What do you think?
Rate this book
Voro #3
Voro Vol. 3: Le secret des trois rois
Pourchassée par les sbires de la tribu du feu qu'elle vient de cambrioler, Lilya se réfugie au sein de la guilde des voleurs. Elle y découvre que le secret des trois rois qu'elle cherche à percer pourrait s'avérer bien plus explosif que prévu !
93 pages, Kindle Edition
First published September 1, 2021
1 person is currently reading
48 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 25 of 25 reviews
January 10, 2023
Olen rakastanut Voro-sarjaa sen ilmestymisestä saakka, joten siksi tuntuu harmilliselta, että joudun tähdittämään trilogian päätösosan näinkin vähäisillä tähdillä. Sarjakuvan laatu on piirustusjäljellisesti sama kuin edeltävissä osissa, mutta tarinallisesti se tuntuu raskaalta. Sisältö on varsin filosofinen, sillä siinä pohditaan paljon sitä, kenellä on oikeus pelastaa maailma, kenelle se pelastetaan ja kuka lopulta edes on se iso pahis, jota vastaan pitäisi taistella. Tarina vyöryttää silmille runsaasti taustatarinaa muinaisista jumalista ja heidän keskinäisistä draamoistaan.
Tämä teos on eeppistä fantasiaa, ja genressään se onnistuu mielestäni hyvin. Suurin syy sille, miksi trilogian päätösosa ei kolahtanut juuri minuun, johtuu enemmänkin henkilökohtaisista mieltymyksistäni kuin sarjakuvan laadusta. Olen viime aikoina alkanut kaivata entistä enemmän pieniä tarinoita. Olen kyllästynyt siihen, että fantasiassa on aina tulossa maailmanloppu, tai vähintään kotimaa täytyy pelastaa. Kaipaan tarinoita, joissa elellään fantasiamiljöössä, mutta ongelmat ovat paljon pienempiä. Kai tälle on termikin: cozy fantasy.
Minulle usein tärkeintä on se, mitä hahmot ajattelevat ja tuntevat, ei se, mikä armeija marssii minnekin ja kuka voittaa. Voro-trilogian päätösosassa paljastuu monia juttuja, joihin olisin toivonut hahmoilta suurempaa reaktiota. Nyt jäi sellainen olo, että suuria paljastuksia heiteltiin lämpimikseen, mutta ne jäivät eeppisyyden jalkoihin.
Tämä teos on eeppistä fantasiaa, ja genressään se onnistuu mielestäni hyvin. Suurin syy sille, miksi trilogian päätösosa ei kolahtanut juuri minuun, johtuu enemmänkin henkilökohtaisista mieltymyksistäni kuin sarjakuvan laadusta. Olen viime aikoina alkanut kaivata entistä enemmän pieniä tarinoita. Olen kyllästynyt siihen, että fantasiassa on aina tulossa maailmanloppu, tai vähintään kotimaa täytyy pelastaa. Kaipaan tarinoita, joissa elellään fantasiamiljöössä, mutta ongelmat ovat paljon pienempiä. Kai tälle on termikin: cozy fantasy.
Minulle usein tärkeintä on se, mitä hahmot ajattelevat ja tuntevat, ei se, mikä armeija marssii minnekin ja kuka voittaa. Voro-trilogian päätösosassa paljastuu monia juttuja, joihin olisin toivonut hahmoilta suurempaa reaktiota. Nyt jäi sellainen olo, että suuria paljastuksia heiteltiin lämpimikseen, mutta ne jäivät eeppisyyden jalkoihin.
November 24, 2021
Voro paranee vain vanhetessaan. Tai siis ihan mahtavaa! Vaikka kaksi edellistä osaa on olleet mahtavia niin tämä oli selkeästi paras. Kukkonen veti maaliin niin että kolahti.
