Loiri.

by Jari Tervo

Kirjailija Jari Tervon laaja elämäkerta taiteilija Vesa-Matti Loirista

”Pitkään ja hartaasti mietittyäni päätin kertoa Jarille kaiken. Kenenkään muun mukaan en olisi lähtenyt.”
Vesku

Genres: Nonfiction, Biography, Audiobook, Music, Unfinished, History, Memoir

719 pages, Hardcover

First published January 1, 2019

Reviews

[Juhani Valkama · Rating 2 out of 5]

Kiinnostava henkilö ja kiinnostava elämä - ei valitettavasti kovin kiinnostava elämäkerta. Enemmän kuin kirjailija Tervo, teoksen tuntuu väsänneen Uutisvuoto-Tervo. Tekijä on selvästi innostunut kohteensa tarinoista ja niinpä hän tyytyy kirjaamaan ne ylös kuin tunnollinen kesätoimittaja.

Tuloksena on hämmästyttävän sekava ja epätasainen kokonaisuus, josta puuttuu jonkinlainen kirjallinen kokonaishahmotus, tai oikeastaan -idea.

Parhaimmillaan teksti ja tarina soljuvat hienosti mutta pahimmillaan teos on tekonokkelaa sanailua ja pintatason kronikointia. Loirin uran vaiheet, naiset ja yksityiselämän vaikeudet kyllä kerrotaan, mutta mihinkään elämäkerta ei tarkenna eikä se syvyyssuunnassa valitettavasti tunnu pääsevän alkua pidemmälle. Harmi.

[Ilona · Rating 2 out of 5]

Jos kirja ei olisi ollut the Loirin elämäkerta, vaan jonkun vähemmän kiinnostavan, se olisi jäänyt kesken. En muista odottaneeni minkään kirjan loppua näin malttamattomasti. Taiteilijan kiinnostava ja värikäs elämä, rakkaussuhteista ja seikkailuista mystiikkaan, mikäs siinä. Mutta olisi Tervo voinut tuottaa tästä jäntevämmän, ehyemmän, kiinnostavamman tarinan, tuoda mukaan muitakin sävyjä kuin Loirin loputtoman itsetyytyväisyyden, poikamaisen nokkeluuden ja rajattoman ihailun. Ja kun kaikkea ei ison ja isosti eläneen ihmisen elämästä saa kuitenkaan kerrottua, olisi puolet sivumäärästä riittänyt.

[Kai Mustakoski · Rating 4 out of 5]

Sovinnaiset mummot, moralistit, konservatiivit, uskovaiset ja feministit näkevät varmasti punaista tämän kirjan äärellä.

[Kirsikirahvi · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen kertomus miehestä, josta, tajusin, en tiennyt yhtään mitään. Huikea, mutta toisaalta myös tavallinen elämä. Pistää pohtimaan, miksi nostamme tiettyjä henkilöitä, julkkiksia, jalustoille ja jopa palvomme heitä. Ihmisiä he vain ovat, ihmisiä jotka ovat vaan todella hyviä jossain.

Tykkäsin Suomen historiaan linkitetystä tekstistä: samalla kun luin herra Loirin tarinaa, luin maamme historiaa. Nauroin joskus epäuskoisena, eikä kyyneliltäkään voinut täysin välttyä.

Ihan parhaimmistoon kirja ei pääse, voisipa antaa kuitenkin puoli tähteä lisää!

[Paula Lukkariniemi · Rating 5 out of 5]

Tänään 2.9.2022 sain loppuun kirjan nimeltä Loiri. Loiri oli mielestäni hyvä, hauska, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Loiri minulle tuli sellainen tunne että Vesa-Matti Loiri olisi istunut huoneeni sohvalla ja kertonut minulle kaiken.
Loiri oli ensimmäinen kirja jonka olen Jari Tervolta lukenut. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli.😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜

[Pekka Mukkala · Rating 4 out of 5]

Tervon Loiri elämänkerta on taidokkaasti kirjoitettu ja sivujakin on lähes 700, mutta paljon siinä jää myös tarinoita pois. Uuno Turhapurojen ympäriltä on yllättävän vähän kertomuksia. Saattaa olla niin, että Loiri ei niitä halua enää muistella. Sen sijaan kirjan alkupuolella tarinoita hallitsevat Loirin naisjutut, joista olisi kyllä hienotunteisuussyistä osan voinut karsia pois. Kaikista puutteista huolimatta kirja on mielenkiintoinen ja koukuttava elämänkerta. Pisteet 8/10.

[Tuomas · Rating 2 out of 5]

Halusin Loiria, sain Tervoa.

[Pinja · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä. Monilahjakkaan Loirin elämässä on tapahtunut paljon, ja sitä oli mielenkiintoista kuunnella. Parempi kuin odotin iltalehtien nostamien juttujen perusteella!

[Ville Verkkapuro · Rating 3 out of 5]

I got this as a present from a special source. I was invited to an event where Loiri and Tervo had a talk about the book and there was also a live show by Loiri. I drank free cocktails and sat in the front row checking out the talk and the show. It felt really special – a clash of titans, in a very old-fashioned (and dusty) way. I was surprised at the event how fresh and humorous Loiri was. I liked him really much!
So: I got the book with autographs and started reading it half as a joke. I was entertained throughout and a bit shocked at times. Something new, but felt like I already knew the story from the magazines and from following the life of Loiri.
I loved that everything was on the table and nothing and nobody was spared.
Vesa-Matti Loiri truly is one of a kind. He's a womaniser, a relic, a deanmartinesque type of character who still manages to be intriguing in a deeper way than most. And talk about multi talent: this guy is one of a kind in a scale of the whole world. There is nobody in the world who is as talented as he is in so many areas considering art. We had it as a game too with friends, sitting in the van on tour: name the Vesa-Matti Loiri of the World. Closest we got was maybe Barbra Streisand or Will Smith.
Everything about this book felt like two old men, smoking cigars, drinking lonkero. That was a part of the appeal and made me still kind of warm inside, in a very peculiar way.

