtaan. Tarina sinänsä ei ole uusi: hyvinvointiyhteiskunta pettää itähelsinkiläisen nuoren, nuori hakee hyväksyntää paikatakseen huonoa itsetuntoaan, hyväksikäyttäjät löytävät nuoren, nuori paikkaa pahaa oloaan päihteillä ja ajautuu päihteiden ja hyväksikäytön kierteeseen.
Kaikki huume- ja rikollispiirit on pohjimmiltaan samanlaisia, mutta Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään valottaa yllättävän tarkasti, miten ihminen voi järkeillä väkivallan ja alistamisen kuuluvan oman kulttuurinsa sääntöihin ja puolustella sillä omaa käyttäytymistään. Se oli mielestäni tämän tarinan suurin anti Mercedes Bentson kappaleiden lisäksi.
Rakenteellisesti Roine ja Pystynen ovat löytäneet toimivan tasapainon lyriikoiden ja perinteisemmän kerronnan välillä. Biisien sanat avautuvat ihan eri tavalla, kun on ensin lukenut tapahtumista, joihin ne pohjaavat, joita ne kertovat uudelleen. Teoksen loppuosa vaikuttaa harmittavan kiireessä kootulta lyhyempine "lukuineen" ja suhteessa enemmän tilaa vievine sanoituksineen. Ymmärrän, että yhteys niiden ja todellisten tapahtumien välillä haluttiin säilyttää, mutta ero on huomattava aiempaan verrattuna.
Kirjan lopussa olisi myös ollut tilaa itsereflektiolle, joka nykyisellään tuntuu pintapuoliselta ja jotenkin kamalan keskeneräiseltä. Toisaalta kirjan päähenkilö on todellinen ihminen ja todelliset ihmiset ovat kaikki keskeneräisiä, loppuun asti. Roine on kokenut ihan helvetin paljon pahaa, eikä sellaisesta palauduta kertaheitolla.
Erittäin kiinnostava kertomus romanitaustaisesta räppäristä, jolla on omakohtaista kokemusta narkkaripiireistä, hyväksikäytöstä ja parisuhdeväkivallasta. Lyriikat eto välillä niin, että teki mieli pistää kuuntelu poikki ja "lähtee vittuun" niin kuin Bentso itse asian ilmaisisi.
Aito, rankka ja koskettava - kaiken kaikkiaan erinomainen! Yleensä kaikenlaiset elämäkerrat yms. on liian pitkiä ja pitkäveteisiä mulle lukea, mutta tää oli juuri sopiva. Pidin odottamattomasti myös kirjaa jakavista lyriikoista. Oli mielenkiintoista kuulla miten juuri kerrotut tapahtumat olivat muovautuneet lyriikoiksi ja kappaleiksi. Oli myös hienoa kuulla ne Linda-Maria Roineen itsensä lukemana.
Terrifying, real, controversial. A powerful voice compared with many taboos, great combination. Very important and most importanly – very good. Roine is a great writer and a fearless human being. Hats off and a recommendation!
[3.5 tähteä] tämä kirja joka kertoo tositarinan helsingin huumepiireistä, nimenomaan naisen näkökulmasta. tämä kirja on todella pysäyttävä ja silmiä avartava, mutta sitä kannattaa lähestyä ehdottoman varoen, sillä ei olisi kovinkaan kaukaa haettua leimata sen kanteen kissan kokoisilla kirkkaanpunaisilla kirjaimilla sanat "trigger warning". kirjassa käsitellään monia kamalia ja ahdistavia aiheita, kuten misogynia, seksuaalinen väkivalta, parisuhdeväkivalta, homofobia, rasismi enkä varmasti osaa edes nimetä kaikkia. toisin sanoen siis, todella raskasta luettavaa/kuunneltavaa ja kun sanon todella raskasta tarkoitan Todella Raskasta. välillä se sai veren kiehumaan raivosta, välillä se sai voimaan pahoin ja välillä se voimaannutti. aluksi en olisi tahtonut sen koskaan loppuvan ja lopulta ei olisi tehnyt mieli kuunnella edes loppuun asti. linda-maria on todella taitava sanoittaja, siitä ei pääse yli eikä ympäri, ja oli hieno kokemus kuulla taustatarinoita hänen lyriikoidensa takaa. on hienoa että joku tekee näistä aiheista musiikkia, vaikkakin roineen tapa ilmaista itseään on usein myös problemaattinen. eihän se mikään ihme ole, raivo usein ilmenee ongelmallisilla tavoilla, mutta toivoisin kovasti hänen tekevän myös töitä tämän asian eteen. ainakin transfobisesta kappaleestaan "munaton mies" hän on saanut negatiivista palautetta, ihan ansaitusti, mutta hänen tapansa reagoida asiaan ei ollut todellakaan oikea. hän kertoi kirjassa raivostuneensa kyseisestä palautteesta, kokeneensa että häntä yritetään sensuroida ja ettei feministivasemmistopiirit olekaan ehkä häntä varten. tämän vuoksi kirja sai minulta neljän tähden sijaan kolme ja puoli, sillä tuosta jäi kyllä hyvin paha maku suuhun. hänen pitäisi ymmärtää, ettei vähemmistövihamielisen kielenkäytön kritisoimisen ole tarkoitus yrittää sensuroida tai hiljentää häntä, vaan yrittää opettaa häntä ymmärtämään että hänen tekonsa oikeasti satuttaa ja opettaa häntä toimimaan paremmin. hän puhuu aktiivisesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta, mutta jättää ilmeisesti sukupuolivähemmistöt täysin huomiotta. hän haiskahtaa kyllä aika vahvasti transekslusiiviselta "radikaalilta feministiltä" jos minulta kysytään. joka tapauksessa, kirja oli ehdottomasti lukemisen/kuuntelemisen arvoinen ja toi minulle paljon uutta ymmärrystä maailmasta, josta olen kiitollinen. suosittelisin tätä kirjaa kyllä todella harkiten, sillä se todella voi aiheuttaa pahaakin ahdistusta joissain ihmisissä. mutta jos et ahdistu helposti tälläisistä asioista ja tahdot avartaa käsitystäsi maailmasta niin tämä on kyllä oikein hyvä teos sitä varten.
