What do you think?
Rate this book
Lenin-setä ei asu enää täällä
Romaani kaipauksesta ja pohjoisesta
Lenin-setä ei asu enää täällä vie matkalle äärimmäiseen pohjoiseen, Huippuvuorille. Venäläisten asuttama Pyramiden oli neuvostoaikaan elinvoimainen kylä, jossa tehtiin työtä, tanssittiin Kulttuuritalolla, rakastuttiin ja itkettiin.
Karu ja ankara luonto piirtää ääriviivoja paikasta, jonka nykyisyys on tyystin eri: kylän rakennukset on suljettu yhtä lukuun ottamatta ja talvella, turistien mentyä, kylää asuttaa vain viisi ihmistä. Yksi heistä on suomalainen Kiril, joka on tullut talven ylittävälle matkalle menneisyytensä ajamana. Vaikka tilaa on paljon, elinpiiri kylmyyden, pimeän ja lumen keskellä on pieni. Muut kysyvät: Miksi tulit tänne, Kiril?
Vuosikymmenten takaa palaavat kaipauksen suolaamat muistot, mutta liki on myös autioiden rakennusten kätkemä menetys. Kiril kysyy: Miksi sinä jäit? Lenin-setä ei asu enää täällä on maailmojen välinen romaani siitä, kuinka ihminen aina etsii vapautta mutta tarvitsee laumaa.
Lenin-setä ei asu enää täällä vie matkalle äärimmäiseen pohjoiseen, Huippuvuorille. Venäläisten asuttama Pyramiden oli neuvostoaikaan elinvoimainen kylä, jossa tehtiin työtä, tanssittiin Kulttuuritalolla, rakastuttiin ja itkettiin.
Karu ja ankara luonto piirtää ääriviivoja paikasta, jonka nykyisyys on tyystin eri: kylän rakennukset on suljettu yhtä lukuun ottamatta ja talvella, turistien mentyä, kylää asuttaa vain viisi ihmistä. Yksi heistä on suomalainen Kiril, joka on tullut talven ylittävälle matkalle menneisyytensä ajamana. Vaikka tilaa on paljon, elinpiiri kylmyyden, pimeän ja lumen keskellä on pieni. Muut kysyvät: Miksi tulit tänne, Kiril?
Vuosikymmenten takaa palaavat kaipauksen suolaamat muistot, mutta liki on myös autioiden rakennusten kätkemä menetys. Kiril kysyy: Miksi sinä jäit? Lenin-setä ei asu enää täällä on maailmojen välinen romaani siitä, kuinka ihminen aina etsii vapautta mutta tarvitsee laumaa.
- GenresFiction
333 pages, Hardcover
Published January 1, 2019
4 people are currently reading
47 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
January 8, 2023
Katri Rauanjoki, Lenin-setä ei enää asu täällä (Suomi, 2019)
Tunnustan, jos en olisi Rauanjoen edellisiä kirjoja lukenut, en olisi tarttunut Lenin-setä ei asu enää täällä -kirjaan. Kirjan nimi ja kansi eivät nimittäin houkutelleet yhtään.
Alku ja luontokuvaus. Hmm, onkohan tämä sittenkään minun kirjani? Pian kertoja vaihtui, samoin aika ja paikka. En tiennyt, kuka puhui tai kertoi enkä mitä vuosikymmentä elettiin. Olin hämilläni. Vasta luettuani noin 25 prosenttia e-kirjasta pääsin sisään tarinaan. Halusin tietää enemmän. Puolen välin tietämillä olin jo koukussa. Ahmin tekstiä ja halusin selvittää, mistä ihmeestä kaikessa on kyse.
Kirja kertoo venäläistaustaisesta Karrista, joka hakeutuu töihin Huippuvuorille, Pyramiden-nimiseen kuolleeseen kaupunkiin. Tarina kertoo, miten hän selviää karuakin karuimmissa oloissa neljän konkarin kanssa. Entisen venäläiskaupungin uumenissa on myös jotain hämäräperäistä eikä valokuvaava Karri tietenkään pysty ummistamaan silmiään. Lisäksi hänellä on oppaita, jotka vain Karri näkee ja kuulee ja jotka vievät miestä milloin minnekin. Lopussa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen ja Karri palaa takaisin sivistyksen pariin. Luonto, eristäytyminen ja löydökset ovat kuitenkin muuttaneet miestä.
