Valloittava pikku voro on palannut! Rämäpäinen Lilja ja hänen opettaja Seamus päätyvät valtakunnan mahtavimpien tahojen törmäyspisteeseen, jahdatessaan muinoin pirstoutunutta Talismaania. Tarujen mukaan sen kantaja voisi yksin komentaa historian tuhovoimaisinta sotajoukkoa, myyttistä Tulikiven Armeijaa, mutta voro ei suinkaan ole ainoa, joka tätä valtaa havittelee.
Luvassa on albumin täydeltä vauhtia ja vaaratilanteita! Sarjan ensimmäinen osa voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2016.
Toinen osa meinaa vetää överiksi, mutta Hiidenpadan henki suojelee tarinankertojaa. Viides tähti on lievää liioittelua, kun tarina ei ehkä ole maailmanhistorian omaperäisin, mutta hyvää settiä tämä on. Meni kertaistumalta ja tekisin ennakkotilauksen jatko-osaan tältä istumalta, jos sellainen olisi mahdollista. Onko minun tosiaan odotettava jatkoa kaksi vuotta? Saatana.
Janne Kukkosen Voro – kolmen kuninkaan aarre (Like, 2016) saapui kotimaiselle sarjakuvakentälle vähän niin kuin puskista. Kukkonen ei ollut tehnyt aikaisemmin omakustanteita tai tullut muutenkaan tutuksi skenessä, mutta niin siinä vaan kävi, että teos voitti Sarjakuva-Finlandian.
Nyt erinomainen fantasiatarina on saanut arvoisensa jatko-osan. "Voro 2: Tulikiven armeija" (Like, 2019) -albumissa seurataan nuoren Liljan ja hänen iäkkään mentorinsa Seamuksen seikkailuja, joiden päämääränä on hankkia käsiinsä useampaan osaan rikotun maagisen talismaanin kaikki palaset. Tarina jää aika jännittävään ja dramaattiseen kohtaan, mutta eiköhän sieltä se kolmaskin osa aikanaan saavu meitä ilahduttamaan.
"Voro 2: Tulikiven armeija" on periaatteessa melko perinteinen fantasiaseikkailu, vaikka tekijä totesikin Tampere Kuplii -festivaalien haastattelussa, ettei hän ole pahemmin fantasiaa harrastanut, tai edes ole varma siitä, kuuluuko teos kyseiseen genreen.
Sarjakuva erottuu edukseen visuaalisuudellaan ja harvinaisen dynaamisella kuvakerronnallaan, missä lienee jälkiä tekijän animaatiotaustasta.
Todella hyvä! Sarjahan vain paranee edetessään. Tykkäsin tästä toisesta osasta enemmän kuin Kolmen kuninkaan aarteesta, vaikka huippuhan sekin tietysti oli.
Oikein nautittavaa sarjakuvaa oli Voron toinenkin osa, vaikka alussa oli suunta hieman hakusessa sillä muistikuvat ensimmäisestä osasta olivat kovin haaleita vailla yksityiskohtia ja yritin päästä nopeasti takaisin sisään Liljan maailmaan. Ehkä olisi pitänyt kerrata edellistä osaa ja tarinaa johon ihastuin, jotta tämäkin osa olisi punoutunut mielessä vahvemmin edeltäviin tapahtumiin. Odotan innokkaasti kolmatta osaa!
Voron seikkailut viihdyttivät edelleen. Teos kärsi kuitenkin hieman keskiosan kirouksesta. Kun maailma ja hahmot olivat tuttuja, alussa oli hieman toisteisuuden tuntua. Vaikka tässä olikin oma varsin jännittävä juonenkaarensa, juoni toisaalta petasi vielä näyttävämpää rytinää, joka on tulossa. Jätti odottamaan seuraavaa osaa innokkaana, mutta saa kuitenkin vain suunnilleen 3,4 tähteä.
Tämä on päivänselvästi ihan maailmanluokan sarjakuvaa: tarinallisesti vetävää ja tyyli (sekä dialogissa että piirrostyylissä) on juuri sopivasti kohdillaan. Takakannen mukaan eka osa onkin jo käännetty monille kielille, toivottavasti tämä lyö läpi vielä isommin.
Tykkäsin tästä yllättävän paljon siihen nähden, että todellakaan tarina ei ole kovin omaperäinen: Luupäät tulee hakematta mieleen ja aika geneeristä fantasiahuttuahan tämä on. Yksi tyyliseikka häiritsi kovastikin, nimittäin se murteella kirjoitettu runo lukujen aluissa oli aika kökkö. Mutta sekään ei lopulta kovin paljon haitannut, varsinkin, jos sille löytyykin kolmannesta osasta joku kunnollinen selitys.
Sitten Luupäät-tyylisesti uusintapainos väreissä, kiitos. Ja anti-Luupäät-tyylisesti lopetus kolmanteen osaan.