Lilja on mestarivaras mutta aina hän ei ajattele loppuun asti vaan ryntää suinpäin kohti vaaroja. Hän ei kestä epäoikeudenmukaisuutta ja on nopea näyttämään isommilleen että se ei vetele. Tässä jaksossa on ankeat ajat edessä, Tulikiven armeija pyyhkäisee yli tunnetun maailman ja muut jäävät jalkoihin. Lilja on kateissa ja Seamus luulee hänen kuolleen. Avuksi tulee yllättävä taho ja seikkailu pääsee jatkumaan. Tämä oli hurjaa tykitystä ja Lilja vei mun sydämen lopullisesti. Vaikka tämän sarjan loppuminen harmittaa niin toiveissa on että Kukkonen tekee lisää hienoa suomalaista sarjista, kohti uusia seikkailuja kiitos!
Lilja on mestarivaras mutta aina hän ei ajattele loppuun asti vaan ryntää suinpäin kohti vaaroja. Hän ei kestä epäoikeudenmukaisuutta ja on nopea näyttämään isommilleen että se ei vetele. Tässä jaksossa on ankeat ajat edessä, Tulikiven armeija pyyhkäisee yli tunnetun maailman ja muut jäävät jalkoihin. Lilja on kateissa ja Seamus luulee hänen kuolleen. Avuksi tulee yllättävä taho ja seikkailu pääsee jatkumaan. Tämä oli hurjaa tykitystä ja Lilja vei mun sydämen lopullisesti. Vaikka tämän sarjan loppuminen harmittaa niin toiveissa on että Kukkonen tekee lisää hienoa suomalaista sarjista, kohti uusia seikkailuja kiitos!
August 1, 2024
Eeppinen lopetus, joka piti otteessaan. Perusjuoni ei ollut yllättävin, mutta jotkin käänteet osuivat maaliinsa ja toteutus oli rautaisen hyvä.
Seamusin O.O -ilmeet naurattivat ja jumalten voimainnäytöt vaikuttivat. Kuvakerronta oli jälleen ihailtavan sujuvaa.
Pieni miinus kokonaisuudelle siitä, miten vähän naishahmoja oli mukana. Joitain hahmoja luulin naisiksi, kunnes olivatkin selvästi miehiä.
Seamusin O.O -ilmeet naurattivat ja jumalten voimainnäytöt vaikuttivat. Kuvakerronta oli jälleen ihailtavan sujuvaa.
Pieni miinus kokonaisuudelle siitä, miten vähän naishahmoja oli mukana. Joitain hahmoja luulin naisiksi, kunnes olivatkin selvästi miehiä.
September 28, 2021
Ehkä jopa 4,5 tähteä. Huikea Voro-trilogia sai komean päätöksen. Tätä kelpaa viedä maailmalle!!
September 1, 2022
3,5. Harmittaa antaa näin vähän tähtiä, tykkäsin kuitenkin edellisistä osista tosi paljon! Toki tällaisen fantasiatrilogian päätösosan pitääkin olla massiivinen ja eeppinen, mutta tämä oli ehkä liikaakin molempia, parissa kohdassa olisi ollut saksille tarvetta. Lisäksi se, että edellisten osien lukemisesta on useampi vuosi, hankaloitti pääsemistä tämän sisään (mikä ei tietenkään ole kirjan vika, mutta vaikutti lukukokemukseen). Emotionaalisella tasollakin olisi voinut olla enemmän painoa, varsinkin, kun Liljan menneisyydestä paljastuu melkoisen järisyttäviä juttuja. Moitteista huolimatta kuitenkin viihdyin teoksen parissa, ja pidin sen hahmoista todella paljon. Kukkosen elokuvallinen piirrostyyli ihastuttaa myös aina vain. On hienoa, että tämän mittaluokan fantasiasarjakuvaa julkaistaan Suomessa!