Kirja on hyvin monipuolinen, jopa niin monipuolinen, että siinä olisi ollut aineksia taatusti kahteenkin kirjaan. Kirjassa käsitellään ainakin seuraavia asioita: alkoholiongelmaa, maahanmuuttoa, sopeutumista yhteisöihin, kiusaamista, nuoruuden ihastumisia, kariutuvia parisuhteita, ilmastonmuutosta, venäläisyyttä ennen ja nyt ja tietysti karua ja kaunista luontoa. Minusta tämän kirjan päähenkilöksi olisi riittänyt tavallisempi venäläinen mies, sillä olisin mielelläni lukenut kokonaisen teoksen Karrista.
Mikä kirjassa sitten koukutti? Tarina on ovela, dekkarimainen. Niinpä minun oli saatava selville, mitä lukituissa paikoissa on ja mitä venäläiset salaavat. Oman jännityksensä toi myös se, miten kenenkin pääkoppa selviäsi ankarissa oloissa.
Lukiessa nautin kirjan kielestä. Se soljui eteenpäin. Yhtään lausetta ei tarvinnut lukea uudestaan. Näin siitä huolimatta, että välillä kertojana oli kettu, välillä Neuvostoliiton aikainen Anna, välillä taas Vladimir-setä jne. Kerronnan lomassa tuli myös tietoiskumaisia faktoja ilmastonmuutoksesta, entisen Neuvostoliiton käytänteistä sekä tietenkin Huippuvuorten oloista. Vaikka monin paikoin nautin henkeäsalpaavista luontokuvauksista ja ihailin, miten hienosti kuvaukset nivoutuivat tarinaan, kuvailua oli minun makuuni liikaa, Paikoin oli kiusaus hypellä eteenpäin, sillä halusin tietää, miten itse tarina jatkuu.
"Lenin-setä ei enää asu täällä" on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja kaikille, jotka haluavat seikkailla turvallisesti äärimmäisen arktisissa olosuhteissa. Kirja tarjoaa elämyksiä myös dekkarimaisen maagisen realismin ystäville.
Niin kirjan luettuani tiedän myös, etten muuten huudahda "hui", jos ympärillä on venäläisiä...
Muita huomioita: Miksi niin monet nykykirjat kirjoitetaan sirpaleisesti? On mukavaa ratkoa välillä palapelejä, mutta tuntuu, että tahtoisin välillä vain uppoutua tarinaan. Kuitenkin Rauanjoen kirja on mielestäni ainakin yhtä hyvä kuin Ketun uutuus "Rose on poissa". Rauanjoki piti otteessaan, Kettua jouduin kahlaamaan, ja siinäkin ärsytti, kun en tiennyt, kuka on äänessä milloinkin.
Tunnustan, jos en olisi Rauanjoen edellisiä kirjoja lukenut, en olisi tarttunut Lenin-setä ei asu enää täällä -kirjaan. Kirjan nimi ja kansi eivät nimittäin houkutelleet yhtään.
Alku ja luontokuvaus. Hmm, onkohan tämä sittenkään minun kirjani? Pian kertoja vaihtui, samoin aika ja paikka. En tiennyt, kuka puhui tai kertoi enkä mitä vuosikymmentä elettiin. Olin hämilläni. Vasta luettuani noin 25 prosenttia e-kirjasta pääsin sisään tarinaan. Halusin tietää enemmän. Puolen välin tietämillä olin jo koukussa. Ahmin tekstiä ja halusin selvittää, mistä ihmeestä kaikessa on kyse.
Kirja kertoo venäläistaustaisesta Karrista, joka hakeutuu töihin Huippuvuorille, Pyramiden-nimiseen kuolleeseen kaupunkiin. Tarina kertoo, miten hän selviää karuakin karuimmissa oloissa neljän konkarin kanssa. Entisen venäläiskaupungin uumenissa on myös jotain hämäräperäistä eikä valokuvaava Karri tietenkään pysty ummistamaan silmiään. Lisäksi hänellä on oppaita, jotka vain Karri näkee ja kuulee ja jotka vievät miestä milloin minnekin. Lopussa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen ja Karri palaa takaisin sivistyksen pariin. Luonto, eristäytyminen ja löydökset ovat kuitenkin muuttaneet miestä.
