Mitt storslagna liv

Skärblackatrilogin #1

by Jenny Jägerfeld

Mamma har alltid sagt att jag är "en unik människa" att jag är "annorlunda" och "speciell". Jag tror egentligen bara att det är ett snällare sätt att säga "konstig" på.

Nu hade jag exakt femtio dagar på mig på att bli en ny person. Eller ja, fyrtioåtta. Sedan var sommarlovet slut och skolan skulle börja. Det var givetvis inte lätt, men det var inte heller omöjligt. Om man kan åka till månen, borde man ju kunna bli populär? Eller? Jag skulle ta reda på exakt hur.

Sigge och hans mamma och syskon har flyttat från Stockholm till Skärblacka, hem till mormor och hennes pensionat. Sigge tycker att det är toppen. Nu kan han reboota sig själv och bli en ny människa. Planen är att bli omåttligt populär eller i alla fall att kunna prata med folk utan att de tittar på honom som om han var ett freak. Men hur gör man för att få vänner? Hur blir man populär? Och framför allt: Kan man fixa det på 48 dagar?

Genres: Humor, Young Adult, Childrens, Swedish Literature, Contemporary, Fiction

224 pages, Hardcover

First published September 20, 2019

About the author

Jenny Jägerfeld made her literary debut in 2006 with a hole in my head. Her second novel, Me on the Floor, Bleeding, was in 2010 rewarded with The August Prize for best youth novel in Sweden. It’s her first novel translated to English.

Originally a child psychologist, she now runs her own psychologist practice in Stockholm. She also works for the Swedish national radio, in a radio show about psychological matters.

Reviews

[Lāsma · Rating 5 out of 5]

Cik labi, ka visi cilvēki nav vienādi, būtu šaušalīgi garlaicīgi. Ne tikai galvenais varonis Sige ir īpašs (fizisks defekts), bet arī viņa vecmāmiņa, kas "negribēja nedz, lai viņu sauc par mammu, nedz par vecmāmiņu. Viņa ir pārliecināta, ka cilvēki ir vai nu apburoši vai garlaicīgi, nevis labi vai slikti (86.). Viņa negribēja, ka viņu "ierobežo kā cilvēku" (16.), kas pīpē kā skurstenis un piedalās auto sacīkstēs, kolekcionē izbāztus dzīvniekus un ļooooti mīl savus mazbērnus, ļauj viņiem veikalā izvēlēties kādu vien ēdienu vēlas un prot izcept tikai sasaldētas smalkmaizītes. Cik apburoša vecmāmiņa un viņas mazdēls neatpaliek no viņas, par pārspēj.
Sigem ir tikai viena vēlme, lai "varētu runāt ar cilvēkiem tā, lai viņi neskatās uz mani kā uz kādu frīku"(24.) un, lai šī vēlme īstenotos, jākļūst populāram. Popularitāte ir smalka dāma, kārtīgi jāpacenšas, lai to iegūtu, bet vai tas ir tā vērts. "Lai gan visa tā lieta par patikšanu citiem, -prātoja vecmāmiņa. -Vai tā nav mazliet pārspīlēta? " (88.)Sige to dara, neatlaidīgi smieklīgi, ja atslēdz empātiju. Iedomājoties sevi viņa vietā smiekli nenāk, jo popularitātes draudzenes vilšanās un neveiksmes turpat vien grozās.
Autore savas psiholoģiskās zināšanas ir ietērpusi neuzbāzīgos padomos un vērojumos , kas saturiski ietērpj komiskos un sirsnīgos notikumus , ko piedzīvo Sige un viņa ģimene un draugi. Autores izdoma ir lieliska, piemēram, Sige izveido kādam dārza rūķim kontu Instagramā. Kāpēc?Ha!

[Guna Federe · Rating 3 out of 5]

Dārza rūķis atsauca atmiņā citu dārza rūķi no filmas "Amēlija". Nē, nē, rūķis nav galvenais, bet svarīga loma tam ir, lasīsiet, uzzināsiet. :) Grāmata jauka un humorīga, ar nelielu problēmu devu, kur bez tām, un beigas tādas, kādas mums visiem patīk. :)

[Sandra Koka (pielasit_sirdi) · Rating 4 out of 5]

Kolosāla. Kolosāla savā vieglumā, vienlīdz žonglējot ar ikdienas dzīves skarbuma un gaisīga humora bumbiņām. Zviedru bērnu psiholoģe Jennija Jēgerfelde nebaidās sava darba netīrās vīles griezt uz āru sabiedrības daļai, kurai gribas izlikties, ka problēmas ir kas mistiski izolēts, gluži kā sabojājusies ābola serde ārēji pievilcīgā auglī. Bet reizē visas problēmas, kas saistīts ar jauniešu un bērnu ikdienu, Jennija ietērpj dzirkstoši vieglā pašironijas mērcē, ne reizi vien liekot sasmaidīties skeptiskajam pieaugušajam. Vienu vārdu sakot- Jennija "Nailed it" - tas ir kas īpašs, ko tieši zviedri prot- spēlēties ar smagām tēmām, nepadarot tās par pataloģiski apmutējamiem gabaliem, kurus gribas pēc tam izgriezt no atmiņas, lai nenospiež prāta asinsriti.

