”Jos en tee lapsia, mitä minä teen?” Kun ystävät katoavat äiti- ja isäuniversumiin, vauvakysymys alkaa leijua ilmassa. Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on tullut varteenotettava vaihtoehto, mutta lapsettomaan elämään ei voi ottaa mallia vanhemmiltaan.
Vauvattomuusbuumi näyttää, minkälaista elämä voi olla, jos lapsia ei ole eikä tule: kolmekymppinen nainen järjestää sterilisaatiojuhlat, nelikymppinen mies luo perheensä kämppiksistä, kuusikymppinen pari valitsee Karibian-purjehdukset. Olennaista ei ole se, mistä lapsettomat jäävät paitsi vaan se, mitä he saavat tilalle.
Lapsettomien tarinoista teos laajenee tarkastelemaan yleistyvää ilmiötä. Miksi yhä harvempi suomalainen haluaa lapsia? Mitä onnellisuustutkimus sanoo lapsettomuudesta? Ovatko lapsettomat vanhukset yksinäisiä?
Kirja on vertaistuki niille, joista ei syystä tai toisesta tule koskaan vanhempia, ja matkaopas niille, jotka haluavat ymmärtää, miksi kaikki eivät hyppää vauvajunan kyytiin.
Maksimainen pohtii kirjassaan vapaaehtoisesti lapsettomien syitä ja selityksiä miksi eivät halua tehdä lapsia. Kirjassa käydään läpi myös yhteiskunnallista historiaa, naisten asemaa, perhekuvioita ja muuta jotka vaikuttavat tämän päivän naisiin ja perheisiin. Paljon hyvää asiaa ja monipuolista pohdintaa. Itse velana sain tästä ajateltavaa ja vertaistukea. Tuli vahvasti mieleen että ainakin itselläni erityisherkkyyteni on osasyy siihen miksi en halua lapsia, on ihanaa saada olla kotona hiljaa ja rauhassa, vaikka tykkäänkin joistain lapsista ja heidän kanssaan on ihana viettää aikaa, on parasta päästä kotiin lepäämään :) En usko että kaikkien on syytäkään lisääntyä ja jos sen tajuaa niin aina parempi lapsille.
Tämä resonoi oman elämäntilanteen kanssa, joten ehkä siksikin niin kiinnostavaa kuultavaa just nyt.
Syksyn 2019 aikana mediassa käydyssä syntyvyyskriisikeskustellussa pyörittiin samoilla stereotyyppisillä urilla, kuin tuntuu että aina pyöritään, kun puhutaan lapsettomuudesta ja lapsettomista ihmisistä. Kaikki tuntui hirveän henkilökohtaiselta, käytiinhän keskustelua suoraan "minusta", lapsettomasta kolmekymppisestä, silti samalla kaikki tuntui tosi kaukaiselta. En yhtään tunnistanut itseäni tai omaa elämäntilannettani niistä älyttömän monista artikkeleista, kolumneista ja blogikirjoituksista, joita aiheesta kirjoitettiin, ja joissa yritettiin löytää syitä ja selityksiä vauvakadolle.
Vauvattomuusbuumi yrittää tarkastella muista kuin biologisista syistä johtuvaa lapsettomuutta useammasta näkökulmasta, ja nähdä lapsettomuuden muunakin kuin ongelmana. Minulle tämä kirja oli eheyttävää vertaistukea. Lapsettomuudesta puhutaan lopulta kuitenkin aika vähän. Tärkeältä tuntuu myös, että kirjassa huomataan lapsettomuuden olevan usein monen elämäntilannetekijän summa, eikä vain mustavalkoinen kyllä-ei päätös, jonka kaikki tekevät ihan vain puhtaan halun tai haluttomuuden pohjalta.
Kirjan alkupuoli käsittelee lapsettomuutta nykyajassa ja historiassa, keskiosiossa puidaan myös parisuhteettomuutta ja erilaisia asumis- ja perhemuotoja. Loppuosassa käydään tapausesimerkkien kautta läpi sitä, miten monenlaista lapsettoman ihmisen elämä voi olla. Varsinkin kirjan alkuosasta löysin paljon sellaista, mihin haluaisin palata uudelleen. Siksi vähän harmillista, että tuli kuunneltua tämä äänikirjana. Äänikirjassa kun ei voi ihan samalla tavalla palata makustelemaan parhaimpia paloja, kuin fyysisessä kirjassa.
Oikeen tarpeellinen ja kiinnostava yleisteos vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Menee samaan kategoriaan aiemmin tänä vuonna lukemani "Avoimet suhteet" -teoksen kanssa - näitä näkökulmia olisi ollut kiva pohdiskella tarkemmin jo paljon nuorempanakin.