[Lauri · Rating 4 out of 5]

Soome ühe kõikide aegade kuulsaima näitleja elulugu, kirja pandud soome ühe tuntuima kirjaniku Jari Tervo poolt. Tähendab, eestlastele tuntuima. Vähemalt põhja-eestlastele, noile kes 80ndatel-varastel 90ndatel soome telkust "Spede Show'd", "Speden Spelisi" ja hiljem juba "Vesku Show'd" vahtisid. Sellest ka päris kopsaka (720 lk!) raamatu eestlastest lugejate poolt vaadatuna kõige suurem miinus - see räägib päris palju teatrist, näitlejaist, filmidest, kultuuri- ja muidu tegelastest, muusikutest, albumitest, lauludest ja luuletajatest kellest keskmisel eestlasel pole õrnematki aimu. Huvitav lugeda siiski. Vesa-Matti Loiri, soomlastele üleüldiselt tuntud kui Vesku, on pealinna poiss, "stadin kundi" nagu Soomes Helsinki slängis öeldakse. Sündinud 1945. aastal kasvas ta üles sõjajärgses Soomes, ja ta oli ikka suht algusest saati oma tee valinud. Esimest korda sattus ta suure publiku ette peaosas 1962. aasta filmis "Pojat" (Poisid), 17-aastasena ja sealtsaadik on ta näitleja olnud. Eestlastele nagu öeldud jäi ta ilmselt silma juba küpse näitleja ja avaliku elu tegelasena 80ndatel tema sõbra ja koostööpartneri Spede Pasaneni sarjades - eelkõige "Spede Show's - ja filmides - eelkõige Uuno Turhapuro - sarjas, mis paisus 20 täispika filmi pikkuseks, ja mille huumori lõpuni mõistmiseks peab ilmselt soomlane olema.
Jari Tervo on Soomes väga tuntud kirjanik, aga see on tema esimene elulooraamat. Valitud on päris huvitav lähenemine. Tervo on justkui kirjutanud tõsielule põhineva romaani, mille peategelasena astub üles tegelik inimene - Loiri. See kopsakas raamat ei jäta üldse elulooraamatu muljet, rohkem meenutab see väljamõeldud romaani. Raamat tugineb pikkadele jutustamis-intervjuu sessioonidele nii Vesku kui tema lähiringi, sõprade, kolleegide ja muidu tuttavatga. Eks 75 elatud aastaga ole juhtunud ühte ja teist ja kolmandatki ja Loiri suurt midagi ei varja. Ausalt öeldes on ta minu meelest liigagi palju rääkinud. Toon siin näiteks minu enda vabas tõlkes katkendi raamatu 259. leheküljelt:

" Loiri saatis oma Katja lennujaama. Naine sõitis komandeeringusse ja viibis seal kolm nädalat. See oli piinavalt pikk aeg ilma seksita. Kui Peiponen naases läks Loiri vastu ja paarike sõitis taksoga Pengeri tänavale. Seal rebisid nad üksteiselt riided juba esikus ja hakkasid püsti seistes sugutama. Peale selga kaardu tõmbavat seemnepurset suundus Loiri vannitoa poole ja libises iseenda spermal. Mõlemad jalad paiskusid lae suunas, pea kopsatas põrandale, valgus tuhmus enne kui kustus. Mõistuse tagasi tulles, peale Peipose muhule puhumist, keskendusid armunud mitmeks päevaks ainult üksteisele."

Selliseid kohti oli päris palju. Mulle tundus imelik praeguseks juba meie hulgast lahkunud inimeste era- ja suguelu kirjaniku vaba sule ja lendava fantaasiaga lahata. Kõnealune libisemiskoht äratas furoori ka Soomes ja kogu elulooraamatu higist ja spermast lige keskkoht on olnud ilmumisest saadik kõvaks kõmuallikaks. Üksipulgi saavad ära mainitud kõik Loiri "ametlikud" naised, nii need kellega on abielus oldud, kui need kellega niisama müratud. Muidugi, tagasi ei hoita ka iseenda koha pealt. Vähemalt mulle muutus peategelane Loiri lõpus juba kergelt vastikuks, sest igalt poolt lõi läbi äärmine edevus, nartsissism, kergemeelsus nii rahaasjades kui suhetes, kalduvus narkomaaniale, alkoholismile ja kiitlemisele jne.

Minule oli see 720 lk.-line raamat siiski äärmiselt huvitav lugemismaterjal, vaatamata sellele, et 60ndate-70ndate-80ndate Soome kultuuritegelased mulle suuremalt jaolt parimal juhul vaid kaudselt tuttavad olid ja Vesku hiigelpika ja ülieduka karjääri oskan ma kokku võtta ainult Spede Show selle sketšiga kus esines alkohoolikust lapsi vihkav lastesaate juht Nasse-setä (Nasse-onu), kelle lendlause ja põhifraas oli: "Nasse-setä on hyvin hyvin vihainen!" (Nasse-onu on väga väga vihane).

