Epäröintejä

by Pirkko Saisio

Pirkko Saision uutuus on hurmaava proosakokoelma tarkkanäköistä psykologiaa ja elämännäkemystä. Pisteliäät ja ratkihauskat tarinat sitoo yhteen kertoja, joka kuljettaa tekstiä suvereenin arvaamattomasti autobiografiasta fiktioon ja takaisin: ”En erota muistoa, haavetta, painajaista, unelmaa siitä mikä tapahtuu oikeasti, koska mitään oikeasti ei ole minulle olemassa.”

Uudet tarinat ja kohtalot avautuvat ja sulkeutuvat kertojan mielijohteiden mukaan: näyttämölle saapuvat yhtä lailla mahdottomasti rakastunut Vahtimestari, Pussy Riotin Maria Aljohina, Tšehovin Burkin ja Ivan Ivanytš – sekä Nainen.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Short Stories, Audiobook

259 pages, Hardcover

First published January 1, 2019

About the author

See also Saisio's pseudonyms: Jukka Larsson, Eva Wein

Pirkko Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, joka romaanien ja näytelmien ohella käsittää monenlaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista aina balettilibretoihin asti. Saisio on kirjoittanut näytelmiä niin teatteriin kuin televisioonkin, ja lisäksi hän ohjaa ja näyttelee itsekin. Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2002.

Reviews

[Sara · Rating 5 out of 5]

En ole kokenut tällaista onnea ja sulautumista minkään teoksen kanssa vuosiin. Saisio käy sanoillaan sisimpääni. Rajat hämärtyvät, elän ja hengitän mukana, olen osa. Ihan niin, että tässäkin voin kirjoittaa vain itsestäni.

---

Olin muuten kerran treffeillä sellaisen tyypin kanssa, joka haukkui Saision teokset, kun olin kertonut pitäväni tämän omaelämäkerrallisesta romaanitrilogiasta. Lähinnä muodon. Täysin passé, raikasta viimeksi 60-luvulla kuulemma. Sen sijaan Jean Genet oli hyvää kirjallisuutta.

En oikein vieläkään tiedä, kuinka noloa nyt sitten on, että Saision teoksilla on aivan erityinen paikka mun sydämessä. Tyyppi oli joka tapauksessa ihan perseestä. Kuka haukkuu ekoilla (ja todellakin vikoilla) treffeillä asian, josta toinen on juuri tunnustanut pitävänsä? No, annoin kyllä takaisin vähintään samalla mitalla. Mutta hankala olo jäi silti.

Samoin hankalan olon ovat jättäneet Saision viimeisimmät ulostulot mediassa. Osittain niiden takia en ole hänen teoksiinsa hetkeen koskenutkaan. Mutta kun ei tässä ole kysymys mistään järjestä tai edes mistään tietoisesta. Joku tai jokin vain menee minuun, ja sitten kumahtelen tahdissa. Ja se on ihanaa.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Hieno kokoelma tekstejä, joissa pureudutaan muun muassa kirjoittamisen prosessiin – Saisio näyttää, miten tarinan henkilöt voivat lähteä viemään tarinaa ja miten yhdestä repliikistä voi syntyä kokonainen tarina, kunhan muutaman kerran kokeilee, millaisiin suuntiin tarinan henkilöt lähtevät juttua viemään. Kirjassa on muun muassa mielenkiintoista ajattelua siitä, miten henkilöiden väliset ikä- ja valtasuhteet ohjaavat tarinaa.

Kannattaa siis lukea, jos itse harrastaa kirjoittamista, olen varma että Epäröintejä antaa ajattelemisen aihetta. Vaikka vain lukisi itse, kirja on silti mainio lukukokemus monenlaisine äänineen ja kaikkeen puuttuvine kertojineen.

[Magdalena Hai · Rating 5 out of 5]

Tiesin jo muutaman sivun jälkeen, että tulen pitämään tästä kirjasta, ja kyllä vain tunne kantoi viimeisille sivuille saakka. Epäröintejä on niitä kirjoja, joista saa inspiraatiota omaan kirjoittamiseen positiivisen kateuden kautta ja jota ajattelee lämmöllä vielä vuosia myöhemmin. Hymyilyttää.

