Kenraaliharjoitus

by Anna-Leena Härkönen

Hulvaton parisuhderomaani kuvaa riemastuttavan terävästi rakkauden miinakenttää. Matkatoimistossa työskentelevä Jane järkyttyy, kun hänen näyttelijämiehensä ehdottaa parinvaihtoa. Janen on tosin pakko tunnustaa, että seksistä on jossakin vaiheessa tullut kotityö muiden joukossa. Mutta eivätkös he kuitenkin ole ihan onnellisia, asuntolainastakin on maksettu melkein puolet? Vastahankaisesti Jane suostuu kokeiluun, mutta ensimmäinen yritys heittää eteen tosikkomaisen feministimiehen, joka tilaa baarissa makean siiderin: ei Janen tyyppiä. Fiaskoksi osoittautuneilta tuplatreffeiltä paetessaan Jane kuitenkin törmää salaperäiseen tuntemattomaan, joka kiskaisee hänet häkellyttävään seikkailuun.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Adult Fiction, Romance, Contemporary, Audiobook

250 pages, Hardcover

Published June 1, 2019

About the author

ENG: Anna-Leena Härkönen works as a writer and an actor, having acted as a scriptwriter too. Her works have been adapted into movies and plays, and Häräntappoase has been made into a television series of six episodes, too.

FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.

Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.

Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.

Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.

Reviews

[Tiia · Rating 1 out of 5]

Olipa pettymys. Vaikka Härkösen kirjoista yleisesti pidän, tämä oli lattea ja huonolla tavalla outo. Hirveät stereotypiat, inhottavat henkilöt ja kaikin tavoin vain epämieluista luettavaa kaikkien kliseiden kera. Harmi, koska Härkösen tyyli on muuten ollut mun mieleeni.

[Odeya Toivanen · Rating 5 out of 5]

tässä romaanissa yhdistyvät houkuttavan koukuttava sivujuonen roolia näyttelevä intohimoinen salasuhde ja ikuisuuksiin asti juuriaan etsivän ja ilman hyvää isää aikuistuneen Janen arkistunut elämä. kiinnostus tätä kohtaan heräsi kirjasta tehdyn elokuvan trailerin perusteella ja tarina täytti kaikki odotukseni!

tykkäsin erityisesti Härkösen kerronnasta ja tavasta rakentaa ympäristöä todeten. lausetta keskeyttäen. ja pisteitä tiiviisti viljellen.

suosittelen <3

[Heidi · Rating 1 out of 5]

Tokihan Härkönen kirjoittaa osaa ja tokihan hänellä on ilmiömäinen kyky kuvitella tilanteita. Kuten nyt vaikka, mitä tapahtuisi, jos keski-ikäinen pariskunta päättäisi kokeilla parinvaihtoa. Tässä teoksessa Härkönen on ehkä halunnut tutkia pinnalla olevaa keskustelua seksuaalisuudesta ja sukupuolistakin, mutta kuvittelussaan jäänyt juurikin normien vangiksi. Tätä oli paikoin kiusallista kuunnella sisältönsä ja maailmankatsomuksensa puolesta, mutta kuten sanottu; Härkönen on taitava kirjoittaja ja teksti kulkee, parhaimmillaan tarjoaa jopa herkullisia lauseita ja huomioita.

1,5

[Satu Kivikangas · Rating 2 out of 5]

Kuvauksen mukaan hulvaton. Omasta mielestäni kuitenkin suurilta osin ärsyttävää marinaa. Keskenkään en kuitenkaan halua mitään jättää, mutta tuli kuunneltua äänikirjana loppuun työmatkoilla.

[Mintti · Rating 2 out of 5]

Kuuntelin tämän äänikirjana. Aika paljon olin lukenut että ihmiset oli pettyneitä tähän kirjaan. Mä en pettynyt mitenkään hirmuisesti, mutta tuntui että tässä oli enemmän kyynisyyttä ja kapeakatseisuutta kuin mitään hauskaa tai huvittavaa. Ei tietenkään kaiken tarvitse olla huvittavaa, mutta musta se on ollut Härkösen vahvuus. Mutta ei tämä niin huonokaan ollut kuin mitä pelkäsin. Ihmissuhde- ja seksuaalisuusvääntöä keski-ikäisten ihmisten maailmassa. Parinvaihdosta samansukupuolenvälisiin sutinoihin ja pohdintaa voiko väljähtänyttä suhdetta jotenkin elvyttää. Kaksi ja puoli tähteä olisi mun arvio, mutta puolikkaita ei ole, kaksi sen takia että trans- ja muunsukupuoliset piti mainita, mutta silleen väheksyen ja kyllästyen, vaikka nämä ihmiset eivät voi sille mitään että ovat sellaisia, ei musta ole aihetta väsyä aiheeseen joka kuitenkin koskettaa monia elämiä ja aiheuttaa heille ongelmia kun nämä cis-ihmiset suhtautuvat nuivasti.

