Mielenterveysongelmista kärsivä mies on vainonnut exvaimoaan ja heidän yhteistä lastaan pitkään. Kun mies pakenee vankilasta, hän alkaa jälleen jäljittää ex-vaimoaan, jolla on omat syynsä olla ottamatta yhteyttä poliisiin. Ataripoliisi Suhonen saa kuitenkin vihiä tilanteesta. Ehtiikö komisario Takamäen väkivaltaryhmä estämään miehen sairaat suunnitelmat? Ja mitä peliä puoliso oikein pelaa?
Hyvä, intensiivinen Takamäki, jossa keskityttiin vain poliisin työhön - kenenkään päähenkilön yksityiselämää ei avattu. Psykopaattinen vankilamielisairaalakarkuri luo alusta asti kirjaan niin vahvan uhan, että teos oli pakko lukea alusta loppuun yhdellä istumalla. Tapahtumavyöryn väleihin Sipilä on onnistunut melko luontevasti ujuttamaan myös poliisityön byrokratiaa kritisoivia heittoja , ja eksistentiaalisia pohdintoja siitä, miten eri poliisien työt eroavat toisistaan. Irrallisia langanpäitäkin jää pohdittavaksi niin kuin suoraan novellinkirjoittamisen oppikirjasta. Hyvä dekkari!
Takamäki-sarjassa seuraava kirja. Psyykkisesti sairas huumeiden käyttäjä yrittää harhoissaan tapaa puolisonsa ja lapsensa. Hänet passitetaan suljetulle osastolle mielisairaalaan, mutta muutamaa vuotta myöhemmin hän karkaa. Hän suuntaa Helsinkiin ja alkaa selvittää ex-puolisonsa olinpaikkaa keinoja kaihtamatta. Parin ensimmäisen ruumiin jälkeen Takamäen poliiseilla on jo kiire löytää täysin arvaamaton ja psykoottinen mies, jolla järki toimii siitä huolimatta, että hän uskoo entisen puolisonsa olevan maailman tuhoon tuomitseva noita. Kirja oli paremmasta päästä sarjaansa ja varsin jännittävä ja intensiivinen. Takamäkeä itseään ei taaskaan kovin paljoa nähty, Suhosta jonkin verran enemmän, vaikka tämä kirjan alussa olikin siirtynyt passipoliisiksi kyllästyttyään peitetoimintaan liittyvän säätelyn ja byrokratian kasvuun. Karjan sankarina on enemmän koko poliisilaitos, kuin yksittäiset henkilöt ja poliisin tutkimustyön kuvaus on ainakin ulkopuolisen silmissä erittäin realistiselta vaikuttavaa. kielellisesti sujuvaa, ehkä jopa sujuvampaa kuin osa aikaisemmista osista sarjaa. Toisaalta monen muun osan olen kuunnellut, tämän taas oikeasti, jopa ihan oikeasta kirjasta, luin. Kovin montaa kirjaa sarjassa ei enää ole, valitettavasti.
The next book in the Takamäki series. A mentally ill drug user, in his delusions, tries to kill his spouse and children. He is committed to a psychiatric hospital, but a few years later, he escapes. He heads to Helsinki and begins to track down the whereabouts of his ex-spouse by any means necessary. After the first couple of bodies are found, Takamäki’s police force is in a hurry to find a completely unpredictable and psychotic man, whose mind, despite his belief that his ex-spouse is a witch destined to destroy the world, still works.
The book was one of the better ones in the series and quite exciting and intense. Takamäki wasn’t seen much again, and Suhonen was seen somewhat more, although at the beginning of the book he had moved to passport control due to his frustration with the increasing regulations and bureaucracy related to undercover work. The hero of the book is more the entire police department than individual characters, and the depiction of police investigative work seems very realistic, at least to an outsider. The language is fluent, perhaps even more so than in some of the earlier parts of the series. On the other hand, I listened to many of the other parts, but I actually read this one from a real book. Unfortunately, there aren’t many books left in the series.
19. Takamäki dekkari ja vosii sanoa, että nyt palattiin jälleen siihen linjaan, jota Sipilän kirjoista odotan. 18. kirja oli jotenkin jo luovuttaneen oloinen, mutta tässä on sitä Takamäki-kirjojen ideaa josta itse nautin. Paljon Helsinki-kuvausta(myös historiaa) ja tietenkin tuo dekkariosuus.
Toki osui itselle lähelle, kun kirjassa pyörittiin paljon Pohjois-Helsingissä, jossa on tullut asuttua joten on lähellä sydäntä senkin ostalta.
Tarina myös hyvin soljuva, kun vankilasairaalasta karkaavan potilaan tarina on luotu uskottavaksi ja tarina soljuu hyvin loppuun asti.
Mielenkiintoinen jatko Jarkko Sipilän Takamäki-sarjaan. Teki mieli lukaista koko kirja yhdeltä istumalta, mutta elämä haittaa harrastuksia, joten pari päivää kuitenkin meni Uhripelin lukemiseen. Pidin erityisesti Suhosen tilanteen selkiytymisestä. Rikostarina oli uskottava ja jännittävä. Taattua Takamäki-laatua.
Tämä lipsahti miltei yhdeltä istumalta. Jännittävä, uskottava ja samalla karmiva. Vaikka tekijä on tiedossa ensimmäiseltä sivulta saakka, jännitys säilyi loppuun saakka.