Raamatu massiivse Soome-kesksuse tõttu ei usu ma et seda kunagi eesti keelde tõlgitakse aga soome keele oskajatele julgen küll soovitada - päris teistmoodi ja värskendav pilk naabrite lähiminevikku.

[Juuso · Rating 3 out of 5]

Vesa-Matti Loirin kuolemasta alkaa olla kulunut pari kuukautta. Taiteilijan poismeno oli jossain määrin jo odotettu, olihan hänen heikkokuntoisuudestaan tihkunut tietoa lehdistölle. Koulussamme Veskua muisteltiin muutamin aamunavauksin, niistä on kollegoita kiittäminen.

Olen pitänyt Vesa-Matti Loirin Eino Leino -tulkinnoista. Ivalo-levy on myös hieno kokonaisuus. Lapsuudessani Uuno-elokuvat tulivat tutuiksi vhs-tallenteiden ja jatkuvien tv-uusintojen myötä. Myöhempinä aikoina Vain elämää, Loirinuotiolla, Veskun elokuvaroolit ja musiikki pitivät hänet mielessäni.

Loirin kuoleman jälkeen tuli tunne, että Loirin elämäkerta on nyt viimein luettava. Kirjan ilmestyessä iltapäivälehtien poiminnat Loiri-elämäkerrasta eivät liiemmin lisänneet kiinnostusta tarttua teokseen. Lehdet uutisoivat kirjan kautta Veskun menneistä naissuhteista ja seksielämästä. Teos sisälsi onneksi paljon muutakin.

Loirin lapsuutta 1950-luvun Helsingissä on kuvattu ihan kiintoisasti. Sitten keskitytään pitkälti Loirin uran etenemiseen, vaikka myös noista naisista ja sukupuolielämästä on myös puhetta. Koin erityisen kiinnostavana Loirin kiinnostuksen henkimaailman asioihin, tämä puoli hänestä oli minulle tässä mittakaavassa uutta tietoa. Loiri tykkäsi käydä selvänäkijä Aino Kassisen luona. Loirin kerrotaan nähneen näkyjä tulevista asioista etukäteen jo lapsesta alkaen. Monenlaiset henkimaailman aistimukset olivat läsnä — mielenkiintoista, erittäin mielenkiintoista. Radikalismin aikakausi 1970-lukujen vaihteessa on kuvailtu myös kiinnostavalla tavalla. Kirja tarjosi uutta tietoa minulle kyseisestä aikakaudesta.

Sen sijaan yksi seikka teki kirjasta mielestäni välillä raskaslukuisen. Kirjailija Tervo kertoo useista Vesa-Matti Loirin työkavereista melko tarkat taustatarinat. Ehkä tämä riippuu osin lukijasta, ketkä näyttelijät tai muusikot ovat lukijalle jo entuudestaan tuttuja, ketkä eivät.

Kirja antoi myös Loirista henkilönä kaunistelemattoman kuvan. Kaikilla meillä on heikkoutemme. Silti päällimmäisenä tunteena minulle jäi lukijana kaipaus Veskua kohtaan.

[Janne Paananen · Rating 3 out of 5]

Tervon Loiri-elämäkerrasta kohistiin tovi sen julkaisun aikohin, mutta mielestäni ihan turhaan. Elämäkerta siinä missä niin moni muukin. Hyvin ja kattavasti kirjoitettu ja tuntui paikoitellen henkilökohtaiseltakin, mutta harvoin nämä muiden kirjoittamat elämäkerrat pääsevät parhaimpien OMAelämäkertojen tasolle.

Loirin elämässä kyllä piisaa mistä kirjoittaa. Kansan rivit niin ala-kuin yläkulttuurillakin ihastuttanut taiteilija ei elämässään pelännyt polttaa kynttilää molemmista päistä. Rapatessa roiskui. Tervo käy läpi Loirin perhetaustan, asuinalueet, naiset, vaimot ja lapset, työtoverit, huumekokeilut, teatteri- ja elokuvatyöt, urheilusaavutukset ja monipuoliset musiikilliset seikkailut sekä lopussa jo vanhenevat miehen sairaudet ja iän tuomat haasteet. Koko uran ajan Loirilla on ollut niin elokuva- kuin musiikkitöissä tärkeitä ja läheisiä ihmisiä auttamassa, tukemassa ja jakamassa kokemuksia, joskus neuvojakin. Heidät tuodaan kirjassa hyvin esiin.

Kuitenkin minusta tästä elämäkierrasta jäi jotain oleellista puuttumaan. Tekstistä uupuu se vimmainen palo ja toisaalta hauras herkkyys, joka tekee Loirista poikkeuksellisen taiteilijan. Pienen pilkahduksen siitä saa kirjan viimeisiltä sivuilta ja se taitaakin olla maestron itsensä käsialaa.

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Kaikki kohotuimmat kohdat olivat tietysti olleet lööpeissä, joiden lukemista yritin aktiivisesti välttää ennen kirjan lukemista. Se liukastumissitaatti valitettavasti osui silmääni Twitterissä, joten ihan neutraalina lukijana en pystynyt kirjaan ryhtymään.

