39 naista, 39 kohtaloa tarinoina, joissa kuuluu naisten oma ääni liki neljän sadan vuoden takaa. Näin alkaa eräs:
Lankesin yksinäisyydessäni toiseen mieheen ja Johan Hornigk kutsui minua huhtikuussa 1642 jokamiehen huoraksi. Kerroin oikeudelle saaneeni Bållmanilta aviolupauksen ja suostuneeni siksi tämän kanssa vuoteeseen. En ollut kuitenkaan eronnut laillisesti miehestäni, joka oli hylännyt minut ja muuttanut Pirkanmaalle.
Kirjan kaupunkilaisnaiset - mahtilesket, porvarskat, kapakkaruusut, piiat ym. - elivät 1600-luvun Turussa. Keromukset eivät ole kuvitteellisia, vaan naisten tarinat on koottu oikeuslähteistä. Ne kerrotaan tässä tiivistettynä sekä osin myös sanatarkasti siten kuin pöytäkirjoihin on kirjattu.
Veli Pekka Toropainen (FT) on erikoistunut tutkimaan 1600-luvun oikeuspöytäkirjoja. Hän toimii Turun yliopiston Suomen historian oppiaineessa tutkijana ja on keskittynyt Turun 1600-luvun historiaan. Hän on julkaissut lukuisia tutkimuksia kapungin porvaristosta, porvariston naisista sekä muista kaupunkilaisista, kuten pyöveleistä.
Mitä kauemmas historiassa mennään, sitä vähemmän lähteitä on saatavilla. Ja mitä vähäisempiä eläjiä tutkii, sitä hankalampaa on tiedon löytäminen. Niinpä ei liene ihme, että Toropaisen tutkimuksen (pääasiallisena) lähteenä ovat olleet käräjiltä säilyneet asiakirjat. (Niin ja (väitös-?)tutkimukseen tämä kirja tosiaan pohjaa.) Ne ovat olleet ainoita papereita, jonne naisetkin ovat saattaneet nimensä saada ja tarinansa tallettaa.
Kirja on tieteellinen julkaisu lähdeviittauksineen ja -luetteloineen, mutta siinä on kuitenkin otettu hauskoja taiteellisia vapauksia. Jokainen nainen saa kertoa tarinansa (tai pienen osan siitä) minä-muodossa. Jos jokin asia, kuten miniän nimi, on häipynyt historian hämäriin, kertoja saattaa tokaista unohtaneensa sen.
Kirjassa piirtyy moninainen, tosin porvarispainotteinen, kuva 1600-luvun Turussa eläneistä naisista ja heidän elämästään. On herättävää huomata, kuinka naiset ovat pyristelleet - joskus menestyneestikin - miesten maailmassa yhä vain eteenpäin, rajojakin rikkoen.
Kirjaa on välillä vähän hidasta lukea, kun lähdeviitteitä vilisee ja lähdeosio on erillään kirjan takaosassa; sinne kun kuitenkin kannattaa satunnaisten lisätietojen takia kurkistaa. Silti kirja on kaiken kaikkiaan kiehtova tuttavuus.
Historiaa on kirjoitettu pitkälle miesten näkökulmasta ja naiset on unohdettu. Veli Pekka Toropaisen 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista nostaa esille myös naisten näkökulmat, perheet, ammatit, asemat ja oikeuskäytännöt, sillä naiset olivat keskenään eriarvoisessa asemasssa riippuen siviilisäädystä.
Veli Pekka Toropaisen historiallinen tietoteos 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista vei keskiaikaiseen Turkuun ja pyyhki pölyt oikeudenpöytäkirjoista. Naiset marssivat kirjassa esille keskiajan Turun toimijoina ja ahkerasti eri töitä tekevinä asukkaina siinä missä miehetkin.
Naiset ovat itse kertojina tässä kirjassa. Se ei mielestäni sovi tällaiseen tietokirjaan. Ehkä myös sen takia teksti on usein sekavaa ja kömpelöä. Pääasiallisena lähteenä on käytetty oikeuden asiakirjoja, joten naiset kertovat lähinnä perintö- ja velkariidoistaan. Eräs nainen kertoo itsestään vain sen, että hän on ostanut itselleen hautapaikan. Rahasta puhutaan myös paljon, mutta vain parissa tapauksessa kerrotaan mitä mainitulla summalla saa. Rahan arvo jää siis maallikolle arvoitukseksi. Kirjan lopussa on kerrottu muutama sivu yleisesti naisten asemasta 1600-luvulla. Tämä osio olisi ollut parempi heti kirjan alussa.
Tämä kirja oli suuri pettymys. Toisin toteutettuna se olisi voinut olla parempi. Kirjaa varten on kuitenkin tehty tärkeää tutkimusta historian naisista, joten siitä ylimääräinen tähti.
Erittäin mielenkiintoinen ja oli ihana saada selvää tuon ajan ammateista. Rahamäärät tosin meni yli hilseen, kun en jaksanut katsoa paljon on äyri tai riikintaalari tai kuparitaalari jne. Ja jotkut perintöriidat laitto pään pyörälle, kun menivät naimisiin kolme kertaa ja sitten entisen aviomiehen lapset menee uusiin naimisiin, niin johan suku kasvaa! Kaikki haluavat osasensa.
Harmillista, että kirjassa taitaa olla joku virhe sivulla 164. Elisabet Mattsdotterin tarinassa "Todellinen kuolinsyy jäi ratkaisematta." ...mutta kukaan ei kuollut?? Tai ainakaan mitään kuolemisesta ei sanottu. Ihan outo juttu.
I found this book very interesting, most likely since I has just read a historical fiction set in Turku and at least one of these names was mentioned, and the fate of her famous house was dealt in this book. Scary to think things got worse for women before they got better. I also appreciated that different classes of women were included. Great book.