Olipas kummallinen lukukokemus. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka suuri vaikutus tällä kirjalla aikoinaan oli SKDL-henkiseen sivistystyöhön. Lähinnä siksi, että tällä kirjalla on vain vähän tekemistä Marxin kanssa. Marxia ja Engelsiä käsitellään muutamissa lauseissa ja monesti tämän jälkeen sanotaan näiden näkemysten vanhentuneen. Kiinnostavasti, mutta oudosti esimerkiksi uskontoa käsitellään parinkymmenen sivun verran, mutta marxilaista tästä käsittelystä tekee ainoastaan väljä materialistinen ote. "Kansan oopiumista" ei ole puhettakaan. Samoin Kedon luokkakäsitys tuntuisi olevan yhtä paljon Weberin kuin Marxin vaikuttama. Suuri osa sivuista menee historiallisten kehityskulkujen selvittämiseen, joten sosiologiankin kanssa on vähän niin ja näin. Kiinnostavan kirjasta tekee sen aikalaisluonne. Vaikka Keto loikkasi SDPstä SKDLään "radikalisoiduttuaan", Marxin ja Engelsin vallankumouksellisuus mainitaan lähinnä sivulauseessa ja Lokakuu 1917 näyttäytyy sekin ikään kuin äänestyksen tuloksena. Kirjaa on kiinnostava verrata esimerkiksi brittiläisiin sosialistien kirjoituksiin samalta ajalta. Niihin verrattuna Keto kuulostaa todelliselta "revisionistilta" ja tuntuu tasapainoilevan porvarillisen kunniallisuuden ja Neuvostoliiton miellyttämisen välissä lähes joka sivulla. Tätä lukemalla ei kyllä Marxista opi juuri mitään, vaikka Marxin tuntevat kyllä relevantit asiat tekstistä tunnistavatkin.