October 17, 2021
Eeppinen Voro sai päätöksensä. Valon ja varjon taistelussa syntyy kasoittain raatoja, henkiä Kalman maille lähetettäväksi. Liljaa kieputellaan suuntaan ja toiseen ja hän saa kuulla suuresta petoksesta, joka on vähällä muuttaa kaiken.
Kukkosen piirrosjälkeä on kaunista katsella. Etenkin hänen otteensa niin luonnollisen kuin rakennetun miljöön luomiseen kiinnostavine "kamerakulmineen" on upeaa. Harmillisesti lukemassani painoksessa oli joka neljännellä sivulla heikkolaatuisen painatuksen takia raitaisuutta.
Oli todellinen yllätys, kun kirja saapui kirjaston varaushyllyyn, kuinka paksu teos on kyseessä. Tässä onkin pitkän odotuksen palkkioksi paljon herkuteltavaa.
Kukkosen piirrosjälkeä on kaunista katsella. Etenkin hänen otteensa niin luonnollisen kuin rakennetun miljöön luomiseen kiinnostavine "kamerakulmineen" on upeaa. Harmillisesti lukemassani painoksessa oli joka neljännellä sivulla heikkolaatuisen painatuksen takia raitaisuutta.
Oli todellinen yllätys, kun kirja saapui kirjaston varaushyllyyn, kuinka paksu teos on kyseessä. Tässä onkin pitkän odotuksen palkkioksi paljon herkuteltavaa.
September 8, 2021
Voron tarinan päätös on massiivinen eepos, niin kooltaan kuin tapahtumiltaankin. Lilja saa vastaansa jumalia ja tulee päättäneeksi koko maailman jatkosta. Miellyn edelleenkin suuresti Voron piirrostaiteeseen. Tarinassa käänteitä riittää, joten koko sarja vaatii piakkoin toisen lukukerran ja ansaitsemaansa aikaa uppoutua juoneen.
March 24, 2022
Oikein mainio päätös tälle mainiolle sarjakuvatrilogialle.
February 16, 2022
Lilja-voron tarina saa arvoisensa lopetuksen tässä liki 500-sivuisessa sarjakuvajärkäleessä.
Tapahtumia riittää. On epätodennäköisiä liittoutumia, petturuutta, jumalia ja henkiinherätyksiä. Kierrokset ovat yhden pykälän kovemmalla kuin aiemmissa osissa. Ja se on hyvä se.
Sarjan ensimmäinen osa oli 280-svuinen, toinen 339 ja tämä viimeinen latoo siihenkin vielä reilut sata sivua lisää. Hieman pohdin, että onko tarinaan kuitenkaan tullut noiden lisäsivujen verran syvyyttä lisää? Jossain määrin kyllä, kuten yllä kirjoitinkin, mutta tällä kertaa lukijana huomasin muutamassa kohden hieman puutuvani.
Ehkäpä koko sarjaa vaivaa sen ihan verevimmän imun puuttuminen. Piirrosjälki on oivallista ja selkeää. Lisäksi sarjassa on myös erinomaisia ja muistettavia hahmoja, joita Kukkonen onnistuu tuomaan viimeiseenkin osaan lisää. Juoni ei kuitenkaan mene ihon alle, vaikka Jumalten haudassakin on kelvollisia juonikäänteitä. Tapahtumat eivät "tunnu", kuolemat ovat merkityksettömiä. Toisaalta se on hyväkin, kun ajattelee kohderyhmää, joka lienee kuitenkin varsin nuorta. Heille tämä on erinomainen sarja, aikuiseen makuun kenties hivenen liian paljon sivuja sisällön keveyteen nähden.
Tapahtumia riittää. On epätodennäköisiä liittoutumia, petturuutta, jumalia ja henkiinherätyksiä. Kierrokset ovat yhden pykälän kovemmalla kuin aiemmissa osissa. Ja se on hyvä se.
