What do you think?
Rate this book
Työstäkieltäytyjän käsikirja
Miksi hyväksymme elämänmuodon, jossa vietetään kahdeksan tuntia päivästä työpaikalla? Mitä kaikkea mielekästä ihmiset tekevät jo nyt palkkatyön ulkopuolella?
Työstäkieltäytyjän käsikirja on moniäänisen kirjoittajajoukon keskustelunavaus, joka ravistelee työtä ja työttömyyttä koskevia uskomuksia. Kirja hahmottelee työstä kieltäytymistä maailmaa muuttavana toimintana. Tavoitteena on löytää tapoja vapautua työttömyyteen liitetystä syyllisyydestä ja häpeästä. Kiistelyt sosiaaliturvan muutoksesta, automatisaatiosta ja työn uusista muodoista osoittavat, että työstä kieltäytymiselle on tilausta.
Työstä kieltäytyminen ei ole mustavalkoinen asia. Sitä eivät tee ainoastaan köyhät tai laiskat, vaan myös esimerkiksi sijoittajat, nomadisielut, taiteilijat, lakkoilevat palkkatyöläiset ja sosiaalisen median tähdet. Se voi olla kieltäytymistä osasta, johon yhteiskunta meidät roolittaa, ja kohtalon ottamista omiin käsiinsä.
Työstäkieltäytyjän käsikirja on moniäänisen kirjoittajajoukon keskustelunavaus, joka ravistelee työtä ja työttömyyttä koskevia uskomuksia. Kirja hahmottelee työstä kieltäytymistä maailmaa muuttavana toimintana. Tavoitteena on löytää tapoja vapautua työttömyyteen liitetystä syyllisyydestä ja häpeästä. Kiistelyt sosiaaliturvan muutoksesta, automatisaatiosta ja työn uusista muodoista osoittavat, että työstä kieltäytymiselle on tilausta.
Työstä kieltäytyminen ei ole mustavalkoinen asia. Sitä eivät tee ainoastaan köyhät tai laiskat, vaan myös esimerkiksi sijoittajat, nomadisielut, taiteilijat, lakkoilevat palkkatyöläiset ja sosiaalisen median tähdet. Se voi olla kieltäytymistä osasta, johon yhteiskunta meidät roolittaa, ja kohtalon ottamista omiin käsiinsä.
- GenresNonfiction
303 pages, Paperback
First published January 1, 2019
12 people are currently reading
320 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
April 1, 2019
Tää on keskustelunavauksena hurjan siisti kirja, monipuolinen, syventyvä ja kapinallinen. Provosointi toimii, samoin rakenteellinen kikkailu, jossa yhteen kirjaan on mahdutettu niin tietoa kuin kaunokirjallisiakin ulottuvuuksia. Oisin halunnut tykätä tästä vieläkin enemmän, mutta pidemmän päälle alkoi jo vähän puuduttaa ja toisto väsytti. Murtumakohdat, eli ilmastonmuutos ja hoiva, olivat kaikkein kiinnostavimpia, mutta nekin meni hurjasti päällekkäin myöhempien ja tulevien osuuksien kanssa, joten kaikkein terävin terä jäi yllättävän tylsäksi. Onneksi silläkin voi kuitenkin varsin nohevasti käydä taistoon nykymuotoista, työtä kyseenalaistamatonta ilmapiiria kohtaan, ja kuten kirja itsekin sen viimeisessä kollektiivinovellissaan sanoo, more is more ja bore is bore. Suosittelen, oikeastaan kaikille, jota jollain tapaa työ tässä yhteiskunnassa koskee.
May 25, 2019
Äärettömän tärkeitä kannanottoja asioista, joita moni miettii, muttei uskalla sanoa ääneen. Raikas näkökulma, joka tuodaan sujuvasti esiin. Ainoa miinus parista huonosta novellista, jotka tuntuivat irrallisilta ja eivät ihan muhun iskeneet. Mielenkiintoista pohdintaa kuitenkin! On selvästi aika muuttaa asioita.
May 5, 2021
Luksuskommunismi kiinnostaa.
Työelämän muutos kiinnostaa.
