”Pidin lappuhaalareita heti alusta asti. Olivathan ne kovin löysät vielä siinä vaiheessa, mutta minä olin niin kovasti raskaana, etten välittänyt asiasta.”
– Et kai sinä nyt tosissasi harkitse, että pidät sen? – En minä tiedä, mitä tehdä. Sinäkö vain päätät, eikä asiasta edes keskustella? – Mitä keskustelemista tässä on? En minä halua lasta näin nuorena. – No en minä voi noin vain päättää tappaa ihmistä. – Vittu se mikään ihminen vielä ole. Se on kasa soluja.
Tavallinen koulupäivä keskeytyy, kun lukiolaistyttö Ainon raskaustestin tulos on positiivinen. Tilanne yllättää perheen ja lähipiirin täydellisesti, varsinkin poikaystävän. Edessä on päätös, jossa punnitaan elämä ja kuolema. Asian moraalista puolta Aino ei ole koskaan ehtinyt edes miettiä.
Miten istuvat sanat raskausviikko, synnytysvalmennus ja ultraäänitutkimus 17-vuotiaan lukiolaisen maailmaan? Miten onnistuu itsenäistyminen muutaman kuukauden varoitusajalla? Miten selvitä hormonien epätasapainosta, jos ei edes tiedä kärsivänsä sellaisista?
Aino saa vertaistukea tädiltään, samaan aikaan raskaana olevalta aikuiselta naiselta. Elämän ennakoimattomuus häkellyttää, ja yllättävä tragedia asettaa tytön valinnan aivan uuteen valoon.
Kirjailijan omaan elämään pohjautuvassa esikoisromaanissa vakava aihe on silattu lempeällä ja ironisella huumorilla. Kirja on tärkeä näkökulma viime vuosina puhuttaneeseen teiniäitiyteen. Äidinrakkaus ei ole iästä kiinni, ja vaippoja oppii vaihtamaan nuorikin. Silti vauvaperheen arki voi uuvuttaa myös nuoren äidin, vaikkei olisi odottanutkaan vaaleanpunaisia vaahtokarkkiunelmia. Ei ole helppoa jäädä kotiin imettämään, kun muut lähtevät lauantai-iltana juhlimaan nuoruuttaan.
Mutta jos on valmis harrastamaan aikuisten leikkejä, pitäisikö olla myös valmis kantamaan aikuisen vastuu?
Aino Leppäsen Positiivisesta yllätyksestä ei voi sanoa mitään muuta kuin että se oli erittäin negatiivinen yllätys. Odotukset olivat kirjan suhteen korkealla, koska takakansiteksti ja takalievetekstit lupailivat hyvää, samoin se, että Leppänen on ammatiltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja sekä se, että romaani perustuu Leppäsen omiin kokemuksiin.
Kerronta on luettelomaista sitten-kerrontaa, eikä jännitettä ole lainkaan siitäkään huolimatta, että romaani sisälsi joitakin elementtejä, joiden varaan kiinnostavia pohdintoja olisi voinut rakentaa. Esimerkiksi: Päähenkilö ratkaisu vaikeassa tilanteessa syntyy naurettavan helpolla - naurettavan helpolla sikäli, että tämä puntarointi vaihtoehtojen välillä kiinnosti lukijaa, ja Ainon ajatuksia olisi voinut avata vielä enemmän. Kaikki romaanin käänteet tarjoillaan lukijalle valmiina, pureskeltavaa ja itse hoksattavaa ei jää. Tapahtumia alleviivataan. Henkilöhahmot päähenkilöä myöten ovat yksiulotteisia ja yksi hahmoista niin kärjistetty, että on epäuskottava.
Loppua kohden romaani parani, mutta hutaistun jäljen vuoksi tähdet jäävät yhteen. Tässä olisi ollut ituja paljon, paljon parempaan.
Todella paljon potentiaalia, mutta kehno toteutus. Kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva kirja teiniraskaudesta kuulosti todella mielenkiintoiselta ja ajatuksia herättävältä luettavalta, mutta jäi hyvin pinnalliseksi. Kerronta oli luokkaa "sitten erottiin" ja "sitten synnytin." Sitten sitä ja sitten tätä. Kirjassa tuli ilmi paaaaaljon aiheita joiden ympärille olisi ollut oivallista rakentaa pohdiskelevaa keskustelua yms, mutta sitä tapahtui surullisen vähän. Näköjään tää teos oli meidän kirjastossa aikuisten puolella vaan, koska tarina keskittyy oikeastaan pelkästään raskauden ja äitiyden ympärille. 🤷🏿♀️
Omakohtaisessa esikoisromaanissaan Aino Leppänen kuvaa uskottavasti, miltä nuoresta tuntuu, kun koko siihenastinen maailma kääntyy raskauden vuoksi päälaelleen.
Positiivinen yllätys sai tunteet pintaan: poikaystävän vastuuttomuus ja osin hoitohenkilökunnankin käytös nuorta tulevaa äitiä kohtaan suututtivat, vanhempien tuki ja toisaalta kertojan oma päättäväisyys sekä halu selviytyä liikuttivat. Kirjassa on siis kaiken kaikkiaan monenlaisia sävyjä. Polku äidiksi ja äitinä sisältää tunteita laidasta laitaan ja hyvin konkreettisesti myös verta, hikeä, kyyneleitä ja muitakin eritteitä. Kirjaan huumoria tuovat kertojan suorapuheisuus ja ironiset kommentit.
