What do you think?
Rate this book
Rajan taju : filosofisia esseitä
Filosofia on rajojen tuntemista. Missä kulkevat tiedon rajat? Mitä on olla nainen ja filosofi? Onko toista mahdollista ymmärtää? Miksi empaattinen asenne on olennaisesti eettinen asenne toista kohtaan?
Rajan taju pohtii filosofian peruskysymyksiä sekä itse filosofian luonnetta. Teos tarkastelee ”järjen” eri merkityksiä sekä pyrkii purkamaan esimerkiksi järjen ja tunteiden vastakkainasettelua. Samalla pohditaan filosofian perinteen ja nykyfilosofian vuoropuhelua ja sitä, onko filosofisten koulukuntien välinen vuoropuhelu mahdollista. Kirjassa tartutaan myös erilaisiin ajankohtaisiin teemoihin elämänhallinnan self help -tekniikoista totuuden jälkeiseen aikaan, tekoälyyn, ihmismielen tutkimattomuuteen sekä kulttuurien kohtaamisen ongelmiin.
Rajan taju pohtii filosofian peruskysymyksiä sekä itse filosofian luonnetta. Teos tarkastelee ”järjen” eri merkityksiä sekä pyrkii purkamaan esimerkiksi järjen ja tunteiden vastakkainasettelua. Samalla pohditaan filosofian perinteen ja nykyfilosofian vuoropuhelua ja sitä, onko filosofisten koulukuntien välinen vuoropuhelu mahdollista. Kirjassa tartutaan myös erilaisiin ajankohtaisiin teemoihin elämänhallinnan self help -tekniikoista totuuden jälkeiseen aikaan, tekoälyyn, ihmismielen tutkimattomuuteen sekä kulttuurien kohtaamisen ongelmiin.
- GenresPhilosophy
308 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
1 person is currently reading
24 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
January 11, 2020
Suosikkikohtia:
"On myös syytä korostaa, että -- he pikemminkin tulevat luoneeksi todellisuutta esittämällä toimintamalleja kuin kertovat, mikä ihmisen paikka maailmassa "todella" on." (s. 30)
"Hermoverkkomallit voisivatkin olla sopivampia kuvaamaan uskonnollista kokemusta kuin ajattelun kieli -malli." (s. 215)
- Myös Schleiermacherin näkemys uskonnollisesta kokemuksesta välittömänä ja riippumattomana ajattelusta (s. 210) oli kiinnostava.
"...Platonin Euthyfron dialogissa: Sokrateen mukaan mikään ei ole hurskasta siksi, että jumalat sitä rakastavat, vaan jumalat rakastavat hurskasta siksi, että se on hurskasta." (s. 226)
"Vaikka ihminen on kuolevainen, hänen ei Aristoteleen mielestä pidä ajatella kuolevaisten mitan mukaisia asioita, vaan hänen on tehtävä itsensä kuolemattomaksi siinä määrin kuin mahdollista. Aristotelse väittää, että se, mikä on jollekin ominaista, on sille myös parasta, että ihmisessä on korkeinta, kuolematonta ja jumalallista nimenomaan hänen järkensä ja että järjen mukaan eläminen on ihmiselle parasta." (s. 230)
"Stoalaisen Khrysippoksen mukaan tunne on vain yhdenlainen kognitiivinen akti, väitteen hyväksymistä todeksi. -- Modernin valistusajattelijan vastaväite näitä terapioita kohtaan voisi olla seuraava: [i]hmisen aika on rajallinen. Parempi on käyttää aikansa kärsimyksen vähentämiseen tässä meidän maailmassamme kuin kärsimyksen kokemisen vähentämiseen meidän kokemusmaailmassamme. -- Järki, jota filosofiassa sanotaan käytännölliseksi harkinnaksi, tuntee myös välineiden käytön rajat. Tästä näkökulmasta tekniikoiden käyttö rajoituksia tuntematta ei ole järkevää. Järkeväksi kutsuisin sen sijaan sellaista ihmistä, joka hyväksyy, että kärsimyksen tunteet ovat myös affekteja, maailman vaikutuksia meissä, eikä niitä voi täysin kontrolloidia ja alistaa manipuloinnin kohteiksi. Tunnevaikutukset ovat myös informaation lähteitä: ne voivat kertoa maailman tilasta sille, joka haluaa toimia yhteiskunnassa kärs- imyksen vähentämiseksi." (ss. 42-44)