Tā kā šī ir pirmā daļa no "Skärblackatrilogin" sērijas, ar nepacietību gaidīšu turpinājumu latviešu valodā. Un neviltoti teikšu- man ir aizdomas, ka Jenninga ielauzīs latviešu lasītāju sirdis, ja vien izdevniecība turpinās tulkot viņas darbus. Sociālo problēmu apskats literatūrā no profesionāles skatu punkta ir tieši tas, kas nepieciešams jauniešu literatūrā. Ar jauniešu literatūru es domāju- reizē arī vecāku un skolotāju obligāto lasīšanas pieredzi- pavērties tajā slepenajā kambarī, kuru ik dienas mūsu bērni trauslajā pieaugšanas vecumā baidās rādīt.

"Reiz viņa teica, ka pasaulē ir tikai viena, kas ir sliktāka par to, ka cilvēki par kādu runā, proti, ja viņi par to vispār nerunā." (22.lpp.)

Jennija Jēgerfelde mani saraudināja ar "Stendapa karalieni"- tā vien gribējās saukt- bravo, bravo- tas ir viedums prast tā runāt caur neveiklo tīneidžera muti, tāpēc gandrīz vai nespēju noticēt, ka tieši pēc gada iznāk vēl viens šīs autores darbs. Ar pietāti ķēros klāt- latiņa galu galā uzstādīta pietiekami augsta, bet hei, šis nav pakaļdarinājums, lai meklētu pieturas punktus veiksmīgajiem citiem darbiem, bet tajā pat laikā paturot visas augstās kvalitātes zīmes, kas ļauj arī šo darbu lasīt ar neviltotu prieku un ne mirkli nevilties. Lieliski!

Iesaku!

[Johanna Lundin · Rating 3 out of 5]

3.5 ⭐

[Sandra Koka (pielasit_sirdi) · Rating 4 out of 5]

"Ja mīli pats sevi uz visiem laikiem- tas ir sākums romānam mūža garumā!" (88.lpp.)



Kolosāla. Kolosāla savā vieglumā, vienlīdz žonglējot ar ikdienas dzīves skarbuma un gaisīga humora bumbiņām. Zviedru bērnu psiholoģe Jennija Jēgerfelde nebaidās sava darba netīrās vīles griezt uz āru sabiedrības daļai, kurai gribas izlikties, ka problēmas ir kas mistiski izolēts, gluži kā sabojājusies ābola serde ārēji pievilcīgā auglī. Bet reizē visas problēmas, kas saistīts ar jauniešu un bērnu ikdienu, Jennija ietērpj dzirkstoši vieglā pašironijas mērcē, ne reizi vien liekot sasmaidīties skeptiskajam pieaugušajam. Vienu vārdu sakot- Jennija "Nailed it" - tas ir kas īpašs, ko tieši zviedri prot- spēlēties ar smagām tēmām, nepadarot tās par pataloģiski apmutējamiem gabaliem, kurus gribas pēc tam izgriezt no atmiņas, lai nenospiež prāta asinsriti.



Tā kā šī ir pirmā daļa no "Skärblackatrilogin" sērijas, ar nepacietību gaidīšu turpinājumu latviešu valodā. Un neviltoti teikšu- man ir aizdomas, ka Jenninga ielauzīs latviešu lasītāju sirdis, ja vien izdevniecība turpinās tulkot viņas darbus. Sociālo problēmu apskats literatūrā no profesionāles skatu punkta ir tieši tas, kas nepieciešams jauniešu literatūrā. Ar jauniešu literatūru es domāju- reizē arī vecāku un skolotāju obligāto lasīšanas pieredzi- pavērties tajā slepenajā kambarī, kuru ik dienas mūsu bērni trauslajā pieaugšanas vecumā baidās rādīt.



"Reiz viņa teica, ka pasaulē ir tikai viena, kas ir sliktāka par to, ka cilvēki par kādu runā, proti, ja viņi par to vispār nerunā." (22.lpp.)



Jennija Jēgerfelde mani saraudināja ar "Stendapa karalieni"- tā vien gribējās saukt- bravo, bravo- tas ir viedums prast tā runāt caur neveiklo tīneidžera muti, tāpēc gandrīz vai nespēju noticēt, ka tieši pēc gada iznāk vēl viens šīs autores darbs. Ar pietāti ķēros klāt- latiņa galu galā uzstādīta pietiekami augsta, bet hei, šis nav pakaļdarinājums, lai meklētu pieturas punktus veiksmīgajiem citiem darbiem, bet tajā pat laikā paturot visas augstās kvalitātes zīmes, kas ļauj arī šo darbu lasīt ar neviltotu prieku un ne mirkli nevilties. Lieliski!



Iesaku!



4+ zvaigznes

[Ulla Saar · Rating 5 out of 5]

Kui Sa oled 12 aastane poiss ja sul on kaks nooremat õde, kellest ühe hääletoon on leebelt öeldes vali ja teine ei räägi üldse või kui, siis et öelda ainult maailma kõige tähtsamaid sõnu nagu "Kuik", su parim sõber on türkiisiniste juustega kimonot kandev blogija, sa elad väikelinna ainsas hotellis, mida peab su vanaema kes armastab üle kõige topiseid, eklektiliselt riietuda ja oma Corvettega kihutada ning su toas on ehtne kuulimängumasin, siis peaks ju populaarsus olema lausa su ellu sisse kirjutatud. Või siis mitte? Miks mitte? Sellele küsimusele vastuse leidmiseks pead ise seda raamatut lugema.

