What do you think?
Rate this book
Taikuri ja taskuvaras #2
Huijarin oppipoika
Krakova 1824. Wiktor on kellosepän oppipoika, joka haaveilee seikkailuista ja on korviaan myöten ihastunut kauniiseen Zofiaan. Kun Wiktor joutuu onnettomuuteen oudon taivaankappaleen räjähtäessä joenrannassa, hänen elämänsä muuttuu. Wiktorin hengen pelastaa salaperäinen Tom - vaikka on itsekin vaarassa. Apuun tulee kelloseppä Seweryn, joka tuntuu tietävän kellojen korjaamisen ohella yhtä ja toista myös taikuudesta. Huijarin menneisyys seuraa Seweryniä ja pian koko kolmikko tempautuu mukaan mutkikkaisiin juonitteluihin. Wiktor saa huomata, että jos aikoo taikuriksi, on opittava improvisoimaan tiukan paikan tullen.
Tom ja Wiktor ovat Taikuri ja taskuvaras -teoksesta tuttu silmänkääntäjäkaksikko. Huijarin oppipoika kertoo heidän ensimmäisestä yhteisestä seikkailustaan, josta ei puutu yllättäviä käänteitä, täpäriä tilanteita ja salaisuuksia.
Tom ja Wiktor ovat Taikuri ja taskuvaras -teoksesta tuttu silmänkääntäjäkaksikko. Huijarin oppipoika kertoo heidän ensimmäisestä yhteisestä seikkailustaan, josta ei puutu yllättäviä käänteitä, täpäriä tilanteita ja salaisuuksia.
412 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
5 people are currently reading
220 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 43 reviews
November 13, 2019
Kuuntelin äänikirjana. Ihana ja jännittävä historiallis-tieteellinen seikkailuromaani. Hyvän mielen kirja, mikä on mukavaa, sillä joskus tuntuu että ylenpalttinen väkivalta ja raakuus on leivottu moneen nuortenkirjaan sisälle.
March 14, 2019
Anniina Mikaman jatko-osa sähköistä koneromantiikkaa edustavalle ja Topelius-palkitulle Taikurille ja taskuvarkaalle on jotain, minkä ei pitäisi onnistua: romanttisen pääparin tarinan sijaan se on esiosa äkeän professori Wiktorin poikavuosista. Suurin salaisuus (älä jatkaa lukemista, ellet ole vielä lukenut Taikuria ja taskuvarasta), se, että taikuri Tom on androidi tulevaisuudesta, on jo tiedossa, ja samoin tiedämme, että Tom ja Wiktor selviävät ja mihin he Taikurissa ja taskuvarkaassa päätyvät. Miksi siis kirjaa ei saata laskea kädestään ja lukeminen on silkkaa nautintoa?
Kontekstina tunnustan, että sain vähän aikaa sitten yliannoksen fantasiaa ja scifiä sisältävistä YA-kirjoista, kun jouduin lukemaan niitä kasoittain työtehtävää varten. Jälkeen kuusisataasivuisten sotaisten ulkomaisten jatko-osien, joissa mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan tuntunut tapahtuvan, Huijarin oppipoika on kuin olisi kulauttanut siemauksen hujanajalla maustettua lämmintä teetä. Luulin, että nimenomaan romantiikka edellisessä osassa viehätti minua eniten, mutta vaikka sitä onkin Huijarin oppipojassa vähemmän, veijaritarinoista tuttu kutkuttava jännitys sai minut aina vain innokkaammin kääntelemään sivuja.
Tarina on perusteiltaan yksinkertainen mutta toimiva: nuori Wiktor herää yöllä, lähtee katsomaan tähdenlentoa ja todistaakin avaruusaluksen laskeutumista. Yksi aluksen kappaleista sinkoutuu räjähdyksessä häntä kohti ja onnettomuuden seurauksena Wiktorin jalat halvaantuvat. Maankiertäjä Seweryn kantaa hänet kotiin ja rakentaa hänelle pyörätuolin. Samalla hän saa elämäänsä uuden oppi-isän huijari Sewerynistä, jonja kanssa yhdessä he yrittävät korjata avaruusaluksesta löytyneen rikkinäisen robotin Tomin. Menneisyyden salaisuudet, ihastukset ja viholliset mutkistavat kuvioita ja mahtuupa mukaan rippunen okkultismiakin.
