What do you think?
Rate this book
Lauma : 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa
Väkevä kuvaus susista ja petovihasta
Vuosina 1880-1881 sudet tappoivat Turun seudulla 22 lasta. Lapsensurmista tuli oman aikansa suuri mediatapaus ja kansallinen kysymys, joka on vaikuttanut susiasenteisiin meidän päiviimme asti. Mitä lopulta tiedämme susista ja surmien taustoista?
Vetävästi kerrottu tarina susista ja ihmisistä ankarissa oloissa.
Vuosina 1880-1881 sudet tappoivat Turun seudulla 22 lasta. Lapsensurmista tuli oman aikansa suuri mediatapaus ja kansallinen kysymys, joka on vaikuttanut susiasenteisiin meidän päiviimme asti. Mitä lopulta tiedämme susista ja surmien taustoista?
Vetävästi kerrottu tarina susista ja ihmisistä ankarissa oloissa.
272 pages, Hardcover
First published January 1, 2019
4 people are currently reading
168 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 38 reviews
January 2, 2020
Tämä on jo nyt kiilannut itsensä vuoden 2019 parhaiden tietokirjojen TOP 3-listalle. Kirja on yhtaikaa taidokkaasti punottu tietokirja, joka on lähes jännärimäisellä juonella kerätty kasaan. Tikkasen tapa inhimillistää 1880-luvun tragedian molempien, susien ja ihmisten, näkökulma on todella taidokas. Tutkitun sisällön lisäksi kirja on kerronnaltaan sujuvaa ja kieltä käytetään hienosti.
Tässä on erittäin hyvä suositus lahjakirjaksi lähes kaikille vähän lukeville: pieneen sivumääräänsä nähden kirja on vaikuttava teos.
Hieno, hieno. Pitää lukea varmaan hetikohta uudestaan!
Tässä on erittäin hyvä suositus lahjakirjaksi lähes kaikille vähän lukeville: pieneen sivumääräänsä nähden kirja on vaikuttava teos.
Hieno, hieno. Pitää lukea varmaan hetikohta uudestaan!
January 14, 2020
Jouni Tikkasen "Lauma : 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa" (Otava, 2019) käsittelee Varsinais-Suomessa 1880-luvun alkupuolella tapahtunutta surkeiden sattumusten sarjaa, jossa susilauma surmasi yli kaksikymmentä lasta melko lyhyen ajanjakson aikana.
Tikkanen kuvaa tapahtumia melko kiihottomasti, kaikenlaista susihysteriaa karttaen. Näkökulmaa tapahtumiin antavat historiallisten dokumenttien pohjalta paikalliset virkamiehet, pyyntiin osallistuneet metsästäjät kuin susisurmista paheksuvia kirjoitellut satusetä Zacharias Topelius. Suden nahkoihinkin tekijä pyrkii ja vielä onnistuu siinä ihan mukavasti.
Miksi sudet sitten tappoivat? Suomessa hirvikanta oli romahtanut aivan pohjamutiin, minkä vuoksi pedoille ei riittänyt luonnossa ravintoa. Sudelle lapsi oli sopiva ja helponlainen saalis, kun ruokaa piti käydä etsimässä talojen ja tilusten lähistöltä, eikä yhteiskunnan vähäosaisemmilla ollut mahdollisuutta myöskään valvoa lapsiaan. Lisäksi kaikki tapporahan perässä liikkuneet metsästäjät eivät halunneet surmata lypsävää lehmää ja jättivät aikuiset sudet henkiin, ne kun tekivät pentuja, jotka nitistämällä voitiin pistää rahoiksi.
Historiantutkimuksen kannalta teos on myös kiinnostava. Susien pesäpaikkojen sijainti on voitu melko hyvin paikallistaa, mitä ei voisi sanoa kovinkaan monesta muusta 1880-luvulla eläneestä eläimestä. Oliko toinen susista sitten koirasusi, joka olisi oppinut olemaan pelkäämättä ihmistä? No, siihen tutkimus ei anna siihen vastausta, pyydetyn elikon talja kun on kadonnut historian hämäriin.
Susipelko elää maassamme edelleen voimakkaana, vaikka noiden päivien jälkeen on kuolonuhreilta vältytty. Kiinnostavaa kyllä, enemmän ihmishenkiä ovat vaatineet epäonniset kohtaamiset nautojen, koirien, ampiaisten ja jopa kissojen kanssa.
Tikkanen kuvaa tapahtumia melko kiihottomasti, kaikenlaista susihysteriaa karttaen. Näkökulmaa tapahtumiin antavat historiallisten dokumenttien pohjalta paikalliset virkamiehet, pyyntiin osallistuneet metsästäjät kuin susisurmista paheksuvia kirjoitellut satusetä Zacharias Topelius. Suden nahkoihinkin tekijä pyrkii ja vielä onnistuu siinä ihan mukavasti.