En ollut aikaisemmin kuullut hänestä eikä ehkä ihmekään kun omaan musiikkivalikoimiini ei räppi kuulu. Kerran sain kuulla häneltä kappaleen, jäi ko. biisin saat erityisesti mieleen. Pienen googlailun jälkeen sain tietää että hänellä on ollut rankka nuoruus koulukiusattuna kuin pahoinpitelevien miesten ja huumeiden kanssa, päätin haluta lukea kirjan oitis. Lindan tarina kosketti, mutta välillä teki niin pahaa lukea että olisin halunnut laskea kirjan alas, mutta kirja koukutti jatkamaan ja sen luki nopeasti parissa päivässä.
Rankkaakin rankempi elämä. Vaikean kautta toivottavasti lopulta voittoon. Osa valinnoista voi tehdä itse, osa on pakon sanelemaa. Jäin kaipaamaan ehkä syvällisempää ajatusta kaikesta taustalta ja äidin (sekä isän) elämän osuutta asioihin, joilla on suuri merkitys kenen tahansa elämässä.
Mielenkiintoinen ja ehdottoman tärkeä aihe ja kirja. Kertoo millaista syrjäytyneen nuoren elämä nistipiireissä hyväksikäytön ja väkivallan keskellä voi olla.
Ahmin tän äänikirjana päivässä pakkaskävelyllä ja siivotessa. Tää kirja oli mulle erinomainen ravistelu ulos omista ennakkoluuloista liittyen suomalaiseen huumemaailmaan sen ihmisiin. Tässä oli musta vahva viesti siitä, et kaiken pahoinvoinnin ja pahojen tekojen alla on aina ihminen, jolla on oma tarinansa.
Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja kun aloin illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa, kuuntelemaan, sain olla valveilla monta tuntia, koska kirja kosketti ja teki kipeää. Olen kovahipiäinen ihminen, joka yleensä ihmettelen, kun ihmiset kertovat esimerkkejä "rankoista kuvauksista" ja itse olen ihan, että tässähän vasta raapaistiin pintaa.
´Ei koira muttei mieskään´ -kirja kertoi kaiken raa´asti ja se tuntui hyvältä. Kuuntelin kirjan ja kuuntelin Mercedes Bentson musiikkia, joka aukeni paremmin, kun tiesi, mistä on kyse. Hyvä, että artisti uskaltaa olla näin avoin ongelmiensa kanssa.
Koen paljon sympatiaa Linda-Mariaa kohtaan, sillä hänen kokemukset ovat rankkoja ja herätteleviä. Sellaisia, joita nuorten pitäisi lukea.
Toisaalta, Linda-Maria eräässä luvussa oikeuttaa käytöksensä apua ja huomiota saatuaan, koska kukaan ei kysynyt ”miksi teit niin” tai ”mitä kuuluu” tyyppistä kysymystä. Hänen mielestään oli oikeutettua heittäytyä väärälle polulle, koska tätä kysymystä ei esitetty toiselta taholta, vaikka hän samaan aikaan kävi terapiassa puhumassa ongelmistaan.
Kielellisesti kirja provosoi itseäni paljon. Se rikkoo kaikkia kieliopin sääntöjä, jotka lisäävät helppolukuisuutta ja nostavat mm. ihmiskuvaa ja -arvoa (henkilöihin viitataan ’se’, lauseita aloitetaan ’mutta’ sanalla tai ei yhdistetä kahta lausetta yhtenäiseksi virkkeeksi).
En ole rehellisesti pitkään aikaan halunnut lopettaa kirjan lukemista kesken, mutta tämän kohdalla tunne oli ristiriitainen. Halusin tietää ja ymmärtää, mutta lukukokemuksena en nauttinut, enkä suosittele.
This entire review has been hidden because of spoilers.