[Buck Wild · Rating 4 out of 5]

Älskar Jenny Jägerfeld, det är en sådan känsla och igenkänning, samt fantastisk humor och härligt djup. Skrattade väldigt mycket och är så glad att det är en serie :3

[Liva · Rating 4 out of 5]

Nevienam nav viegli dzīvot, ja viņš kaut nedaudz atšķiras no "pelēkās masas". Taču Sige, pārvācoties dzīvot uz citu pilsētu, iegūst iespēju sevi radīt no jauna. Mūžam skaļi runājošā vidējā māsa vai gandrīz pavisam nerunājošā visjaunākā māsiņa, retro auto dragreisus iecienījusī ome vai ne pārāk labi pelnošā medmāsa mamma un patiesā kaislība uz daiļslidošanu gan uzdevumu neatvieglo. Bet, kas gan šajā dzīvē ir viegli? Bērniem tāds amzieris varētu patikt. Man arī tīri labi gāja pie sirds.

Plašāk blogā: http://lalksne.blogspot.com/2022/07/j...

[Nightrunner · Rating 5 out of 5]

Åhhh, vad glad jag blir! På senare tid har jag läst Jägerfelds vuxenböcker och de har inte passat mig särskilt bra, men det här? Det är fantastiskt! Perfekt för åldersgruppen och roligt att läsa även för äldre!

Framförallt handlar boken om att vara mobbad, eller rättare sagt att ha varit det, för familjen har ju flyttat till ett nytt ställe. Skadorna efter mobbningen finns dock fortfarande kvar. Sigge skelar på ena ögat och det har inte gjort det lätt för honom. Dessutom älskar han konståkning, vilket hans mobbare tycker är en ”bögsport”, så han slutade med det. Tyvärr är det bara som skällsord från mobbaren som något queer är tydligt representerat, men Sigge sa i alla fall emot ”och är det något fel med det då?” (vilket nog tyvärr gjorde det hela värre).

Mobbing är så fruktansvärt hemskt och Jägerfeld lyckas perfekt fånga känslan av hur det är att ha varit mobbad länge. Hon lyckas fånga jobbigheten utan att det blir krystat eller pedagogiskt. Dessutom skriver hon så många andra knasiga och roliga karaktärer att boken ändå blir rolig att läsa.

Jag lyssnade på ljudboken där Jägerfeld själv läst in och hon gör det helt otroligt bra. Så mysigt att lyssna på!

[Мария Бахарева · Rating 5 out of 5]

Дочь прочитала три раза и посоветовала мне тоже прочитать!

[Zane Nuts]

Jauka, mīļa, sirsnīga, bet diemžēl mani garlaikoja.

[Johanna · Rating 3 out of 5]

Gullig och rolig! Av Jägerfelds 9-12 böcker var denna kanske mest lekfull och kreativ - vilket i och för sig gjorde att jag påtagligt kände mig lite för vuxen för den.
Mycket fint att få autistiska drag representerade i en huvudperson som dessutom är så cool och rolig som Sigge. Det hade jag verkligen behövt läsa när jag var yngre.

[Bokstavlarna · Rating 3 out of 5]

Inte lika strålande bra som Jägerfelds tidigare barnböcker, men fortfarande fin och underhållande. Lite mer lättsam om man jämför med t.ex Comedy Queen.

[Inna · Rating 3 out of 5]

Hauska ja omaperäinen tarina Siggestä, joka on aloittamassa syksyllä uudessa koulussa, ja nyt hänellä on kesäloman verran aikaa yrittää keksiä miten hänestä tulisi cool ja suosittu, eikä omituinen friikki jollaisena kaikki muut tuntuvat häntä pitävän, mukaan lukien Sigge itse. Kaikki muut hänen ympärillään ovat tosi cooleja, mummo on eksentrinen taiteilija joka ajaa avoautolla, ja ärsyttävä pikkusiskokin saa kavereita ihan tosta noin vaan, mutta kun Sigge yrittää jutella ihmisille niin kaikki vaan nauravat, paitsi tietenkin silloin kun Sigge yrittää olla hauska. Miten tullaan suosituksi? Ehkä sillä että varastaa ärsyttävän tubettajatyypin puutarhatontun ja tekee sen seikkailuista sometilin? Vai sillä että muistaa koko ajan olla cool, eikä innostu liikaa mistään? Vai onko suosion salaisuus jossain ihan muualla?

Taas näitä hankalia kirjoja kun aattelin että vinkkaan tätä seiskoille ja sit lopussa huomaan että äh tää tyyppi meneekin 6. eikä 7. luokalle. Eli jälleen kerran, vinkkaukseen, mutta päähenkilön iästä ei sanaakaan. Ois kiva kuitenkin tarjota muunkinlaista hauskaa kirjaa kuin perus kakkapierujuttuja, kun tässä se huumori oli hienovaraisempaa. Ei tää nyt mun tajuntaa räjäyttänyt mutta viihdyin. 3,5 tähteä.