Miksi sudet sitten tappoivat? Suomessa hirvikanta oli romahtanut aivan pohjamutiin, minkä vuoksi pedoille ei riittänyt luonnossa ravintoa. Sudelle lapsi oli sopiva ja helponlainen saalis, kun ruokaa piti käydä etsimässä talojen ja tilusten lähistöltä, eikä yhteiskunnan vähäosaisemmilla ollut mahdollisuutta myöskään valvoa lapsiaan. Lisäksi kaikki tapporahan perässä liikkuneet metsästäjät eivät halunneet surmata lypsävää lehmää ja jättivät aikuiset sudet henkiin, ne kun tekivät pentuja, jotka nitistämällä voitiin pistää rahoiksi.
Historiantutkimuksen kannalta teos on myös kiinnostava. Susien pesäpaikkojen sijainti on voitu melko hyvin paikallistaa, mitä ei voisi sanoa kovinkaan monesta muusta 1880-luvulla eläneestä eläimestä. Oliko toinen susista sitten koirasusi, joka olisi oppinut olemaan pelkäämättä ihmistä? No, siihen tutkimus ei anna siihen vastausta, pyydetyn elikon talja kun on kadonnut historian hämäriin.
Susipelko elää maassamme edelleen voimakkaana, vaikka noiden päivien jälkeen on kuolonuhreilta vältytty. Kiinnostavaa kyllä, enemmän ihmishenkiä ovat vaatineet epäonniset kohtaamiset nautojen, koirien, ampiaisten ja jopa kissojen kanssa.
December 8, 2019
Olipahan hieno lukuelämys. Tikkanen elävöittää hienosti 1800-luvun arkea ja oloa, mutta myös susilauman luontaista käyttäytymistä. Selkeästi tuodaan esille mikä johti lauman saalistamaan lapsia, ilman dramaattisista susivihaa tai tunteilla mässäilyä.
June 26, 2022
Biologi Jouni Tikkanen on tehnyt uutteraa tutkimustyötä ja koonnut laajasta arkistoaineistosta kokonaiskuvaa siitä, mitä 1880-luvun alkupuolella tapahtui Turun seudulla, jossa sudet surmasivat lyhyen ajan sisällä 22 alle kymmenvuotiasta lasta. Nuo tapahtumat heijastuvat susikeskusteluun vielä tänäkin päivänä.
Ainulaatuisen Tikkasen teoksesta tekee se, että hän ottaa suden näkökulman mukaan tapahtuneeseen. Tikkanen sanoittaa sitä, mitä susi olisi voinut ajatella tai miksi susi on toiminut niin kuin se on toiminut. Suden näkökulmaa Tikkanen perustelee tutkitulla tiedolla suden biologiasta, kuten ravinnosta ja saalistus-, lauma- ja parittelukäyttäytymisestä.
Kun kaikki tietoaines ja oivallus suden näkökulmasta vielä yhdistyvät Tikkasen oivallisen vinoon tapaan tarkastella tuon ajan pitäjän mahtimiesten (ja jahtimiesten!) toimintaa, syntyy kokonaisuudesta kerrassaan herkullista luettavaa. Kirja toimii myös hyvänä pontimena laajemmalle oman luontosuhteen tarkastelulle.
Ainulaatuisen Tikkasen teoksesta tekee se, että hän ottaa suden näkökulman mukaan tapahtuneeseen. Tikkanen sanoittaa sitä, mitä susi olisi voinut ajatella tai miksi susi on toiminut niin kuin se on toiminut. Suden näkökulmaa Tikkanen perustelee tutkitulla tiedolla suden biologiasta, kuten ravinnosta ja saalistus-, lauma- ja parittelukäyttäytymisestä.
Kun kaikki tietoaines ja oivallus suden näkökulmasta vielä yhdistyvät Tikkasen oivallisen vinoon tapaan tarkastella tuon ajan pitäjän mahtimiesten (ja jahtimiesten!) toimintaa, syntyy kokonaisuudesta kerrassaan herkullista luettavaa. Kirja toimii myös hyvänä pontimena laajemmalle oman luontosuhteen tarkastelulle.
December 26, 2019
Lauma -kuten nimi kertoo- tutkii 1880-luvun lastensurmia ja susivihaa. Olen lukenut aiemmin tästä aiheesta kirjan Suden jäljet, joka käsitteli aihetta hyvin yksipuolisesti. Ilokseni Lauma käsitteli aihetta erittäin laajasti. Eron huomaa nopeiten kansia vertaamall: Lauman kannessa on synkkäsävyinen, mutta kaunis maalaus suden kasvoista, Suden jäljet-kirjan kanteen on sudelle piirretty punaiset silmät kuin halvalla tussilla.