"Tulkintoja voidaan muuttaa tuottamalla uusia tulkintoja, jotka eroavat aiemmista. -- Arvostelmasta pidättäytyminen on helpompaa kuin jonakin näkemisestä pidättäytyminen" (s. 53)
"Asioita ei tarkkaan ottaen pysty koskaan näkemään siten kuin toinen" (s. 67)
"Empatia on tulkittava niin, että se edellyttää toisen kunnioittamista toisena, itsestä erillisenä olentona. Empatia siis edellyttää eettistä asennetta." (s. 69)
"Empatiaa on pidetty eettisesti ongelmallisena sen vuoksi, että se pakottaa "minun" näkökulmani "sinun" näkökulmaksesi. Tämä johtuu siitä, ettemme voi olla muuta kuin olemme: oman näkökulman ulkopuolelle ei ole mahdollista astua eikä näkökulmia voi vaihdella. Ihminen ei ole säiliö, joka voi vapaasti muuttaa tunteitaan, halujaan ja ajatuksiaan. Ongleman aiheuttaa se, mitä olemme ja mitä meidän pitää olla. Me olemme ja meidän pitää olla autonomisia subjekteja, tietoisia ja itsestämme tietoisia agentteja: meiltä vaaditaan moraalisesti, että olemme täysivaltaisia toimijoita. Se, joka toteuttaa tämän päämäärän, ei voi olla tyhjä säiliö, jonka sisältö vaihtelee." (ss. 69-70)
"Jos toisen mentaaliset arvostelmat, "näkemiset jonakin" ja affektit ovat kaikki saavuttamattomissa, tiedoksi ymmärretty empatia näyttäisi olevan mahdotonta. Steinin ja Husserlin näkemysten pohjalta voidaan kuitenkin analysoida empatiaa niin, että se osoittautuu mahdolliseksi edellä arvioitujen teorioiden ehdoilla ja myös välttää noiden terioiden synnyttämät eettiset ongelmat. On vain tarpeen erottaa kaksi askelta: [e]nsimmäinen askel on nähdä toinen sellaisena, jolla on emootioita, ja toinen on tietää, millaista on, kun toisella on juuri niitä emootioita, joita hänellä on. Ensimmäinen askel tarkoittaa, että näkee elollisen olennon sellaisena, jolla on emootioita kuten minullakin. Miksi pitäisi ajatella, että empatia on mahdollista vain, jos tiedän tarkalleen, mitä toinen tuntee? Pikemminkin on niin, että empatia kognitiivisesti adekvaattina aktina on mahdollinen vain, jos toisen askeleen ottamista epäröidaan. Tämä näkemys ei kiellä, että voimme olla empaattisia, vaikka väitämmekin meillä olevan abstraktia tietoa siitä, mitä toinen tuntee. Tärkeää on kuitenkin huomata, kuinka abstraktia tämä tieto lopulta on." (s. 71)
"Empatiaa olisikin pidettävä kokemuksen toisesta persoonana, jolla on emootioita, ja sen epäilemisenä, että tietää, millaisia emootioita toisella on. Se, joka on empaattinen, epäilee tietokykyään ja tunnustaa tietonsa abstraktiuden. Tämän asenteen omaan tietoon on kuljettava mukana jokaisessa empaattisessa aktissa. Tämä tarkoittaa, että se, joka ei ole samassa tilanteessa kuin toinen, mutta joka uskoo, että hän tietää, millaista on olla tuossa tilanteessa, on vähemmän empaattinen kuin se, joka epäilee, onko hänellä sellaista tietoa. Empatiaa olisi siis pidettävä subjektin erityisenä kokemuksena. -- Tiedon rajan tunnustaminen on empatian ehto, ei sen mahdollisuuden kielto." (s. 72)
"Empatian ennakkoehtona tietämättömyys ei ole asenne, joka ensin otetaan ja sen jälkeen ylitetään: se on asenne, joka pitää ottaa yhä uudelleen, joka täytyy muistaa." (s. 73)
- Tästä oli itselleni jopa välitöntä käytännön hyötyä. Näinhän se on eli Haaparanta sanoo, että kukaan ei itse asiassa tiedä, millaista on olla samassa tilanteessa kuin toinen, koska olemme erilaisia. Tätä tosiasiaa kunnioittava ja vuorovaikutuksessaan toteuttava ihminen voi olla aidosti empaattinen. Todella ansiokasta analyysiä näin ihan arki-ihmisenkin perspektiivistä, kiitos kirjoittajalle tästä.