Kirja on hyvin monipuolinen, jopa niin monipuolinen, että siinä olisi ollut aineksia taatusti kahteenkin kirjaan. Kirjassa käsitellään ainakin seuraavia asioita: alkoholiongelmaa, maahanmuuttoa, sopeutumista yhteisöihin, kiusaamista, nuoruuden ihastumisia, kariutuvia parisuhteita, ilmastonmuutosta, venäläisyyttä ennen ja nyt ja tietysti karua ja kaunista luontoa. Minusta tämän kirjan päähenkilöksi olisi riittänyt tavallisempi venäläinen mies, sillä olisin mielelläni lukenut kokonaisen teoksen Karrista.
Mikä kirjassa sitten koukutti? Tarina on ovela, dekkarimainen. Niinpä minun oli saatava selville, mitä lukituissa paikoissa on ja mitä venäläiset salaavat. Oman jännityksensä toi myös se, miten kenenkin pääkoppa selviäsi ankarissa oloissa.
Lukiessa nautin kirjan kielestä. Se soljui eteenpäin. Yhtään lausetta ei tarvinnut lukea uudestaan. Näin siitä huolimatta, että välillä kertojana oli kettu, välillä Neuvostoliiton aikainen Anna, välillä taas Vladimir-setä jne. Kerronnan lomassa tuli myös tietoiskumaisia faktoja ilmastonmuutoksesta, entisen Neuvostoliiton käytänteistä sekä tietenkin Huippuvuorten oloista. Vaikka monin paikoin nautin henkeäsalpaavista luontokuvauksista ja ihailin, miten hienosti kuvaukset nivoutuivat tarinaan, kuvailua oli minun makuuni liikaa, Paikoin oli kiusaus hypellä eteenpäin, sillä halusin tietää, miten itse tarina jatkuu.
"Lenin-setä ei enää asu täällä" on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja kaikille, jotka haluavat seikkailla turvallisesti äärimmäisen arktisissa olosuhteissa. Kirja tarjoaa elämyksiä myös dekkarimaisen maagisen realismin ystäville.
Niin kirjan luettuani tiedän myös, etten muuten huudahda "hui", jos ympärillä on venäläisiä...
Muita huomioita: Miksi niin monet nykykirjat kirjoitetaan sirpaleisesti? On mukavaa ratkoa välillä palapelejä, mutta tuntuu, että tahtoisin välillä vain uppoutua tarinaan. Kuitenkin Rauanjoen kirja on mielestäni ainakin yhtä hyvä kuin Ketun uutuus "Rose on poissa". Rauanjoki piti otteessaan, Kettua jouduin kahlaamaan, ja siinäkin ärsytti, kun en tiennyt, kuka on äänessä milloinkin.
March 10, 2021
Alku lupasi vähän enemmän kuin loppu pystyi lunastamaan. Asetelma oli lupaava ja kaunis kieli loi Huippuvuorten hylättyyn kaupunkiin ja sen aaveisiin unenomaista tunnelmaa. Viritetyt jännitteet eivät kuitenkaan jaksaneet kantaa loppuun asti ja jotkut juonilangat tulivat joko outoon tai kovin ennalta-arvattavaan päätepisteeseen.
Jotenkin näen, että tämä olisi toiminut novellina tai pienoisromaanina oikein hyvin, mutta romaanin mitassa oli n. 150 sivua liikaa aikaa selittää auki asioita, jotka olisi ollut parempi jättää avaamatta.
Jotenkin näen, että tämä olisi toiminut novellina tai pienoisromaanina oikein hyvin, mutta romaanin mitassa oli n. 150 sivua liikaa aikaa selittää auki asioita, jotka olisi ollut parempi jättää avaamatta.
September 6, 2022
Hyvin mielenkiintoinen aihe, tarina kertoo paikasta ja ihmisistä, joista ei liene paljoa kirjoitettu. Ymmärrän hyvin, miksi kirjailija on inspiroitunut kirjoittamaan niistä. Näkökulma on myös kiinnostava. Kaikkine kertojanvaihdoksineen teos oli melko sekava, mutta tarinat nivoutuivat kyllä yhteen lopuksi. Tässä oli kovasti yritystä mutta loppujen lopuksi henkilöhahmot ja tapahtumatkin jättivät lukijan vähän kylmäksi.
September 1, 2021
Koukuttava kirja täynnä neuvostoliittolaista rappioromantiikkaa.
November 20, 2019
Tämän kirjan vahvuus on kieli: se sujuu, luo voimakkaita mielikuvia, kuvaa asioita hienosti. Koska minulle tärkeintä kirjassa on kieli, pidin tästä kirjasta paljon. Pidin kielestä niin paljon, että asiavirheet, epäuskottavat tapahtumakulut ja stereotyypioiden viljely ei haitannut minua juuri lainkaan. Tämän kirjan parissa oli oikein miellyttävää viettää ne tunnit joita sen lukemiseen vierähti.