Kirjaa varten on tehty paljon tutkimustyötä kirkon kirjoja, lehtijuttuja, tapporahoja ja muita tietoja vertaillen, minkä lisäksi mukana on myös nykyaikaista susitutkimusta, jossa vertaillaan laumojen liikkeitä ja arvioidaan reviirien kokoa sekä susien liikkumisalueita. Kirjassa esitellään myös laajasti sitä, miten susiongelma alkoi (hirvien sukupuutto, susien pentujen tappaminen) sekä sitä, miten lapsien tappamiseen lopulta suhtauduttiin. Vaikka lastensurmat ovat monella tapaa jääneet vahviten mieleen, ei se paljon virkamiesten mielipiteisiin vaikuttanut: kun sudet luokiteltiin vahinkoeläimiksi, olivat syyt tärkeysjärjestyksessä: vahingot karjalle, vahingot riistalle ja lastensurmat. Köyhien lapset eivät paljon arvoisia olleet...
Pidin suurimmalta osin kirjan kirjoitusasusta, mutta joiltakin osin se oli omaan korvaani liian lapsellinen ja yritti olla hauska väärissä kohdissa. Kuvia olisin kirjaan toivonut enemmänkin, vaikka karttoja tai muuta vastaavaa. Kokonaisuutena kuitenkin erittäin vaikuttava ja aikaa tekijältään vaatinut teos.
Kirjaa varten on tehty paljon tutkimustyötä kirkon kirjoja, lehtijuttuja, tapporahoja ja muita tietoja vertaillen, minkä lisäksi mukana on myös nykyaikaista susitutkimusta, jossa vertaillaan laumojen liikkeitä ja arvioidaan reviirien kokoa sekä susien liikkumisalueita. Kirjassa esitellään myös laajasti sitä, miten susiongelma alkoi (hirvien sukupuutto, susien pentujen tappaminen) sekä sitä, miten lapsien tappamiseen lopulta suhtauduttiin. Vaikka lastensurmat ovat monella tapaa jääneet vahviten mieleen, ei se paljon virkamiesten mielipiteisiin vaikuttanut: kun sudet luokiteltiin vahinkoeläimiksi, olivat syyt tärkeysjärjestyksessä: vahingot karjalle, vahingot riistalle ja lastensurmat. Köyhien lapset eivät paljon arvoisia olleet...
Pidin suurimmalta osin kirjan kirjoitusasusta, mutta joiltakin osin se oli omaan korvaani liian lapsellinen ja yritti olla hauska väärissä kohdissa. Kuvia olisin kirjaan toivonut enemmänkin, vaikka karttoja tai muuta vastaavaa. Kokonaisuutena kuitenkin erittäin vaikuttava ja aikaa tekijältään vaatinut teos.
August 3, 2023
Tämä kirja tuli joskus Twitterissä vastaan, kun itärajan sudet aiheuttivat keskustelua. Koska olen susien suuri ihailija, halusin tietää enemmän susivihan taustoista - mistä se on saanut alkunsa ja onko siihen oikeaa syytä.
Lauma vei lukijan (kuulijan) matkalle paitsi 1800-luvun elämään, myös suden evoluutioon ja biologiaan. Kirja auttoi ymmärtämään susien paitsi käytöstä, myös sitä, miten ihmisen toiminta on susiin vaikuttanut. En yleensä lue tämän tyyppisiä kirjoja, mutta tätä voin kenelle tahansa susien ystävälle suositella.
Lauma vei lukijan (kuulijan) matkalle paitsi 1800-luvun elämään, myös suden evoluutioon ja biologiaan. Kirja auttoi ymmärtämään susien paitsi käytöstä, myös sitä, miten ihmisen toiminta on susiin vaikuttanut. En yleensä lue tämän tyyppisiä kirjoja, mutta tätä voin kenelle tahansa susien ystävälle suositella.
January 5, 2026
Hieno kuvaus ihmisen ja suden konfliktista Mynämäen ympäristössä Varsinais-Suomessa vuoden 1880 paikkeilla. Pohdintaa niistä syistä, miksi Mynämäen susipari ajautui metsästämään muun riistan ohella lapsia ja miten tapahtumien toistumisen todennäköisyyttä voisi minimoida. Erinomainen historiallinen kuvaus tuon ajan Suomesta.
Mieleen jäi erityisesti yksi asia. Kun sudesta alettiin maksaa tapporahaa, tässä avautui ihmisille mahdollisuus tienestiin. Usein vain pennut jäivät metsästäjän saaliiksi eikä siis munivaa kanaa tapettu. Susipari vältti kuolemaa pitkään. Uskomattominta oli, että viranomaiset saatiin joksikin aikaa uskomaan sellainen teoria, että tapetut lapset voivat yhtä hyvin olla ilvesten uhreja ja ilveksistäkin alettiin maksaa tapporahaa. Tämä johti metsästäjien tienestien melkoiseen kasvuun. Viranomaiset melko nopeasti tajusivat virheensä, mutta köyhien kuntien kassoista oli hävinnyt melkoisesti rahaa tähän rent seekingiin.