Sarjan ensimmäinen osa oli 280-svuinen, toinen 339 ja tämä viimeinen latoo siihenkin vielä reilut sata sivua lisää. Hieman pohdin, että onko tarinaan kuitenkaan tullut noiden lisäsivujen verran syvyyttä lisää? Jossain määrin kyllä, kuten yllä kirjoitinkin, mutta tällä kertaa lukijana huomasin muutamassa kohden hieman puutuvani.
Ehkäpä koko sarjaa vaivaa sen ihan verevimmän imun puuttuminen. Piirrosjälki on oivallista ja selkeää. Lisäksi sarjassa on myös erinomaisia ja muistettavia hahmoja, joita Kukkonen onnistuu tuomaan viimeiseenkin osaan lisää. Juoni ei kuitenkaan mene ihon alle, vaikka Jumalten haudassakin on kelvollisia juonikäänteitä. Tapahtumat eivät "tunnu", kuolemat ovat merkityksettömiä. Toisaalta se on hyväkin, kun ajattelee kohderyhmää, joka lienee kuitenkin varsin nuorta. Heille tämä on erinomainen sarja, aikuiseen makuun kenties hivenen liian paljon sivuja sisällön keveyteen nähden.
July 15, 2025
Voro-trilogian päätösosa toi mieleen katkelman Stephen Kingin Kirjoittamisesta-oppaan ja siinä olleen anekdootin käsikirjoitusten hiomisesta. Tekoäly löysi minulle alkuperäisen katkelman:
“I got a scribbled comment … ‘Not bad, but PUFFY. You need to revise for length. Formula: 2nd Draft = 1st Draft – 10 %. Good luck.’ I wish I could remember who wrote that note … I copied the formula … taped it to the wall beside my typewriter.”
En muista olenko koskaan ennen pitänyt sarjakuvaromaania liian pitkänä, mutta Voro 3 tuntui siltä, että se voisi toimia pohjana vähintään 10% lyhyempään, hiotumpaan teokseen. Selvästi edeltäviään pidemmässä kirjassa tapahtuu paljon ja eeppisyysmittari on pyritään nostamaan tappiin, mutta jokin tässä tökkii. Ehkä filosofointia on liikaa, ehkä se vain tuntuu liian lattealta, tai ehkä mustavalkoisten hahmojen maailma sopii huonosti harmaan sävyjen pohdintaan. Pallojen heitellään ilmaan, mutta koppien kanssa käy niin ja näin.
(Tai ehkä en vain koskaan päässyt yli puhekuplasta, jossa jumalhahmo siteeraa Kotiteollisuuden lyriikoita.)
Arvostan kyllä yritystä, ja tuntuu oikealta ratkaisulta, että pienestä alkanut seikkailu kasvaa lopussa valtavaksi fantasiaeepokseksi. Samahan onnistui hyvin esim. klassisessa Luupäät-sarjassa. Eikä Voro 3 edelleenkään ole huono kirja. Esimerkiksi visuaalisesti räiskyvät kohtaukset, päähahmon hauskat välikommentoinnit ja monet kiinnostavat yksityiskohdat toimivat kyllä hyvin.
Lopuksi täytyy sanoa, että yksi pieni yksityiskohta parantaisi kirjaa valtavasti: tällainen eepos todella, todella kaipaisi karttaa alkusivuilleen.
“I got a scribbled comment … ‘Not bad, but PUFFY. You need to revise for length. Formula: 2nd Draft = 1st Draft – 10 %. Good luck.’ I wish I could remember who wrote that note … I copied the formula … taped it to the wall beside my typewriter.”
En muista olenko koskaan ennen pitänyt sarjakuvaromaania liian pitkänä, mutta Voro 3 tuntui siltä, että se voisi toimia pohjana vähintään 10% lyhyempään, hiotumpaan teokseen. Selvästi edeltäviään pidemmässä kirjassa tapahtuu paljon ja eeppisyysmittari on pyritään nostamaan tappiin, mutta jokin tässä tökkii. Ehkä filosofointia on liikaa, ehkä se vain tuntuu liian lattealta, tai ehkä mustavalkoisten hahmojen maailma sopii huonosti harmaan sävyjen pohdintaan. Pallojen heitellään ilmaan, mutta koppien kanssa käy niin ja näin.