Viehättävien henkilöhahmojen ja huijarijuonten lisäksi yksi Mikaman kirjojen vahvuuksista on miljöö: ensimmäisessä kirjassa 1800-luvun Helsinki, Huijarin oppipojassa eläväksi luotu Krakova muutamia vuosikymmeniä aiemmin. Tunnelma on hurmaavan historiallinen ja auttaa myös aikuista lukijaa solahtamaan kirjojen maailmaan, jonka hahmojen ihmissuhteet saattaisivat muuten tuntua hieman lapsellisilta. Huijarin oppipoika toimii itsenäisenä romaanina, mutta spoilaa Taikuria ja taskuvarasta, joka siksi kannattaa lukea näistä ensin. Joka tapauksessa näiden koneromanttisten seikkailujen sähköistä tunnelmaa ei kannata jättää kokematta.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Kontekstina tunnustan, että sain vähän aikaa sitten yliannoksen fantasiaa ja scifiä sisältävistä YA-kirjoista, kun jouduin lukemaan niitä kasoittain työtehtävää varten. Jälkeen kuusisataasivuisten sotaisten ulkomaisten jatko-osien, joissa mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan tuntunut tapahtuvan, Huijarin oppipoika on kuin olisi kulauttanut siemauksen hujanajalla maustettua lämmintä teetä. Luulin, että nimenomaan romantiikka edellisessä osassa viehätti minua eniten, mutta vaikka sitä onkin Huijarin oppipojassa vähemmän, veijaritarinoista tuttu kutkuttava jännitys sai minut aina vain innokkaammin kääntelemään sivuja.
Tarina on perusteiltaan yksinkertainen mutta toimiva: nuori Wiktor herää yöllä, lähtee katsomaan tähdenlentoa ja todistaakin avaruusaluksen laskeutumista. Yksi aluksen kappaleista sinkoutuu räjähdyksessä häntä kohti ja onnettomuuden seurauksena Wiktorin jalat halvaantuvat. Maankiertäjä Seweryn kantaa hänet kotiin ja rakentaa hänelle pyörätuolin. Samalla hän saa elämäänsä uuden oppi-isän huijari Sewerynistä, jonja kanssa yhdessä he yrittävät korjata avaruusaluksesta löytyneen rikkinäisen robotin Tomin. Menneisyyden salaisuudet, ihastukset ja viholliset mutkistavat kuvioita ja mahtuupa mukaan rippunen okkultismiakin.
Viehättävien henkilöhahmojen ja huijarijuonten lisäksi yksi Mikaman kirjojen vahvuuksista on miljöö: ensimmäisessä kirjassa 1800-luvun Helsinki, Huijarin oppipojassa eläväksi luotu Krakova muutamia vuosikymmeniä aiemmin. Tunnelma on hurmaavan historiallinen ja auttaa myös aikuista lukijaa solahtamaan kirjojen maailmaan, jonka hahmojen ihmissuhteet saattaisivat muuten tuntua hieman lapsellisilta. Huijarin oppipoika toimii itsenäisenä romaanina, mutta spoilaa Taikuria ja taskuvarasta, joka siksi kannattaa lukea näistä ensin. Joka tapauksessa näiden koneromanttisten seikkailujen sähköistä tunnelmaa ei kannata jättää kokematta.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
June 11, 2019
Hurahdin Anniina Mikaman Taikuri ja Taskuvaras -kirjaan viime keväänä, ja olen siitä lähtien hehkuttanut sitä kaikille. Odotin kirjan jatko-osaa Huijarin Oppipoika kuin kissa kuumaa kattoa, ja kyllä kannatti!
Luen paljon fantasiaa ja scifiä, mutta tämä on jotain ihan uutta joka onnistui yllättämään minut omaperäisyydellään. Sarjan molemmat osat ovat ainakin meidän kirjastossa luokiteltu fantasiaan (koska johonkinhan ne pitää laittaa), mutta ei nämä mitään lohikäärmeet ja velhot -meininkiä ole, eikä oikeastaan edes urbaania fantasiaa sillä yliluonnolliset olennot ja maaginen taikuus loistavat poissaolollaan, ja tapahtuma-aikakin on 1800-luvun alussa, ei missään urbaanissa miljöössä. Sen sijaan on avaruudesta tullut alus, jonka maahansyöksyn seurauksena nuori Wiktor menettää kykynsä kävellä. Onnettomuuden myötä hän kuitenkin tapaa tulevan mentorinsa kelloseppä Seweruksen . Yhdessä he tempautuvat erikoiseen ja jännittävään seikkailuun naapurintyttö Zofian kanssa. Eli jos kirjastossa olisi steampunk-historia-mystiikka-scifi-seikkailu-hylly, tämä menisi sinne. :D
Ahmin tämän kirjan parissa päivässä, oli aivan ihanaa huomata olevansa täysin uppoutunut tarinaan, ja kirjan loppu jätti janoamaan lisää. Kirjan vanhahtava kieli on aivan ihastuttavaa, ja aikakauteen sopivaa. Piristävää oli myös se, ettei kirjaan ollut turhaan yritetty änkeä mukaan päälleliimattua romanttista draamaa, vaan pääpaino oli muunlaisissa ihmissuhteissa, ystävyydessä, perheessä ja mestarin ja oppipojan välisessä suhteessa. Ihanaa että tällaisia kirjoja kirjoitetaan, että on muunkinlaista spefiä kuin synkkiä dystopioita tai grimdark-fantasiaa jossa kaikki kuolee ja kärsii. Jännittävä, tunteita herättävä ja hyväntuulinen seikkailu, jota suosittelen kyllä varauksetta ihan kaikille.