Mitä sitten luin? Niin kuin kaikkien elämäkertojen suhteen, jotka julkaistaan kohteen ollessa vielä elossa, on Loirinkin luettuaan sellainen olo, että sain lukea juuri sen verran kuin on haluttu kertoa. Vaikka muutama liukkaampi yksityiskohta oli kirjaan annettu mukaan, paljastettiin yksityiselämästä kuitenkin lopulta melko vähän. Naisjuttuja oli ja seksi oli nuorena (ja keski-ikäisenäkin vielä) kivaa, niin kuin ihmisellä yleensä. Omat tunteet jätettiin visusti piiloon, jälkikasvu myös.

Tervon tyyli on hyväksyvä, vähän ihailevakin. Pojat ne vaan on poikia, vaikka juopotellaan ja hoidetaan työtkin välillä huonosti. Melkein kuollaan. Paljon eksytään myös ohi kohteesta ja innostutaan kertomaan siitä ajasta, jossa elettiin. Loirin ura käydään melko yksityiskohtaisesti läpi niin kuin asiaan kuuluukin.

Lopulta kirjasta jää vähän samanlainen fiilis kuin Maarit Tyrkön muistelmista: yksityiskohtaisesta kerronnasta piirtyy tunnistettava ajankuva. Samalla piirtyy kuva vanhasta ihmisestä, joka kaihoisasti katselee taaksepäin kaikkea elettyä ja koettua.

[Anneli Renfors · Rating 3 out of 5]

En ole elämäkertaihimisiä, vaikka niin luulisi, koska historia kiinnostaa minua ja nimenomaan ihmisten kohtalot historian tapahtumissa. Tässä Tervon kirjassa on mielenkiintoisesti lisätty historiallisia tapahtumia ja muita henkilöitä Loirin tarinan oheen, että se kannusti jatkamaan lukemista ja loppua kohti se myös kyllästytti. Tervon kieli on liian töksähtelevää lyhyine lauseineen minun makuuni, siksi en ole pystynyt/halunnut romaanejaan lukemaan. Loiri ärsytti yksityiskohtaisilla seksikuvauksilla ja välinpitämättömyydellään lapsiaan ja naisiaan kohtaan. Tuntuu olevan mies, jolle vain naisen kauneus, nuoruus ja seksi merkitsee jotain. Lopun vanhan Loirin minämuotoinen kertomus ansaitsisi jopa viisi pistettä. Onko niin, että vanhetessaan viisastuu. Juuri kun ymmärrät elämästä jotain, alkaa olla aika luopua.

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Kovasti kehuttu ja vielä enemmän haukuttu kirja kuvaa kohdettaan monipuolisesti ja ilmeisen rehellisesti. Paljon mielenkiintoista kamaa, joskin välillä livahtaa sankarinpalvontaan. Loiri tosin on ehkä sitä vähän ansainnutkin. Pitkä kuin mikä, mutta olisi hyvin voinut lukea enemmänkin. Ei tosin loppuun lisää, se oli jo muutenkin liian melankolinen.

[Jonna Riikonen · Rating 3 out of 5]

Vesa-Matti Loiri on henkilönä hyvin kiinnostava, ja hänen monipuolisuutensa tuleekin kirjassa hyvin esille. Valitettavasti monipuolisuus vain näkyy myös kokonaisuuden hajoamisena. Punainen lanka tuntui välillä katoavan ja katkeilevan niin, että lukeminen oli tukalaa.

[Aino · Rating 3 out of 5]

Loiri-fanille mukavaa luettavaa. Varsinkin alku, jossa Loirin lapsiutta ja nuoruutta kuvailtiin oli mukaansatempaava. Keskiosa oli vähän kuivaa listaamista välillä, lisäksi kerrottiin paljon ihmisistä, jotka ei ikäiselleni ihmiselle ole tuttuja lainkaan. Varmasti kirja antaa enemmän sellaiselle, joka on pitkälti elänyt samoja vuosikymmeniä Loirin kanssa. Jokin punainen lanka hieman jäi uupumaan. Avasi kuitenkin oven raolleen hänen elämäänsä, joka on kyllä melko tapahtumarikas ollut.

[Anna-Maria Tuominen-Reini · Rating 4 out of 5]

Naissuhteita toisensa jälkeen, velka- ja vero-ongelmia, viinaa ja huumeita - ja kaiken kansan rakastamaa taidetta! 💕 Olipahan elämä, Vesku!

[Kaija Kyllönen · Rating 3 out of 5]

Olipa järkäle. Alussa Tervon töksähtelevä kirjoitustyyli ärsytti, mutta aika äkkiä.siihen tottui. Kirjassa vilisi hirveä määrä nimiä ja paikoitellen se olisi kaivannut tiivistämistä. Meinasi jäädä kesken, mutta sinnittelin. Paikoin oli ihan mielenkiintoinen.

[Tuomas Mansikka · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä. Pidin Jari Tervon lakonisesta huumorista ja kaskumaisesta kerronnasta. Kirjassa oli rönsyilevään tapaan piristäviä anekdootteja Loirin aikalaisista ja ajan ilmiöistä. Rakenne oli hajanainen, löyhästi kronologinen. Pikemmin suurpirteinen, tunnelmoiva kuvaus, kuin pedantti historiikki.