(Tai ehkä en vain koskaan päässyt yli puhekuplasta, jossa jumalhahmo siteeraa Kotiteollisuuden lyriikoita.)
Arvostan kyllä yritystä, ja tuntuu oikealta ratkaisulta, että pienestä alkanut seikkailu kasvaa lopussa valtavaksi fantasiaeepokseksi. Samahan onnistui hyvin esim. klassisessa Luupäät-sarjassa. Eikä Voro 3 edelleenkään ole huono kirja. Esimerkiksi visuaalisesti räiskyvät kohtaukset, päähahmon hauskat välikommentoinnit ja monet kiinnostavat yksityiskohdat toimivat kyllä hyvin.
Lopuksi täytyy sanoa, että yksi pieni yksityiskohta parantaisi kirjaa valtavasti: tällainen eepos todella, todella kaipaisi karttaa alkusivuilleen.
June 26, 2025
Minun makuuni tarina parani viimeistä osaa kohden, mutta taiteessa tapahtui sitäkin suurempi kehitys. Sivut ovat paikoitellen upeita ja niin dynaamisia, että tarina saa pysähtyä kun jään ihailemaan niitä. Kuvakulmat, hahmojen asennot, valot ja varjot, miljöö ja asettelu tekevät monista aukeamista ja sekvensseistä todella upeita. Omaan mieleeni olivat etenkin Kalman kohtaaminen ja Ruho lähettämässä korpit tornista.
Kalma on esitetty loistavasti ja kirjan alkupuolella oleva kohtaus, jossa Kalma astuu leiskuen näyttämölle, on koko sarjan parhaita.
Sysineidon filosofia ontuu, mutta niin sen pitääkin. Hän on puolikas ja edustaessaan jotain jumalallista aspektia on siksi sen sokaisema. Silti dialogi tuntui venytetyltä ja ensimmäinen kohtaaminen näin pitkään pohjustetun hahmon kanssa oli hieman pettymys. Edit: Loppu sen sijaan oli tyydyttävä ja toi tuohon ensikohtaamiseenkin kontekstia.
Noin puolivälissä: Jos se hemmetin yksi klisee ei olisi hapattamassa, tästä olisi hyvin vähän pahaa sanottavaa ainakin ensimmäisen lukukerran jälkeen. Tuntuu olevan mahdotonta viedä hahmon tarina loppuun jos ei voi osoittaa hänen synnynnäistä erityisyyttään siniverisenä. Minua ei jaksa kiinnostaa onko kuningasperheen lapsi sankari siksi vai siitä huolimatta, saako hän siitä voimaa vai kompastuskiven - kaikki nämä tarinat on kirjoitettu tuhanteen kertaan. Syntyjään tavallinen ihminen voisi kerrankin pysyä syntyjään tavallisena.
Kalma on esitetty loistavasti ja kirjan alkupuolella oleva kohtaus, jossa Kalma astuu leiskuen näyttämölle, on koko sarjan parhaita.
Sysineidon filosofia ontuu, mutta niin sen pitääkin. Hän on puolikas ja edustaessaan jotain jumalallista aspektia on siksi sen sokaisema. Silti dialogi tuntui venytetyltä ja ensimmäinen kohtaaminen näin pitkään pohjustetun hahmon kanssa oli hieman pettymys. Edit: Loppu sen sijaan oli tyydyttävä ja toi tuohon ensikohtaamiseenkin kontekstia.