Kokoelmat, jotka karkailee, rönsyää ja uskaltaa olla kirjallisesti monenlaisia, kiinnostaa.
Tämä oli hyvä tähän kaikkeen.
Miksei viisi tähteä? Tietty ideologian tiiviys uuvutti kuitenkin, ja huomaan provosoituvani työpaikalla sluibailusta keinona työstä kieltäytymiseen. (Se liittyy -luonnollisesti- syihin, miksi itse tahtoisin irti nykykuvioista, muiden jälkien siivoaminen uuvuttaa. Ja joo, tämä liittyi palkkatyöhön perinteisessä työssä, jota itse en edusta, mutta nyppi se silti.) Lisäksi itse esimerkit työstä, jota työstäkieltäytyjät sitten tekevät, olivat kuluneita ja jopa vähän lapsellisia tällaisella kokoonpanolla (apurahataiteilija, seksityöläinen, mammabloggari ja pilvidiileri). Olisi myös kiinnostanut ihan aidot ratkaisut, perustulon ohelle. Ja kenties vielä tarkempi tarkennus, mistä puhumme kun puhumme työstäkieltäytymisestä. Ja mikä on sen suhde veronmaksuun. Koska verojen tehokasta käyttöä luksuskommunismi ja työn alistavuudesta vapaa maailma tarvitsee. Vai valtion omistajuuden lisäämistä? Vai?
Mutta all in all, hyvä ajatusten herättäjä! Ja teoksena ihanan haparoiva, kokeileva, välitön.
Työelämän muutos kiinnostaa.
Kokoelmat, jotka karkailee, rönsyää ja uskaltaa olla kirjallisesti monenlaisia, kiinnostaa.
Tämä oli hyvä tähän kaikkeen.
Miksei viisi tähteä? Tietty ideologian tiiviys uuvutti kuitenkin, ja huomaan provosoituvani työpaikalla sluibailusta keinona työstä kieltäytymiseen. (Se liittyy -luonnollisesti- syihin, miksi itse tahtoisin irti nykykuvioista, muiden jälkien siivoaminen uuvuttaa. Ja joo, tämä liittyi palkkatyöhön perinteisessä työssä, jota itse en edusta, mutta nyppi se silti.) Lisäksi itse esimerkit työstä, jota työstäkieltäytyjät sitten tekevät, olivat kuluneita ja jopa vähän lapsellisia tällaisella kokoonpanolla (apurahataiteilija, seksityöläinen, mammabloggari ja pilvidiileri). Olisi myös kiinnostanut ihan aidot ratkaisut, perustulon ohelle. Ja kenties vielä tarkempi tarkennus, mistä puhumme kun puhumme työstäkieltäytymisestä. Ja mikä on sen suhde veronmaksuun. Koska verojen tehokasta käyttöä luksuskommunismi ja työn alistavuudesta vapaa maailma tarvitsee. Vai valtion omistajuuden lisäämistä? Vai?
Mutta all in all, hyvä ajatusten herättäjä! Ja teoksena ihanan haparoiva, kokeileva, välitön.
November 1, 2019
Annetaan nyt ainakin 4,5 - ihana ja kyynistä sydäntäni lämmittävä teos. Ostin tämän myös äitienpäivälahjaksi, jotta äiti voi tätä sitten lueskella työaikana.