[Kenneth · Rating 2 out of 5]

Vesa-Matti Loiri oli kiistämättä suuri ja monipuolinen taiteilija, jolla oli myös pimeä puolensa. Klovnin kyynel oli hänessä aina läsnä, mutta se ei aina näkynyt päälle päin. Loiria voi hyvällä syyllä kutsua aikamme renessanssi-ihmiseksi. Tämä moniulotteisuus käy sinänsä ilmi Jari Tervon kirjoittamasta elämäkerrasta, mutta syvyys siitä valitettavasti puuttuu. Teksti yrittää olla syvällistä ja onnistuukin siinä hetkittäin, mutta suuri osa on varsin pinnallista ja välillä jopa melodraamaa. Sisältöön nähden 688 sivua on aivan liian paljon. Kustannustoimittajan olisi pitänyt olla tiukkana. Turhaa jaarittelua, toistoja ja Loirin elämäntyön kannalta merkityksetöntä kerrontaa olisi pitänyt karsia. Tässä ”less” olisi todella ollut ”more”.

Kirjassa on paljon kohteensa kannalta merkityksetöntä ja pinnallista juoruilua. Loirin naisseikkailut, päihteet ja muu yleinen sekoilu saavat aivan liian paljon tilaa. Bulevardilehdistön tapaista keittiöpsykologiaa (esim. nyrkkeilyyn liittyen) viljellään paljon, samoin kuin predestinaatiota ja muita henkimaailman juttuja. Näin vaikka Loiri ilmeisesti uskoi vankasti henkimaailman asioihin. Terveyden rappeutumista käsitellään paljon ja vaikka asia on tärkeä, on sitäkin aivan liian paljon. Hauskaksi kuviteltua pinnallista tarinointia, jopa jaarittelua ja rönsyilyä, on paljon. Elämäkerran ei pitäisi olla venytetty pakina. Ihmettelin myös, miten paljon kirjassa kerrottiin sivullisten vähemmän mairittelevista edesottamuksista. Toivottavasti siihen on ollut asianomaisten lupa.

Kirja perustuu ilmeisesti pääosin kirjailijan Loirin kanssa käymiin keskusteluihin, joskin kirjallisiakin lähteitä on lähdeluettelon mukaan paljon. Suoria sitaatteja ihmisten puheista on paljon, mutta lukijalle jää epäselväksi ovatko ne aitoja. Tarinat ovat ehkä totta, ehkä eivät, mutta analyysiä ja synteesiä jää kaipaamaan. Hyvinkin arat asiat ovat löytäneet tiensä kirjan sivuille ilman merkitystä kokonaisuuden kannalta. Lukeminen tuntui välillä jopa kiusalliselta. Jossain vaiheessa mielessäni heräsi epäily, onko Loiri itse koskaan lukenut käsikirjoitusta ennen kirjan julkaisemista. Onko hän todella halunnut avata kaiken tämän koko kansalle? Voisiko tässä olla syy siihen, ettei Jari Tervoa kutsuttu hautajaisiin?

Loirin ”verohelvetti” saa aivan liian paljon tilaa. Loirilla, kuten aika monella esiintyvällä taiteilijalla, on merkillinen käsitys verotuksesta. Ei verottaja heitä vainoa. Taiteilijankin pitää osallistua tämän yhteiskunnan rahoittamiseen siinä missä muutkin kansalaiset. Verohelvetti on täysin asianomaisen itse luoma. Suuret verovelkansa Loiri maksoi erinäisten tahojen takaamalla pankkilainalla. Toisin kuin kirjassa todetaan, Loiri ei todellakaan ollut velaton sen jälkeen, kun laina lankesi hänen takaajiensa maksettavaksi. Veroja välttelevä ja velkansa toisilla maksattava ihminen ei ole mikään sankari.

Edellä esiin nostamistani moitteista huolimatta, kirjalla on toki ansionsakin. Olisin antanut 2 ½ tähteä, mutta edellä mainitsemani miinukset johtivat pyöristykseen alaspäin. Kirja tarjoaa kuitenkin paljon hyvää ajankuvaa Suomesta 50-luvusta eteenpäin. Esimerkiksi Turun teatterin loistokausi kohuineen saavat ansaitsemansa huomion. Monien filmien ja teatteriesitysten syntytarinat ja Loirin osuus niissä olivat myös mukavaa luettavaa. Ja olihan joukossa toki paljon aidosti hyviä anekdootteja.

Kun kirja on näin paksu ja siinä vilisee nimiä, olisi henkilöhakemisto ollut paikallaan. Lähdeluettelot yms. ovat vaikuttavia.

Näin pian Loirin kuoleman jälkeen allekirjoitan auliisti kirjan toteamuksen siitä, että ”kun hän kuolee, haudataan aikakausi”. Hän on antanut meille todella paljon.

[Sami Tissari · Rating 3 out of 5]

Jari Tervo on ilmeisesti suunnitellessaan Loirin kirjoittamista tehnyt päätöksen: hän ei ole elämänkerturi, vaan kertoja. Tämä näkyy niin hyvässä, kuin pahassa. Kertojan ääni kuuluu kautta linjan. Välillä se puhkeaa laulamaan Tervon muusta tuotannosta tuttuja pastisseja, parodioita, tyylikokeiluja ja fabulointeja. Jotkut palaset osuvat paikalleen paremmin, toiset huonommin. Oppimestarimaiset Suomen historian katsaukset ovat mielestäni väärässä paikassa.

Julkisuudesta saadun tiedon mukaan voisi luulla, että Tervo olisi kirjoittanut lähteenään etupäässä Loirin suullinen kertomus. Näin ei ole. Tervo on pohjalle tehnyt liudan haastatteluja ja tonkinut arkistot Loirin palvelus- ja potilaskertomuksia myöten. Tuloksena on parhaimmillaan huikaisevia juttuja, kuten tarina Perttu Hiekkasesta, maolaisesta Leinon runojen säveltäjästä.