Todella mielenkiintoinen kirja! Opin paljon uutta ja nyt tiedän, että lapsettomat voidaan jakaa mm. kolmeen ryhmään, mikäli nyt jotain lokerointeja on edes tarpeen tehdä. Suosittelen! P. S. Sopii myös vanhemmuudesta haaveileville
Ai että, tällasta kirjaa tietämättäni olin kaivannutkin. Tosi hyvä olo tuli kuunnella ihmisten tarinoita lapsettomuudesta. Välillä tosin surullinenkin olo. Tuntuu että kirjaa kuuntelemalla pääsin käsittelemään omaa lapsettomuuttani.
Hivenen epätasainen mutta kokonaisuutena hieno ja lempeä teos aiheesta, josta ei ole juurikaan kirjoitettu. Teoksen työnimi "Kuinka eletään hyvä lapseton elämä" kuvaa sisältöä paremmin kuin nimeksi päätynyt, reaktioita kalasteleva Vauvattomuusbuumi.
Pidin erityisesti yksin asuvien ja sinkkujen elämää ja yhteiskunnan heihin kohdistamaa penseää suhtautumista käsittelevistä osioista. Teos kasvaa pohdinnaksi siitä, mitä on hyvä elämä, ja esittelee myös joukon ihmisiä, jotka ovat hypänneet pois myöhäiskapitalistisen elämänmuodon oravanpyörästä tavalla tai toisella.
Olisin kaivannut ehkä vielä hivenen kriittisempää ja ympäristötietoisempaa otetta esimerkiksi kulutus- ja elämäntapavalintoja käsiteltäessä. Ymmärrän toisaalta, ettei kirjaa varten haastateltujen valintoja voi kritisoida heti niistä kertomisen perään. Mutta ehkä yleisemmällä tasolla olisi voinut vähän moralisoida, höhöö.
Teos saa pohtimaan omaa suhdetta lastenhankintaan vielä tavallistakin enemmän. Vauvattomuusbuumin kanssa voikin viettää tunteikkaita hetkiä, jos yhtään on sellaiseen taipuvainen.
Suosittelen niin lapsellisille kuin lapsettomillekin ja erityisesti niille, jotka joko käyttävät yhteiskunnassa valtaa tai huutavat Facebookissa, että kyllä minulla on 15 lasta ja on ihanaa ei haittaa elämää vaimo hoitaa kyllä kaikkien pitäisi isänmaan hyväksi kun minäkin.
Suosittelen mieluummin lukemaan kuin kuuntelemaan. Lukija Anu Vilhunen on muuten hommassaan hyvä, mutta hän ääntää soinnilliset konsonantit (b, d, g) soinnittomina (p, t, k): kynekoloki, tapu (tabu), akkressiivinen, hykieeninen, mikreeni, kuukle, instakram, jookata, aportti, sympooli, häshtäk, proun (Brown), piolokinen, mekailmiö (megailmiö), sosioloki, teknolokia, feispuk, s(h)änt(h)pöök (Sandberg), pisnes, klupi, reakointi, peipi sauver (baby shower) jne. Tällainen laiska ja virheellinen ääntäminen on raivostuttavaa ja anteeksiantamatonta äänikirjan lukijalle!
Vauvattomuusbuumi on aiheeltaan oivallinen tietoteos ja parhaimmillaan se oli minulle silloin, kun se valotti (vapaaehtoisen) lapsettomuuden ja valintojen mahdollisuuksien historiaa. Kirja ei ole objektiivinen kuvaus "vauvattomuuden valinnasta" eikä sen tarvitse ollakaan, mutta jotkin tekstisttä olevat ajatukset olivat minulle vaikeita sulatettavia. Iloitsen silti, että aiheesta on julkaistu useampi kotimainen kirja.
Erinomaisesti kirjoitettu, mielenkiintoisesti taustoitettu ja neutraalisti mutta viihdyttävästi ja nopealukuisesti muotoiltu. Sisällön suhteen oli varmasti ollut pakko valita aika isosta määrästä asioita, hyvä ettei ihan kaikkea yritetty kertoa ja kuvata. Aiheesta voisi kirjoittaa paljon kirjoja!
Vedetyt johtopäätökset, maltilliset, olivat rationaalisia ja oman kokemukseni mukaan oikeansuuntaisia. Hienoa, että pää (lapsettomuuteen liittyen) on suomalaisessa kirjallisuudessa avattu!
Äärimmäisen maltillisesti oli käsitelty ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja maapallon elinkelposuuden varmaa (ja rajua) heikkenemistä suhteessa lastensaannin vastuullisuuteen, varmasti hyvä ratkaisu. Se on sitten taas toinen kirja.
Ihan ookoo pintaraapaisu monimutkaisesta aiheesta. En saanut mitään uutta kirjasta irti vaikka aihe koskettaa minua henkilökohtaisesti. Oli liian tuttua huttua jo. Ihmisten henkilökohtaiset kokemukset olivat tosi mielenkiintoisia. Se oli kuitenkin minulle jokseenkin uutta, että yhteisasumista (asukkien ja alivuokralaisten pitämistä) ruvettiin pitämään epähygieenisenä ja moraalisesti arveluttavana, ja tästä alkoi sitten ydinperheen idealisointi. Tiesin kyllä ihmisten asuneen ennen wanhaan niin, että porukkaa oli saman katon alla valtavasti, mutta en tarkalleen ollut tietoinen mistä ja miksi ydinperheihanne alkoi. Tästä aiheesta voisi lukea enemmänkin. Pointsit myös Hajnal-linjan mainitsemisesta!