"On myös syytä korostaa, että -- he pikemminkin tulevat luoneeksi todellisuutta esittämällä toimintamalleja kuin kertovat, mikä ihmisen paikka maailmassa "todella" on." (s. 30)
"Hermoverkkomallit voisivatkin olla sopivampia kuvaamaan uskonnollista kokemusta kuin ajattelun kieli -malli." (s. 215)
- Myös Schleiermacherin näkemys uskonnollisesta kokemuksesta välittömänä ja riippumattomana ajattelusta (s. 210) oli kiinnostava.
"...Platonin Euthyfron dialogissa: Sokrateen mukaan mikään ei ole hurskasta siksi, että jumalat sitä rakastavat, vaan jumalat rakastavat hurskasta siksi, että se on hurskasta." (s. 226)
"Vaikka ihminen on kuolevainen, hänen ei Aristoteleen mielestä pidä ajatella kuolevaisten mitan mukaisia asioita, vaan hänen on tehtävä itsensä kuolemattomaksi siinä määrin kuin mahdollista. Aristotelse väittää, että se, mikä on jollekin ominaista, on sille myös parasta, että ihmisessä on korkeinta, kuolematonta ja jumalallista nimenomaan hänen järkensä ja että järjen mukaan eläminen on ihmiselle parasta." (s. 230)
"Stoalaisen Khrysippoksen mukaan tunne on vain yhdenlainen kognitiivinen akti, väitteen hyväksymistä todeksi. -- Modernin valistusajattelijan vastaväite näitä terapioita kohtaan voisi olla seuraava: [i]hmisen aika on rajallinen. Parempi on käyttää aikansa kärsimyksen vähentämiseen tässä meidän maailmassamme kuin kärsimyksen kokemisen vähentämiseen meidän kokemusmaailmassamme. -- Järki, jota filosofiassa sanotaan käytännölliseksi harkinnaksi, tuntee myös välineiden käytön rajat. Tästä näkökulmasta tekniikoiden käyttö rajoituksia tuntematta ei ole järkevää. Järkeväksi kutsuisin sen sijaan sellaista ihmistä, joka hyväksyy, että kärsimyksen tunteet ovat myös affekteja, maailman vaikutuksia meissä, eikä niitä voi täysin kontrolloidia ja alistaa manipuloinnin kohteiksi. Tunnevaikutukset ovat myös informaation lähteitä: ne voivat kertoa maailman tilasta sille, joka haluaa toimia yhteiskunnassa kärs- imyksen vähentämiseksi." (ss. 42-44)
"Tulkintoja voidaan muuttaa tuottamalla uusia tulkintoja, jotka eroavat aiemmista. -- Arvostelmasta pidättäytyminen on helpompaa kuin jonakin näkemisestä pidättäytyminen" (s. 53)
"Asioita ei tarkkaan ottaen pysty koskaan näkemään siten kuin toinen" (s. 67)
"Empatia on tulkittava niin, että se edellyttää toisen kunnioittamista toisena, itsestä erillisenä olentona. Empatia siis edellyttää eettistä asennetta." (s. 69)
"Empatiaa on pidetty eettisesti ongelmallisena sen vuoksi, että se pakottaa "minun" näkökulmani "sinun" näkökulmaksesi. Tämä johtuu siitä, ettemme voi olla muuta kuin olemme: oman näkökulman ulkopuolelle ei ole mahdollista astua eikä näkökulmia voi vaihdella. Ihminen ei ole säiliö, joka voi vapaasti muuttaa tunteitaan, halujaan ja ajatuksiaan. Ongleman aiheuttaa se, mitä olemme ja mitä meidän pitää olla. Me olemme ja meidän pitää olla autonomisia subjekteja, tietoisia ja itsestämme tietoisia agentteja: meiltä vaaditaan moraalisesti, että olemme täysivaltaisia toimijoita. Se, joka toteuttaa tämän päämäärän, ei voi olla tyhjä säiliö, jonka sisältö vaihtelee." (ss. 69-70)
