Olipas hykerryttävän hellyyttävä, ja silti vähän raastava ja iholle tuleva sarjakuva. Käsittelee hienosti ihmissuhteita ja minuutta lapsuudessa, nuoruudessa ja nuorena aikuisena.
Tarina rakentui kokonaisuudeksi aika pienistä, äkkiseltään merkityksettömiltä tuntuvista, mutta oikeasti tärkeistä hetkistä.
Kuvitus oli rosoista ja herkkää. Kuten kirjaan valitut sanat ja lauseetkin.
Samaistuttavia kokemuksia ala-asteelta jatko-opintoihin. Kun ystävä ei olekaan enää ystävä (vrt. Merikki). Kun ihastuu poikaan, mutta ei saakaan vastakaikua. En tiedä, mitä teoksen nimi tarkoittaa, ehkäpä päähenkilö on sivullisena omassa elämässään, vai ovatko muut hänen ympärillään kuvitelmaa - oliko sitä poikaa todella olemassa?
Voi, kuinka mahtavan realistinen raastavansuloinen kertomus lapsuudesta, nuoruudesta ja ystävyyksistä. Ihastuksista, ihmissuhteista.
Usein lukiessani kirjoja mietin, millaista ihmisten elämä olisi jos he tietäisivät, että ihan kaikista tuntuu ihan samalta, ihan kaikki kokevat ihan samoja asioita ja ajattelevat niistä ihan samalla tavalla.
Kuinka paljon ahdistusta se poistaisi, kuinka paljon elämän ainutlaatuisuudesta söisi?
Sympaattinen ja hauras sarjakuvaromaani tyttöidestä, ystävyydestä ja rakastumisesta. Pidän hurjasti Louhen kuvitustyylistä, tunnelmista jotka hän piirroksiinsa vangitsee. Toivon, että näitä tarinoita tulee lisää, sillä tämä jätti vielä hieman viipyilevän toivomuksen syvemmästä ja pidemmästä. Mutta se kai on lopulta hyvä merkki, pitää jostain niin, että haluaisi sitä enemmän.
Haluaisin antaa 3,5 tähteä. Yleisen positiivisuuden nimissä pyöristetään nyt ylöspäin. Mielikuvitustytön piirrosjälki on kaunista, henkilöiden kuvaus on herkkää ja vähäeleistä. Siitä pidin paljon. Tarina käsittelee ystävyyttä, parisuhteita ja niihin liittyviä vaikeuksia ja alkuosa, joka kertoo koululaisten välisestä ystävyydestä oli kiinnostavampi. Aikuisempien parisuhteiden kuvaus oli jotenkin vähän haahua, eikä niin onnistunut koskettamaan. Loppu oli sen verran avoin, että se tuntui jäävän vähän kesken.
Aino Louhi on yksi pitkäaikaisista sarjakuvasuosikeistani. Tämä on kaunis, kaunis kirja, joka ei valmistunut käden käänteessä. Prosessigalleriassa on mielenkiintoista taustatietoa teoksen vaiheista.
Aino Louhen ensimmäinen varsinainen sarjakuvaromaani "Mielikuvitustyttö" (Suuri Kurpitsa, 2019) kuvaa kauniisti ja oivaltavasti pikkutytön kasvamista nuoreksi naiseksi sekä joskus niin kovin hankalia ihmissuhteita elämänkaaren eri vaiheissa. Lapsuuden ystävyyssuhteiden hetkittäinen raastavuus, yläasteiän ihastukset, ensimmäinen kerta... Jotakin universaalia näissä kokemuksissa taitaa olla.
Lapsuusvuosien kuvaus toimii paremmin, sen jälkeen paketti hieman hajoaa. Värejä on käytetty taiten, kuvitus on pelkistettyä, kaunista ja herkkää.
Aikuisten sarjakuva kai tämä on, mutta nuorille aikuisille voisi vinkata myös.
Erittäin tunnistettavia kuvauksia ala-asteen paras kaveri -peleistä, nuoruuden yksipuolisista ihastuksista, ulkopuolisuuden tunteista ja haparoivista ihmisuhteista. Piirustukset ovat kauniin vähäeleisiä ja värejä käytetty upeasti. Kirja on esineenä ihastuttava.
Ihan hirveän sympaattinen! Kauniit värit, pehmeä olemus ja niin monta kohtaa samastua. Stoori ehkä vähän ontuu loppua kohti, tästä olisi saanut melkein kaksiosaisen jutun, jos aikaa ei olisi kelattu näin nopsaan eteenpäin. Olisin lukenut!
Varsinkin alkupuolen lapsuuskokemukset olivat vahvaa tarinaa iloineen ja suruineen. Aikuisväläykset jäivät vähän irrallisiksi ja tarina tuntui hieman hajoavan. Hienoja väläyksiä silti.
Tämä oli ihana! Sarjakuvan päähenkilö voisi olla kuka tahansa, moni on paininut ihan samojen asioiden kanssa kuin mitä teoksessa kuvataan. Piirrosjälki on kaunista ja sopii tarinaan todella hyvin.
Louhin kuvitustyyli valloitti minut. Intiimi, välitön, pelkistetty, perspektiivit/kuvakulmat/etäisyydet henkilöhahmoihin todella toimivia. Tämä sarjakuvaromaani olisi toiminut minulle luultavasti ilman sanoja! Aiheiksi minulle nousivat tyttöys, kasvaminen teiniksi ja edelleen aikuiseksi, ihmissuhteet, ystävyys, parisuhteet. Minäkertoja hapuilee näissä, kokee ulkopuolisuutta, epävarmuutta, hämmennystä.