May 6, 2019
Kirja oli kokonaisuutena melko hyvä. Siinä oli sekoitettu useita eri tyylilajeja, kuten asiatekstiä ja poliittista teoriaa, haastatteluita ja myös lyhyitä novelleja. Kirja provosoi sopivissa määrin, ja loi yllättävän eheän työväenluokkaisen poliittisen maailmankuvan työstäkieltäytymisen ympärille. Katsantokanta oli työväenluokkainen, teoreettinen ja historiallinen. Ollakseen poliittinen pamfletti, teksti oli paikoin harvinaisen persoonallista ja leikittelevää. Haastattelut oli toteutettu puhekielellä ja rennosti. Se loi tietynlaista tilanteeseen sopivaa tunnelmaa. Haastatteluissa olivat mm. Ossi Nyman, anonyymi seksityöläinen ja anonyymi kannabiskaupittelija... Kirjan luvut saattoivat feidautua pois aika yllättäen, jonka jälkeen alkoi uusi luku aivan eri näkökulmasta. Tämä itseasiassa toimi lukukokemuksen kannalta, pitäen lukijan virkeänä. Pidin eniten kirjan joistain asiatekstiosioista ja osasta haastatteluita. Ja teoretisoinnista, jossa työstäkieltäytymisen katsottiin olevan jopa ihmiskunnan suurin uudistusvoima. Jatkuva paskatyöpaikka-termin toistelu oli välillä yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävää, välillä taas vähän naiivin tuntuista. Kirjan ideoiden taustalla oli kuitenkin sellainen etuoikeutettu tuulahdus; aivan kuin kaikilla olisi yhtä hyvät mahdollisuudet kieltäytyä töistä. Kirja oli 10 eri kirjoittajan yhteistuotos, eikä kirjan sisältöä oltu jaoteltu eri kirjoittajille. Kirjan loppupuolella ollut kaunokirjallinen osuus muuttui sekavaksi ja varsin kokeelliseksi, eikä onnistunut välittämään ainakaan minulle mitään kovin olennaista viestiä. Kokonaisuutena kirja oli kuitenkin sekä asiallinen että hauska.
July 6, 2019
Oli synkkä ja myrskyinen yö, tai siis aurinkoinen kesäpäivä työpäivän jälkeen. Istuin sohvalla lukemassa Työstäkieltäytyjän käsikirjaa. Mietin tätä yhteiskuntaa, sitä miksi uhraamme työlle niin paljon. Sitten näin kissan. Kissa makasi telineessään joutilaana ja onnellisena. Kissat tekevät vain välttämättömiä asioita pysyäkseen puhtaana ja hengissä, mutta suurimmaksi osaksi nauttivat lämmöstä, leikistä, lepäämisestä ja syömisestä. Ihmiset raatavat töissä ja rankan viikon päätteksi nollaavat aivonsa alkoholilla tai muilla päihteillä, kuten Netflix-maratonilla ja irtokarkeilla (oma lempparini). Vasemmistolaiset ovat liian pitkään ihailleet työtätekevää ihmistä ja taistelleet oikeudesta työhön. On tietenkin tärkeää, että ollaan saavutettu "vain" kahdeksan tunnin työpäivä, mutta miksi pysähtyä siihen? Pitäisi taistella siitä, että elämä kokonaisuudessaan olisi mukavaa ja leppoisaa sekä ennen kaikkea merkityksellistä. Ei sellaista, että työpäivän jälkeen tekee mieli maata sohvalla ja katsoa Netflixiä, puhumattakaan siitä miten paljon turhaa työtä maailmassa on ja miten paljon se edesauttaa ilmastonmuutoksen etenemistä. Olisipa kaljaa, eikun siis kuuden tunnin työpäivä ja vain töitä, jotka eivät tuhoa maapalloa.
September 5, 2019
Odotin tältä kirjalta enemmän. Aihe on mielestäni kiinnostava ja pohtimisen arvoinen: miten palkkatyöhön perustuva yhteiskunta on syntynyt ja onko sitä edelleen pakko ylläpitää? Historiallista kehitystä kuvattiinkin hyvin (joskin välillä jopa koomisella kommunistisella paatoksella).
Nykytilaa valotettiin pääosin haastattelujen kautta. Niihin olisin toivonut enemmän leveyttä ja syvyyttä. Nyt äänen saivat yksittäiset, pääosin melko marginaalissa sijaitsevat yksilöt (kirjailija, kannabiskeksien myyjä, seksityöläinen), joilla tuntui olevan melko vähän yleisempää sanottavaa sen lisäksi, että he nyt vain elävät näin ja jopa pitävät siitä. Tulevaisuuden osalta oltiin vielä heikommalla - olisin kaivannut analyyttisempaa visiota siitä, miten yhteiskunnan toiminta kokonaisuutena voitaisiin järjestää muun kuin palkkatyön pohjalle.