"Jos toisen mentaaliset arvostelmat, "näkemiset jonakin" ja affektit ovat kaikki saavuttamattomissa, tiedoksi ymmärretty empatia näyttäisi olevan mahdotonta. Steinin ja Husserlin näkemysten pohjalta voidaan kuitenkin analysoida empatiaa niin, että se osoittautuu mahdolliseksi edellä arvioitujen teorioiden ehdoilla ja myös välttää noiden terioiden synnyttämät eettiset ongelmat. On vain tarpeen erottaa kaksi askelta: [e]nsimmäinen askel on nähdä toinen sellaisena, jolla on emootioita, ja toinen on tietää, millaista on, kun toisella on juuri niitä emootioita, joita hänellä on. Ensimmäinen askel tarkoittaa, että näkee elollisen olennon sellaisena, jolla on emootioita kuten minullakin. Miksi pitäisi ajatella, että empatia on mahdollista vain, jos tiedän tarkalleen, mitä toinen tuntee? Pikemminkin on niin, että empatia kognitiivisesti adekvaattina aktina on mahdollinen vain, jos toisen askeleen ottamista epäröidaan. Tämä näkemys ei kiellä, että voimme olla empaattisia, vaikka väitämmekin meillä olevan abstraktia tietoa siitä, mitä toinen tuntee. Tärkeää on kuitenkin huomata, kuinka abstraktia tämä tieto lopulta on." (s. 71)
"Empatiaa olisikin pidettävä kokemuksen toisesta persoonana, jolla on emootioita, ja sen epäilemisenä, että tietää, millaisia emootioita toisella on. Se, joka on empaattinen, epäilee tietokykyään ja tunnustaa tietonsa abstraktiuden. Tämän asenteen omaan tietoon on kuljettava mukana jokaisessa empaattisessa aktissa. Tämä tarkoittaa, että se, joka ei ole samassa tilanteessa kuin toinen, mutta joka uskoo, että hän tietää, millaista on olla tuossa tilanteessa, on vähemmän empaattinen kuin se, joka epäilee, onko hänellä sellaista tietoa. Empatiaa olisi siis pidettävä subjektin erityisenä kokemuksena. -- Tiedon rajan tunnustaminen on empatian ehto, ei sen mahdollisuuden kielto." (s. 72)
"Empatian ennakkoehtona tietämättömyys ei ole asenne, joka ensin otetaan ja sen jälkeen ylitetään: se on asenne, joka pitää ottaa yhä uudelleen, joka täytyy muistaa." (s. 73)
- Tästä oli itselleni jopa välitöntä käytännön hyötyä. Näinhän se on eli Haaparanta sanoo, että kukaan ei itse asiassa tiedä, millaista on olla samassa tilanteessa kuin toinen, koska olemme erilaisia. Tätä tosiasiaa kunnioittava ja vuorovaikutuksessaan toteuttava ihminen voi olla aidosti empaattinen. Todella ansiokasta analyysiä näin ihan arki-ihmisenkin perspektiivistä, kiitos kirjoittajalle tästä.
March 15, 2020
Annan neljä tähteä, koska antaisin varmasti viisi, jos olisin tajunnut edes puolet koko kirjasta. Koska en tajunnut, on pakko antaa neljä, koska kuilu kaltaiseni maallikon ja ansioituneen filosofin välillä on valovuoden mittainen. Tykkäsin siitä huolimatta kovasti, sillä on mahtava fiilis, kun tietää lukevansa sellaista, mitä ei tähän mennessä haalituilla palikoilla pysty käsittämään. Kirja vahvisti kyllä sitä arvelusta, että jossain vaiheessa meikäläisen on ryhdyttävä filosofiaa opiskelemaan.
Displaying 1 - 2 of 2 reviews