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Luen paljon fantasiaa ja scifiä, mutta tämä on jotain ihan uutta joka onnistui yllättämään minut omaperäisyydellään. Sarjan molemmat osat ovat ainakin meidän kirjastossa luokiteltu fantasiaan (koska johonkinhan ne pitää laittaa), mutta ei nämä mitään lohikäärmeet ja velhot -meininkiä ole, eikä oikeastaan edes urbaania fantasiaa sillä yliluonnolliset olennot ja maaginen taikuus loistavat poissaolollaan, ja tapahtuma-aikakin on 1800-luvun alussa, ei missään urbaanissa miljöössä. Sen sijaan on avaruudesta tullut alus, jonka maahansyöksyn seurauksena nuori Wiktor menettää kykynsä kävellä. Onnettomuuden myötä hän kuitenkin tapaa tulevan mentorinsa kelloseppä Seweruksen . Yhdessä he tempautuvat erikoiseen ja jännittävään seikkailuun naapurintyttö Zofian kanssa. Eli jos kirjastossa olisi steampunk-historia-mystiikka-scifi-seikkailu-hylly, tämä menisi sinne. :D
Ahmin tämän kirjan parissa päivässä, oli aivan ihanaa huomata olevansa täysin uppoutunut tarinaan, ja kirjan loppu jätti janoamaan lisää. Kirjan vanhahtava kieli on aivan ihastuttavaa, ja aikakauteen sopivaa. Piristävää oli myös se, ettei kirjaan ollut turhaan yritetty änkeä mukaan päälleliimattua romanttista draamaa, vaan pääpaino oli muunlaisissa ihmissuhteissa, ystävyydessä, perheessä ja mestarin ja oppipojan välisessä suhteessa. Ihanaa että tällaisia kirjoja kirjoitetaan, että on muunkinlaista spefiä kuin synkkiä dystopioita tai grimdark-fantasiaa jossa kaikki kuolee ja kärsii. Jännittävä, tunteita herättävä ja hyväntuulinen seikkailu, jota suosittelen kyllä varauksetta ihan kaikille.
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
January 19, 2020
Tomin ja Wiktorin yhteinen menneisyys paljastuu tässä kirjassa. Tapahtumissa ei ollut aivan samaa taikaa kuin sarja-avauksessa, mutta 1800-luvun Krakova toimi miljöönä todella hyvin - jopa Tomin tultua mukaan kuvioihin. :)
January 29, 2020
Vaikkei Huijarin oppipoika ollut ihan yhtä maaginen kuin sarjan aloitusosa Taikuri ja taskuvaras, tykästyin tähän toiseen osaan myös hurjan paljon. Toinen osa palaa ajassa taaksepäin valittaen ensimmäisestä osasta tuttujen Tomin ja äreän professori Wiktorin tarinaa - kuinka he tapasivat ja päätyivät maailmaa kierteleviksi taikureiksi.
Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Krakovaan, joka luo kirjan tapahtumille eläväisen historiallisen näyttämön. Hieman vanhahtava ja vetävä kerronta loitsii tapahtumat lukijan silmien eteen niin, että sivut tuntuvat kääntyvän kuin itsestään. Pidän siitä miten Mikama rohkeasti yhdistelee eri genrejä luoden uudenlaisen raikkaan tuulahduksen nuorten kirjallisuuskentälle.
En malta odottaa kohta ilmestyvää kolmatta kirjaa.
Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Krakovaan, joka luo kirjan tapahtumille eläväisen historiallisen näyttämön. Hieman vanhahtava ja vetävä kerronta loitsii tapahtumat lukijan silmien eteen niin, että sivut tuntuvat kääntyvän kuin itsestään. Pidän siitä miten Mikama rohkeasti yhdistelee eri genrejä luoden uudenlaisen raikkaan tuulahduksen nuorten kirjallisuuskentälle.
En malta odottaa kohta ilmestyvää kolmatta kirjaa.
March 30, 2019
Tykkäsin tykkäsin!