[Tuomas Aitonurmi · Rating 4 out of 5]

Pirkko Saision uusin kirja on harvinaisen hybridi, jos ajattelee teoksen lajityyppiä. Lyhytproosakokoelman ympärillä on kehyskertomus, jossa tekijä tuo itsensä näkyviin, kommentoi tekstiään, sekaantuu siihen alituiseen, kirjoittaa oikeastaan kirjoittamisesta eikä henkilöhahmoistaan joita pyörittelee miten sattuu, avuttomia. Saision teksti on taas ilmaisultaan terävää. Jonkinlainen varmuus hehkuu kirjan fragmenteista tavalla, joka tekee kirjoituksen lukemiselle hyvää. Tunnen itseni näytelmän katsojaksi samalla kun meneillään ovat harjoitukset, tai ehkä vasta suunnittelu, käsikirjoituksen kehittely, ja sepä onkin kiinnostavaa. Toisaalta Saisio kommentoi erilaista elämänmenoa – suosikkini olivat Pussy Riotin jäsenen kummat kuviot vankilakeikan jälkeen.

Kuten totesin, kyseessä on paljolti kirja kirjoittamisesta, ja sellaisena siitä saa tietysti kirjoittajana paljon. Saisio näyttää henkilöiden toiminnan motiivien pohdintaa, dialogin viemistä (hän on dialogin mestari, joten luin näitä kohtia tarkasti koska itse en ymmärrä asiasta oikein mitään vaikka yritän) ja sitä, miten fiktion mieli on kuriton ja kiskoo kirjoittajankin odottamattomaan suuntaan kuin innostunut koira. Pidin erityisesti siitä, miten Saisio käy läpi ja pohtii kirjoittamisensa suuria teemoja: rakkaus, petos, kuolema… Autofiktiollakin Saisio leikkii teoksessa, kuten tunnetussa trilogiassaan, mutta nyt hieman eri tavoin. Epäröintejä on moniaineksinen teos, jossa riittää tutkittavaa. On mahtavaa, että kirjailijan ja kustantajan rohkeus on riittänyt loppuun asti näin omintakeisen kokonaisuuden toteuttamisessa.

"Kohteeksi päätyminen ei ole kohteeksi joutujan asia, siitä päättävät ne, joilla on taipumusta etsiä harhaileville tunteilleen kohteita, minulla on." (s. 15)

[Janina · Rating 4 out of 5]

Tämä äänikirja oli erittäin miellyttävää kuunneltavaa! Ihanaa että Pirkko Saisio lukee itse kirjansa.

Teos sisältää eräänlaisia esseistis-kaunokirjallisia proosakatkelmia, jotka liittyvät enemmän ja vähemmän toisiinsa. Teemat liikkuvat alaotsikon mukaisesti jossain rakkauden, kirjoittamisen ja esiintymisen liepeillä. Pidän Saision tavasta kirjoittaa ja tämä teos tuo näkyväksi joitain kirjailijan (fiktiivisiä) ajatuskulkuja kirjoittamisprosessin aikana.

Vaikka teoksen käsittelemät aiheet eivät omaa elämääni juuri kosketakaan, löysin kuitenkin samaistumispintaa ja tunnistin henkilöiden piirteitä itsessäni ja muissa. Siis realistista.Teos leikitteleekin fiktion, autofiktion ja omaelämäkerrallisuuden välimaastossa kiinnostavalla tavalla.

Pakko varmaan pian lukea lisää Saisiota.

[Hannu Sinisalo · Rating 5 out of 5]

Häikäisevän hienoa proosaa rakkaudesta, sen kokemisesta, ja erityisesti siitä kertomisesta. Saisio räjäyttää tajunnan huikeilla kertojaratkaisuillaan, itsereflektiollaan, kommunikoinnillaan kuvaamiensa hahmojen kanssa. Vuoden kirja.

[Peony · Rating 4 out of 5]

Jos ei ole alkuunkaan kiinnostunut kirjoittamisesta ja tarinan rakentamisesta, niin tämä kirja ei välttämättä iske. Itselleni, kirjoittamista vähäsen harrastaneena ja siitä kiinnostuneena, tämä oli todella mielenkiintoinen ja viihdyttävä kirja tarinan lähtökohtien hakemisesta ja henkilöhahmojen luomisesta ja heidän edesottamuksistaan. Ja siitä miten tarinan lähtökohdat ja henkilöt alkavat määrittää kerronnan kulun. Tällaisia kirjoja ei ole montaa tarjolla, joten ilahduttaa erityisesti.

[Amu · Rating 4 out of 5]

Minulla on hankala suhde Pirkko Saision teoksiin. Sekä hänen näytelmiltään että romaaneiltaan odotan aina valtavasti ja sitten petyn rankasti. Tämä kuitenkin ylitti odotukseni.