Kirjasta heräsi ajatus: Meille, jotka haluamme että susi säilyy Suomen luonnossa elinvoimaisena kantana, suurin riski on, että lapsisurma toistuu yhden ainoankin kerran. Seurauksena olisi voimakas petovihan kasvu. Riski ei ole lähellekään nolla. Se, että edellisestä lapsisurmasta on yli 100 vuotta ei millään järkevällä logiikalla tee riskiä olemattomaksi varsinkin, kun silloin lapsisurmia tapahtui pelkästään Varsinais-Suomessa kymmenkunta. Pihojen lähellä liikkuvat sudet ovat suurin riski.
Mieleen jäi erityisesti yksi asia. Kun sudesta alettiin maksaa tapporahaa, tässä avautui ihmisille mahdollisuus tienestiin. Usein vain pennut jäivät metsästäjän saaliiksi eikä siis munivaa kanaa tapettu. Susipari vältti kuolemaa pitkään. Uskomattominta oli, että viranomaiset saatiin joksikin aikaa uskomaan sellainen teoria, että tapetut lapset voivat yhtä hyvin olla ilvesten uhreja ja ilveksistäkin alettiin maksaa tapporahaa. Tämä johti metsästäjien tienestien melkoiseen kasvuun. Viranomaiset melko nopeasti tajusivat virheensä, mutta köyhien kuntien kassoista oli hävinnyt melkoisesti rahaa tähän rent seekingiin.
Kirjasta heräsi ajatus: Meille, jotka haluamme että susi säilyy Suomen luonnossa elinvoimaisena kantana, suurin riski on, että lapsisurma toistuu yhden ainoankin kerran. Seurauksena olisi voimakas petovihan kasvu. Riski ei ole lähellekään nolla. Se, että edellisestä lapsisurmasta on yli 100 vuotta ei millään järkevällä logiikalla tee riskiä olemattomaksi varsinkin, kun silloin lapsisurmia tapahtui pelkästään Varsinais-Suomessa kymmenkunta. Pihojen lähellä liikkuvat sudet ovat suurin riski.
November 10, 2019
Lauma on niitä harvoja kirjoja jotka tulee luettua yhdeltä istumalta. Sujuvasti kirjoitettu, monipuolisesti tarkasteltu ja kattavasti lähteistetty.
Esikoisteokseksi täysosuma.
Laumaa voi suositella kaikille uteliaille jotka uskaltautuvat näkemään pelkojensa, lastensurmien, yli ja haluavat ymmärtää maailmaa vähän enemmän.
”Tämä oli minulle tietysti ongelma: yritin sukeltaa susien elämää, mutta ne ystävät, joille asiasta kerroin, kauhistelivat vain lasten kohtaloita. Tirkistysluukun karmit olivat niin rumat, etteivät he nähneet ulos ollenkaan.”
Esikoisteokseksi täysosuma.
Laumaa voi suositella kaikille uteliaille jotka uskaltautuvat näkemään pelkojensa, lastensurmien, yli ja haluavat ymmärtää maailmaa vähän enemmän.
”Tämä oli minulle tietysti ongelma: yritin sukeltaa susien elämää, mutta ne ystävät, joille asiasta kerroin, kauhistelivat vain lasten kohtaloita. Tirkistysluukun karmit olivat niin rumat, etteivät he nähneet ulos ollenkaan.”
December 8, 2019
Mielenkiintoinen ja osin kauhistuttavakin teos ihmisen ja suden kohtaamisista 1880-luvun taitteessa. Moni muu samasta aiheesta kirjoittava olisi voinut tempautua liiaksi lasten kohtaloihin, mutta Tikkanen käsittelee aihetta rauhallisesti ja myös suden näkökulmaa esille tuoden. Hyvä kirja kaikin puolin! Tärkeä lisä parhaillaankin käynnissä olevaan susikeskusteluun.
December 4, 2019
Onpa erityisen hieno teos! Sudennahkoihin menevät, aistimaailmaa eläimen osasta katsovat ja etenkin haistelevat osuudet tuovat sudet hyvin elävästi lähelle lukijaa. Välillä tunsin itseni voimakkaasti osaksi laumaa.
Mieluiten antaisin enemmän kuin viisi tähteä.
Mieluiten antaisin enemmän kuin viisi tähteä.
Read
August 3, 2021Kiehtova tietokirja 1880-luvun susien tekemistä lastensurmista Turun seudulla. Monipuolinen lähdeaineisto, mukavan monitieteinen lähestymistapa. Susien näkökulmaan pureutuminen on hieno veto, joka pitää lukijan koukussaan. Pidin.