Panokset kovenevat uusien veronmaksajien ja tykinruoan saamisen suhteen. Merkkejä on jo ilmassa. Toivottavasti tulee vielä suomalainen kirja lapsettomuudesta tulevaisuudessa.
Suurimman osan tähdistä kirja saa mielenkiintosesta aiheesta. Oli kiinnostavaa lukea syntyvyyden historiasta ja lapsettomuuteen liittyvistä tutkimustuloksista. Haastateltujen tarinat valotti dataa vielä henkilökohtaisella tavalla.
Päällimmäisenä jäi mieleen, ettei lapsettomuus oo mitenkään yksiselitteinen asia. Olosuhteet vaikuttaa aina päätökseen enemmän tai vähemmän.
Nauratti myös, että vaan suomalaisissa lapsettomuustutkimuksissa nousee esiin toive siitä, että kotona olis hiljasta 😂👌
Kirjallisena tuotoksena tää ei sillä tavalla sykähdyttäny. Eniten häiritsi toisto, kun samaa asiaa käsiteltiin parin sivun päästä about samoilla sanankäänteillä. Kirja oli kuitenki helppolukuinen ja käsitteli aihettaan monelta kulmalta.
Lapsettomuus ei ole vailinnaisuutta, jota pitäisi kompensoida, vaan vapautta ja hyvä tapa elää. Maksimainen kirjoittaa inspiroivasti ja silmiäavaavasti erilaisista tavoista elää, erilaisista näkökulmista sekä ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Lämmin kirja, joka paitsi avaa erilaisia taustoja lapsettomuuteen ja aiheesta tehtyjä tutkimuksia, että kertoo mahdollisuuksista, joita lapseton elämä on antanut ihmisille. Perhe ei tarkoita lapsia, lapsia voi saada elämäänsä muutenkin kuin itse lisääntymällä, tahattoman lapsettomuuden aiheuttamasta kriisistä pääsee yli, elämä voi olla paljon monipuolisempaa ja täydempää ilman lapsia. Mahtava kirja! Erityisesti Karibialla purjehtiminen kiinnostaa 😉
Erinomainen ja monipuolinen teos lapsettomuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä ja useiden haastateltujen henkilökohtaisena kokemuksena. Kirjassa rikotaan vanhoja stereotypioita ja kuvitelmia liittyen paitsi elämään ei-vanhempana, myös parisuhteisiin, asumiseen ja perheen määritelmään. Kirjan tärkein sanoma on se, että lapseton elämä voi olla hyvin monenlaista ja syitä lapsettomuuteen voi olla yhtä monia kuin lapsettomia henkilöitäkin. Kirja on todellinen tietopakkaus eikä sen lukemisessa ole yhtäkään tylsää hetkeä. Vahva suositus!
Laaja sisällössään, mutta koska aihe on aina enemmän tai vähemmän ja tavalla tai toisella henkilökohtainen, niin lukukokemukseen vaikuttaa myös fiilis. Tämä ärsytti minua liian usein näkökulmavalinnoillaan, vaikka oletettavasti pyrki neutraaliin lähestymiseen.
Antoi lapsettomaan elämään johtaneista syistä ja tuon elämän sisällöstä paljon monipuolisemman kuvan kuin mitä media on tarjonnut. Uskon, että jokainen lapsettomuutta pohtinut (vapaaehtoisesti tai ei) löytää samaistumispintaa kirjaan haastatelluista henkilöistä.
Mielenkiintoinen, vaikkakin poukkoileva katsaus lapsettomuuteen. Oli alusta asti selvää, että kirja perustuin noin 40 haastatteluun ja Suomeen, mutta tavallaan odotin vielä laajempaa katsausta aiheeseen. Suosittelen kuitenkin jos aihe kiinnostaa.
Tämä oli kaivattu ja puhutteleva kirja, koska itsekään en halua lapsia. Maksimainen käsitteli aihetta monipuolisesti ja hyvistä näkökulmista. Arvostin myös erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen huomioimista. Jäin kuitenkin vielä kaipaamaan Suomen sterilisaatiolain laajempaa käsittelyä sekä ”lastenvihaajien” huomioimista, sillä en voi olla ainut kuvaukseen sopiva.
Vauvattomuusbuumin lukeminen toimii oivasti sekä tiedonlähteenä, että vertaistukena vapaaehtoisesti lapsettomille. Maksimainen yhdistää mainiosti tutkimus- ja tilastotietoa haastateltavien omiin elämäntarinoihin ja kirja valottaa suomalaista vapaaehtoista lapsettomuutta monipuolisesti aloittaen historiasta.