Ella Stewen on haluttu, niin taiteilijana kuin kaunottarenakin. Ja hän tietää sen. Sadan vuoden takaisessa maailmassa hän herättää kateutta ja ärtymystä vapaudellaan, seksuaalisuudellaan, olemisellaan, vallan kahvassa olevilla sukulaisillaan. Kotikaupungin juhlat, juorut, tanssit ja kavaljeerit ovat jo alkaneet tympiä, kun Ella kohtaa venäläisen Diman, joka on sivistynyt, vaarallinen, kiehtova – ja vallankumousjohtaja.
Rakastumisen ja halun poltteessa Ella päätyy vallankumouksen runtelemalle Venäjälle, junanvaunuun keskelle ei mitään, veistämään rintakuvia Dimasta. Vaunu ja sisällissota sen ulkopuolella eivät ehkä ole unelmamiljöö Ellan työlle, eivätkä Diman läheiset katso tätä suopeasti. Miksi Ella oikeastaan kutsuttiin Venäjälle? Ja minkälaisen hinnan maksaa itsenäinen nainen, joka palaa kotiin nöyryyttävän mediamyrskyn ja syytösten keskelle?
Rosa Meriläisen kolmas romaani Virhe on riipaiseva teos halusta, himosta, politiikasta ja taiteesta. Rakastuminen, hetken huuma saattaa näyttää maailman silmissä kammottavalta, rikolliselta virheeltä, mutta romaani näyttää, kuinka ylpeästi virheensä voi kantaa – ja mikä tärkeintä, kuinka ne voi saada myös anteeksi.
Vähän harppoen luin, myönnän. Mielenkiintoinen aihe mutta jotenkin junnaava ja liekö päähenkilön ajattelu välillä ärsyttävää vai tyyli. Koska seksikohtaukset eivät kirjoissa ole koskaan olleet mun suosikkeja, tässäkin tuntui, että loppuosan mielenkiintoisin osuus käytiin läpi liian lyhyesti. Kirja ei siis ollut tyyliltään sellainen, mistä pitäisin mutta tulipa luettua.