Noin puolivälissä: Jos se hemmetin yksi klisee ei olisi hapattamassa, tästä olisi hyvin vähän pahaa sanottavaa ainakin ensimmäisen lukukerran jälkeen. Tuntuu olevan mahdotonta viedä hahmon tarina loppuun jos ei voi osoittaa hänen synnynnäistä erityisyyttään siniverisenä. Minua ei jaksa kiinnostaa onko kuningasperheen lapsi sankari siksi vai siitä huolimatta, saako hän siitä voimaa vai kompastuskiven - kaikki nämä tarinat on kirjoitettu tuhanteen kertaan. Syntyjään tavallinen ihminen voisi kerrankin pysyä syntyjään tavallisena.
March 17, 2022
Pikku voron tarina sai Jumalten haudasta arvoisensa päätöksen. Onhan tämä aivan huikea fantasiatarina ja parani vain edetessään.
Viimeistä osaa lukiessa olotila oli kuitenkin himpun verran ristiriitainen. Tämä kirja ansaitsee ehdottomasti viisi tähteä, mutta välillä lukiessa meinasi iskeä uupumus kaiken synkkyyteen ja toivottomuuteen. Sanoisin, että syy on maailmantilassa eikä tarinassa, koska tarina kantoi kyllä loppuun asti ja juonipunokset solmittiin mitä erinomaisimmin yhteen lopussa.
Sekä 2. että 3. osa ovat aika pitkälti yhtä vauhdikasta rymistelyä, eikä heng��hdystuokioita juuri löydy, ja niitä olisin ehkä itse rauhallisemman kerronnan ystävänä välillä kaivannut ryskeen lomaan. Toisaalta tässä kertomuksessa on niin viehättävä d&dmäinen meininki, ettei tätä voi nörtti olla rakastamatta.
Tämän tarinan maailma ja kaikkeen solmiutuva mytologia on kiehtova ja runomittakerronta antaa kokonaisuudelle viehättävän tunnelman. Liljan edesottamuksista lukisi kyllä mieluusti toisenkin kertomuksen mikäli kirjailija joskus sellaisen päättää kirjoittaa.
5/5 ****
Viimeistä osaa lukiessa olotila oli kuitenkin himpun verran ristiriitainen. Tämä kirja ansaitsee ehdottomasti viisi tähteä, mutta välillä lukiessa meinasi iskeä uupumus kaiken synkkyyteen ja toivottomuuteen. Sanoisin, että syy on maailmantilassa eikä tarinassa, koska tarina kantoi kyllä loppuun asti ja juonipunokset solmittiin mitä erinomaisimmin yhteen lopussa.
Sekä 2. että 3. osa ovat aika pitkälti yhtä vauhdikasta rymistelyä, eikä heng��hdystuokioita juuri löydy, ja niitä olisin ehkä itse rauhallisemman kerronnan ystävänä välillä kaivannut ryskeen lomaan. Toisaalta tässä kertomuksessa on niin viehättävä d&dmäinen meininki, ettei tätä voi nörtti olla rakastamatta.
Tämän tarinan maailma ja kaikkeen solmiutuva mytologia on kiehtova ja runomittakerronta antaa kokonaisuudelle viehättävän tunnelman. Liljan edesottamuksista lukisi kyllä mieluusti toisenkin kertomuksen mikäli kirjailija joskus sellaisen päättää kirjoittaa.
5/5 ****
April 28, 2024
Voro 3, Jumalten hauta päättää trilogian. Vuorossa on taisteluita armeijoita ja itse jumalia vastaan.
Olen pitänyt aiemmistakin osista ja tätä oli ilo lukea. Tarina eteni sulavasti, hahmot olivat mielenkiintoisia, piirrosjälki mukavaa, ruutujako toimi hyvin jne.