Itse Loirin kertomus on outo kokoelma unia, mystiikkaa, outoja sattumuksia ja traagisia onnettomuuksia. Taustalla erottuu velmu tarinaniskijä ketunhäntä kainalossaan. Monet Tervolle kerrotuista tarinoista ovat taatusti vanhoja vakionumeroita, joita Loiri on vuosikymmeniä esittänyt. Tämän myös Tervo tietää. Joissain tapauksissa hän kaivaa esiin kolmannen henkilön todistuksen tapahtumasta ja antaa lempeästi ymmärtää, että näin tässä kävi, mutta olisi voinut käydä toisinkin.

[Sanna lukee · Rating 3 out of 5]

Jos Vesa-Matti Loirin elämä olisi elokuva, se olisi klassinen veijaritarina karismaattisesta koheltajasta, joka ajautuu seikkailusta toiseen, mutta onnistuu aina laskeutumaan jaloilleen, tavalla tai toisella. Harvat veijaritarinat kuitenkaan paisuvat niin eeppisiin mittoihin kuin Tervon ylöskirjaama elämäkerta.

700 sivua (tai tässä tapauksessa liki 20 tuntia) myöhemmin en vieläkään tiedä tunnenko Loiria laisin. Periaatteessa kirja on kattava, mutta se kertoo myös paljon kaikesta muusta kuin nimihenkilöstään: tämän ystävistä ja työkavereista, menneistä vuosikymmenistä, kotimaisen viihteen historiasta. Ajankuvana Tervon kirja onkin hyvä ja erityisesti Loirin lapsuus- ja nuoruusvuosista piirtyy tarkka kuva. Siis nimenomaan vuosista, ei niinkään Loirista lapsena tai nuorena.

Ajoittain tuntuu jopa, että Loiri itse jää melkein sivuosaan. Elämänkerrassa sivuutetaan tunnepuoli olankohautuksella ja keskitytään mukanokkelaan sanailuun ja turhanpäiväiseen knoppitietoon. Tuskin olen ainoa, jonka mielestä parisuhde- ja seksisekoilujen paljastamisessa ei ole mitään omaperäistä tai jännittävää. Tekevälle sattuu. Enemmän kiinnostaisi se, mitä liikkuu Loirin pään sisällä, mutta sille tasolle päästään hyvin harvakseltaan. Itse pidin kiinnostavimpana sisältönä Loirin flirttailua mystiikan ja esoterian kanssa sekä (hieman yllättäen) kuvailuja huumekokeiluista, jotka Tervo sanoittaa surrealistisella sulkakynällä. Myös Loirin unien kuvailua luki mielellään. Tervo taitaa tämän lajin.

Elämäkerturina Tervo ei jää teoksessa taka-alalle. Tietyt maneerit toistavat itseään läpi satojen sivujen ja lukuisten tuntien. Eniten ärsyttää nuoruusvuosien kuvauksessa Tervon jatkuva tapa hakea merkkejä tulevasta, sieltäkin missä niitä ei ole. Hän esimerkiksi siteeraa pitkästi Lapin kesän sanoituksia, jotka sisältävät rivin "meill' ukkoina jo syntyy sylilapset" ja lisää, että myöhemmin elämässään Loiri nimeää yhden pojistaan Ukoksi. En usko että vika on minussa, jos en näe tässä mitään kohtalokasta tai erikoista.

On vaikea olla ajattelematta, että Loiri olisi nuoruusvuosien seikkailuja kerratessaan käyttänyt hieman värikynää. Liian moni asia loksahtaa kohdalleen liian täydellisesti, elokuvamaisen sopivasti, liki kohtalonomaisesti. Nykyhetkeä lähestyessä ihmeelliset juonenkäänteet vähenevät ja elämä arkipäiväistyy. Ikää tulee, terveys menee. Railakkaan elämäntyylin vääjäämättömät seuraukset läpsäisevät Loiria päin kasvoja. Kirjan viimeinen, Loirin näkökulmasta kerrottu kuvaus tämän arjesta on kaikessa inhorealistisuudessaan koskettava. Siinä päästään jo aika lähelle miestä itseään.

Äänikirjana jaksoin kuunnella, perinteiseen kirjaan tuskin olisin tarttunut.

[Niko-Janne Vantala · Rating 4 out of 5]

Täytyy myöntää, että hieman skeptisesti - tai vähintäänkin suurehkolla varauksella - lähdin tarttumaan tähän syksyn mittaan paljon huomiota saaneeseen ja julkisuutta niittäneeseen elämänkertateokseen. Ensinnäkään en ole kovin suuri elämänkertojen ystävä. Niissä tupataan liian usein kohdehenkilö nostamaan sellaiselle kritiikittömälle jalustalle ja puolijumalalliseen asemaan, jossa ihmisestä riisutaan kaikki ihminen pois. Eli juuri se oleellisin ja tärkein. Toiseksi julkisuudessa esitellyissä katkelmissa Jari Tervon Loiri. -elämänkerrasta (2019) innostuttiin olennaisimpina ja tärkeimpinä teemoina käsittelemään lähinnä kaikkia Loirin naisseikkailuja spermaan liukastumisineen sun muineen. Ensimmäinen reaktioni oli hylkivä ja väsähtänyt "hohhoijaa": kaksi äijää ovat päässeet lyömään turvonneet päänsä yhteen oikein urakalla. Lopulta kuitenkin päätin kirjan lukea kahdesta tärkeästä syystä. Ne ovat Tervo ja Loiri.