[Katarina · Rating 1 out of 5]

Aikaisemmin olen pitänyt Härkösen tarkkanäköisistä teoksista (Ei kiitos ja Loppuunkäsitelty), mutta tämä oli suuri pettymys. En ehkä kuulu kohderyhmään (hämmentyneisiin keski-ikäisiin?), vaikka nimenomaan seksuaalivähemmistön asiat ovat minun asioitani (seksuaalisuus on teoksen kantava teema, erityisesti vähemmistöön ja monisuhteisuuteenkin liittyvät pohdinnat). Ehkä juuri siksi näen, kuinka keinotekoinen ja kiusallinen teos on. Toki on hyvä, jos joku keski-ikäinen huomaa löytävänsä itsensä, mutta kirjan sisältävä homo- ja transfobia on pöyristyttävää. Nämä vihamielisyydet kuvataan osana päähenkilön kasvutarinaa, mutta näen ne vain törppöytenä, joita ilman olisi kasvua voitu kuvata. Vaikka kuinka Härkönen on tarkastuttanut tekstinsä, herää kysymys, miksi ja kenelle tämä kirja on kirjoitettu – itselle ei tule muuta mieleen kuin halu myydä kirjaa uteliaille.

[Elina Mäkitalo · Rating 1 out of 5]

Tuskallista luettavaa. Olen tykännyt Härkösen kirjoista mutta tästä en tykännyt. Kirjassa otettiin nokkiin ihan kaikesta ja kaikista, uhriuduttiin ja mitä kaikkea. Kirja oli teennäinen, varsinkin loppupuolella äidin ja tyttären riita oli jotain aivan älyttömän teeskennellyn oloista. "Pakkohan kirjaan on riita saada aikaan jossa teit ja sanoit sä mitä vain niin kaikista vedettiin herneet nenään". Henkilöhahmoista jokainen oli niin vastenmielinen että ärsytti jo pelkästään niiden takia. Itsekkäitä, omaan napaansa tuijottavia, teennäisiä, stereotyyppisiä, pinnallisia, lapsellisia uhriutujia. Muutenkin mielestäni oli yritetty ympätä liikaa käsiteltäviä asioita - parisuhdekriisi, ongelmia kaikkien vanhempien kanssa ja niin edelleen. Kirjoittaminen itsessään oli ihan jouhevaa kyllä, siitä yksi tähti. Pinnallinen ja piinallinen lukukokemus.

[Outi · Rating 1 out of 5]

Jos Härkönen ei olisi niin taitava ja ekonominen kirjailija, en olisi tuskin jaksanut lukea tätä loppuun. Parinvaihto oli juonena ihan jännä, mutta lopulta kyse olikin vaan pettämisestä ja oudosta isädraamasta. Pettymys.

[Jaana Angeria · Rating 1 out of 5]

Härkösen naseva sanailu on yleensä mieleeni, mutta nyt replikointi tuntui teennäiseltä eikä huumori uponnut, vaan tuon tuostakin iski myötähäpeä.

Koko kirjaan muuten tartuin vahingossa, sillä luulin ottaneeni kuunteluun Härkösen kolumnikokoelman. Ne ovat minua viihdyttäneet.

[MariaElina · Rating 1 out of 5]

Nyt sen päätin. Tämä oli viimeinen Härkösen kirja, jonka luin.

[Miia Virtanen · Rating 3 out of 5]

Nopealukuinen kirja, liekö hyvä vai huono juttu! Ei tämä mielestäni mitenkään huono ollut, mutta Härköseltä ehkä odotin jotain enemmän. Pointsit kirjan sateenkaarevuudesta.