Kirjan hajanaiseksi jäävää vaikutelmaa selittää myös valittu kirjoitustyyli. Tekstit olivat kooste asiaproosaa, esseitä, puhekielisiä haastatteluita sekä lyhyehköjä novelleja. Tämä lisäsi paitsi sirpaleisuutta myös toistoa, sillä kaikissa teksteissä toistuivat pääasiassa samat ideat. Käyköön tämä kirja näin ollen anarkistisesta avauksesta analyyttisempaa puheenvuoroa odotellessa.
Nykytilaa valotettiin pääosin haastattelujen kautta. Niihin olisin toivonut enemmän leveyttä ja syvyyttä. Nyt äänen saivat yksittäiset, pääosin melko marginaalissa sijaitsevat yksilöt (kirjailija, kannabiskeksien myyjä, seksityöläinen), joilla tuntui olevan melko vähän yleisempää sanottavaa sen lisäksi, että he nyt vain elävät näin ja jopa pitävät siitä. Tulevaisuuden osalta oltiin vielä heikommalla - olisin kaivannut analyyttisempaa visiota siitä, miten yhteiskunnan toiminta kokonaisuutena voitaisiin järjestää muun kuin palkkatyön pohjalle.
Kirjan hajanaiseksi jäävää vaikutelmaa selittää myös valittu kirjoitustyyli. Tekstit olivat kooste asiaproosaa, esseitä, puhekielisiä haastatteluita sekä lyhyehköjä novelleja. Tämä lisäsi paitsi sirpaleisuutta myös toistoa, sillä kaikissa teksteissä toistuivat pääasiassa samat ideat. Käyköön tämä kirja näin ollen anarkistisesta avauksesta analyyttisempaa puheenvuoroa odotellessa.
October 27, 2019
Tärkeä teema, tärkeä puheenvuoro. Kirjassa (palkka)työtä ja siitä kieltäytymistä pyöritellään, ravistellaan ja ihmetellään. Kokonaisuus on niin sanotusti yhteisajateltu. Siitä ei tiedä, että "kuka on kirjoittanut ja mitä", niin kuin kirjoittajat itse asian muotoilevat.
Teos olisi mielestäni vaatinut vähän toimitustyötä, mutta voi olla, että olen tietokirjallisuuden suhteen vain vanhanaikainen. Teksti toistaa itseään ja poukkoilee. Selkeys ja kuiva mutta vastapuoltakin ymmärtävä argumentointi voisi ehkä paremmin puhua puolelleen myös niitä, jotka eivät jo valmiiksi ajattele samoin.
Toisaalta kyseessä on nimenomaan työstäkieltäytyjille, kuten "vapaaehtoistyöttömille, ikiopiskelijoille ja downshiftaajille" kirjoitettu käsikirja — tai pikemminkin hengennostatuskirja, sillä varsinaisia työnvälttelyvinkkeja tarjotaan vain vähän.
3.5/5. Viimeisen novelliin jätin kesken.
Teos olisi mielestäni vaatinut vähän toimitustyötä, mutta voi olla, että olen tietokirjallisuuden suhteen vain vanhanaikainen. Teksti toistaa itseään ja poukkoilee. Selkeys ja kuiva mutta vastapuoltakin ymmärtävä argumentointi voisi ehkä paremmin puhua puolelleen myös niitä, jotka eivät jo valmiiksi ajattele samoin.
Toisaalta kyseessä on nimenomaan työstäkieltäytyjille, kuten "vapaaehtoistyöttömille, ikiopiskelijoille ja downshiftaajille" kirjoitettu käsikirja — tai pikemminkin hengennostatuskirja, sillä varsinaisia työnvälttelyvinkkeja tarjotaan vain vähän.
3.5/5. Viimeisen novelliin jätin kesken.
February 7, 2020
Tärkeä ja ajankohtainen aihe ja teos! Tykkäsin kirjan utopioista ja provokatiivisesta otteesta. Kirjallinen tyyli puolestaan ei useinkaan uponnut, puhekielisyys ärsytti haastattelukohdissa ja hetkittäin maalailevat kielikuvat menivät omaan makuuni överiksi. Mutta tämän kuitenkin luki tärkeän sisällön ja tiedon, ei kirjallisten ansioiden vuoksi.