Kaipasin tarinoihin jotakin lisää, koska nyt ne tuntuivat liian lyhyiltä ja välillä en pysynyt mukana motiiveissa tai juonen etenemisissä (miksi näin tapahtui?). Kirja ei selittänyt vaan näytti ja se oli hyvä asia.
Pysäytti, samaistutti. Minimalistisella kerronnalla ja kuvituksella saatiin kerrottua yllättävän paljon. Kuvasi todentuntuisesti nuoren tytön ja naisen epävarmuutta, kaverisuhteiden muuttumista, haparointia ihastumisessa ja rakastumisessa sekä oman paikan löytämistä maailmassa, jossa sinut välillä huomataan ja välillä ei.
Tämä oli mulla jo kerran aiemminkin kirjastosta lainassa, mutta palautin sen, koska kirjastolainoja oli niin paljon ja jokin muu kirja taisi kiilata tämän edelle. Onneksi kuitenkin lainasin tämän uudelleen.
Tämä sarjakuva käsittelee ihmissuhteita lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. Sitä epävarmuutta, mitä monesti seuraa. Ensi-ihastuksia, uusia kaverisuhteita, mutta myös kariutuneita ihmissuhteita. Piirrostyyli oli melko pelkistettyä ja tekstiä oli vähän, mutta enempää ei tarvittukaan. Tarina oli suloinen, mutta meni myös vakavampaan suuntaan. Ilmi tuli se tunteiden sekamelska, jota ihmissuhteet aiheuttavat. Tykkäsin tästä kyllä.
Kristiina Louhen tytär Aino (Aino kuvakirjojen innoittaja) kertoo omaa (?) tarinaansa lapsuudesta nuoruuteen. Ainon kuvallinen kerronta on jotenkin herkän voimakasta ja helposti luettavaa. Tykkäsin kovasti. Kirjassa oli tekstit myös englanniksi joten se käy helposti kahdella kielellä luettavaksi. Mielikuvitustyttö kertoo herkästä ja ehkä arastakin tytöstä joka kasvaa parhaiden kavereidensa kanssa lapsesta nuoreksi, jolloin ihastukset ja vastakkainen sukupuoli tulee kuvioihin mukaan. Tämä voisi olla yhtä hyvin aikuisten tai nuorten puolella ja sopii kaikille.
Verkkaisesti etenevä Aino Louhen Mielikuvitustyttö kuvaa omaelämäkerralista kasvuprosessia, lähtien liikkeelle elämän "avainkokemuksista" ja niiden merkityksistä. Käsittely on ilahduttavan alleviivaamatonta ja rauhallista, joka tosin vie hieman teoksen tehosta pois, kun paljastukset eivät myöskään yletä tunnustuksellisiin sfääreihin esim. Harvey Pekarin tyyliin. Nyt lopputulos on pikemminkin avoimen ja unenomaisen dokumentaarinen ja pohdiskeleva kuin kaunokirjallisen suljettu kehitysromaani tai tehotarina.
Mielikuvitustyttö on herkkä ja viisas sarjakuva. Siinä seurataan päähenkilön ystävyyssuhteita aina lapsuudesta varhaisaikuisuuteen saakka. Pidin erityisesti sarjakuvan alusta, jossa kuvataan alakouluikäisen kaverisuhteita ja niihin liittyviä valtapelejä. Harvoin aikuinen kirjoittaja pystyy tavoittamaan lapsen maailman näin viiltävän terävästi.
Kuvitus on tyyliin ja sävyyn sopivaa, lähes utuista.
Aino Louhen Mielikuvitustyttö on hienovireinen kuvaus kasvamisen paikoista ja tyttöyden hennoista, tärkeistä hetkistä, pettymyksistä, ulkopuolisuudesta, ystävyyden ja rakkauden vaikeista ja ihanista kokemuksista. Kuviin on vangittu epävarmuutta, innostusta ja varovaista onnea. Värit ovat hentoja, mutta puhuttelevia. Samaistuin moneen kohtaan Mielikuvitustytön tarinassa.
Voi ihmisen epävarmuutta. Tätä lukiessa tekisi mieli ottaa päähenkilö syliin ja sanoa: sinä kelpaat. Kokonaisuudessaan kaunis teos, pidin kovasti Louhen piirrosjäljestä, hänen käyttämästään värimaailmasta ja kuvasommittelusta.
3,5. Olisin halunnut pitää tästä enemmän, koska löysin kirjasta paloja itsestäni (ihan teoksen nimestä lähtien). Jäi kuitenkin vähän liian välähdysmäiseksi omaan makuuni, että olisi ollut tyydyttävä lukukokemus. Piirrostyylistä kuitenkin pidin, ja tavasta kertoa tarinaa.
Herkkää kuvausta lapsuuden ja nuoruuden ystävyydestä ja rakkaudesta, oman itsensä peilaamisesta toiseen. Toi taitavan pienieleisesti esiin kaikki ne kipeät, epävarmat ja onnelliset hetket, joita kasvaessa koetaan.
Lohdullista lukea, että jonkun muunkin muistikuvat lapsuuden kaverikuvioista ovat samanhenkisiä kuin minulla. Lapsuus ei ole helppoa, kaikissa elämänvaiheissa riittää haasteita.
Tällaiset kirjat ovat arvokkaita lapsille ja nuorille, myös entisille sellaisille.
Louhen kertomukset lapsuudesta ja nuoruudesta tavoittavat jotain olennaista tuosta ajasta. Ystävyyksien alkua ja loppua, nuoruuden ihastumisia ja ylipäätään nuoren mielenmaisemaa kuvataan herkän taitavasti.