Tässä kirjassa palataan aikaan ennen ykköosaa ja moni tarinan edellisen tarinan arvoituksellinen aukkopaikka saa selityksen, mutta uusia arvoituksia nousee esiin samaa tahtia. Tarina on päälisin puolin helposti luettava ja viehättävän perinteinen seikkailu, se etenee kronologisesti ja draaman kaari on selkeä, mutta sekaan on kuitenkin ripoteltu juuri sen verran arvoituksia, vihjauksia ja viittauksia muihin aikoihin, että jään uteliaana odottamaan kolmatta osaa ja sitä mihin aikaan ja paikkaan se lukijansa vie. Ehkä kauemmas historiaan pyöreän pöydän ritarien aikaan asti tai ehkä tulevaisuuteen kyborgien aikaan. Tai ehkä tarinan henkilöt jatkavat vielä hetken seikkailujaan omassa ajassaan. Tässä sarjassa sitä ei todellakaan voi ennakkoon arvata.
Tässä kirjassa palataan aikaan ennen ykköosaa ja moni tarinan edellisen tarinan arvoituksellinen aukkopaikka saa selityksen, mutta uusia arvoituksia nousee esiin samaa tahtia. Tarina on päälisin puolin helposti luettava ja viehättävän perinteinen seikkailu, se etenee kronologisesti ja draaman kaari on selkeä, mutta sekaan on kuitenkin ripoteltu juuri sen verran arvoituksia, vihjauksia ja viittauksia muihin aikoihin, että jään uteliaana odottamaan kolmatta osaa ja sitä mihin aikaan ja paikkaan se lukijansa vie. Ehkä kauemmas historiaan pyöreän pöydän ritarien aikaan asti tai ehkä tulevaisuuteen kyborgien aikaan. Tai ehkä tarinan henkilöt jatkavat vielä hetken seikkailujaan omassa ajassaan. Tässä sarjassa sitä ei todellakaan voi ennakkoon arvata.
September 20, 2019
Näppärä seikkailu/huijarikertomus, joka anteeksipyytelemättömästi toteuttaa villeimmätkin juonikuviot. Jotkut kirjalliset puutteet eivät haittaa, kun ne korvautuvat hienoilla ideoilla.
February 10, 2020
Huijarin oppipoika keskittyy Professorinakin tunnetun Wiktorin ja Tomin menneisyyteen: niihin erikoisiin olosuhteisiin, kuinka he tapasivat. Vaikka kirjan miljöö on loistava ja Zofia (Wiktorin paras ystävä) on ihastuttavan sähäkkä neitokainen, en pitänyt tästä kirjasta ihan niin paljoa kuin Taikuri ja taskuvarkaasta. Tom on kyllä todella kiinnostava hahmo ja olisin mielelläni lukenut hänen matkastaan pidemmältäkin aikaväliltä, kuin mitä tarinaan on valittu kerrottavaksi. Kirjan loppupuolella oli kiinnostava yllätys, joka herätti paljon kysymyksiä, joihin toivon sarjan pian ilmestyvän kolmannen osan vastaavan.
February 9, 2020
Oikein kiva tarina lumoavassa vanhassa Krakovassa, pidin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Juoni kulki sujuvasti eteenpäin ja alun sähkönäytöksissä ja Turkkilaisen shakkiottelussa oli sellaista taikaa, jota olisin kaivannut Taikuriin ja taskuvarkaaseenkin.
March 21, 2020
Hieno nuortenkirja, muttei aivan yhtä yllättävä kuin ensimmäinen osa, jonka käänteitä lukija ei arvannut. Jään odottamaan kolmatta osaa!
August 23, 2023
Viihdyin tosi hyvin, 1800-luvun Krakova oli supermielenkiintoinen ympäristö. Hieman hidas alku, mutta muuten oikein täykky.
July 4, 2019
Tunnustan, että luen erittäin vähän suomalaista kirjallisuutta. Nautin realismini mieluiten maagisena enkä etsi kirjoista melankoliaa, vaan jotain lumoavaa ja lennokkaan taianomaista.
Anniina Mikaman esikoisromaani Taikuri ja taskuvaras (2018) palkittiin nyt alkuvuodesta Topelius-palkinnolla. Romanttinen steampunk-hurjastelu sijoittui 1890-luvun Helsinkiin. Kirja oli tosi kiva. Se oli tavattoman viehättävästi kirjoitettu, ihastuttavan vanhanaikainen ja silti raikas. Itseäni kuitenkin kiusasi läpi teoksen tietynlainen pikkusievistely ja hiomattomuus. Sitten aivan kirjan lopussa matto vedettiin yhtäkkiä aivan täydellisesti lukijan jalkojen alta, ja esiin marssitettiin sellainen odottamaton scifi-twisti, että sitä joutui jonkin aikaa sulattelemaan. Silloin tuli sellainen olo, että trilogian seuraava osa on joko pohjanoteeraus tai aivan tajunnanräjäyttävä lukuelämys.
