Historiantutkimuksessa hyödynnetään teoreettista tietämystä aina jollakin tavoin. Tutkimus perustuu jäsentelyihin, valintoihin ja käsitteisiin, mutta tutkimustekstissä tämä ei useinkaan näy. Teoriat ja niiden käyttö tutkimuksen apuvälineinä ovat jääneet vähälle huomiolle myös historian teoreettisissa menetelmäoppaissa.
Menneisyyden rakentajat tarkastelee kriittisesti ja ennakkoluulottomasti eri teoriaperinteiden ja historian välistä suhdetta. Teorioita käytetään historiantutkimuksen apuna monipuolisesti ja vaihtelevasti: ei ole olemassa yhtä ”historianteoriaa”, vaan yleensä historioitsija lainaa, soveltaa ja kehittää lähitieteiden teoreettista tietämystä.
Historiantutkija voi myös keskustella erilaisten teoriaperinteiden kanssa. Teos tarkastelee mm. luonnon- ja käyttäytymistieteiden hyödyntämistä sekä ns. digihumanismia ja big datan käyttöä historiantutkimuksessa.
Aivan liian vähän on kirjoja historiantutkimuksen teoriasta. Onneksi on tämä, jossa historiantutkijat kertovat teorioiden käyttökelpoisuudesta omissa tutkimuksissaan. Totisesti ne ovat käyttökelpoisia ja moninaisia. Teoroiden merkityksen tiivistää havainto siitä, että teorian ansiosta historiantutkija voi kommunikoida aiempien (ehkä myös tulevien) sekä muiden alojen tutkijoiden kanssa.
Jostain syystä teoksen viimeinen luku ei käsittelekään teorioita, vaan menetelmiä. Tässä muuten niin hieno ja laadukas kokonaisuus lässähtää.