Luulin, että tässä olisi humoristisia keskusteluja kissan kanssa, kuten kirjan nimessä sanotaankin. Vaan ei, tässä kissa vastasi kuvitteelliseen keskusteluun emäntänsä kanssa, jakeli neuvoja hyvin epäuskottavasti, mm. kertoili neurotieteen tutkijoista ja psykologisista tutkimuksista "tyhmälle" emännälleen. Emäntä taas vaikutti siltä, että ei tehnyt muuta kuin stalkkasi kissaansa ja teki perästä sitä mitä kissakin: venytteli, tuijotteli "yksityiskohtia" ja kävi urheilemassa. Tuli tunne, että eikö näitä itsestäänselvyyksiä muuten olisi voinut keksiä, kuin näin? Kirja tuntui, että se oli enemmänkin oivalluspäiväkirja kirjoittajalle, mutta minulle lukijana se ei tarjonnut yhtään mitään.