Lyhyen ajan sisään toinen nuorisolaisraskauskirja. Tässä kirjassa tyttö päätti pitää vauvan ja kirjassa kerrotaan 17-vuotiaan tytön tarina. Kuinka hän tuli vahingossa raskaaksi, päätti pitää vauvan ja millaista oli olla nuori äiti jolla on lukio vielä kesken. Hienosti tuli esiin millaista on se todellisuus, että jäät vauvan kanssa yksin ja joudut aikuistumaan ja itsenäistymään hieman vikkelämmin kuin oli tarkoitus. Kirjassa kuvataan esikoiskirjailijan omia kokemuksia ja päähenkilön nimi on Aino ja muutenkin sain käsityksen että tässä on kyse täysin omaelämäkerrallisesta kirjasta.Ihan hyvin kirjoitettu kuvaus ja varmaan sopii jos jos aihe kiinnostaa.
Omaelämäkerrallinen romaani teiniraskaudesta, joka ei olekaan maailmanloppu - korkeintaan aivan pieni ja nopeasti ohimenevä. Kirjan asetelma on mielenkiintoinen ja suorastaan herkullinen ja kirjoitustyyli erittäin imukykyinen, ja jäin odottamaan siksi jotakin enemmän ja lisää; aineksia tarinassa ja kirjoittajassa olisi vaikka mihin, mutta nykyinen sivumäärä 195 ei millään riitä syventymiseen ja pysähtymiseen, makustelemiseen ja pohdintaan, jota olisin kaivannut. Tarina laukkaa hurjaa vauhtia eteenpäin, eikä pysähdyspaikkoja juurikaan ole.
Parasta antia kirjassa on ihanan raikas kuva yh- ja teiniäitiydestä ja niiden yhdistelmästä: se ei ole pelkästään onnetonta ajatumista katastrofista toiseen, vaan joissakin tapauksessa ilmeisesti oikeasti erittäin antoisaa, täyttä elämää!
Tarina oli täysin valmiiksi pureskeltu, enemmän vain selostus tapahtumista kuin romaani. Kaikki meni noin vain paikalleen, päätökset tehtiin helposti jne.
Lisäksi taustavireenä oli monin paikoin negatiivinen suhtautuminen muiden valintoihin. Tämä kuului läpi etenkin abortista puhuttaessa, mutta myös muiden äitien toimintaa arvosteltaessa.
Ehkä tämä nuorten kirjana vielä jotenkin menee, jos ei halua rasittaa aivonystyröitä,
Oi voi... Tässä kirjassa oli hyvä alkuasetelma, mutta kerronta ei ollut lainkaan sujuvaa. En saanut otetta päähenkilö Ainosta ja kirjan kieli oli todella yksinkertaista. Kevyestä välipalaromaanista tämä menee toki, mutta mieleen tämä kirja ei jää.
Lähdin hiukan väärästä kulmasta lukemaan kirjaa, koska en tajunnut alkuun, että tämä on elämäkerrallinen. Odotin siis jotain hiukan angstista teiniraskauskuvasta. Mutta jo kustantaja Docendosta olisi pitänyt tajuta.
Pieni asia myös mietitytti, tämä oli vajaan sentin leveämpi kirja kuin perusmalli. Se vaikutti lukemiseen, vaikka näytti pieneltä erolta. Hmm...
Kirja oli hiukan luettelomainen ja lopussa hypättiin juuri ehkä niissä mielenkiintoisissakin kohdissa. Teen kuitenkin vinkin. Elämäkertavinkkaukseen (jos sellaista erikseen joskus pyydettäisiin) sopisi mainiosti, koska ne on niin urheilupainoitteisia.
Yleensä tykkään teiniraskausjutuista, mutta nyt jäin kyllä lähinnä miettimään, että milloin tää kaikki oikein oli tapahtunut. 80 tai 90-luvulla ehkä? Vaikka kirja oli uusi kaikki (asenteet, neuvolasysteemit, sairaala) oli jotenkin tosi vanhanaikaista. Myös kerronta oli kauttaaltaan vähän luettelomaista ja vaisua.
Tätä tarinaa lukiessa tunsin enemmän kuin koskaan samaistuvani päähenkilöön, olenhan itse käynyt läpi lähes samanlaisen elämäntapahtuman. Koinkin tämän kirjan siksi vertaistueksi, jota olisin kaivannut silloin, kun nuorena äitinä kipuilin kaikkien tunteideni kanssa yksin. Olisin halunnut halata Ainoa ja kertoa, että pärjäät hienosti.
Minulle turhan tasapaksua, kronologista selostusta raskaudesta lapsen syntymään. Koska teos on autofiktiota, olisin kaivannut henkilökohtaisempaa otetta tapahtumiin, joko lyyrisempää tekstiä tai sitten pohtivampaa.
Kelpo lukukokemus. Helppolukuinen. Teiniäitiyteen ei itsellä kosketuspintaa, mutta äitiyden tuomat tunteet toivat tarttumapintaa. Olisin kaivannut mukaan ajallisesti vielä pidemmän pätkän.
Positiivinen kirja, joka sai kyynelehtien muistelemaan omaa raskautta ja vauva-aikaa. Samaistumispintaa löytyy, vaikka en vauvaa lukioikäisenä saanutkaan.
Kirjoitustyyliltään sopiva nuorille aikuisen aluille. Mukaansatempaava tositarina nuoresta äidistä. Sen verran koukuttava, että kirja kesti tarkalleen 24h, kunnes jo loppui.