[katrīna · Rating 3 out of 5]

Grāmatas sākums atstāja uz mani pozitīvu iespaidu - jau pirmajās 30. lpp tika pieminēts zviedru futbolist Zlatans Ibrahimovičs un Harija Potera grāmatu sērija. Patīkami redzēt man aktuālas un, manuprāt, stilīgas un modernas tēmas mūsdienu grāmatā.
Man neviens varonis neizcīnīja vietu sirdī, jo nevienam nebija silts raksturs, un tēli runāja ārpus savas "ādas". Tie runāja nereālistiski, jocīgi un neciešami. Vēl problēma ar ko es saskāros, lasot grāmatu, bija, ka es jutos kā mazs bērns, kad autore centās izskaidrot pašsaprotamas lietas un, ka grāmata bija par 12gadīgiem bērniem, lai gan Bērnu žūrija šo grāmatu bija iedalījusi 15+ kategorijā- nebija piemērots saturs vecuma grupai. (es esmu pamanījusi, ka žūrijas grāmatās detaļas atkārtojas...) Tomēr temats bija atbilstošs vecumam - par draudzību un par popularitātes nozīmi dzīvē, cik tā ir nozīmīga. Varbūt vienkārši vajadzēja pamainīt varoņu vecumu! Grāmatā arī bija tik nekonkrēta un nevajadzīga blakus tēma, stāsts būtu vairāk izdevies, ja tā paliktu aiz sliekšņa. Vairākas reizes lasīšanas laikā man tikai nācās turēt īkšķus, lai grāmata kļūtu labāka, kas arī realizējās, bet pirmās 150 lpp bija smagas.
"Mana kolosālā dzīve" varu sasaistīt ar citu grāmatu "Kāds no mums melo", tādā aspektā, ka abos stāstos liela nozīme ir elektronikām un sociālajiem tīkliem, kur izplatīt ziņas.

[patrīcija keita · Rating 5 out of 5]

Šī grāmata bija ļoti, tā teikt, viegli lasāma.
Man patika izjust līdzi Siges vasarai un viņa plāniem. Katra grāmatas nodaļa bija piepildīta ar jauniem piedzīvojumiem, kas nav atrodams katrā grāmatā ko lasām😅☀️

Pagājušajā gadā lasīju šīs autores grāmatu “Stendapa karaliene” un es secinu to, ka Jennijas rakstīšanas stils ir unikālāks un ikdienišķāks, kas mūsdienās, manuprāt, ir vieglāk saprotams☺️

[Jennie · Rating 5 out of 5]

Underbar, rolig & gripande!

[Reelika Kullerkan · Rating 5 out of 5]

Tõeliselt hea lugemiselamus. Kõik tegelased raamatus on erilised karakterid. Raamatu peategelast, peagi uue kooli kuuendasse klassi minevat Sigget ajendab soov saada uues koolis populaarseks, kuna eelmises koolis teda narriti. Tal on aega ainult suvevaheaeg, mille jooksul peab ta kohanema täiesti teistsuguse elulaadiga vanaema juures, hankima endale sõpru ja palju muud. Siggel on kaks omapärast väiksemat õde, südamlik ema ja täiesti teiselt planeedilt vanaema. Soovitan soojalt!

[Kadi · Rating 5 out of 5]

Lihtsalt nii puhas ja armas raamat...

[Karīna Janova-Jannava · Rating 5 out of 5]

Kā vienmēr, paņēmu no bibliotēkas saviem puikiem, bet vienīgā lasītāja biju es pati. Man ļoti patika! Jautrs stāstiņš par pusaudžu dzīvi.
Noskaņa ļoti līdzīga kā kinofilmā Amēlija - rūķis ceļotājs un pieaugušo personāži tikpat neordināri un amizanti kā filmā.

[wyczyt_ana Paula · Rating 3 out of 5]

ocena: 2,5/5 🌻
forma: 🎧

Ciepła, zabawna, nieoczywista i aż przytulnie prosta i przyjemna.

Niektóre wątki zdecydowanie były niepotrzebne


[kryteria oceny]
0,5/1 wartości merytoryczne i moralne
0,7/1 logiczność i ciągłość wydarzeń
0,5/0,5 płynność i przyjemność w odbiorze
0,3/0,5 fabuła
0,2/0,5 kreacja bohaterów
0,2/0,5 styl pisania autora
0,1/0,5 „sedno”/ cel/ morał
0,1/0,25 pozytywny odbiór całości
0/0,25 ✨ to coś ✨

[Sara Cantoni · Rating 4 out of 5]

Sono arrivata alla conclusione che gli Scandinavi (e gli svedesi in particolare) abbiano una marcia in più quando si tratta di letteratura per ragazzi.
Jenny Jägerfeld, già definita l'erede di Ulf Stark, riesce a mettere su carta dei bambini e dei ragazzi veri, riesce a farli pensare e parlare come ragazzi veri e non come imitazioni o prodotti creati ad hoc dalla mente (e dalla penna di un adulto). Il risultato è una storia divertente, ironica, a tratti dolorosa ma che porta in sé una traccia di speranza e di innocenza che è propria dell'infanzia e dell'adolescenza. I problemi di Sigge sono quelli di tutt* eppure li sentiamo come nostri.
La sua spietata auto-critica, la sua ricerca di amici, il suo tentativo di conformarsi o di trovare un suo posto nel mondo. Tutto contribuisce a rendere questo romanzo un perfetto compagno per i nostri giovani lettori e, perché no, anche per gli adulti che avessero voglia di fare un salto sulle montagne russe adolescenziali per ricordarsi cosa sia l'adolescenza, cosa c'è nella testa degli adolescenti e, magari, trovare un modo di entrare in contatto in maniera diretta e non-giudicante.
Gli adulti di questa vicenda, che compongono la sgangherata ma ascoltante e accogliente famiglia di Sigge, sono dei veri e propri modelli non per quello che hanno ottenuto nella vita ma per come si pongono nei confronti della vita stessa e dei bambini e ragazzi con i quali la condividono.
Andrei volentieri a fare una vacanza al Royal Grand Golden Hotel Skarblacka tra zebre, bambini procione e Elvis a tutto volume dal juke-box.