Ja huhhuh, minkälainen kakkososa oikeasti oli! Hädin tuskin voin edes uskoa todeksi, että näin laadukasta, menevää ja seikkailurikasta nuortenkirjallisuutta kirjoitetaan ihan täällä koti-Suomessa. Tästä saisi myös aivan mielettömän elokuvaelämyksen, jos joku tuotantoyhtiö osaisi siihen tarttua. Tarinassa on ihan kaikkea. On aikamatkailua, tulevaisuuden teknologiaa, tiedettä, taikuutta ja silmänkääntötemppuja, varkauksia, elämää, kuolemaa, jopa Lordi Byronin runoutta (!!!!), sillä tällä kertaa ollaan siirrytty vieläkin syvemmälle menneisyyteen, aina 1820-luvun Puolaan asti. Kirjassa on niin paljon vangitsevaa, kiehtovaa ja kehumisenarvoista. Lähteitä ja vanhoja lehtileikkeitä on käytetty, mutta sitten annettu mielikuvitukselle siivet. Vaikka tällaiset kirjat ovat tyypillisesti juonivetoisia, jopa Mikaman henkilökavalkadi on monipuolinen, eri-ikäinen ja antaa äänen kaikenlaisille ihmisille: yksi hurmaavan joukkion päätähdistä on vammainen.
Kaiken kaikkiaan haluan vain sanoa, että vau, ja vähän kuolen sisältäpäin, kun nyt pitää odottaa vielä vuosi trilogian päätösosan ilmestymistä.
Anniina Mikaman esikoisromaani Taikuri ja taskuvaras (2018) palkittiin nyt alkuvuodesta Topelius-palkinnolla. Romanttinen steampunk-hurjastelu sijoittui 1890-luvun Helsinkiin. Kirja oli tosi kiva. Se oli tavattoman viehättävästi kirjoitettu, ihastuttavan vanhanaikainen ja silti raikas. Itseäni kuitenkin kiusasi läpi teoksen tietynlainen pikkusievistely ja hiomattomuus. Sitten aivan kirjan lopussa matto vedettiin yhtäkkiä aivan täydellisesti lukijan jalkojen alta, ja esiin marssitettiin sellainen odottamaton scifi-twisti, että sitä joutui jonkin aikaa sulattelemaan. Silloin tuli sellainen olo, että trilogian seuraava osa on joko pohjanoteeraus tai aivan tajunnanräjäyttävä lukuelämys.
Ja huhhuh, minkälainen kakkososa oikeasti oli! Hädin tuskin voin edes uskoa todeksi, että näin laadukasta, menevää ja seikkailurikasta nuortenkirjallisuutta kirjoitetaan ihan täällä koti-Suomessa. Tästä saisi myös aivan mielettömän elokuvaelämyksen, jos joku tuotantoyhtiö osaisi siihen tarttua. Tarinassa on ihan kaikkea. On aikamatkailua, tulevaisuuden teknologiaa, tiedettä, taikuutta ja silmänkääntötemppuja, varkauksia, elämää, kuolemaa, jopa Lordi Byronin runoutta (!!!!), sillä tällä kertaa ollaan siirrytty vieläkin syvemmälle menneisyyteen, aina 1820-luvun Puolaan asti. Kirjassa on niin paljon vangitsevaa, kiehtovaa ja kehumisenarvoista. Lähteitä ja vanhoja lehtileikkeitä on käytetty, mutta sitten annettu mielikuvitukselle siivet. Vaikka tällaiset kirjat ovat tyypillisesti juonivetoisia, jopa Mikaman henkilökavalkadi on monipuolinen, eri-ikäinen ja antaa äänen kaikenlaisille ihmisille: yksi hurmaavan joukkion päätähdistä on vammainen.
Kaiken kaikkiaan haluan vain sanoa, että vau, ja vähän kuolen sisältäpäin, kun nyt pitää odottaa vielä vuosi trilogian päätösosan ilmestymistä.
May 29, 2023
3,5 tähteä
Tapahtumarikas, tunnelmallinen, koukuttava. Ehdottomasti hyvän mielen kirja, jossa todella on veijarimaista tunnelmaa kun lähdetään tarkastelemaan ensimmäisessä osassa esiteltyjen Professorin ja Tomin taustaa. Vikkelästi tarina johdattelee aina vain eteenpäin, kohti taikuruutta, ensin kuitenkin perinpohjaisesti kuvaillen siihen johtaneita tekijöitä. Ilahduin, miten historiallinen Krakova sulautuu tähän höyrykonehenkisyyteen ja tuntuu luontevalta paikalta taikurien toimille. Myöskään romanssikuviot eivät tunnu edellisen osan tavoin päälleliimatuilta, ja lukijana tuntuu, että kokonaisuus on toimiva, miellyttävä. Jälleen kerran kirjoitan ajatuksiani muistiin juuri kirjan luettuani, eli vaikea jäsennellä ehkä kaikkea - ennen kaikkea kuitenkin kirjan sujuvuudesta nautti.
