What do you think?
Rosa Luxemburg, Volume II: 2
Rosa Luxemburg, Volume II
560 pages, Hardcover
First published January 1, 1899
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 1 of 1 review
March 5, 2020
Rosa oli puolalainen, juutalainen ja nainen. Mutta hän ei ollut nationalisti, sionisti tai feministi. Hän oli kansainvälinen ja erottelemattomaan tasa-arvoon uskova.
Tällainen elämänkerran pitää olla: pitkä, perusteellinen ja hyvä. Kaksi ensimmäistä ovat välttämättömiä, mutta eivät vielä riittäviä kolmanteen vaatimukseen. Tässä olisi se jokin taikatekijä.
Ostin kirjan alennuksesta, koska jos etukannessa Hannah Arendt kehuu ja takakannessa Hobsbawm, kirjan on pakko olla hyvä. Ja vanha, tämä on 60-luvulta.
Hannah Arendt oli tätä ennen itselleni tuttu ennen kaikkea nimenä, jonka liitin spartakisteihin (joista en toki niin hirveästi tiennyt ennen [enkä välttämättä nytkään]) ja toiseen internationaaliin. Hänen nimensä nostetaan myös esiin usein naisasioista puhuttaessa sekä vapaammasta kommunismista.
Kirja muodostaa kuvan naisesta, joka oli tietyssä mielessä taipumaton kansainvälisyyden ja tasa-arvoisuuden kannattaja. Puolalaiset olkoot hiljaa itsenäisyydestä, tärkeintä on vapauttaa maailma, ei jollain tietyllä maapläntillä elävä tietyn ihmiset. Naisten asiat ovat varmaan ihan kivoja ja ehkä jopa tärkeitä, mutta ihmiskunnan asiat ovat ensisijaisia ja korjaamalla ylätason, myös yksityiskohdat parantuvat. Palkankorotukset ovat varmasti kivoja, mutta pitäköön porvarit murunsa, me haluamme vallankumouksen.
Samalla kirja maalaa hyvän kuvan ennen ensimmäistä maailmansotaa vallinneesta tilanteesta kommunismin/sosialismin kohdalla. Oli saksalaisia ay-ihmisiä ja revisionisteja, jotka keskittyivät pikkuporvarillisesti omiin pieniin etuihinsa ja pieniin parannuksiin. Oli teoreetikkoja, jotka näkivät vallankumouksen välttämättömäksi, mutta ei ihan vielä. Oli venäläisiä tiukkaan puoluekuriin ja etujoukkoon uskovia vallankumouksellisia. Oli myös Rosan tapaisia, jotka uskoivat vallankumoukseen, mielellään heti. Tämän vallankumouksen voisi toteuttaa myös alhaalta päin (niin kuin oikeastaan usein käy, ei kansanjoukkoja niin vain ohjailla) ja luottaen tästä syntyvään hyvään. Ei tämä siltikään tehnyt Rosasta demokraattista-vallankumouksellista, kyllä vallankumousta piti aktiivisesti agitoida, tehdä ja johdattaa.
Vapaan kuvan Rosasta on antanut hänen näkemykensä vallankumouksesta, jossa se voidaan toteuttaa nimenomaan massaliikkeellä (siksi lakot olivat hänelle tärkeitä ja ay-liikkeiden pikkuporvarillinen vätystelty ärsyttävää), verrattuna hänen kuolemaansa ennen toteutettuun bolsevistiseen, etujoukkokumoukseen. Kirjassa kuitenkin annetaan ymmärtää, että ei tästä seuraa välttämättä samanlaista auvoista vapautta kuin mistä nyt nautimme. Rosa vain ehti kuolla ennen kuin hänen ajattelunsa saatiin toteutukseen (ei sitä toteutettu hänen kuoltuaankaan). Näin Batmanista tuttu lause ”you either die a hero or see you become the villain” painoittui hänen kohdalla ensimmäiseen.
Tällainen elämänkerran pitää olla: pitkä, perusteellinen ja hyvä. Kaksi ensimmäistä ovat välttämättömiä, mutta eivät vielä riittäviä kolmanteen vaatimukseen. Tässä olisi se jokin taikatekijä.
Ostin kirjan alennuksesta, koska jos etukannessa Hannah Arendt kehuu ja takakannessa Hobsbawm, kirjan on pakko olla hyvä. Ja vanha, tämä on 60-luvulta.
Hannah Arendt oli tätä ennen itselleni tuttu ennen kaikkea nimenä, jonka liitin spartakisteihin (joista en toki niin hirveästi tiennyt ennen [enkä välttämättä nytkään]) ja toiseen internationaaliin. Hänen nimensä nostetaan myös esiin usein naisasioista puhuttaessa sekä vapaammasta kommunismista.
Kirja muodostaa kuvan naisesta, joka oli tietyssä mielessä taipumaton kansainvälisyyden ja tasa-arvoisuuden kannattaja. Puolalaiset olkoot hiljaa itsenäisyydestä, tärkeintä on vapauttaa maailma, ei jollain tietyllä maapläntillä elävä tietyn ihmiset. Naisten asiat ovat varmaan ihan kivoja ja ehkä jopa tärkeitä, mutta ihmiskunnan asiat ovat ensisijaisia ja korjaamalla ylätason, myös yksityiskohdat parantuvat. Palkankorotukset ovat varmasti kivoja, mutta pitäköön porvarit murunsa, me haluamme vallankumouksen.
Samalla kirja maalaa hyvän kuvan ennen ensimmäistä maailmansotaa vallinneesta tilanteesta kommunismin/sosialismin kohdalla. Oli saksalaisia ay-ihmisiä ja revisionisteja, jotka keskittyivät pikkuporvarillisesti omiin pieniin etuihinsa ja pieniin parannuksiin. Oli teoreetikkoja, jotka näkivät vallankumouksen välttämättömäksi, mutta ei ihan vielä. Oli venäläisiä tiukkaan puoluekuriin ja etujoukkoon uskovia vallankumouksellisia. Oli myös Rosan tapaisia, jotka uskoivat vallankumoukseen, mielellään heti. Tämän vallankumouksen voisi toteuttaa myös alhaalta päin (niin kuin oikeastaan usein käy, ei kansanjoukkoja niin vain ohjailla) ja luottaen tästä syntyvään hyvään. Ei tämä siltikään tehnyt Rosasta demokraattista-vallankumouksellista, kyllä vallankumousta piti aktiivisesti agitoida, tehdä ja johdattaa.
Vapaan kuvan Rosasta on antanut hänen näkemykensä vallankumouksesta, jossa se voidaan toteuttaa nimenomaan massaliikkeellä (siksi lakot olivat hänelle tärkeitä ja ay-liikkeiden pikkuporvarillinen vätystelty ärsyttävää), verrattuna hänen kuolemaansa ennen toteutettuun bolsevistiseen, etujoukkokumoukseen. Kirjassa kuitenkin annetaan ymmärtää, että ei tästä seuraa välttämättä samanlaista auvoista vapautta kuin mistä nyt nautimme. Rosa vain ehti kuolla ennen kuin hänen ajattelunsa saatiin toteutukseen (ei sitä toteutettu hänen kuoltuaankaan). Näin Batmanista tuttu lause ”you either die a hero or see you become the villain” painoittui hänen kohdalla ensimmäiseen.
Displaying 1 - 1 of 1 review