Jotenkin en kuitenkaan päässyt tähän kunnolla sisään. Aiemmissa osissa oli samaa vaikeutta, mutta tässä -kun aiempien osien lukemisesta on vierähtänyt pari vuotta- se tuntui korostuvan. Hahmoista suurimman osan muisti, mutta itse tapahtumat olivat unohtuneet. Olisin itse toivonut, että tarinan aikana olisi kerrattu aiempia tapahtumia hieman tai vaihtoehtoisesti alussa olisi ollut lyhyt selvitys aiemmista osista. Aina tällaista ei kaipaa, mutta tässä minulla oli hyvin vähän muistikuvia aiemmista tapahtumista eivätkä ne palanneet mieleen tarinaa lukiessaankaan.
Tätä ongelmaa ei onneksi tulevilla lukijoilla ole, kun kirjat ovat kaikki jo ilmestyneet.
Nuorille hyvin sopiva fantasiasarjakuva, jossa dramaattista menoa, mutta ei kuitenkaan liian rajua.
Olen pitänyt aiemmistakin osista ja tätä oli ilo lukea. Tarina eteni sulavasti, hahmot olivat mielenkiintoisia, piirrosjälki mukavaa, ruutujako toimi hyvin jne.
Jotenkin en kuitenkaan päässyt tähän kunnolla sisään. Aiemmissa osissa oli samaa vaikeutta, mutta tässä -kun aiempien osien lukemisesta on vierähtänyt pari vuotta- se tuntui korostuvan. Hahmoista suurimman osan muisti, mutta itse tapahtumat olivat unohtuneet. Olisin itse toivonut, että tarinan aikana olisi kerrattu aiempia tapahtumia hieman tai vaihtoehtoisesti alussa olisi ollut lyhyt selvitys aiemmista osista. Aina tällaista ei kaipaa, mutta tässä minulla oli hyvin vähän muistikuvia aiemmista tapahtumista eivätkä ne palanneet mieleen tarinaa lukiessaankaan.
Tätä ongelmaa ei onneksi tulevilla lukijoilla ole, kun kirjat ovat kaikki jo ilmestyneet.
Nuorille hyvin sopiva fantasiasarjakuva, jossa dramaattista menoa, mutta ei kuitenkaan liian rajua.
September 7, 2021
Tätä olikin jo odotettu!
Albumin kuvitus on kaunista, hämmentävän tyylikästä ja niin luontevaa. On suuri harmi, että LIKE ei ole julkaissut meille väriversiota.
Voron juoni on nyt kolmannessa osassa hypännyt maanläheisestä voroilufantasiasta lopullisesti eeppisempään mittakaavan. Pidin enemmän siitä vähemmän eeppisestä, mutta kaipa sen tarinan pitää edetessään kasvaa.
Maailma ja koko trilogian tarina on hieno, mutta juoni kyllä junnasi tässä päätösosassa turhaan paikallaan. Kaipasin myös lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja vähemmän saarnaa ihmisten kamalasta luonteesta. Albumissa viljelty itseään toistava fantasiateologia alkoi lopussa jo sen verran puuduttamaan, että annoin ”vain” neljä tähteä.
Albumin kuvitus on kaunista, hämmentävän tyylikästä ja niin luontevaa. On suuri harmi, että LIKE ei ole julkaissut meille väriversiota.
Voron juoni on nyt kolmannessa osassa hypännyt maanläheisestä voroilufantasiasta lopullisesti eeppisempään mittakaavan. Pidin enemmän siitä vähemmän eeppisestä, mutta kaipa sen tarinan pitää edetessään kasvaa.
Maailma ja koko trilogian tarina on hieno, mutta juoni kyllä junnasi tässä päätösosassa turhaan paikallaan. Kaipasin myös lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja vähemmän saarnaa ihmisten kamalasta luonteesta. Albumissa viljelty itseään toistava fantasiateologia alkoi lopussa jo sen verran puuduttamaan, että annoin ”vain” neljä tähteä.