August 1, 2019
On ehdottoman tervettä kyseenalaistaa Suomessa vallitseva työn tekemisen kultti, jossa palkkatyötä pidetään itseisarvoisesti ja perusteettomasti aina hyvän tai yhteiskunnallisesti hyväksytyn ihmisen mittarina, vaikka oma työpaikka olisi osatekijänä esim. vakaviin ympäristötuhoihin. Perinteisen työelämän ulkopuolella olevat leimataan taas lähes yksiselitteisesti syrjäytyneiksi, vaikka syyt yhteiskunnan oravanpyörästä irtautumiselle ovat todella moninaisia.
Kiinnostavinta kirjassa oli mielestäni erilaisten työstäkieltäytyjien haastattelut, jotka ainakin omakohtaisesti herättivät paljon ajatuksia. Sen sijaan melkein kaikki novellit olivat vain laiskoja kärjistyksiä, joiden pointin arvasi jo lähes ensimmäisestä lauseesta.
Kirjassa utopisoidaan jatkuvasti toisenlaisesta yhteiskunnasta, jossa tuhokapitalismi on nujerrettu, kukat kukkivat ja ihmisillä on enemmän aikaa toisilleen. Valitettavasti keinot tämän maailman saavuttamiseen tuntuvat olevan jopa kirjan kirjoittajilla vähissä. Perustuloa tarjotaan ensimmäiseksi askeleeksi, mutta miten päästä edes sinne? Konkretiaa puuttuu. Suhtaudun myös vähän nihkeästi siihen, että kirjan kirjoittajat eivät tarjoa mitään kritiikkiä ideologialleen, vaikka laajasti toteutettu työstäkieltäytymisen aalto aiheuttaisi väistämättä myös runsaasti negatiivisia lieveilmiöitä.
Keskustelunavaajana Työstäkieltäytyjien käsikirja toimii ihan hyvin, mutta kokonaisvaltaisesti kirja on liian hajanainen, toisteinen ja arkirealismin yläpuolella lentelevä omaan makuuni. Henkilökohtaisesti sain enemmän irti Ossi Nymanin Röyhkeydestä, joka käsitteli samaa tematiikkaa jotenkin tarkemmin ja vetovoimaisemmin.
Kiinnostavinta kirjassa oli mielestäni erilaisten työstäkieltäytyjien haastattelut, jotka ainakin omakohtaisesti herättivät paljon ajatuksia. Sen sijaan melkein kaikki novellit olivat vain laiskoja kärjistyksiä, joiden pointin arvasi jo lähes ensimmäisestä lauseesta.
Kirjassa utopisoidaan jatkuvasti toisenlaisesta yhteiskunnasta, jossa tuhokapitalismi on nujerrettu, kukat kukkivat ja ihmisillä on enemmän aikaa toisilleen. Valitettavasti keinot tämän maailman saavuttamiseen tuntuvat olevan jopa kirjan kirjoittajilla vähissä. Perustuloa tarjotaan ensimmäiseksi askeleeksi, mutta miten päästä edes sinne? Konkretiaa puuttuu. Suhtaudun myös vähän nihkeästi siihen, että kirjan kirjoittajat eivät tarjoa mitään kritiikkiä ideologialleen, vaikka laajasti toteutettu työstäkieltäytymisen aalto aiheuttaisi väistämättä myös runsaasti negatiivisia lieveilmiöitä.
Keskustelunavaajana Työstäkieltäytyjien käsikirja toimii ihan hyvin, mutta kokonaisvaltaisesti kirja on liian hajanainen, toisteinen ja arkirealismin yläpuolella lentelevä omaan makuuni. Henkilökohtaisesti sain enemmän irti Ossi Nymanin Röyhkeydestä, joka käsitteli samaa tematiikkaa jotenkin tarkemmin ja vetovoimaisemmin.
