2,5. Kirja ei millään tavalla huomioi yhteiskunnallisia tekijöitä - uupumus on individualistinen ongelma, joka ratkeaa yksilön omilla toimilla. Vaikka epäinhimillisestä työtahdista puhutaan, uupuneen pitää ratkaista asia itse, viime kädessä irtisanoutumalla. Teos tuntuu erittäin haluttomalta ottamaan mitään kantaa yhteiskuntaamme, se lykkää koko aiheen siihen "supersuuret asiat"-kategoriaan, joka voidaan vaan unohtaa koska sehän ei ole omissa käsissä. Tämä tuntuu hienoiselta statementilta, kun työuupumus on erittäin merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ja työelämä aiheuttaa valtavasti niin kuluja kuin kärsimystäkin.
Erikoisena pidin sitäkin, että kirjassa mainitaan vain ohimennen esimerkiksi työpaikkakiusaaminen, joka ei liene ihan mitätön uupumustekijä.
Henkilökohtaisesti vierastan myös liike-elämäkielen yleistämistä tällaiseen työtä laajempaan aiheeseen, esim "oman hyvinvointinsa johtaja". Kirja on väittävinään, että työn ei tule olla koko elämä, mutta sitten jäsentää elämää ja sen hahmottamista työelämätermein ja väittää niiden olevan oikein kuvaavia.
Tuntuu, että tämä kirja oli pääosin kirjotettu firmojen ja organisaatioiden HR-osastoja varten, vaikka alkupää oli ihan mukiinmenevä. Otin muistiin myös kirjan tehtävät ja harjoitukset, niistä plussaa.