[Riina Savikko · Rating 4 out of 5]

Ilahduttava ja lempeä kertomus Siggestä, joka muuttaa Tukholmasta äidin ja pikkusiskojen kanssa maalle mummon pitämään hotelliin. Siggelle muutto ja uusi koulu tarjoaa mahdollisuuden uuteen alkuun, ja uuteen Siggeen. Karsastamisesta ja taitoluistelusta kiusattu Sigge haluaa tulla suosituksi ja saada ystäviä tai ainakin, ettei häntä katsota kuin friikkiä. Aikaa on kuitenkin vain kesä, tarkemmin 59 päivää.

Jägerfeld osaa kirjoittaa realistisesti tavallisista ihmisistä ja tavallisesta elämästä. Tarina keskittyy vakaviin aiheisiin, mm. kiusaamiseen, erilaisuuteen ja yksinäisyyteen, mutta huumori estää tarinaa vaipumasta liialliseen synkkyyteen. Kirjan hahmot ovat loistavia, etenkin Siggen huumori ja isoäiti Charlotten räväkkyys viehätti. Myös Majken tapa huutaa puhuessaan oli jotenkin hellyyttävää. Hassua kirjassa oli, että aluksi luulin Siggen olevan tyttö, mutta sukupuoli paljastuu pojaksi melko myöhään, vaikka eihän sillä ole mitään väliä, ja tämä taitaa olla kirjailijan tarkoituskin.

[Bambi-Nini · Rating 4 out of 5]

Beliebt werden vs man selbst sein 3,5 Sterne

Nach einem Umzug sieht der 12-jährige Sigge seine Chance für einen Neustart an der neuen Schule. Ihm bleiben noch 59 Tage der Sommerferien, um einen Plan zu fassen, wie er beliebt werden kann…

Beim Lesen wusste ich zwischendurch nicht, was ich von dem Buch halten soll. Am Anfang fand ich es recht zäh, am Ende hat es mir ganz gut gefallen. Allerdings gibt es thematisch einige Aspekte, die ich schwierig fand.

Sigge wurde an seiner alten Schule extrem gemobbt. Er hat Eiskunstlauf gemacht und wurde deswegen als Schwuchtel beschimpft. Freunde hatte er nicht.
Seine Konsequenz daraus ist, sich über die Sommerferien so zu verändern, dass er an der neuen Schule ein beliebtes Kind sein wird. Ein nachvollziehbarer (aber auch sehr trauriger) Gedanke.
Was mich daran aber stört, ist die Art, wie das Mobbing in die Geschichte eingebunden ist. Sigge erinnert sich an verschiedene schlimme Erlebnisse und Beschimpfungen. Da er aber niemandem davon erzählt, gibt es keinerlei Konsequenzen – außer halt der, dass Sigge sich schlecht und falsch fühlt. Sogar sein geliebtes Hobby hat er aufgegeben, weil er es für unangebracht für Jungen hält.

Wie wird man nun also beliebt in 59 Tagen? Sigge probiert verschiedene Dinge aus, von denen er sich Beliebtheit verspricht. Verändertes Verhalten, veränderte Optik, angepasste Sprache. Dabei bekommt er von seinem Umfeld zum Glück immer mal wieder die Rückmeldung, was für ein toller Junge er ist – genau so, wie er ist. Zudem gibt ein Erwachsener, dem er sich anvertraut, ihm auch den Denkanstoß mit, was denn Freundschaften wert sind, für die man sich völlig verändern muss…
Diesen Entwicklungsprozess macht Sigge dann im Verlauf auch, sodass er sich zum Glück nur wenig verändert und dafür stattdessen erkennt, dass Freundlichkeit und Ehrlichkeit wichtiger sind als Coolness und witzige Sprüche.

Neben dem Thema der Selbstfindung, Selbstvertrauen und Freundschaft, steckt noch viel anderes in der Geschichte, was durchgängig mitschwingt: Existenzsorgen der Mutter wegen Arbeitslosigkeit, die Situation mit den Vätern der Kinder, allgemein der Wert von Familie.

Die Familienkonstellation fand ich interessant: Die drei Kinder stammen von zwei verschiedenen Vätern, von denen nur einer überhaupt zwischendurch mal präsent ist. Sigge hat zwei Schwester, die eine spricht nicht, die andere durchgängig viel zu laut. Mutter und Kinder ziehen bei der Großmutter ein, die genug Platz hat, da sie ein kleines Hotel führt. Diverse Haustiere gibt es auch noch.
Die Großmutter ist von der flippigen Art, fährt Autorennen und sammelt ausgestopfte Tiere, die überall im Hotel stehen. Dies fand ich anfangs sehr befremdlich, es gibt allerdings eine gute Erklärung dafür. Keine vernünftige Erklärung kann ich allerdings dafür finden, dass die ältere Dame ununterbrochen raucht, auch im Beisein der Kinder, während sie deren Essen zubereitet etc. …
Des Weiteren wohnt in dem Hotel noch ein Langzeitgast. Ein „Filmemacher“. Das ganze Buch hinweg schildert er der Familie immer wieder seine Filmideen, die durchgängig brutal, blutig und eklig sind, weil entweder schwere Unfälle, Mord oder menschenfressende Raubtiere enthalten sind.