Tapahtumarikas, tunnelmallinen, koukuttava. Ehdottomasti hyvän mielen kirja, jossa todella on veijarimaista tunnelmaa kun lähdetään tarkastelemaan ensimmäisessä osassa esiteltyjen Professorin ja Tomin taustaa. Vikkelästi tarina johdattelee aina vain eteenpäin, kohti taikuruutta, ensin kuitenkin perinpohjaisesti kuvaillen siihen johtaneita tekijöitä. Ilahduin, miten historiallinen Krakova sulautuu tähän höyrykonehenkisyyteen ja tuntuu luontevalta paikalta taikurien toimille. Myöskään romanssikuviot eivät tunnu edellisen osan tavoin päälleliimatuilta, ja lukijana tuntuu, että kokonaisuus on toimiva, miellyttävä. Jälleen kerran kirjoitan ajatuksiani muistiin juuri kirjan luettuani, eli vaikea jäsennellä ehkä kaikkea - ennen kaikkea kuitenkin kirjan sujuvuudesta nautti.
January 27, 2021
Ihanaa, kun kerrankin jatko-osa paljastaa, mitä tapahtui ennen ensimmäistä osaa.
Jo ensimmäisessä osassa paljastettiin, miten Viktor, tuo kiukkuinen ja äreä vanha jäärä oikein päätyi pyörätuoliin. Nyt saamme kuitenkin tietää, miten kaikki todella tapahtui, ja miten tapahtumat lähtivät käyntiin Tomin paettua omasta maailmastaan ja saavuttua 1800-luvun alun Krakovaan. Vaikka tarina etenee välillä ehkä turhankin rauhallisesti, on sitä silti ilo lukea. Plussaa myös siitä, että väkivallalla ei tässäkään osassa mässäillä. Lopun tapahtumat olivat riittävän yllätyksellisiä, vaikka muutamat käänteet olivatkin arvattavissa.
Jo ensimmäisessä osassa paljastettiin, miten Viktor, tuo kiukkuinen ja äreä vanha jäärä oikein päätyi pyörätuoliin. Nyt saamme kuitenkin tietää, miten kaikki todella tapahtui, ja miten tapahtumat lähtivät käyntiin Tomin paettua omasta maailmastaan ja saavuttua 1800-luvun alun Krakovaan. Vaikka tarina etenee välillä ehkä turhankin rauhallisesti, on sitä silti ilo lukea. Plussaa myös siitä, että väkivallalla ei tässäkään osassa mässäillä. Lopun tapahtumat olivat riittävän yllätyksellisiä, vaikka muutamat käänteet olivatkin arvattavissa.
April 21, 2021
Huijarin oppipoika on toinen osa Anniina Mikaman steampunk-trilogiaa ja sen tapahtumat sijoittuvat aikaan reilut 60 vuotta ennen Taikuria ja taskuvarasta. Tällä kertaa miljöönä on (ihanan virkistävästi) vanha Krakova, jossa kirjailija on asunut!
Vaikka tarina lähtee hieman hitaasti liikkeelle, huomasin ahmivani koko kirjan jälkipuoliskon yhdellä istumalla. Oli kiehtovaa lukea kellojen korjaamisesta sekä Wiktorin ja Sewerynin juonitteluista. Jälleen kerran Mikaman luomat hahmot ovat viehättäviä persoonallisuuksia, joiden seikkailuista lukee mielellään.
Aloitin trilogian päätösosan saman tien, kun sain Huijarin oppipojan viimeisen sivun käännettyä, tietysti.
Vaikka tarina lähtee hieman hitaasti liikkeelle, huomasin ahmivani koko kirjan jälkipuoliskon yhdellä istumalla. Oli kiehtovaa lukea kellojen korjaamisesta sekä Wiktorin ja Sewerynin juonitteluista. Jälleen kerran Mikaman luomat hahmot ovat viehättäviä persoonallisuuksia, joiden seikkailuista lukee mielellään.
Aloitin trilogian päätösosan saman tien, kun sain Huijarin oppipojan viimeisen sivun käännettyä, tietysti.