June 30, 2019
En osaa ollenkaan päättää pidinkö tästä ihan hirveästi vai en ollenkaan. Kirjan alku on erittäin hieno. Kuvaus Pyramiden kylän yksinäisyydestä ja kuulaasta kauneudesta ovat hienoja. Kirilin pysähtyneisyys ja elämäntilanteen keskeneräisyys on taidokkaasti kuvattu.
Ylsinäisyyden muodostama hulluus ei aina kokonaisuutena auennut, mutta silti sen kuvaukset on hienosti tehty. Kahden eri henkilön rinnakkain kuljetettavaa tarinaa olisi voinut olla enemmän: nyt Annan tarina jäi aivan liian pienelle huomiolla.
En tiedä mikä Huippuvuorien poliittinen tila tällä hetkellä on, mutta lopun erikoisjoukkojen ja oletettavasti salaisen palvelun tuominen tarinaan näin klisheisellä tavalla tökki oikein kunnolla. Ihan kuin tarinan tunnalmallisuus ei olisi riittänyt kirjan ainoaksi sisällöksi. Pelkästään venäläisen ja ukrainalaisen pariskunnan jännittyneet välit olisivat riittäneet poliittiseksi puoleksi.
Toisaalta, ehkä kirjan pointtina on myös puhua siitä, että ihmiset eivät keskellä jäistä helvetiäkään pääse eroon maailmanmenosta: joko se jyllää sisimmässä tai tunkeutuu aggressiivisesti ulkopuolelta hyökkäyshelikopterien ja kovien kuulustelujen kautta.
Ylsinäisyyden muodostama hulluus ei aina kokonaisuutena auennut, mutta silti sen kuvaukset on hienosti tehty. Kahden eri henkilön rinnakkain kuljetettavaa tarinaa olisi voinut olla enemmän: nyt Annan tarina jäi aivan liian pienelle huomiolla.
En tiedä mikä Huippuvuorien poliittinen tila tällä hetkellä on, mutta lopun erikoisjoukkojen ja oletettavasti salaisen palvelun tuominen tarinaan näin klisheisellä tavalla tökki oikein kunnolla. Ihan kuin tarinan tunnalmallisuus ei olisi riittänyt kirjan ainoaksi sisällöksi. Pelkästään venäläisen ja ukrainalaisen pariskunnan jännittyneet välit olisivat riittäneet poliittiseksi puoleksi.
Toisaalta, ehkä kirjan pointtina on myös puhua siitä, että ihmiset eivät keskellä jäistä helvetiäkään pääse eroon maailmanmenosta: joko se jyllää sisimmässä tai tunkeutuu aggressiivisesti ulkopuolelta hyökkäyshelikopterien ja kovien kuulustelujen kautta.
March 31, 2019
En yleensä jätä kirjoja kesken enää näin myöhäisessä vaiheessa, tätäkin luin yli sata sivua. Pyramiden ja hylätyt kylät kyllä kiinnostaa, mutta tämä kirja vaan ei, yhtään. Kirjailija kirjoittaa hienosti mutta aivan liian maalailevaa mun makuun, mitään ei tapahdu (ei oikein edes hahmojen sisäisessä elämässä), ja minä kyllästyn äkkiä, jos tarina ei vie mukanaan.
September 5, 2019
Hieno kirja, taitavasti rakennettu ja kaunista kieltä. Erikoinen tarina eri kulttuurien välissä kasvaneesta ihmisestä. Puhumattakaan Huippuvuorten kuvauksista.
February 27, 2021
Miellyttävä lukukokemus. Erittäin hyvin kirjoitettu ja tarinan maailma on luotu hyvin. Asetelma on mielenkiintoinen ja hahmot on hyvin rakennettu. Ajatuksia herättävä ja tunteikas.
December 21, 2024
Tämä oli kuin ihana paluu Pyramideniin, Huippuvuorille. Olen matkustellut monenlaisissa paikoissa ympäri maailmaa, mutta mieleenpainuvin kohde on ollut nimenomaan Pyramidenin hylätty kaivoskylä kaukana pohjoisessa, kaukana muusta maailmasta. Eristyksissä jäätikön laidalla.