Die Grundstory hat mir gefallen: Sigges Weg vom Wunsch nach Beliebtheit, seine Versuche, sich zu verbiegen bis zur Erkenntnis, dass dies vielleicht gar nicht der richtige Weg ist.
Am Anfang passiert nicht so wahnsinnig viel. Sigge recherchiert über Beliebtheit und macht seine ersten Versuche. Die erste Hälfte empfand ich als etwas zäh. Dann gibt es eine Veränderung, die auch bei Sigge nochmal neue Denkprozesse in Gang bringt und die Geschichte für mich sehr positive verändert hat.
Sigges Schwestern fand ich beide auf ihre Art sehr zauberhaft, mit der flippigen, dauerrauchenden Großmutter konnte ich hingegeben nicht ganz so viel anfangen und die brutalen Filmideen des Hotelgastes waren mir in der Masse zu viel und unangebracht blutig und grausam für ein Kinderbuch für kleine Leser/innen ab 10 Jahren.

Fazit

Ich würde nur eine eingeschränkte Leseempfehlung aussprechen. Die Geschichte um Sigges Entwicklung fand ich grundsätzlich gelungen. Es geht um Selbstzweifel und Selbstfindung, darum Selbstvertrauen zu erhalten und zu sich selbst zu stehen. Darum Freunde zu finden und Freundschaften zu pfelgen.
Allerdings gibt es mehrere Aspekte, die mir für die Altersgruppe in ihrer Ausführung nicht so gut gefallen haben, vor allem die extreme, aber unbearbeitete Ausprägung des Mobbings sowie die wiederkehrenden brutalen Sequenzen durch den Filmemacher.

[Epp Petrone · Rating 5 out of 5]

Naljakas ja stiilne noortekas. Peategelaseks 12aastane poiss Sigge, kes elab Segasumma-suvila tüüpi hotellis (sellel on küll uhkem nimi, Grand Royal) kusagil Rootsi kolkakülas. Imelised tegelased ja situatsioonikoomika! Minu lemmik on vanaema, kelle hotelli Sigge perekond kolib, sest ta ema läheb mehest (Sigge kasuisast) lahku. „Hanna, sul on nii palju lapsi, kuidas sa neil üldse järge saad pidada!“ Või: „Darling, iga naise elus tuleb aeg, kui aitab ainult klaas šampanjat,“ vaat selliseid tsitaate puistab see vanaema.

Piilun vahepeal lugedes autori tausta: nojah, ma ei imesta. Psühholoog. Peategelane Sigge on post-traumaatilises stressis. Ja see takkajärgi kirjeldamine on tegelikult ka lugejaid säästev lahendus, mille peale autor ilmselt psühholoogina tuli. Saame tasapisi aru, et Siggele sai Stockholmi koolis osaks koolikiusamine, aga selle teemaga ei minda mitte kunagi liiga reljeefseks, on vaid detailid ja emotsioonid. (Vahemärkusena, mu lapsel on just koolikohustuslikuks lugemiseks Diana Leetsalu raamat „Mängult on päriselt“, ja ta kurdab, et seal on liiga palju koolikiusamist ja tal hakkab sellest lugemisest füüsiliselt paha ja vastik. Ma pole ise seda raamatut veel lugenud, aga... mulle tundub, et pole õige lugejaid kohustuslikus korras niimoodi kiusamiste sisse suruda. Igaüks võiks lugeda seda, milleks ta valmis on, ja ka vihjetest välja lugeda seda, milleks ta valmis on. Sellepoolest on Sigge-lugu hea.)

Raamatu alguses on Siggel konkreetne plaan: muutuda uues kohas populaarseks. Ta asub au, sära ja kuulsust otsima välist teed pidi. Tundub nagu lame lastekas, aga kui mõtlema hakata, siis jälitab see teema meid terve elu ja pidevalt tuleb seda üle õppida, et väline tee pole see, kuidas pärale jõuda. Ja miks on üldse vaja saada populaarseks? Tegelikult on vaja ühte või kahte head sõpra, eksole. Ja perekonda, kes sind ootab. Tore, et Sigge sellest aru saab!

[Archer · Rating 4 out of 5]

Sigge hat es echt nicht einfach. Er ist zwölf, hat eine alleinerziehende Mutter und zwei kleine Schwestern und ein Problem. Zumindest ein größtes Problem: Er schielt ein wenig und wird deshalb in der Schule gemobbt. Er ist durchaus erleichtert, als seine Mutter mit ihm in ein kleines schwedisches Nest zu ihrer Großmutter zieht, die wiederum zu 50 % Englisch, zu 20 % Deutsch und zu 30 % Schwedisch ist, wie sie sagt. Sigges Ma hält sie für 100 % verrückt, aber das ist nicht verkehrt, findet Sigge. Denn hier, in dem neuen Ort, hat er die ganzen Sommerferien lang Zeit, sich selbst ein cooles Make Over zu verpassen und beliebt zu werden, und seine Oma ist nicht das schlechteste Beispiel dafür. Und dann lernt er auch noch Juna kennen, die Möchtegernschülerreporterin, und einem verrückten und genialem Sommer - wenn nicht sogar Leben - steht nichts mehr im Wege ...