November 24, 2023
Ehkä viimeinen osa sitoo joitain lankoja yhteen ja perustelee ratkaisun rakentaa trilogia näin, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että olisin mieluummin lukenut toisen osan Tomin ja Minan seikkailuja kuin Professorin nuoruusvuosista. Siksi tarinaan sisään pääseminen oli vaikeampaa, vaikka kirja olikin edeltäjänsä tavoin hyvin nopealukuinen. Ajankuva oli onnistunutta, vaikka kerronta oli edelleen usein vähän kömpelöä. Pidin myös siitä, että pääosassa oli vammautunut henkilö, joka kuitenkin on vammastaan huolimatta toiminnallisessa roolissa.
September 4, 2020
Ei ihan niin taianomainen kuin ensimmäinen osa, ja kun juonenkäänteissäkään ei ollut samaa yllätyksellisyyttä kuin ensimmäisessä osassa, tuli kiinnitettyä enemmän huomiota kliseisiin ja paikoitellen vähän ontuvaan keskusteluun. Toisaalta, se virallinen kohderyhmä tuskin olisi näin nirso.
Pidin tästä silti, ja kirjaa tuli välillä (etä)työpäivän aikana pidettyä samassa huoneessa muistuttamassa, mitä on odottamassa kun se parempi puoli päivästä koittaa.
Pidin tästä silti, ja kirjaa tuli välillä (etä)työpäivän aikana pidettyä samassa huoneessa muistuttamassa, mitä on odottamassa kun se parempi puoli päivästä koittaa.
December 23, 2020
Pidin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta, mikä on trilogian keskikirjasta aina paljon sanottu. Toisaalta mitä tulee rakenteeseen, nimenomaan ykkönen ja kolmonen taitavat olla suoraa jatkoa toisilleen ja käsillä oleva teos on pikemmin esiosa.
Erityisen huomion ansaitsee Wiktorin ja Zofian suhde, joka ei muutu rakkaudeksi – tai muuttuu, mutta ei saa kohtalokasta loppua vaan kumpikin päätyy tavallaan oman elämänsä herroiksi.
Tykkäsin myös siitä, miten vammautumista kuvattiin Wiktorin näkökulmasta. Tämä saattaa kuulostaa vähän pöhköltä, mutta usein, vaikka vammautuja olisi kirjan päähenkilö, suhdetta vammautumiseen ja vammaan kuvataan muiden henkilöiden (voivottelun) kautta. Tässä muut eivät ota juuri kantaa Wiktorin vammautumiseen paitsi käytännöllisistä näkökohdista käsin (hoitotoimenpiteet, liikkuminen paikasta toiseen esimerkiksi). Toki äiti on huolissaan, mutta se huoli kuvataan hyvin epäitsekkäänä.
Kiitän Zofian ja Wiktorin hahmojen tasapainoisuutta yleisesti. Zofia on yhtä aikaa rasavilli, mutta arvostaa myös kauniita kirjeitä. Toisaalta Wiktor on herkkävaistoinen nuori mies, vaikkei täysin sanavalmis. Odotan innolla viimeisen osan lukemista.
Erityisen huomion ansaitsee Wiktorin ja Zofian suhde, joka ei muutu rakkaudeksi – tai muuttuu, mutta ei saa kohtalokasta loppua vaan kumpikin päätyy tavallaan oman elämänsä herroiksi.
Tykkäsin myös siitä, miten vammautumista kuvattiin Wiktorin näkökulmasta. Tämä saattaa kuulostaa vähän pöhköltä, mutta usein, vaikka vammautuja olisi kirjan päähenkilö, suhdetta vammautumiseen ja vammaan kuvataan muiden henkilöiden (voivottelun) kautta. Tässä muut eivät ota juuri kantaa Wiktorin vammautumiseen paitsi käytännöllisistä näkökohdista käsin (hoitotoimenpiteet, liikkuminen paikasta toiseen esimerkiksi). Toki äiti on huolissaan, mutta se huoli kuvataan hyvin epäitsekkäänä.
Kiitän Zofian ja Wiktorin hahmojen tasapainoisuutta yleisesti. Zofia on yhtä aikaa rasavilli, mutta arvostaa myös kauniita kirjeitä. Toisaalta Wiktor on herkkävaistoinen nuori mies, vaikkei täysin sanavalmis. Odotan innolla viimeisen osan lukemista.
May 26, 2020
Tää oli jotenkin ihana. Ei ehkä yhtä mukaansatempaava kuin ensimmäinen osa, mutta oli silti todella mukavaa luettavaa. Tom oli hyvin mielenkiintoinen hahmo tässä kirjassa, kun tiesi miten paljon hän oli kehittynyt ekassa osassa. Jotkin juonenkäänteet olivat taas ennalta arvattavissa, mutta eipä tuo lukukokemusta haitannut taaskaan.