Se kaveri, joka suositteli minulle tätä kirjaa, sanoi sitä epäkirjaksi. Pitää paikkansa: Saisio luonnostelee tarinaa, pyyhkii yhden luonnoksen pois, kokeilee erilaista versiota, niiden välissä ja keskellä pohtii asioita. Teoksen maailma ei pysy hallinnassa eikä maailmassa, mutta siihen on miellyttävää upota. Saision tyyli kirjoittaa on persoonallinen, tarkka ja mieleenpainuva.

Kuuntelin kirjan äänikirjana. Sen lukee ainakin BookBeatissa Saisio itse. Hän on taitava.

Ainoa miinus oli paikoittainen tuomitseva tympeys sellaisia ilmiöitä kohtaan, joita itse pidän hyvinä. Ehkä kyse on mielipide-eroista, mutta minusta ne kuulostivat yksioikoiselta katkeruudelta, joka häiritsi muuten niin älykästä ja pohdiskelevaa tekstiä.

[Laura Walin · Rating 4 out of 5]

Saisio osuu hienosti kirjoittamisen ytimeen tässä kirjassa, jota on vähän vaikea sijoittaa mihinkään genreen. Toisaalta juuri kirjoittaminen on kantava teema ja siinä mielessä kysymys on esseistä. Toisaalta pienet tekstit on mahdollista lukea myös täysin kaunokirjallisina novelleina. Tai ei sittenkään, sillä Saisio rikkoo neljännen seinään lukijaan (tai ainakin itseensä) parhaaseen italocalvinomaiseen tapaan ja juuri silloin, kun sitä vähiten odottaisi.

Naisten välinen rakkaus on aiheena monessa tarinassa, mutta ei itsetarkoituksellisena vaan yhtenä mahdollisena tapana, millä kahden ihmisen rakkaus voi olla olemassa. Kokoelman helmenä on neljä yritystä kirjoittaa tarina yhden repliikin "en minäkään ollut ennen kuin sinut tapasin" ympärille. Kiehtova kurkistus kirjailijan pään sisään, ja siihen valtaan, jota kirjailija käyttää ennen kuin teos on valmis.

[Helena · Rating 2 out of 5]

Olen aiemmin Saision kirjoista, mutta tämä tyylilaji ei iskenyt minuun. Ainakin äänikirjana, pienissä pätkissä, kuunnellen tipahtelin kyydistä liikaa, jotta voisin sanoa nauttineeni kirjasta. Jäi semmoinen liian korkeakulttuurinen fiilis! Oletan, että palaan tähän tekstiin, jos eteeni osuu sama kirja paperisessa muodossa, se voisi toimia paremmin?

[Tarja Tuupanen · Rating 5 out of 5]

En oikein tiedä miten tätä kuvailisin. Tajunnanvirtaa joka ei ole tajunnanvirtaa. Teräviä havaintoja. Asioita kirjoittamisesta. Joka tapauksessa hieno teos.

[Annina · Rating 5 out of 5]

Mikä teos lukea ensimmäisenä pitkän Suomi-kirjallisuuskatkon jälkeen! Pirkko Saision kieli on niin taitavaa, niin elossa, että siitä tulee onnelliseksi.

[Pekka · Rating 3 out of 5]

Hämmentävä lukukokemus. Jostain syystä odotin jonkinlaista jatko-osaa Signaali-teokselle, mutta tämä olikin kikkailevampi eikä juurikaan naurattanut ("ratkihauskat tarinat", häh?). Mutta loppujen lopuksi aivan mainio kirja, ei siinä mitään.

[Mika Lamminpää · Rating 4 out of 5]

Pirkko Saisio on parhaita elossaolevia suomalaiskirjailijoita, ja Epäröintejä (Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiitymisestä, 2019) on teos, jota voi epäröimättä suositella vaikkapa kaikille aloitteleville kirjailijoille. Ainoa vertailukohta suomalaisessa kirjallisuudessa joka tulee mieleen on Jouko Turkan Aiheita, mutta tämä on parempi. Turkan aiheet olivat sellaisia ettei niistä voinut kukaan muu kuin Turkka tehdä mitään, Saisio on avoimempi, lähestyttävämpi, inhimillisempi.

Monesti Saision havainnot rakkaudesta, kirjoittamisesta ja rakkaudesta kirjoittamisesta kiteytyvät lähes aforistisiksi: "Osoittakaapa minulle kirjailija, joka pärjää kauniin, valoisan ja korkeamoraalisen naisen kuvaamisessa."No eipä tule yhtään mieleen, korkeamoraalinen ei ole se ensimmäinen sana jolla jotain Rouva Bovarya kuvaisi.

"Mistä ihmeestä apostoli Paavali sai päähänsä, ettei rakkaus käyttäydy sopimattomasti?"

"Kerron sinusta sinulle.
Sinä taas et kerro kenellekään mitään, koska tämä on minun kirjani."