Parasta seikkailusarjakuvaa mitä itse olen aikoihin lukenut. Leppoisa, vähän murteellinen kieli on mahtava. Kolmas osa todennäköisesti tulossa. Odotan innolla.
Tak nějak jsem doufala, že nám dvojka trošku více poodhalí Lapku a to, co je všechno za ní, ale zase to bylo neskutečně ostrouhané. Kresba ale neskutečně baví.
Olipas tässä vilskettä. Meno senkun kiihtyy, ja kyllä tämä ihan ahmimalla täytyi lukea. Lilja on upea rohkea hahmo. Nyt vähän jännittää, että miten käy. Kunpa vaan seuraava osa tulisi nopeasti.
Erinomaista suomalaista sarjakuvaa, polveilevan yllättävä tarina ja pidän kovasti piirrosjäljestä. Saa nähdä miten kokemukseen vaikuttaa, että aloin lukemaan Voro-sarjaa sen keskimmäisestä osasta.
Ensimmäinen Voro oli jo todella hyvä, mutta tämä sai mut parissa kohtaa oikeesti innostumaan! Tarina rullasi paikasta toiseen ja ojasta allikkoon luontevasti, toiminta oli vauhdikasta ja sankareillamme oli nyt paljon pelissä.
Hieno, jopa eeppinen, sarjakuvaromaani. Tarinan ohella Kukkosen selkeä piirtojälki ja näppärä sommittelu miellyttää minua kovasti. Lisäksi tuollainen hiukan "lastenkirjamainen" piirrosjälki luo mielenkiintoisen kontrastin melko kovaankin väkivaltaan sekä muihin synkkiin tarinan teemoihin. Tästä toisesta osasta jäi myös mieleen pieni pettymys kahdesta syystä. Ensinnäkin luin Voron ensimmäisen osan värillisenä painoksena (englanninkielinen versio, kun sen satuin kirjastosta löytämään) joten sen jäljiltä mustavalkoinen kuvitus näyttää vaan niin kovin hailealta. (Ja vertailu kielieroineen toi ikävästi mieleen 80- ja 90-luvun, jolloin sarjakuva-albumien käännösprosessi suomeksi hävitti liki jokaisesta albumista värit.) Toisekseen osan 2 ensimmäinen puolisko on pohjimmiltaan vain osan 1 toisinto: Liljan pitää varastaa x kappaletta jotain reliikkejä jollekin ylimykselle tuntemattomasta syystä ja joka keikalla jotain menee pieleen samalla kun taustatarina vihjaa kaiken kulkevan kohti synkempiä aikoja. Toisen osan pelastaakin se miten juoni alkaa kehittymään ja monimutkaistumaan albumin jälkimmäisellä puoliskolla.
Kylläpäs jäi cliffhangeriin...! Lilja-voron tarinan jatko oli mainio, vauhdikas seikkailu. Jos tykkää fantasiakirjallisuudesta, kannattaa lukaista tämä.
Tarina on kasvanut suuremmaksi, kun enää ei ole vain voron kiltapaikasta tai tämän elämän säilymisestä kyse, vaan koko maailman! Ja sehän sopii, koska sen myötä tulee myös Liljan maailman lorea ja mytologiaa selitettyä ja entistä jännempiä juonenkäänteitä. Lilja on hyvin kirjoitettu päähenkilö: välillä tarkoitus pyhittää (tai meinaa pyhittää) keinot ja välillä mokaillaan oikein kunnolla, mutta toisaalta rohkeutta ja tahtoa riittää ja syvimmissään Lilja tahtoo hyvää ja pelastaa muut.
Piirrokset on veikeitä, dynaamisia ja omanlaisiaan, mutta tosi selkeitä, niin että lukeminen on mukavaa ja sujuvaa.
Hienoa, että Voro sai jatkoa, Suomesta tulee aivan liian vähän kivasti piirrettyjä sarjakuvaromaaneja.
Tämä sarkakuvaromaani oli todella hyvä jatko-osa. Tällä kertaa osasin odottaa, että tarinassa on väkivaltaa eikä tätä tarinaa ole kirjoitettu herkille. Juoni eteni nopeasti ja yllättäviä juonenkäänteitä oli tarpeeksi tarinassa, joten luin tämän yli 300 sivua olevan sarjakuvaromaanin hyvinkin nopeasti.
Ensimmäisessä osassa minua häiritsi taiteen mustavalkoisuus, mutta nyt ymmärrän, että taidetyyli sopii juoneen ja tähän fantasia maailmaan hyvin. Parasta tässä sarjakuvassa ovat päähenkilöt, jotka ovat varkaita eivätkä mallikansalaisia, mutta siltin toivot heille onnellista loppua. Tätä onnellista loppua kyllä joutuu odottamaan, koska tarina jäi todella jännittävään paikkaan, joten kolmas osa on pakko lukea, kun jatko-osa julkaistaan.