October 5, 2020
Plussa erittäin vetävästä aloituksesta sekä tarinan rakentamisesta niin, ettei tämä jää vain pakolliseksi väliosaksi ykkösen ja kakkosen välissä. Tarinan jälkimmäinen puolikas tuntui hieman hajanaiselle kokoelmalle tapahtumia ja faktoja,jotka oli laitettu vain selittämään ykkös- ja kolmososan tapahtumia. Vahva kolme ja puoli tähteä.
May 11, 2021
Tasapainoisempi tarinan kulku kuin sarjan ensimmäisessä osassa. Valitettavasti finaali oli suoraan Disneyn käsikirjasta; siitä, missä kaikilla on lopussa pliisu hymy huulilla ja hyväntahtoisuuden sijaan lukija kokee vaivautuneisuutta (samaa kuin naurujoogassa). Krakova oli tunnelmallisempi kuin myöhemmin/aiemmin vanha Helsinki.
3,5*
3,5*
February 21, 2024
3.5 stars. Did not like this as much as the first book. The plot and the characters had so much potential but I was still let down. Some plot twists were kind of repeating itselves and predictable.
The idea was so so good, which earned the 3.5 stars, but the execution could’ve been done better.
I however liked the characters and this series!!!
The idea was so so good, which earned the 3.5 stars, but the execution could’ve been done better.
I however liked the characters and this series!!!
June 9, 2024
Tää tarina eteni mun mielestä tosi hyvin ja hahmot oli mielenkiintosia. Oli huippua päästä näkemään, miten kaikki alko! Lisäks Krakova oli ihana miljöö lukea. Kaiken kaikkiaan tosi onnistunu toinen osa ja nyt vielä kiinnostaa, miten koko trilogia päättyy.
"Huijasin sanoessani, että se oli huijausta."🌟
"Huijasin sanoessani, että se oli huijausta."🌟
April 6, 2019
Hm, mielenkiintoinen rakenne tässä trilogiassa. Osat 1 ja 2 ovat ajallisesti väärin päin: osa 2 (tämä Huijarin oppipoika) tapahtuu ennen osaa 1. Miten mahtaa olla kolmannen osan laita?
Sinänsä kielellisesti hyvin kirjoitettu ja juonellisesti hyvin etenevä kirja.
Sinänsä kielellisesti hyvin kirjoitettu ja juonellisesti hyvin etenevä kirja.
April 12, 2019
Mainiosti kirjoitettu seikkailu, joka toistaa ensimmäisen kirjan rakennetta.
Kirja palaa ensimmäisen kirja päähenkilöiden menneisyyteen ja maalaa upean ihmissuhdemaiseman. Upean kirjoitustyylinsä ja hyvän tarinan takia kiitettävä arvosana.
Kirja palaa ensimmäisen kirja päähenkilöiden menneisyyteen ja maalaa upean ihmissuhdemaiseman. Upean kirjoitustyylinsä ja hyvän tarinan takia kiitettävä arvosana.
August 10, 2020
Tykkäsin, mutta... Oli ihanaa tutustua hahmoihin vähän syvemmin ja maailmanrakennus oli edelleenkin ihanan käsinkosketeltavaa, mutta suoraan sanottuna tämä osa ei tuntunut edistävän sarjaa millään muotoa ja tuntuikin lukijana vähän turhauttavalta.
April 5, 2021
Jostain syystä tämä sarjan toinen osa toimi minulle paljon paremmin kuin ensimmäinen! Pidin hahmogalleriasta enemmän, juoni oli eheämpi ja tarina pysyi hyvin koossa alusta loppuun. Erityiskiitoksen ansaitsee uskottava ajankuva, jota tukee myös vanhahtava puheenparsi.
September 11, 2023
Tämä oli jo paljon parempi kuin edellinen osa, vaikka edelleen kaikki etenee hitaasti ja kirjasta saisi poistamalla turhaa arjen kuvailua yms. helposti paljon lyhyemmän ja kiinnostavamman.
Tämä nosti silti odotuksiani vikaa osaa kohden ja toivon, että en tule pettymään sen kohdalla.
Tämä nosti silti odotuksiani vikaa osaa kohden ja toivon, että en tule pettymään sen kohdalla.
February 19, 2024
Mukaansatempaava seikkailukertomus. Jäin ehkä kaipaamaan enemmän nimessä luvattua huijaamista. Nyt päähenkilö-kaarti oli lopulta aika puhtoista porukkaa ja "huijarin oppipoikana" olo oli hyvin näennäistä. Muuten kyllä tykkäsin hahmoista, mitä nyt Wiktor oli välillä vähän saamaton.
June 23, 2019
4- stars
Displaying 1 - 30 of 43 reviews