Read
January 31, 2025Piti tarkistaa, että eikö tämä kirja tosiaan ole ollut ilmestymisvuonnaan tietokirjojen Finlandia-ehdokkaana. Sillä harvemmin lukee sekä näin taiten taustoitettua että tarinankerronnaltaan vetävää tietokirjaa. No ei ollut ehdolla ei (tuona vuonna voiton vei Metsä meidän jälkeemme -kirja, minkä hyväksyn).
Jouni Tikkasen Lauma-kirja pureutuu vuosiin 1880–1881, kun sudet tappiovat Turun seuduilla 22 lasta. Vaikka sen jälkeen susi ei ole Suomessa ihmistä tappanut (kun sen sijaan muun muassa hevoset, koirat, naudat, hirvet ja ampiaiset ovat aiheuttaneet kuolemia – THL:n mukaan kuluneen vuosikymmenen aikana koira on aiheuttanut 17 suomalaisen kuoleman), susipelko ja suoranainen -viha elää yhä. Se on varmasti paljolti Turun tapahtumien seurauksena.
Lauma-kirjassa selvitetään, mitä lopulta tiedettiin ja nyt myöhemmin ehkä paremmin ymmärretään susista ja syistä, miksi susi (luultavasti asialla oli yksi ja sama naarasyksilö) kävi lasten kimppuun ja tappoi.
Itse en esimerkiksi tiennyt, että noihin aikoihin suden pääasiallinen ravinto oli lähes hävitetty metsistä. Hirvikanta oli olemattomissa (niin että eräät aikalaiskalastajat säikähtäneet järveä ylittävää hevosen kokoista sutta, sillä eivät tunnistaneet hirveä), eikä vieraslajisia sorkkia vielä loikkinut metsissä peppu valkoisenaan.
Tikkanen on entinen Suomen Luonto -lehden toimittaja, joten hänen kantansa susia kohtaan voinee arvata. Kirja pysyy kuitenkin mielestäni tietokirjana, penkoen ja pohtien sekä susia, surmia että tapauksien selvitystä ja tuon ajan elämää monelta kantilta.
Suositus tämän lukemiselle / kuuntelemiselle etenkin nyt, kun susihavainnot Uudellamaallakin ovat nousussa ja siinä samalla susipelko.
Jouni Tikkasen Lauma-kirja pureutuu vuosiin 1880–1881, kun sudet tappiovat Turun seuduilla 22 lasta. Vaikka sen jälkeen susi ei ole Suomessa ihmistä tappanut (kun sen sijaan muun muassa hevoset, koirat, naudat, hirvet ja ampiaiset ovat aiheuttaneet kuolemia – THL:n mukaan kuluneen vuosikymmenen aikana koira on aiheuttanut 17 suomalaisen kuoleman), susipelko ja suoranainen -viha elää yhä. Se on varmasti paljolti Turun tapahtumien seurauksena.
Lauma-kirjassa selvitetään, mitä lopulta tiedettiin ja nyt myöhemmin ehkä paremmin ymmärretään susista ja syistä, miksi susi (luultavasti asialla oli yksi ja sama naarasyksilö) kävi lasten kimppuun ja tappoi.
Itse en esimerkiksi tiennyt, että noihin aikoihin suden pääasiallinen ravinto oli lähes hävitetty metsistä. Hirvikanta oli olemattomissa (niin että eräät aikalaiskalastajat säikähtäneet järveä ylittävää hevosen kokoista sutta, sillä eivät tunnistaneet hirveä), eikä vieraslajisia sorkkia vielä loikkinut metsissä peppu valkoisenaan.
Tikkanen on entinen Suomen Luonto -lehden toimittaja, joten hänen kantansa susia kohtaan voinee arvata. Kirja pysyy kuitenkin mielestäni tietokirjana, penkoen ja pohtien sekä susia, surmia että tapauksien selvitystä ja tuon ajan elämää monelta kantilta.
Suositus tämän lukemiselle / kuuntelemiselle etenkin nyt, kun susihavainnot Uudellamaallakin ovat nousussa ja siinä samalla susipelko.
September 8, 2024
Opettavainen teos, jossa käsitellään 1880-luvulla lapsia tappaneen Mynämäen lauman vaiheita ja suomalaisten suhtautumista susiin historian saatossa. Teemat nivoutuvat sujuvasti yhteen. Kehut kirjailijalle myös taitavasta kielen käytöstä. En kuitenkaan malta olla nillittämättä siitä, että pari paikan nimeä olikin taivutettu väärin. Mynämäkeläiselle (ei mynämäkiselle) tämä oli kiinnostavaa paikallishistoriaa.