February 16, 2020
Työstäkieltäytyjän käsikirja on nimetty hieman harhaanjohtavasti. Se ei käsittele keinoja vältellä työtä, vaan sen keskiössä on kapitalistisesti järjestetyn palkkatyön (ei kaiken työn tai tekemisen) maailma. Se pureutuu työvetoisen yhteiskuntamme ihanteisiin, myytteihin ja rakenteisiin ja perustelee työstäkieltäytymisen ideologian ja tavoitteet näiden kautta. Lopputuloksena on ansiokas ja sekä lukemisen että ajattelemisen arvoinen teos siitä, miten yhteiskuntamme on järjestetty ja millaisia odotuksia se asettaa yksilölle tämän ainutkertaisen elämän ja henkisen energian käyttämisestä.
Kymmenen eri kirjoittajan tekstit vaihtelevat tyylilajeiltaan esseistä mielipidekirjoituksiin ja haastatteluista novelleihin. Lopputulos on epätasainen – osa jaksoista ei tuo aiheeseen oikein mitään uutta. Lisäksi rakenne tekee tiettyjä olettamuksia lukijan taustatiedoista ja -näkemyksistä: osa yhteiskuntamme yleisen eetoksen kannalta varsin radikaaleistakin väitteistä ja huomioista esitetään sen kummemmin purkamatta tai perustelematta. Tämä ei tarkoita, että kirja olisi vaikeaselkoinen, mutta ilman tarpeellisia taustatietoja käsiin voi jäädä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Kymmenen eri kirjoittajan tekstit vaihtelevat tyylilajeiltaan esseistä mielipidekirjoituksiin ja haastatteluista novelleihin. Lopputulos on epätasainen – osa jaksoista ei tuo aiheeseen oikein mitään uutta. Lisäksi rakenne tekee tiettyjä olettamuksia lukijan taustatiedoista ja -näkemyksistä: osa yhteiskuntamme yleisen eetoksen kannalta varsin radikaaleistakin väitteistä ja huomioista esitetään sen kummemmin purkamatta tai perustelematta. Tämä ei tarkoita, että kirja olisi vaikeaselkoinen, mutta ilman tarpeellisia taustatietoja käsiin voi jäädä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
September 10, 2019
Erittäin tärkeä keskustelun avaus/provosointi. Antaa ja tuo perspektiiviä kysymykseen työstä ja sen arvosta, ja miksi jokin työ on nykyisessä markkina logiikassa arvostetumpaa kuin toiset.
Miksi työ on edelleen itseisarvo? Vaikka se olisi selkeästi haitallista koko yhteiskunnalle. Miksi edelleen olemme töissä 8 tuntia (yli sata vuotta siitä kun tämä tuli lakiin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa).
Tämä keskustelu tulee viedä valtavirtaan, koska ihmisellä on arvo jo pelkässä olemassaolossaan, siihen ei tarvita palkkatyösuhdetta.
Ongelma on monissa kohdin nimenomaan kielessä ja määritelmissä ja termeissä, joita ei ole viitsitty miettiä uudestaan - tai loppuun saakka. Arvo ja raha ovat nykyisin talousajattelussa yksi ja sama asia: Tämä tulee muutta ja nostaa barrikaadeille.
Kirja kysyy: Missä vaatimukset 4-6 tunnin työpäivistä?
Kaikki nämä aiheet tulevat kirjassa hyvin esille.
Helppolukuinen, viihdyttävä, monipuolinen, perpektiivinen ja eri tyylejä sekoittava must read!
5/5
Miksi työ on edelleen itseisarvo? Vaikka se olisi selkeästi haitallista koko yhteiskunnalle. Miksi edelleen olemme töissä 8 tuntia (yli sata vuotta siitä kun tämä tuli lakiin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa).
Tämä keskustelu tulee viedä valtavirtaan, koska ihmisellä on arvo jo pelkässä olemassaolossaan, siihen ei tarvita palkkatyösuhdetta.
Ongelma on monissa kohdin nimenomaan kielessä ja määritelmissä ja termeissä, joita ei ole viitsitty miettiä uudestaan - tai loppuun saakka. Arvo ja raha ovat nykyisin talousajattelussa yksi ja sama asia: Tämä tulee muutta ja nostaa barrikaadeille.
Kirja kysyy: Missä vaatimukset 4-6 tunnin työpäivistä?
Kaikki nämä aiheet tulevat kirjassa hyvin esille.
Helppolukuinen, viihdyttävä, monipuolinen, perpektiivinen ja eri tyylejä sekoittava must read!