October 8, 2021
Trilogian päätösosa pinnistää juuri ja juuri neljän tähden puolelle, osittain aikaisempien osiensa siivittämänä. Korkeat odotukset aiheuttivat jonkinmoisen pettymyksen. Kolmas osa olisi kaivannut myös rajua karsintaa, jos ei muuten, niin ihan sen takia, että olisi saman mittainen edellisten osien kanssa.
Mutta onhan tämä edelleen todella komeaa ja samalla leppeän tyylitajuista nappisilmä-fantasiaa, ihan siellä Luupäiden tasolla genrensä huipulla. Vaikka tämä on melko tyypillistä hyvän ja pahan (pimeän ja valon) taistelua, niin kivaa on se, että vastapoolit sekoittuvat eivätkä asiat ole niin mustavalkoisia.
Ehkä joskus, Luupäiden tapaan, värillinen uusintaversio?
Mutta onhan tämä edelleen todella komeaa ja samalla leppeän tyylitajuista nappisilmä-fantasiaa, ihan siellä Luupäiden tasolla genrensä huipulla. Vaikka tämä on melko tyypillistä hyvän ja pahan (pimeän ja valon) taistelua, niin kivaa on se, että vastapoolit sekoittuvat eivätkä asiat ole niin mustavalkoisia.
Ehkä joskus, Luupäiden tapaan, värillinen uusintaversio?
September 25, 2021
Tarinan panokset kasvaneet sivumäärän kanssa samaa tahtia, nyt ollaan maailmanpelastushommissa ja käydään jumalia vastaan toden teolla. Mukaansatempaavaa fantasiaseikkailua edelleen kipakan ja päättäväisen Liljan kanssa. Piirrostyyli saattaa hämätä, ei ole vinkeästä taiteesta huolimatta mikään lastenkirja. ;)
Minusta sitä yhtä paljastusta Liljan menneisyydestä ei olisi tarvittu... Mutta pieni miinus siitä vain.
Minusta sitä yhtä paljastusta Liljan menneisyydestä ei olisi tarvittu... Mutta pieni miinus siitä vain.
September 19, 2022
Monista muista arvioista poiketen, omasta mielestäni trilogia hieman lässähti loppua kohti. Ehkä tarinasta tuli vähän turhankin eeppinen ja rytmitys alkoi kärsimään. Välillä tiputeltiin raskaita info-dumppeja ja välillä pyyhkäistiin eteenpäin turhankin nopeasti. Lopputuloksena hahmojen lopulliset kohtalot ja tarinan lopetus alkoivat kiinnostaa vähemmän ja vähemmän. Ihan hyvä, mutta turhan pitkä ja epätasainen.
August 7, 2022
Really enjoyable Finnish epic fantasy comic (not much of competition in this niche). The story rolls forward and visuals are marvelous. There are number of cool characters like the shaman with his two sons. This saga would translate so well into a TV series or a movie! Hats off.
September 29, 2023
Kotimaista fantasiasarjakuvaa, jonka pääosassa on varkaaksi opetteleva pieni tyttö, miten mahtavaa! Ahmin koko trilogian putkeen eikä massiivisesta sivumäärästä huolimatta tehnyt tiukkaakaan. Saisiko näitä lisää, kiitos!
March 4, 2022
Upea päätös trilogialle josta tulee varmasti muodostumaan kotimaisen fantasiasarjakuvan yksi arvostetuimpia klassikoita. Toivottavasti Kukkonen saa vielä Puupäähatun tunnustuksena tästä.
July 23, 2022
Kolmas osa menee paikoin filosofiseksi, mutta edelleen taattua laatua. Tarina päättyy ainoalla oikealla tavalla. Hienoa!
July 30, 2022
Too much battles and macho bs for my liking. The series is enjoyable, but the last book focuses on fighting the last fight for 400 pages. OK, but not the best book of the trilogy.
January 10, 2025
Hieno sarja saa komean päätöksen. Paikoin meni vähän infodumpin puolelle, mutta muuten oli oikein viihdyttävää
Displaying 1 - 25 of 25 reviews