Mieleen on jäänyt mahtipontisen kulttuuritalon edessä pönöttävä Lenin-patsas, surullinen tyhjennetty uima-allas, maisemaa hallitseva jylhä sininen jäätikkö, koululuokan ikkunasta avautuva kuumaisema, oppailla haulikot jääkarhujen varalta, hylätty kerrostalo, jonka joka ikkunasyvennyksessä pesii lintu ja nenään pistävä guanan katku, vodkaopaukut aution hotellin aulassa.
En tiedä koskettaako tämä kirja samalla tavalla lukijaa, joka ei ole paikan päällä käynyt, mutta kirja oli minusta muutenkin todella hyvin kirjoitettu. Teksti soljui mukavasti eteenpäin, se oli koskettavaa, tarkkanäköistä ja kiinnostavaa. Juoni oli jännä ja toimi hyvin kahdella eri aikatasoilla.
Minua kiehtoo ajatus olla eristyksissä muusta maailmasta, erityisesti arktisen kauniin luonnon keskellä.
Arktisen eristäytyneisyyden lisäksi kirjassa kiehtoi myös sen toinen teema, eli venäläisyys, Neuvostoliitto, päähenkilön kaksoiskansalaisuus.
”- Viisasta on isompaansa pelätä, sedän vauhti ei hidastunut puhumisesta, vaan hän jäi odottamaan kulmat kurtussa kun nojasin reisiini ja yritin saada henkeä.
- Toki harvoinhan niin käy, että karhu on nälkäinen ja tulee vastaan, mutta sitä kertaa ei halua itselle koskaan. Varsinkin jos on nähnyt, mitä jälkeä se tekee halutessaan jotain. Vahvaa naapuria pitää kunnioittaa.
- Oliko nyt puhe jääkarhuista?”
Päähenkilöstä kertovan tarinan ohella kirja on katsaus Neuvostoliiton ja Venäjän historiaan. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus mainitaan, samoin Moskovan olympialaisten Miska-maskotti sekä Krimin valtaus.
”- Venäläinen demokratia, puhdas kuin kuppainen katuhuora!”
Pidin tästä kirjasta todella paljon.
Mieleen on jäänyt mahtipontisen kulttuuritalon edessä pönöttävä Lenin-patsas, surullinen tyhjennetty uima-allas, maisemaa hallitseva jylhä sininen jäätikkö, koululuokan ikkunasta avautuva kuumaisema, oppailla haulikot jääkarhujen varalta, hylätty kerrostalo, jonka joka ikkunasyvennyksessä pesii lintu ja nenään pistävä guanan katku, vodkaopaukut aution hotellin aulassa.
En tiedä koskettaako tämä kirja samalla tavalla lukijaa, joka ei ole paikan päällä käynyt, mutta kirja oli minusta muutenkin todella hyvin kirjoitettu. Teksti soljui mukavasti eteenpäin, se oli koskettavaa, tarkkanäköistä ja kiinnostavaa. Juoni oli jännä ja toimi hyvin kahdella eri aikatasoilla.
Minua kiehtoo ajatus olla eristyksissä muusta maailmasta, erityisesti arktisen kauniin luonnon keskellä.
Arktisen eristäytyneisyyden lisäksi kirjassa kiehtoi myös sen toinen teema, eli venäläisyys, Neuvostoliitto, päähenkilön kaksoiskansalaisuus.
”- Viisasta on isompaansa pelätä, sedän vauhti ei hidastunut puhumisesta, vaan hän jäi odottamaan kulmat kurtussa kun nojasin reisiini ja yritin saada henkeä.
- Toki harvoinhan niin käy, että karhu on nälkäinen ja tulee vastaan, mutta sitä kertaa ei halua itselle koskaan. Varsinkin jos on nähnyt, mitä jälkeä se tekee halutessaan jotain. Vahvaa naapuria pitää kunnioittaa.
- Oliko nyt puhe jääkarhuista?”
Päähenkilöstä kertovan tarinan ohella kirja on katsaus Neuvostoliiton ja Venäjän historiaan. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus mainitaan, samoin Moskovan olympialaisten Miska-maskotti sekä Krimin valtaus.
”- Venäläinen demokratia, puhdas kuin kuppainen katuhuora!”
Pidin tästä kirjasta todella paljon.
December 31, 2024
Upeaa luontokuvausta ja mielenkiintoinen tarina. Teksti koskettaa ja jättää jäljen.
Displaying 1 - 11 of 11 reviews