[Mai Laakso · Rating 3 out of 5]

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa viihdyttäviä kirjoja, jotka tekee mieli lukea yhdellä lukukerralla. Näin kävi myös uusimman Kenraaliharjoitus teoksen kanssa. Kirjan pääkertojana toimiva Jane mykistyy melkein kokonaan, kuultuaan mitä hänen miehellään Mikillä on sydämellään. Mikki olettaa, että parinvaihdolla avioliittoon saataisiin uutta kipinää.
Tämmöisestä asetelmasta lähdetään liikkeelle Kenraaliharjoituksessa, mutta matkan varrella mukaan tulee uusia kuvioita.

Tämä parinvaihtoteema olisi ollut sangen kiinnostava teema, mutta tilalle tulee jotakin muuta ja senkin tilalle tulee jotakin muuta, joten sanoisinpa tällä kertaa, että hyvä alku ei vetänyt loppuun asti. Odotin siis monta erilaista kohtaamista kiinnostavien parien kanssa. Ehkäpä hauskaa pariterapiaakin tai osallistumista pariterapialeirille. Jane oli kuitenkin alunperinkin onnellinen parisuhteeseensa. Joku muu oli aina hiertänyt mieltä.

[Mira · Rating 4 out of 5]

Tässä kirjassa on ihanan epätäydelliset hahmot, jotka tuntuivat paljon todellisemmilta kuin minkään kirjan hahmot hetkeen. Päähenkilö puhuu typeriä ja toimii tyhmästi mutta kuitenkin inhimillisesti. Monessa kohtaa sivuhenkilöt ovat ne fiksummat ja paremmin käyttäytyvät ihmiset.

En ole hetkeen nauranut mitään kirjaa lukiessa yhtä paljon. Tämän huumori upposi todella hyvin.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Kuuntelin tätä äänikirjana ja muistin, miksi olen pitänyt monista muistakin hänen kirjoistaan - niissä on terävää sanailua, huumoria ja asioista suoraan puhumista. Tässä oli myös helposti seurattava juoni, kuunteleminen oli kepeän helppoa ja siitä syystä rentouttavaa. Naisten välinen seksi ja parinvaihto aihepiireinä yllättivät minut, kovin syvälle näihin teemoihin ei tosin menty, ei ollut ehkä tarkoituskaan?

[i o r i · Rating 2 out of 5]

Tuttua Härkösmäistä kieltä, nopealukuinen ja ”kevyehkö”. Ihania lauseita jotka jää Härkösen kirjojen tapaan helposti pitkäksikin aikaa mieleen.

Harmi, että päälimmäisenä jäi kuitenkin vain mieleen päähenkilön antifeministiset kommentit ja heteroiden heittelemä ”lesbohuumori”.
Not cool.

[Piia · Rating 2 out of 5]

Tätä mainostetaan romaanina parinvaihdosta, mutta teemaa lähestytään konservatiivisesti ja se häivytetään pian kokonaan. Sen sijaan tarjotaan pettämistarina, jossa tunnekylmä päähenkilö oikeuttaa toimintansa sillä, että mies kehtasi esittää parinvaihtoa. Loppupuolella keskitytään sivujuoneen, jonka tarpeellisuus ei minulle ihan avautunut. Mielenkiintoisinta taisi lopulta olla päähenkilön ammatti matkatoimistovirkailijana. En ollut tullut ajatelleeksi, että sellaisiakin vielä on. Näissä kevyemmissä jaksoissa pilkahteli Härkösen tuttu, hyväntuulinen tyyli. Härkönenhän kirjoittaa hyvin ja parhaimmillaan hänen huomionsa maailmasta ovat herkullisia.

[Julie Curie · Rating 3 out of 5]

2.75/5.

Mukailen omassa arviossani muita arvioita. Olen samaa mieltä siitä, että A-LH on hyvä kirjoittamaan ja hänen kirjoihinsa usein uppoaa niin, että olen usein lukenut kirjan päivässä tai parissa, kuten myös Kenraaliharjoituksen.

Miinusta saavat erikoiset nimet, jotka tuntuvat keksimällä keksityiltä. Nimet kuten "Jane ja Valma" samassa kirjassa ärsyttävät minua erityisesti - en osaa sanoa miksi. Tekeekö se kertomuksesta jotenkin epäuskottavan, sitä en osaa sanoa.

Minua häiritsi asioiden suorasukaisuus, joka myös vähensi todellisuuden tuntua. "Pitäiskö koittaa parinvaihtoa?", nainen tulee iskemään toista naista ja vessassa otetaan heti mekko pois, käyntikortteja vaihdetaan (siis kuka täss�� maailmassa käyttää käyntikortteja?), nainen vetää toista kun koiraa narussa ja käskyttää menemään, työkaveria suudellaan ihan puun takaa.. Kaikki on jotenkin yksioikoista ja liian suoraa toimintaa, mikä taas vähentää uskottavuuden tunnetta. Varsinkaan suomalaisesta kulttuurista harvemmin löytää näin epäröimätöntä käytöstä.