December 8, 2020
Epäilemättä tarvitsemme lisää keskisarjoja, jotka kirjoittavat koukuttavia kirjoja Suomen historiasta. Tikkanen ei ole historioitsija, vaan biologi, mutta on kokeillut kuitenkin. Hän on hyvä kirjoittaja ja biologi kun on, niin parhaat hetket koetaan, kun hän kuvailee millaisia hajuja sudet olisivat voineet haistella 1880-luvun Suomessa. Lähdeaineisto on yhtä niukkaa kuin suden riista tuohon aikaan ja omaan makuun kaikki samankaltaiset tapaukset, joissa lapsi joutui suden suuhun, käsitellään turhan seikkaperäisesti. Koska tapauksia ja susijahteja on useita, on myös henkilöitä aivan liikaa. Tämä tekee aika ohuesta kirjasta raskassoutuisen ja vaikka aihe oli kiinnostava, keskivaiheilla meinasi usko loppua moneen kertaan. Onneksi jatkoin, koska loppua kohti parani, kun päästiin ensin Topeliuksen osuuteen asiassa ja turhan lyhyesti myöhempien aikojen susivihan vaiheisiin.
October 28, 2023
Hyvä mut vähän liian tarkka kuvaus niistä tapauksista mun mielestä
November 1, 2020
Hienosti koostettu, monipuolinen teos! Kirja näyttää poikkitieteellisyyden voiman. Kirjoittaja on yhdistellyt rohkeasti biologiaa, kulttuurintutkimusta ja historiaa. Myös kirjoitustyyli on mielenkiintoinen: susien nahkoihin ja historiallisten tilanteiden kuvailuun päästään rohkeasti kuvittelemalla ja kuvailemalla. Kieleltään kirja on myös kiinnostava: raportoivaan kerrontaan sekoittuu niin lähteiden vanhahtavaa kieltä kuin mediateksteille tyypillisiä puhekielisiä sanontoja ja sanoja. Jälkimmäisiä tosin olisin karsinutkin.
Teksti jättää päätelmien ja omien mielipiteiden rakentamisen lukijalle, mutta ohjailee niiden muodostamista toki rivien välissä. Sudenpentujen ja susiperheen kuvaus tuskin jättää ketään kylmäksi. Toisaalta lasten tappaminen kuvataan hyvin neutraalisti ja biologian näkökulmasta. Tikkanen onnistuu kommentoimaan oivallisella sarkasmillaan myös aikansa fennomaanien ja ”luonnonystävien” asenteita.
Kirjoittaja itse pohtii keskittymistään nimenomaan lastensurmiin: mielestäni tämä keskittyminen on tärkeä teko. Hän avaa askel askeleelta ja lähde lähteeltä auki asenteiden ja pelkojen kehittymistä. Kirjan tärkeää antia on myös ajankuvan rakentaminen: nykyajan eläjälle muistutetaan, millaisissa oloissa esi-isät elivät ja asenteitaan rakensivat. Keskuslämmitys ja LED-valojen loiste olivat kaukana tuosta maailmasta.
Teksti jättää päätelmien ja omien mielipiteiden rakentamisen lukijalle, mutta ohjailee niiden muodostamista toki rivien välissä. Sudenpentujen ja susiperheen kuvaus tuskin jättää ketään kylmäksi. Toisaalta lasten tappaminen kuvataan hyvin neutraalisti ja biologian näkökulmasta. Tikkanen onnistuu kommentoimaan oivallisella sarkasmillaan myös aikansa fennomaanien ja ”luonnonystävien” asenteita.
Kirjoittaja itse pohtii keskittymistään nimenomaan lastensurmiin: mielestäni tämä keskittyminen on tärkeä teko. Hän avaa askel askeleelta ja lähde lähteeltä auki asenteiden ja pelkojen kehittymistä. Kirjan tärkeää antia on myös ajankuvan rakentaminen: nykyajan eläjälle muistutetaan, millaisissa oloissa esi-isät elivät ja asenteitaan rakensivat. Keskuslämmitys ja LED-valojen loiste olivat kaukana tuosta maailmasta.
June 27, 2021
Vetävä tietokirja summaa suomalaista susivihaa tarkentamalla katseensa Turun seudulle 1880-luvulla, jolloin "Mynämäen lauma" surmasi useita lapsia. Miten tämä myyttisiin mittoihin kasvanut, usein susipuheen yhteydessä esille nouseva tapahtumasarja oli mahdollinen? Tikkanen asettaa surmatyöt kontekstiinsa kertomalla vallitsevista oloista, kuten siitä, että suden riista oli luonnossa vähäistä. Minulle tuli uutena tieto, että hirvi oli 1800-luvun lopussa hävitetty Suomesta lähes kokonaan. Teksti loikkaa välillä myös susien matkaan ja seuraa niiden jahtaamista, joka sai surkuhupaisiakin piirteitä. Rahalla oli tietysti tärkeä merkitys metsästäjille; eräs mies tappoi toistuvasti susien pentuja mutta jätti eloon aikuiset, jotka tekisivät seuraavana vuonna uudet pennut ja mahdollistaisivat uudet tapporahat. Kirja tuo esiin myös, miten yhteiskunnalliset erot näkyivät siinä, keiden lapset joutuivat useimmin suden tappamiksi. Kirjoittaja on tehnyt taustatyöt todella perusteellisesti.