5/5
July 7, 2020
Kirjasta saanee enemmän irti, jos työskentelee "osakkeenomistajien valtaa palvelevissa paskatyöpaikoissa, jotka terveytemme lisäksi vaarantavat planeetan elinkelpoisuuden". Julkisen sektorin sivistyspuolella työskentelevänä en koe saaneeni kirjasta oikein mitään.
Kirja kannattaa mm. perustuloa, mutta siihen ei paneuduta käytännön tasolla mitenkään. Koko kirja oikeastaan perustuu samanlaisten ideoiden esittelyyn, jotka jäävät pintapuolisiksi. Joukossa toki on hyviäkin faktoja siitä, miten töissäkäymättömällä on enemmän aikaa pitää huolta itsestä ja läheisistään, tehdä vapaaehtoistöitä ja miettiä luovia ideoita maailman parantamiseen.
Kirjassa oli ihan sopivaa vaihtelua erilaiset tekstilajit, mutta itseään toistavaan sisältöön oli loppuvaiheessa jo niin väsynyt, että lopun kollektiivinovelli oli lähinnä käsittämätön pannukakku eikä siitä saanut oikein mitään irti enää.
"Ihan kiva" yritys keskustelun avaukseen tällä saralla. Ehkä tämä toimii pohjana jollekin suuremmalle tulevaisuudessa.
Kirja kannattaa mm. perustuloa, mutta siihen ei paneuduta käytännön tasolla mitenkään. Koko kirja oikeastaan perustuu samanlaisten ideoiden esittelyyn, jotka jäävät pintapuolisiksi. Joukossa toki on hyviäkin faktoja siitä, miten töissäkäymättömällä on enemmän aikaa pitää huolta itsestä ja läheisistään, tehdä vapaaehtoistöitä ja miettiä luovia ideoita maailman parantamiseen.
Kirjassa oli ihan sopivaa vaihtelua erilaiset tekstilajit, mutta itseään toistavaan sisältöön oli loppuvaiheessa jo niin väsynyt, että lopun kollektiivinovelli oli lähinnä käsittämätön pannukakku eikä siitä saanut oikein mitään irti enää.
"Ihan kiva" yritys keskustelun avaukseen tällä saralla. Ehkä tämä toimii pohjana jollekin suuremmalle tulevaisuudessa.
May 10, 2019
Useiden eri tekstilajien ansiosta kirja oli tietokirjaksi hyvällä tavalla erilainen lukukokemus. Sisältö vaihtelee melko teoreettisesta ja paikoin teknisestäkin asiaproosasta haastattelujen kautta aina novellien iloiseen tykittelyyn. Kirjassa nostetaan monipuolisesti ja hyvin tarkasti esiin palkkatyöhön perustuvan yhteiskunnan ja myöhäiskapitalismin ongelmia niin yksittäisen ihmisen kuin rakenteiden näkökulmasta.
Jos jotain risuja pitää antaa, niin loppua kohti mentäessä sisältö alkoi keskeisten argumenttien osalta vähän toistamaan itseään. Kirjan lopettava äärimmäisen levoton novelli "Laiskiaistiistai 2119" onneksi jätti sopivan hämmentyneen olon ja pakotti kysymään, mitä tulikaan luettua. Ennen kuin huomasinkaan haaveilin olevani laiskiainen, joka auvoisena nukahtaa oksalle rahan sataessa ämpärikaupalla päälle.
Jos jotain risuja pitää antaa, niin loppua kohti mentäessä sisältö alkoi keskeisten argumenttien osalta vähän toistamaan itseään. Kirjan lopettava äärimmäisen levoton novelli "Laiskiaistiistai 2119" onneksi jätti sopivan hämmentyneen olon ja pakotti kysymään, mitä tulikaan luettua. Ennen kuin huomasinkaan haaveilin olevani laiskiainen, joka auvoisena nukahtaa oksalle rahan sataessa ämpärikaupalla päälle.
March 29, 2019
Kyllä. "Toisen palveluksessa tehtävästä työstä kieltäytymällä kieltäydymme alistamasta elämäämme ja tuottavia voimiamme työnantajien vallan ja vaurauden palvelukseen".