Naisen, joka ei ole sanojensa mukaan koskaan ollut suhteessa toiseen naiseen, ajatuksenjuoksua ei kuvattu teoksessa yhtään, vaikka kyllähän minkä tahansa uuden suhteen on pakko herättää ihmisessä raivokkaita tunnekuohuja. Kun kuvio paljastuu miehelle, joka sekin tuntuu tapahtuvan eleettä, mies tuntuu vain kysyvän pari kysymystä, hyväksyvän asian ja elämä jatkuu. On varmasti niitäkin jotka osaavat käsitellä asioita ilman melodramaattisuutta, mutta usein sekundäärisen suhteen paljastuttua sitä odottaa hieman isompaa reaktiota. Jotenkin tästä sai kuvan, ettei kirjoittajalla ole tällaisesta kuviosta mitään kokemusta, koska tunteita ei kuvattu kovinkaan monipuolisesti.

Kirjasta sai kuvan, että monisuhteisuuden/sateenkaarevuuden tultua suhdekuvioon mukaan asiaa käsitellään kuin pientä riitaa kotitöistä, vaikka tällaiseen tilanteeseen liittyy poikkeuksetta paljon syvempiä tuntemuksia ja identiteettiseikkoja. Tästä syystä kirjan teema, vaikka toki viihdyttävä olikin, jäi hieman epäuskottavaksi ja pintapuoliseksi.

Over & out!

[sanna · Rating 2 out of 5]

Härkönen kirjoittaa ehdottoman sujuvasti ja kirja on hyvin nopealukuinen (meinasinkin ensin antaa kolmannen tähden ihan siitä hyvästä, että ei tehnyt kuitenkaan missään vaiheessa mieli jättää kirjaa kesken..näin korkeat standardit minulla).
Idea oli kiinnostava ja alkusivuilla Härkösen härkösmäisen osuvat kuvailut hymyilyttivät muutamaan otteeseen (no, kaksi kertaa hymyilytti). Jotenkin tämä kuitenkin jäi alkusivuille ja lukukokemuksena lopulta aika..pettymys. Odotin enemmän sitä takakannen mainostamaa "riemastuttavan terävää parisuhderomaania" ja vähemmän jotenkin ankeaa ja stereotyyppistä parinvaihdon käsittelyä, joka jäi sitten kaikenlaisten "perhesalaisuuksien" ja ongelmien jalkoihin. Ehkä markkinoinnissa ei olisi pitänyt mennä tämä parinvaihto/parisuhde (tai sana "riemastuttava") edellä, ehkä odotukset ja lukukokemus olisivat olleet erilaiset.

Jo joitakin vuosia minulla on ollut Härkösen romaaneja lukiessa se "ongelma", että kaikesta tuntuu koko ajan paistavan jotenkin kirjalija itse läpi. Henkilöiden sanomiset tuntuvat Härkösen sanomisille ja mielipiteille (tai Härkösen lähipiiristään nappaamille sanomisille ja mielipiteille). Tämä juontaa varmaan juurensa sekä hänen kolumneihinsa (joista olen aina pitänyt) että lehtihaastatteluihin, ts. julkisuuteen, joissa kirjalija avannut sekä kirjoitusprosessiaan että mielipiteitään. Joka tapauksessa, sama vaikutelma jatkui tässä kirjassa alkaen päähenkilön "antifeminismistä"; se oli jotenkin suorastaan old news, liekö samaa teemaa ollut jo jossain aiemmassa romaanissa vai niissä kolumneissa vai missä.

[Heli · Rating 2 out of 5]

Halusin lukaista jotain kevyttä hömppää. Kiva kansi kiinnitti huomion, ja koska olen ihan tykännyt lukea Anna-Leena Härkösen kirjoja, tartuin tähän.

Takakansiteksti taisi kuitenkin luvata vähän liikoja. "Hulvaton parisuhderomaani kuvaa riemastuttavan terävästi rakkauden miinakenttää", paitsi että romaani ei minusta ollut hulvaton eikä riemastuttavan terävä. Rakkauden miinakenttäkin taisi häämöttää jossain kaukaisuudessa vaaraa aiheuttamatta. Kirjan aiheeksi mainittu parinvaihto sai minut odottamaan Roald Dahlin parinvaihtonovellin kaltaista hupia, ja, no, eihän sitä tullut.