Ich denke, jeder, der mal zwölf war oder gerade am Anfang der Pubertät stand, kann sich ziemlich gut in Sigge und seine Probleme einfühlen. Vielleicht hat sich nicht jeder Strichlisten erstellt, wie man am besten cool wird, aber irgendwelche dummen Sachen haben wir alle gemacht. Und Sigge macht sie meistens auf eine gewisse charmante Weise, die ihn liebenswürdig und ein bisschen trottelig zeigt. Dazu kommt, dass mit der alleinerziehenden Mutter, deren vorübergehender Arbeitslosigkeit und Trennung von dem Vater der beiden Schwestern von Sigge alltägliche Probleme dargestellt werden, die das Leben von Kindern nicht gerade vereinfachen. Das Ganze ist nett verpackt, auch mit ein paar Lebensweisheiten der älteren Generation und durchaus auch amüsant zu lesen.

[lesemama · Rating 5 out of 5]

Zum Buch:
Sigge ist zwölf und gehört in seiner alten Schule nicht gerade zu den beliebten Kindern. An guten Tagen ist er seinen Mitschülern egal, an schlechten wird er gemobbt.
Nun zieht Sigge mit seiner Mutter und seinen Schwestern zu seiner Großmutter nach Skärblacka. Dort hofft er auf einen Neuanfang, aber hat nur 59 Tage Zeit ...

Meine Meinung:
Ein herzliches Buch, mit ganz wunderbaren Charakteren. Die Mama, die dringend einen neuen Job sucht, Majken, seine Schwester, die ganz schnell Freunde findet, seine kleine Schwester Bob, die kaum spricht, Kralle Marzipan, der einzige Gast im Hotel, außer Sigge und seine Familie und dann natürlich Oma Charlotte. Total durchgeknallt mit ihren Glitzerklamotten, ihrem Hang zum Sammeln von ausgestopften Tieren, aber mit jeder Menge Zeit für Sigge und seine Schwestern.
Eine ganz geniale, verrückte Familie.
Es macht Spaß Sigge zu begleiten, es ist humorvoll geschrieben, hat aber durchaus seine ernsten Momente und ist auch sehr tiefgründig für ein Kinderbuch.
Ich hatte jedenfalls sehr viel Spaß Sigge bei seinem Plan endlich beliebt zu werden zu begleiten.
Ein richtig schönes, ruhiges Buch was sehr gut unterhalten kann und auch nachhaltig im Gedächtnis bleibt. Vielleicht eine Hilfe für junge Menschen, die sie ein bisschen schwer tun, neue Freunde zu finden und für alle andern auch.

[John Carlsson · Rating 3 out of 5]

Här träffar vi 12-åriga Sigge som flyttar från Stockholm till östgötska Skärblacka, där han och hans familj (mamma och två systrar) ska bo hos mormor tills mamma hittat ett jobb. Han ser fram emot att börja ny klass - den gamla skolan har inte varit särskilt rolig och Sigge ser fram emot att få hamna i ett sammanhang där ingen vet vem han är. Det är dock fortfarande sommarlov och han har rätt många dagar på sig innan skolan börjar. Så han lyckas åka in i en trädgård med inlines och hamna i sällskap med Juno som bor där. En vänskap som börjar lite dramatiskt...

Jag har läst andra böcker av Jenny Jägerfeld och vill minnas att jag tyckte mycket om det jag läst. Eftersom det var ett tag sedan jag läste en ungdomsbok (även om detta förmodligen är skrivet för ålderspannet 9-12) tänkte jag att det kunde vara en lämplig bok att börja med. Och just den här tanken med att komma in i ett nytt sammanhang minns jag själv mest främst från när jag skulle börja gymnasiet. Även om Sigge är yngre än vad jag var då så är det svårt att inte identifiera sig med den förlösande känslan att få skapa sig själv på nytt.

Jag gillade boken och kanske att jag tyckte det var lite bättre än jag borde gjort om jag fortfarande läste fler ungdomsböcker... hursomhelst en stark trea och jag vill nog läsa nästa del ganska snart!

[Ieva Strazdiņa [mrs.lasitaja] · Rating 4 out of 5]

Sige ar mammu un mazajām māsām ir no Stokholmas pārcēlušies uz dzīvi mazpilsētā. Sige atšķiras no vairuma bērnu ne tikai fiziski, jo ar vienu aci šķielē, bet arī iekšēji, jo interesējas par to, par ko vairums zēnu parasti neinteresējas, piemēram, par daiļslidošanu. Šis viss ir izcils komplekts, lai Sige nebūtu diez ko populārs vienaudžu vidū, taču nu viņš ir nolēmis, ka līdz mācību uzsākšanai jaunajā skolā viņš kļūs populārs.

Kad pamanīju, ka latviski izdota šī Jennijas Jēgerfeldes grāmata - zināju, ka vēlēšos to izlasīt, jo mani ārkārtīgi aizkustināja viņas grāmata “Stendapa karaliene” un jāsaka emocionāli mani “Stendapa karaliene” kaut kā uzrunāja vairāk, tomēr arī “Mana kolosāla dzīve” ir forša, viegla un ar svarīgiem vēstījumiem.