Kirjan tekstit korostavat palkattoman työn arvostuksen välttämättömyyttä, ja samalla se tekee eron kapitalistisen palkkatyön ja itseilmaisun työn välillä. Myös ilmastonmuutoksen torjunta vaatii haitallisen työn lopettamista, tai ainakin vähentämistä. Me kaikki osallistumme yhteiskunnan pyörittämiseen, ja siksi perustulo.
Kirjan esittämät ajatukset saattavat vaikuttaa radikaaleilta, mutta niin oli 150 vuotta sitten vaatimus 10 tunnin työpäivästäkin.
Venceremos!
Kirjan tekstit korostavat palkattoman työn arvostuksen välttämättömyyttä, ja samalla se tekee eron kapitalistisen palkkatyön ja itseilmaisun työn välillä. Myös ilmastonmuutoksen torjunta vaatii haitallisen työn lopettamista, tai ainakin vähentämistä. Me kaikki osallistumme yhteiskunnan pyörittämiseen, ja siksi perustulo.
Kirjan esittämät ajatukset saattavat vaikuttaa radikaaleilta, mutta niin oli 150 vuotta sitten vaatimus 10 tunnin työpäivästäkin.
Venceremos!
May 26, 2020
Ajattelua ravistavaa. Ja kun joutuu kytkemään itsensä uudelle tasolle, syntyy aina jotain uutta. Miksi ihmeessä palkkatyötä arvostetaan yli kaiken? Voisiko ihminen elää ja olla arvokas ilman työn tekemistä? Pitäisi olla...
Read
July 4, 2022Did pretty much skip from page 256 on, since the end was whatever. Decent chunk of this book is also partial repetitions, which is not that surprising considering that 10 people wrote it. But yeah, as a whole, read.
Read
April 8, 2023Tipuin. KoliKoli CMnD_X ei hätä, CMnD_V.
May 20, 2024
pätevä kirja
June 6, 2024
Aika löyhästi käytetään ’käsikirja’ sanaa — ehkä ’mielikirja’ kuvaa paremmin teosta.
July 7, 2019
Aika epätasainen artikkelikokoelma, jossa toki on aika käytännöllisiä ohjeita työn välttämiseen (eräs työkaverini on mestarini siinä, vaikka ei ole edes lukenut tätä kirjaa), mutta selekämpi poliittinen tiekartta puuttuu. Kirjan tavoite on tietenkin siirtyä massiivisilla sosiaalisilla ohjelmilla kohti kommunismia, mutta muutaman poliittisen lainsäädäntöehdotuksen jälkeen tässä ei ole oikein tarkkoja ohjeita, miten saavuttaa ne. Tässä vain oletetaan massaliikkeen syntyvän propagandalla ja matkan varrella keksitään menetelmät.
Mutta pahempaa ovat turhat kaunokirjalliset osiot, joista jotkut olivat niin kokeellisia, että en ihan tajunnut, mitä hyötyä niistä on? Toki viihdyttävää luettavaa, mutta jos haluan oppia, miten toteuttaa kommunistinen vallankumous välttämällä töitä, niin en opi sitä fiktionovellien kautta.
Muuten tässä on todella mielenkiintoisia haastatteluja (virallisesta) työstäkieltäytyjistä ja mielenkiintoista anarkokommunistista teoretisointia, joka tosiaan on niin valtavirrasta poikkeavaa, että oli minullekkin jotain uutta.
Mutta pahempaa ovat turhat kaunokirjalliset osiot, joista jotkut olivat niin kokeellisia, että en ihan tajunnut, mitä hyötyä niistä on? Toki viihdyttävää luettavaa, mutta jos haluan oppia, miten toteuttaa kommunistinen vallankumous välttämällä töitä, niin en opi sitä fiktionovellien kautta.
Muuten tässä on todella mielenkiintoisia haastatteluja (virallisesta) työstäkieltäytyjistä ja mielenkiintoista anarkokommunistista teoretisointia, joka tosiaan on niin valtavirrasta poikkeavaa, että oli minullekkin jotain uutta.
Displaying 1 - 21 of 21 reviews