”Sen ihmisen tarina, joka pyrkii presidentiksi, pyrkii vuosikymmenet, yli puoli vuosisataa, pyrkii kaikin keinoin, pyrkii pyrkii, ei pääse, muuttuu farssiksi. Mutta tämän tapauksenhan me tunnemme, siitä ei tarvitse näytelmää kirjoittaa.”

Pirkko Saision Epäröintejä on ilman muuta päättyvän vuoden kotimaisen fiktion huppuja. Ei se suotta ole ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi. Finlandianhan Saisio sai jo Punaisella erokirjalla, ansaitusti. Saisio on elävä esimerkki siitä että hyvän kirjallisuuden ei ole pakko olla vaikeaa (saahan se sitäkin kaikin mokomin olla, ei kirjallisuudelle ehtoja tai vaatimuksia voi asettaa kuin kirjailija itse).

[Sanna-Mari · Rating 5 out of 5]

Saisio jatkaa tutulla omintakeisella tyylillään ja Epäröintejä- kirjassa kirjailijan ääni kuuluu voimakkaammin kuin koskaan ennen. No, kirjailija oikeastaan keskeyttää tarinaansa jatkuvasti omilla huomautuksillaan kirjoittamisen ja tarinankerronnan mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Teemana eri tarinoissa on rakkaus ja epävarmuus rakkauden määrästä ja sävystä. Varsinaista juonta ei ole paljastettavaksi, vaan koska kirjailija (Saisio) harjoittelee teoksessaan romanttisen rakkauden kuvausta, mahtuu tarinoita ja niiden yrityksiä kirjaan useita. Osassa tarinoita on hyvin henkilökohtainen ja raadollinen sävy, joka ei kuitenkaan karkota lukijaa missään vaiheessa.

Hieno kotimainen avaus vuoteen 2019: huumoria, sydänsärkyä ja kipuilua iän ja sukupuolen viidakossa. Kirjan rakenne, erittäin lyhyine kappalejakoineen, vaatii lukijalta keskittymistä ja onkin kirjan ainoa huono puoli.

[Tuuli · Rating 2 out of 5]

Rakastan Pirkko Saision autofiktiivistä trilogiaa, mutta tämä teos ei nyt innostanut. Ei auta, en pitänyt teoksen tyylilajista, jossa kertoja kommentoi ja pähkäilee jotenkin juhlavasti kerronnan tapojaan ja kirjoittamaansa tarinaa.
Siellä täällä oli osuvia ja tunnistettavia havaintoja, mutta loputtomat draamankatkuiset ihmissuhdekuviot puuduttivat. No, ei se mitään. Ehkä tämä kirja ei vaan ollut ns. minua varten, ainakaan juuri tässä hetkessä.

"Mies ajattelee että elämä on luonteeltaan nopeaa rakentamista. Mutta purkamista ei tarvitse suorittaa itse. Elämä purkaa ihmisen rakentaman vähitellen, huomaamatta. Ja niin se purkaa lopulta ihmisenkin."

[Ida · Rating 4 out of 5]

Pitkästä aikaa palaan lukemaan suomeksi ja on pakko sanoa et olen kovasti kaivannut tällaista kielenkäyttöä joka tuntuu samaan aikaan luonnolliselta että huolitellulta; kovasti se tuppaa nykyteksteistä uupumaan, minkä takia en juuri suomeksi luekkaan.

Pitkään minullakin kesti päättää pidänkö tästä proosasta vai onko se liian vierasta, mutta niin vaan siihen tykästyin aina enemmän ja enemmän kun tämän kirjan käsiini nappasin.

Tämä vaan oli aivan ihana otos mietteitä kirjoittamisesta ja rakkaudesta ja miten ne sopii, tai useammin ehkä ei sovi, yhteen, ja sommiteltu jonnekin unen, todellisuuden ja fiktion rajamaille.

Melkein tekee mieli alkaa lisääkin lukemaan ihan äidinkielellä...

[Anna · Rating 2 out of 5]

Erikoinen kirja, tavallaan novelli- tai tarinakokoelma, tavallaan kuin opas aloitteleville kirjailijoille. Kertoja listaa kerrontatapoja, aiheita, hahmoja, näkökulmia jne. ja ikään kuin kokeilee kirjoittamista aina pieni tarina kerrallaan. Paikoin imaisee mukaansa, mutta useammin kyllästyttää jatkuvalla meta-ajattelulla. Jos tekis näin, entäs sittenkin noin, tai entäs jos päähenkilö oliskin tällainen... Vaikuttaa usein myös autofiktiolta.