"Lauman naaras ei tietenkään ajatellut niin kuin me ajattelemme, ei ynnännyt allekkain asioiden hyviä ja huonoja puolia, mutta jossakin luisen kallonsa sisällä se joutui valitsemaan otollisen jahtipaikan ja suojaisan syrjäseudun väliltä." (s. 45)
"Lauman naaras ei tietenkään ajatellut niin kuin me ajattelemme, ei ynnännyt allekkain asioiden hyviä ja huonoja puolia, mutta jossakin luisen kallonsa sisällä se joutui valitsemaan otollisen jahtipaikan ja suojaisan syrjäseudun väliltä." (s. 45)
September 24, 2021
Erittäin sujuva kieli, kiinnostava näkökulma ja perehtynyt taustatutkimus nostaa tämän kirjan helposti viiteen tähteen. Kirjailija kirjoittaa kaunokirjamaisesti mutta sen ei kannata antaa säikäyttää että puhuttaisi fiktiosta, kyseessä on ehta faktakirja 1800-luvun maalaiselämästä Suomessa, jossa keskitytään miten Mynämäen lauma saattoi päätyä hakemaan ruokaa ihmislapsista. Kirjailijan ammatti toimittajana on varmaan suuri tekijä, miksi kirjan kieli soljuu ja miten lukija voi helposti uppoutua kirjan syövereihin. Kirjailijan ymmärrys biologiasta ja kattava taustatutkimus myös mahollistaa sen ettei draamaa tai jännitystä tarvitse hakea mielikuvituksesta vaan ehdasta tosiasioiden kuvailusta, joka pitää kirjan hyvin maan tasalla todellisuudessa. Ainoa kritiikki on ehkä monien historiallisten ihmisten maininta, jotka saattavat nopeasti kadota lukijan muistista, mutta laitan sen enemmänkin yhdeksi monista historian tutkimisen miinuspuolista.
Kokonaisuudessaan hyvin kiinnostava kirja ja suositeltavaa lukemista niille, jotka näkevät suden ainaisena ihmisen vihollisena. Elinympäristö muuttuu aikojen kuluessa ja sitä mukaa myös siinä asuvien olentojen; myös susien. Tämä kirja selittää miksi nämä muutokset saattoivat johtaa 1880-luvun lastensurmiin.
Kokonaisuudessaan hyvin kiinnostava kirja ja suositeltavaa lukemista niille, jotka näkevät suden ainaisena ihmisen vihollisena. Elinympäristö muuttuu aikojen kuluessa ja sitä mukaa myös siinä asuvien olentojen; myös susien. Tämä kirja selittää miksi nämä muutokset saattoivat johtaa 1880-luvun lastensurmiin.
March 6, 2021
A story of children who were killed by wolves in Finland in the late 19th century - and the story of those wolves. A very lively and interestingly told story; no wonder the book won an important award for the best nonfiction book.
Tarina Turun seudun 1800-luvun lopulla lapsia syöneestä susilaumasta. Kirja on erittäin hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, ja on osittain myös susien näkökulmasta. Niillä ei välttämättä hirveästi ollut ravinnonhankinnassa vaihtoehtoja tilanteessa, jossa kaikki hirvieläimet oli tapettu käytännössä kokonaan sukupuuttoon. Kirjassa on runsaasti sekä ajankuvaa 1800-luvun Suomesta, että tietoa susien biologiasta ja ekologiasta, kaikki tämä esitettynä tuoreella, kiinnostavalla ja helposti luettavalla tavalla. Yksittäisen merkityksettömän virheen löysin: tulirokkoon ei Pasteur ole tehnyt rokotetta, vaikka niin kirjassa väitettiin.
Tarina Turun seudun 1800-luvun lopulla lapsia syöneestä susilaumasta. Kirja on erittäin hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, ja on osittain myös susien näkökulmasta. Niillä ei välttämättä hirveästi ollut ravinnonhankinnassa vaihtoehtoja tilanteessa, jossa kaikki hirvieläimet oli tapettu käytännössä kokonaan sukupuuttoon. Kirjassa on runsaasti sekä ajankuvaa 1800-luvun Suomesta, että tietoa susien biologiasta ja ekologiasta, kaikki tämä esitettynä tuoreella, kiinnostavalla ja helposti luettavalla tavalla. Yksittäisen merkityksettömän virheen löysin: tulirokkoon ei Pasteur ole tehnyt rokotetta, vaikka niin kirjassa väitettiin.