Tervo itse asiassa onnistuu Loiri. -elämänkerrassaan väistämään useimmat edellä mainitut karikot. Loirin naisseikkailut ja -suhteet eivät suinkaan saa suurempaa osaa kuin elämäntarinalliseen kontekstiin kuuluu. Lisäksi haluan nostaa hattua kirjailijalle siitä, että tarina kulkee Vesku ja Veskun historia edellä tervoilematta liikaa; kirjailija luopuu egostaan ja kikkailevista, verbaalisista maneereistaan suuremman tarkoituksen vuoksi; nyt tarkoituksena on kirjoittaa elämänkuvaa nimenomaan Veskusta viitekehyksenään Suomi ja sen lähihistoria. Jalustalla on Loiri, eikä kirjailija itse. Tervo ei myöskään tyydy rakentamaan Veskusta pyhimystä, vaan tarkastelee myös kohteensa vähemmän mairittelevia puolia kuitenkaan syyllistymättä moralisointiin. Moraaliset pohdinnat jäävät lukijan vastuulle.

Mielenkiintoisimmillaan kirja lienee historian kuvauksena lähtien 1940-luvun puolivälin Helsingistä edeten olympiavuoteen 1952 ja sitä kautta Loirin näyttelijäuran alkuun Pojat-elokuvassa (1962) ja edelleen vasemmistoradikalisoituneeseen teatterimaailmaan Teatterikorkeakouluineen ja Lapualaisoopperoineen (1966). Veskun maineen kasvaessa vuosien ja vuosikymmenten saatossa tarina samalla muuttuu yhä traagisemmaksi. Lopussa erakoitunut Vesku toteaa: "Jokainen julkinen paikka on lava ja sille sattuneet ihmiset yleisö."

Ilman monen sivun filmo- ja discografioitaankin lähes 700-sivuinen elämänkertateos antaa kattavan kuvan yhdestä Suomen monipuolisimmista taitelijoista linkittämällä henkilökuvan onnistuneesti kulloiseenkin ajalliseen viitekehykseen.

Arvioni 3,9 tähteä viidestä.

[ForenSeek · Rating 2 out of 5]

Noin puoliväliin asti tuntuu, että hyvä tulee, mutta sitten koettaa oivallus - "tätäkö tämä on koko kirja?" Entisenä tabloidilehden toimittajana Tervo sekoittaa "pintaa syvemmälle menemisen" seksi- ja ryyppäämistarinoihin. Kun kirjassa ei nussita, juopotella tai tapella, siinä käydään läpi Loirin naiskuvioita. Tämä on erityisen turhauttavaa siksi, että ainekset parempaan olivat olemassa: Loiri kertoo Tervolle myös mm. kiinnostuksestaan uskontoihin ja esoteriaan. Tämä aines kuitenkin sivuutetaan nopeasti jotta päästään taas parisuhdesotkuihin, eksoottisiin rakastelupaikkoihin, ja työtoverien minielämäkertoihin (esimerkiksi pianisti Olli Ahvenlahdesta saamme jostain syystä pitkän esitelmän keskellä kirjaa). Roolihahmojensa (joista yksi oli julkkis nimeltä "Vesku") alla Loiri koki itsensä pohjimmiltaan eräänlaiseksi mystikoksi, ja hänellä oli elämänsä aikana myös omia, paikoin pelottaviakin hengellisiä ja "yliluonnollisia" kokemuksia. Näitä ja miehen esoteriaan perehtyneisyyttä avaimena käyttäen Loirin rintakehä olisi ollut mahdollista avata paljon mielenkiintoisemmalla, palkitsevammalla ja (väitän) totuudenmukaisemmalla tavalla, vähän samoin kuin Gary Tillery tekee loistavassa kirjassaan "The Seeker King - a Spiritual Biography of Elvis Presley" (2013) - ja sanon kaiken tämän vannoutuneena agnostikkona, joka suhtautuu "yliluonnolliseen" skeptisesti. Jos haluaa saada nopean yhteenvedon Loirin elämästä, Tervon kirja hoitaa homman kyllä, mutta "intiimi" tai "rohkea" se ei ole - ellei lukijalle sitten tule yllätyksenä se, että aikuiset miehet juovat joskus viinaa, ovat joskus parisuhteissa ja kokevat joskus stressiä.

[Petri Isotalo · Rating 1 out of 5]

Olipa tuskainen lukukokemus. Luin aiemmin Tuomas Marjamäen kirjan Loirista, ja se oli erittäin hyvin jäsennelty, loogisesti etenevä ja informatiivinen teos, jossa pitäydyttiin faktoissa eikä haettu kohupaljastuksia. Tervon kirja oli kaikkea muuta. Luulen, että tässä oli Jarille tarjolla tilaisuus nokittaa muutaman vuoden takainen Hotakaisen kirja Kimi Räikkösestä. Hotakainen kirjoitti formuloista tietämättömän taiteilijan kirjan henkilöstä nimeltä Kimi Räikkönen. Hän osasi olla ulkopuolinen, mutta silti kaivaa oleellisen esiin. Ihmiset pitivät ja kirja kului käsissä, joissa muuten ei kirjoja juurikaan ole. Hotakaisen kirja oli myös kirjallisten ansioidensa puolesta erinomainen. Tervo tuhlaa paperia 700 sivun verran, tarina on epälooginen, siinä jää käsittelemättä oleellisia asioita mutta keskitytään epäoleellisuuksiin, eli panemiseen. Kirjaan on yritetty ympätä jatkuvuuksia, aivan kuin ne olisivat osa isompaa kokonaisuutta. Oikeasti ei ole mitään yhteyttä sillä, että jonkun palvelijan / apulaisen lapsenlapsi soittaa 40 vuotta myöhemmin jossain bändissä. Ei siinä ole johdatusta tai isompia voimia. Tai voiko typerämpää yhtäläisyyttä olla, kuin verrata Pojat-elokuvan Jakea, joka juoksee junan perässä ja huutaa ”Äiti, äiti, äiti!” 70-vuotiaaseen mieheen, jonka 94-vuotias äiti kuolee. Jos Vesa-Matti Loirin vaiheet kiinnostaa, niin lue Marjamäen kirja ja jätä tämä väliin.