[Pii]

Ensimmäinen Saisioni. Mutta apuaa, tuo kirjoitusprosessin auki kirjoittaminen ja jahkailu ei ollenkaan iskenyt. Ehkä tämä puhuttelee enemmän, jos kirjoittaa itsekin. Ei myöskään ihan paras äänikirjana kuunneltavaksi, huomasin putoilevani. Joskin multitaskaamisella saattaa olla vaikutusta asiaan, tämä kirja ei ehkä ole niitä, joita kannattaa kuunnella samalla kun parvekkeella on tilanne päällä ja kesäkukat istutettavana. Saision ääni on kyllä mannaa korville.

[Eija Toiviala · Rating 5 out of 5]

Hurmaavan loistava kirja, jossa pienet tarinat ottavat otteeseensa ja pyörittävät mukanaan. Taitavasti kirjoitettu, kuten kaikki Saision kirja, mutta tässä tunnelma on vielä lempeä. Kirjailijan tarkka silmä näkee ihmissielun väreet ja vireet ja laskee lähelle minäkertojaa. Kertomuksia voisi kuunnella vaikka kuinka kauan ja varsinkin, kun ne olivat Pirkko Saision itsensä lukemia oli nautinto täydellinen.

Onneksi meillä on tällaisiä kirjailijota Suomessa!

[Eemil Kontu · Rating 3 out of 5]

Erikoinen, pirkkosaisiomainen kerronta, josta tykkään. Tai oikeastaan erikoisempi kuin mitä hällä yleensä. Mutta tipahtelin kyydistä jatkuvasti. Kuka, missä, häh? Ehkä parempi olisi ollut lukea kuin kuunnella äänikirjana, joskin Saision ääni oli kivan rauhoittava. Naurahtelin teosta kuunnellessa useastikin.

[Lucy_van_pelt · Rating 4 out of 5]

Tää nainen on niin sivistynyt. Ai luoja. Kun hän lukee tän itse, tuntee saavansa pieniä rippeitä hänen viisaudestaan, pääsee vähän ees sen piiriin. Mulle Saision porttiteoria oli Passio. Ennen sitä en ollenkaan tiennyt että hän kirjoittaa näin. Onko tää autofiktiota? Jos on, niin on parasta sellaista mitä oon lukenut. Lisää Saisiota, lisää!

[Jade · Rating 3 out of 5]

Jotenkin tämä vähän mättäsi, ehkä kirjan nimen mukaisesti jatkuvista epäröinneistä, suoranaisesta jahkailusta johtuen. Sikäli kuitenkin ihan jännä kertojien ja hahmojen välinen tasohyppely ja tiedostaminen.

[Vappu · Rating 3 out of 5]

"Presidentin valta on mielipidevaltaa, ja koska on päätetty, että presidentti ei sotkeudu päivänpolitiikkaan, kasvavat presidentin mielipiteet kuin huomaamatta arvokysymyksiksi, ja siten niihin hiipii, kuin huomaamatta taas, ripaus filosofiaa, viisauden ja ikuisuuden kevyt kosketus."

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Kiehtova kirjallinen hybridi, joka tekee näkyväksi taiteen tekemisen assosisiatiivisuuden, sattumanvaraisuuden, järjestelmällisyyden, hetket kun teos alkaa elää omaa elämäänsä. Esseen ja romaanin yhdistelmä, jossa aineksia runoudesta, näyttämötekstistä, raapustuksistakin.

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 3 out of 5]

Epäröintejä on kokoelma genre- ja tyylirajoja venyttäviä ja rikkovia tekstejä. Saision kieli on nerokkaan oivaltavaa, mutta en jostain syystä päässyt teoksen tekstien substanssiin kiinni. Nautin kauniista kielestä, mutta en itse tarinoista.

[Pia]

Lisätäänpä tämä tänne toistaiseksi ilman arviointia ja mittään, kun tässä kävi sellai työtapaturma, että otin tämän lomaluettavaksi ihan väärin odotuksin. Mie nimittäin luulin, että tämä on Signaalin tyyppinen autofiktio. Vaatii uuden lukukerran paremmalla ajalla!

[Mari Matilda · Rating 5 out of 5]

Pirkko Saision lause on järkähtämättömän tosi. Viivasuorat havainnot vievät eteenpäin irrallisia kohtauksia ja ihmisiä. Tykkäsin!

[AikaMatKa · Rating 5 out of 5]

On luksusta saada kuunnella kirjailijan lukevan omaa tekstiään. Mielenkiintoinen teos ja Saision lukemana todellinen taideteos.

[Kristiina · Rating 5 out of 5]

Äänikirja, lukijana Saisio itse.