Päähenkilö Lilja on pieni tyttö, joka sattuu olemaan myös intohimoinen voro. Suojelijansa Seamuksen kanssa he tavoittelevat yhdessä Sysineidon klaanin jäsenyyttä. Sysineito on myyttinen varkaiden killan suojelija. Seikkailu ei lopu hetkeksikään ja Liljan ja Seamuksen ihana ystävyys kantaa yli takaiskujen. Vai kantaako sittenkään? Loppu on törkeä cliffhanger... joten 3. osaa odotellessa.
Jumalattomana lukijana aloitin suoraan kakkososasta, jossa suomalaisen kansanperinteen tuntu kietoutuu sujuvasti fantasiamaailmaan. Anteeksi py. 😬 Pakko lukea myös ykkösosa.
Vaikka Voro ei innovoi fantasiagenreä ja sen kliseitä, on se silti menevää luettavaa ja sen söpöhkö piirrostyyli hauskaa tutkittavaa. Yhdessä vaiheessa hieman uuvutti se, että sattuma on aina Liljaa vastaan juuri sen verran, että tämä joutuu pakenemaan paikasta kuin paikasta järkyttävällä ryminällä. Toisaalta voi ainakin sanoa, ettei vauhtia ja vipinää puutu. Tarinankerronta soljuu sen verran vaivattomasti, että ihmettelisin, jos joku malttaisi lukea tätä ihan pienissä erissä, eikä yhtenä suupalana.
Ensimmäisessä osassa ei ollut mitään huomattavaa vikaa, mutta tämä osa parantaa tahtia entisestään: dialogi on sujuvampaa, ruutujako on selkeämpää ja tarina etenee tasaisesti tuoden hahmoja paremmin esiin. Myös Voron maailmaa on ryhdytty laajentamaan ja pidin erityisesti siitä, että myös pahiksia käsitellään inhimillisinä hahmoina ja heillä on omat tarinansa, jotka kerrotaan sankarin tarinan ohella.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos. Nyt vain seuraavaa osaa odottamaan...
Edelleen, Voron taidetyyli on mielestäni äärimmäisen mainio, rakastan sen ”pyöreyttä” ja leikittelevää yksinkertaisuutta. Vaikka tarinan maailma on edelleen kiinnostava, tarina itsessään tuntuu toistavan ensimmäistä osaa: joku tytöttelee Liljaa, Lilja tekee jotain harkitsematonta, Lilja etsii/varastaa osia isompaan aarteeseen... Eikä Liljan hahmo edelleenkään kiinnosta minua?
Tak ako prvý diel, aj tento je veľmi dobrý. Na úvod ma prekvapil dejový zvrat. Potom to už bolo čistokrvné dobrodružstvo. V svetlých momentoch dokonca aj vtipné (vyjednávajúca Lili), mierne tajomné (vykrádajú sa hrobky, takže...) a halvne napínavé. Ako pri prvom, odporúčam pre decká od 9 do 13. Dcéra ich zhltla ako malinu.
Toinen osa jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Tarina ja hahmot pysyvät samoina ja tarina ja maailma saavat lisää ulottuvuuksia. Tätä tarinaa seuraa mielenkiinnolla, että mitä ja miten tarina jatkuu.
Jos joku miettii sitä, että voiko tähän tarinaan hypätä mukaan kesken, vaikkapa aloittaa osasta kaksi, niin sanotaanko, että kannattaa lukea suosiolla osa yksi ensiksi.
Kotimaisen Voro-fantasiatrilogian toinen osa. Trilogian oma vastine Imperiumin vastaiskulle, joka jättää tarinan hyvin auki, mutta vakuuttaa omalla tekemisellään. Kolmas osa on minulla vielä kesken, mutta nyt tuntuu, että tässä keskimmäisessä teoksessa on sarjan paras tasapaino henkilövetoisen kerronnan ja painavamman fantasialoren välillä. Toimintakohtauksissa petrausta aiempaan.
Tästä voisi kirjoittaa arvostelun, jossa analysoisin asioita, perustelisin antamaani viittä tähteä ja toivoisin enemmän tuota ja vähemmän tätä ja kehuisin sieltä ja täältä.
Tyydyn kuitenkin vaan voivottelemaan, että kauanko mun nyt vielä pitää odottaa seuraavaa osaa...
Tätä luki yhtä mielellään kuin ykköstäkin, niin huolellisesti piirrokset ja tarina on rakennettu. Mutta tarina muistutti paljon ykkösosaa ja muuttui raaemmaksi, mikä jotenkin tuntui väsyttävältä. Kolmososaa kuitenkin odotellessa!
Kotimaista fantasiasarjakuvaa, jonka pääosassa on varkaaksi opetteleva pieni tyttö, miten mahtavaa! Ahmin koko trilogian putkeen eikä massiivisesta sivumäärästä huolimatta tehnyt tiukkaakaan. Saisiko näitä lisää, kiitos!