[Timo · Rating 3 out of 5]

Although Mr Loiri has had a long and well recognised career on stage, TV, film and in music, and there are certainly a lot of stories and little anecdotes to tell, I think that the writer Tervo simply doesn't know how to focus on the essentials. He's off at the tangent all the time and the reader needs to verify whether it's still the same book and not someone else's biography. This book is way too long and probably half of it could have been thrown away as it's simply irrelevant, not related to Mr Loiri at all, or simply just adding too many details that the reader can find out themselves if they wish to do so.

Anyway, there probably aren't many people in Finland who wouldn't know who Vesa-Matti Loiri is. I grew up in the 1980s, meaning I had a very high amount of exposure to Uuno Turhapuro, the second incarnation of Spede Show and numerous other productions where Mr Loiri played a major role. He is an insanely good actor and a very good musician too. I especially like his versions of the poetry of Eino Leino. I learned new things about him and his career, and I would be happy to see those 1980s classics again.

[Matilda Hotanen · Rating 4 out of 5]

Näin kirjan kuuntelun jälkeen on pakko myöntää, että tiesin oikeastaan todella vähän Loirin elämästä, tuotannosta sekä saavutuksista. Opin aivan älyttömän paljon niin Loirista kuin Suomen historiasta sekä suomalaisesta kulttuurimaailmastakin. Kirja ei käsittele pelkästään Loiria ja hänen elämäänsä vaan kirjaan on ripoteltu mukaan roimasti nippelitietoa, historiaa sekä muita tunnettuja suomalaisia. Hyvin viihdyttävä sekä inspiroiva kirja. Tekee mieli kuunnella kaikki Loirin levyt läpi. Kuinka tapahtumarikkaan elämän Loiri elikään…

Kirja itsessään oli todella pitkä, mutta sen loputtua olisin kuitenkin halunnut vielä kuulla lisää. Tietyt aiheet ja sanavalinnat eivät miellyttäneet, mutta kokonaisuutena todella huikea kirja. Tunsin melkein jonkinlaisen yhteyden Loiriin ja hänen sielunmaisemaansa. Harmi vain, että en ehtinyt tutustua kunnolla häneen ja hänen tuotantoonsa ennen hänen kuolemaansa. Mutta onneksi musiikki ja elokuvat elää vielä.

[Jenna Pyykkö · Rating 3 out of 5]

Oli ihana oppia tuntemaan Veskua enemmän. Erityisesti hänen nuoruudestaan, ihmissuhteistaan, kiinnostuksestaan mystiikkaan ja hengellisiin asioihin. Kuten myös, että kyseinen mestari oli helposti tulistuva, jääräpäinen uhittelija, monesti naisistaan eronnut hedonistinen nautiskelija minkä ansiosta aloin pitää Veskun persoonasta vaan entistä enemmän, koska ne tosiasiat vain inhimillisti suomalaista jumalhahmoa. Ja mitä lähemmäs hänen traagista, railakasta, rohkeaa elämää pääsee, sitä enemmän häntä arvostaa.

Syy miksi annoin vain 3 tähteä johtui yksinkertaisesti Jari Tervon tavasta poiketa sivupoluille, jaaritellen. Jos olisin halunnu tietää sivukaupalla Spede Pasasesta, Suomen historiasta, urheilusta olisin mennyt kirjastoon ja etsinyt juuri ne opukset. Vaikka Tervo kirjoittaa myös kauniilla ja herkällä tavalla, mitä ei usein elämänkerroissa näe, paperia ja niin hyvää puuta meni hukkaan.

[Tomi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen kertomus Loirin takaa. Avaa todella paljon muutakin, kuin lehtien kirjoittama spermanroiskuttelu. Loiri kuvataan sekä naistenmiehenä, toki vähän turhaan luodaan jo lapsena naisista kiinnostuneena miehenä kuvaa, että kannabis- ja alkoholi-koukussa olevana. Tuota vahvaa holismia ei ennen ulkonäönmuuttumista ole tullut tiedettyä, joten tietyt hiljaisuuden lait ovat näköjään olleet tuon hienon taiteilijan ja lehdistön välillä. Toki kahden lapsen kuoleman jälkeen lienee selvää, että ei siinä ihan selvinpäin enää eletä.

Kirjassa kuvataan mielenkiintoisesti myös tapahtumiin liittyviä asioita, kuten olympialaisten vaikutusta Helsingissä ja useita henkilöitä, joiden tarinat ovat jääneet minulta aiemmin kuulematta. Uuno Turhapuron vaiheista puhutaan harmittavan vähän, mutta varsinkin näyttelijänuran alkuvaiheista ja laulajanurasta kerrotaan paljonkin.