Tähän mennessä olen luetellut, mitä romaanissa ei ollut. Mitä siinä sitten oli?

Oli erilaisiin rooleihin helposti sujahtava ja taidokkaasti näyttelevä päähenkilö, joka olikin matkatoimistovirkailija. Oli hänen miehensä, joka varsinaisesti oli se ammattinäyttelijä. Oli erilaisia tilanteita ja niitä edeltäneitä tilanteita, joita voi pitää kenraaliharjoituksina. Oli keski-ikään tai oikeastaan kaikkiin elämänvaiheisiin liittyvää itsen etsintää. Oli yllättävän suorasanaista kommunikaatiota siihen nähden, että henkilöitten ongelmat tuntuivat kulminoituvan suoran kommunikaation puutteeseen. Oli runsaasti päähenkilön elämään tupsahtavia lisähenkilöitä. Oli niin taatun sujuvaa dialogia ja kerrontaa, että oli pakko lukea loppuun.

Sanoma taisi olla, että kukaan muu ei voi päättää toisen puolesta, kenen kanssa ollaan läheisissä väleissä tai päädytään sellaisiin. Yksilö voi itse valita lähimmäisensä.

[Päivi · Rating 2 out of 5]

En tiennyt kirjasta mitään kun aloin lukea sitä mutta oletin nimen perusteella sen liittyvän teatterimaailmaan ja se herätti kiinnostukseni.

No ei liittynyt. Sana kenraaliharjoitus mainittiin kerran kirjassa jossain äärimmäisen epäoleellisessa tilanteessa. En ole vielä keksinyt nimen yhteyttä tarinaan.

Enkä oikeastaan ole vielä keksinyt sitäkään mikä se tarina oli. Sen jälkeen kun tajusin ettei tämä olekaan tarina teatterista, luulin että tämä olisi tarina oman itsensä ja seksuaali-identiteettinsä löytämisestä. No ei se ollut sitten kai sitäkään. Ehkä se olikin tarina perhesuhteista ja niiden tärkeydestä. En ole ihan varma.

Kuuntelin tän kahdessa päivässä ja jaksoin hyvin keskittyä mikä ei ole itsestäänselvää minulle, joten siinä mielessä voi sanoa että tarina, mikä lie sitten olikaan, imi mukaansa. Hetkittäin ihan jopa tykkäsin.

[Saara Loukola · Rating 1 out of 5]

Kaiken kaikkiaan tästä kirjasta jäi tunkkainen olo. Paperiset henkilöhahmot, jotka eivät herätä empatiaa tai ylipäätään muita tunteita kuin korkeintaan lievää ärtymystä. Ennenkaikkea kirjassa tökkii sisäistetty naisviha ja antifeminismi, transfobia ja todella stereotyyppiset ja vanhahtavat ajatukset seksuaali-identiteetistä (yksi päähahmoista on miehen kanssa naimisissa oleva nainen, joka on kuitenkin ehkä lesbo -ja muuten, lesboilu toimii jatkuvasti verbinä kirjassa- mutta lesbouden olisi voinut havaita jo aiemmin, koska jo lapsena piti jääkiekosta ja pikkuautoista. Öö.) Isäjuoni jää irralliseksi ja vain tarpeettomaksi. Kirjan paras antia olivat matkatoimistotyön kuvaukset, niitä olisi lukenut enemmänkin. Kuten toinenkin arvostelija sanoi, tämä taisi jäädä itsellenikin nyt viimeiseksi Härköseltä luetuksi teokseksi.

[Suvi · Rating 4 out of 5]

Kenraaliharjoitukseen oli saatu pakattua todella monta teemaa ilman että kirja olisi tuntunut sekavalta tai hyppelevältä. Lukija sai yllättyä, kun luuli jo tietävänsä käsiteltävän aiheen ja sitten ilmestyikin jotain ihan muuta.

Anna-Leena Härkönen on sen verran ollut näytellyt tv:ssä, että lukiessani hänen kirjojaan kuulen hänen äänensä. Samoin näen naispäähenkilön hänen näköisenään, vaikka hahmon ulkonäöstä olisi kerrottu mitä. Tämä ei kuitenkaan häiritse lukukokemusta.