Šī bērnu un mazo pusaudžu grāmata viegli un caur piedzīvojumu akcentē vārākas būtiskas tēmas – bērnu cietsirdību skolā un, ko tas nodara bērnam, kas tiek apsmiets, kā arī, kas man šķita sevišķi nozīmīgi un mūsdienās aktuāli – šis stāsts parāda, ka nevajag jaukt popularitāti ar draudzību – tu vari būt populārs kā skolā, tā šodien tik sociālajos tīklos, bet būt pavisam vientuļš.

Grāmatā ir virkne kolorītu tēlu, bet jau atkal – kā jau daudzās zviedru autoru grāmatu, mans mīļākais tēls ir Siges vecmāmiņa – nu tik kolosāla! Vispār grāmatā ir ļoti foršs un gaišs humors.

Šo noteikti iesaku dot lasīt bērniem un mazajiem pusaudžiem.

[Scarletta · Rating 5 out of 5]

Ganz von Null zu beginnen und sich vollkommen neu zu erfinden, ist die große Hoffnung des 12jährigen Sigge. In seiner bisherigen Schule hatte er keine echten Freunde und wurde gemobbt. Deswegen leidet er besonders unter seinem schielenden Auge und der dickglasigen Brille. Sogar sein Eiskunstlauf-Hobby hat er deswegen aufgegeben.

Nun hat sich seine Mutter von Sigges Stiefvater getrennt und ist mit dem Großen und den beiden jüngeren Halbschwestern zu ihrer Mutter in eine Kleinstadt gezogen. Sigges verwitwete Oma Charlotte ist halbe Britin und sehr exzentrisch. Ihr Haus, eigentlich ein kleines Hotel, birst schier vor schräger Einrichtungsideen, Chaos ausgestopften und lebendigen Tieren sowie ganz viel Farbe. Zudem ist sie sehr locker und hat das Herz auf dem richtigen Fleck. Während die kleine Schwester Majken schon am ersten Tag eine Freundschaft schließt, stellt Sigge erstmal ein Beliebtheits-Ranking auf, an dem er gleich arbeiten möchte.

Statt cool zu wirken, purzelt er höchst peinlich mit seinen Inlinern über eine Hecke in einen fremden Garten. Dabei wird er zu allem Überfluss noch von einer gleichaltrigen Möchtegern-Nachwuchs-Journalistin mit dem Handy gefilmt. Na toll! Wütend und genervt lässt Sigge spontan und unbemerkt den Gartenzwerg mitgehen.

Wer lässt sich schon gern bei einem Missgeschick filmen? Von jemandem, der den ganzen Ort mit kleinen Informationen und selbstgedrehten Videos versorgt? Außerdem könnte dies seine Pläne zum coolen Neubeginn zu nichte machen. Also lebt sich Sigge erst einmal höchst kreativ und voller Rachegelüste an dem Gartenzwerg aus. Der Zwerg bekommt seinen eigenen Insta-Kanal und zeigt seine neugewonnene Freiheit mit allerhand lustigen Aktionen. Das bringt unerwartet viele Follower ein, das Mädchen Juno – die Nachwuchsjournalistin - hingegen tobt. Allerdings weiß sie nicht, wer hinter dieser Aktion steckt. Kurz danach schickt ihr der Gartenzwerg sogar Karten mit seinem Konterfei aus London, Paris, Berlin…

Aber da ist Sigge die ganz Sache fast schon aus den Händen geglitten. Denn mittlerweile hat er Juno richtig kennengelernt. Juno sieht nur so cool und unnahbar aus, dahinter verbirgt sich ein ganz lieber empfindsamer Charakter. Plötzlich scheint eine echte Freundschaft greifbar, wenn sich Sigge nicht in seine beiden Unwahrheiten verheddert hätte.

Lauter wilde und verrückte Dinge geschehen in diesen Sommerferien. Die Mutter findet endlich einen Job, ein Kind die Sprache, ein Erwachsener die Erfüllung seines Lebenstraums, der lädierte Gartenzwerg den Heimweg und Sigge? Darf ganz neu starten.

Fazit:
Jenny Jägerfeld hat hier eine Geschichte erzählt, die sehr nahe an der Lebensrealität von heutigen Kindern liegt. Am Beginn der Pubertät geraten Kinder in so manchen emotionalen Wirbel, leiden unter Mobbing, suchen nach Anerkennung, Freunden und ihrem eigenen Weg. Natürlich kommen sie wie Sigge auf so manche Idee, die sich als nicht ganz so durchdacht entpuppt.
Themen wie Trennung, Arbeitslosigkeit, alleinerziehende Eltern, Patchworkfamilien werden mit Umsicht aufgegriffen.

Die Charaktere des Buches sind allesamt sehr liebenswert. Sigge hat einen cht tapsigen Charme. Mit seiner lautstarken, durchsetzungsstarken Schwester Majken, der um den Spracherwerb ringenden kleinen Boel und der tatkräftigen Mutter ergibt das eine tolle Familie. Wer würde sich nicht sofort in seine schräge Oma vergucken?
Nach so etwas sehnt sich die Juniorjournalistin Juno in ihrem elterlichen weiß-beige-grauen Minimalismus-Heim.

Dazu kommt noch eine spannende Handlung voller lustiger Ideen, viel Humor, ohne dabei auf inhaltliche Tiefe zu verzichten. Da fühlt man sich nicht nur im Alter von 10 bis 13 Jahren, sondern auch als Erwachsener bestens unterhalten.