Vaikka Kenraaliharjoituksessa juonenpäät pääteltiin, tarina jäi silti kesken ja olisin halunnut kuulla lisää.

[Pauliina · Rating 3 out of 5]

Kenraaliharjoitus on kevyttä, helppoa ja viihdyttävää lukemista ja täydellistä vaihtelua kaikkien nykypäivän vaikeiden kaunokirjallisten teosten väliin. Yllättyneenäkin muiden heikoista arvioista voinen todeta, että koska keski-ikäisten parinvaihto on aiheena niin kaukana omasta elämästäni, koen siitä lukemisen eskapistisena. Niin kauan kuin juoni pysyi parinvaihdossa, olisin antanut kirjalle 4/5, mutta sitten tarinaan alkoi tulla liikaa uusia aiheita kirjan pituuteen nähden.

[Amu · Rating 4 out of 5]

En haluaisi pitää tästä kirjasta niin paljon kuin pidän. Se on liian stereotyyppinen, ohittaa liian monet isot asiat liian kepeästi, jopa haukkuu vähemmistöjä. Päähenkilö on sietämätön tyyppi. Tarina on rakennettu varsin kummallisesti. Ja silti nauroin kyyneleet silmissä, mitä ei tapahdu juuri koskaan. Silti jäin koukkuun, viihdyin teoksen parissa. Ei voi mitään: tykkäsin paljon.

[Susanna · Rating 2 out of 5]

Todella vaikea keksiä, miksi koko kirja on ylipäätään kirjoitettu. Latteaa kerrontaa, epäkiinnostavat hahmot ja tarina, joka ei ainakaan itselleni antanut yhtään mitään. Omituisen inhottavat ja näkökulmattomat letkautukset mm. muunsukupuolisuudesta olivat lähinnä puistattavia.

Kaksi tähteä, koska muutoksen (turhassa) toivossa jaksoin kuitenkin lukea loppuun.

[Milja Fromholtz · Rating 3 out of 5]

Olipas hauskaa lukea (ts.kuunnella) pitkästä aikaa Härköstä. Aluksi en tiennyt miten kirjaan suhtautua, koska siinä oli jotenkin vahvaa 90-luvun tunnelmaa (ehkä päähenkilön ammatti matkatoimistovirkailijana korosti sitä) - pääosin tietysti ehkä kummastutti jotenkin vähän stereotyyppinen ja konservatiivinen suhtautuminen LGBTQ-teemaan. Mutta samalla pidin kirjasta ja nauroin välillä ääneen: sopivan Härkösmäisiä absurdeja juonenkäänteitä ja virkistävän pihalla olevia henkilöhahmoja.

[Sanja Halmetoja · Rating 2 out of 5]

Varsinkin kirjan alku oli sen verran tympeää luettavaa, etten voi antaa korkeampaa arvosanaa. Kirjan päähenkilön ärsyttävä käytös voisi osittain selittyä isättömyydellä mutta sekin on laiska selitys. Lisäksi kirjan stereotyyppiset käsitykset asioista häiritsetvät. Olen lukenut parempiakin Härköseltä.

[Heli Vuori · Rating 3 out of 5]

Kevyt dialogikirja. Oikein sopiva lauantain myöhäisiltaan. Huomasin, että tämä oli saanut hurjan huonoja arvioita ja pettyneitä oli muuallakin kuin tässä palvelussa. Ihmisillä on ilmeisesti ollut tosi kovia odotuksia Härkösen kirjalle? Minusta tämä oli ihan ok viihdettä. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-20000...

[Asta · Rating 2 out of 5]

Paikoittain ihan humoristinen pikkuromaani, jossa esiintyy kylläkin haukotuttavan tylsä ja epämiellyttävä päähenkilö. Olihan tässä välillä hauskoja ironian hetkiä, joista tykkäsin (esim. kun äidin ja tyttären yhtäläisyydet alkoivat käymään selviksi) mutta kyyninen kertoja jäi jotenkin kaukaiseksi eikä juonikaan erityisemmin liikuttanut.

[Erja Linnonmaa · Rating 3 out of 5]

Nautittavan ristiriitainen ja ärsyttävä päähenkilö, ei miellyttävä ollenkaan! Juoni taas heppoisempi. Kaiken kaikkiaan ihan luettava teos. Anna-Leena Härkösen kirjoittamien fiktiivisten tekstien kanssa saa aina olla tarkkana, ettei lue niitä kolumneina tai jonain avainromaaneina.