January 10, 2020
En olisi ikinä uskonut, että biologin kirjoittama kirja susista ja niiden laumakäyttäytymisestä sekä kahnauksesta ihmisen kanssa 1800-luvulla voisi olla näin mielenkiintoinen. Toisaalta en olisi ikinä uskonut sitäkään, että yhden lauman liikkeistä voidaan saada näin tarkkaa tietoa 140 vuotta myöhemmin. Kuva susista ja argumentit susien kannan rajoittamisesta Suomessa asettuivat aivan uusiin mittasuhteisiin, kun Tikkanen kertoo mitä mahdollisia syitä sille on, että susi käy ihmisen päälle. Samalla Lauma antoi paljon ajateltavaa luonnon monimuotoisuuteen liittyen, ja asetti sopivasti kysymyksiä siitä mitä sen tien päässä on mitä Suomen metsien ja lajienhoito nyt kulkee.
February 27, 2020
Kuunneltu äänikirjana. Mielenkiintoista historiaa 1800-luvun lopulta. Susien lisäksi kerrotaan jonkin verran laajemminkin ko. ajan yhteiskunnasta ja elämästä enkä ehkä ihan aina jaksanut keskittyä siihen, että miten tää seikka liittyi susiin. Tarina oli kertovaa, mutta loppua kohden se ei enää pitänyt kovin tehokkaasti otteessaan, vaan tuntui että asia oli jo käsitelty, mutta minuutteja oli vielä runsaasti jäljellä. Kovin pitkä äänikirja tää ei edes ole, alle 5 tuntia. Ehkä olisi mennyt sujuvammin luettuna kirjana, vaikkei äänikirjan lukijassa ollutkaan mitään vikaa.
Read
November 17, 2025Länsi-Suomessa 1800-luvulla liikkui susia, jotka surmasivat useita lapsia. Suomeen syntyi susiviha ja niitä metsästettiin melkein sukupuuttoon asti. Liikun metsässä paljon ja toivoin kirjalta helpotusta petopelkoihin, mutta sitä se ei valitettavasti tuonut, patikointipolulla ei ollut paras hetki kuunnella kirjaa. 1800-luvun tapahtumien kulku on kerätty arkistoista ja kuulopuheena, tarinoiden totuus saattaa olla muuttunut aikojen saatossa.
🎧 47-48 Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet =>
Hämäläinen Karo, Yksin 👍 & Tikkanen Jouni, Lauma 👍👎
48/Helmet Jouni Tikkanen, Lauma 👍👎
🎧 47-48 Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet =>
Hämäläinen Karo, Yksin 👍 & Tikkanen Jouni, Lauma 👍👎
48/Helmet Jouni Tikkanen, Lauma 👍👎
November 27, 2019
Hyvin tutkittu, elävästi kirjoitettu, mielenkiintoinen kohde - ja erityisesti näkökulma. En suosittele kovin herkille, ainakaan iltalukemiseksi, sillä tapahtumat oli kuvattu niin hyvin että ne jäivät kuvajaisina vaivaamaan toviksi.
Sukututkijalle ja historiasta kiinnostuneelle oivallista taustoitusta. Taisipa jahdissa ja uhrina vilahtaa joku kaukainen sukulainenkin.
Teos tarjoaa uutta näkökulmaa luonnon monimuotoisuus ja petokeskusteluun, olematta kenenkään puolella, alleviivaamatta.
Sukututkijalle ja historiasta kiinnostuneelle oivallista taustoitusta. Taisipa jahdissa ja uhrina vilahtaa joku kaukainen sukulainenkin.
Teos tarjoaa uutta näkökulmaa luonnon monimuotoisuus ja petokeskusteluun, olematta kenenkään puolella, alleviivaamatta.
January 8, 2020
Lauma oli faktaa, mutta tarinallinen kertomus Suomen susivihasta. Pidin kirjoitustyylistä ja kirjailijan sanavalinnoista. Loppua kohden henkilöiden nimiä oli todella paljon, mikä hieman puudutti. Kuuntelin äänikirjana. Suosittelen yleissivistävänä teoksena kaikille.
July 9, 2020
Yksi parhaimmista tietokirjoista mitä olen lukenut.
Kirja kertoo todella hyvin ilman vihan lietsontaa lapsisurmiin johtaneesta ikävästä tilanteesta ja siitä miten pitkälle susivihan juuret ulottuukaan.
Kirja kertoo todella hyvin ilman vihan lietsontaa lapsisurmiin johtaneesta ikävästä tilanteesta ja siitä miten pitkälle susivihan juuret ulottuukaan.
February 9, 2022
Miten tietokirjoja pitäisi arvioida? Tää vei heti mukaan, aihe oli tosi kiinnostava ja äänikirja toimi hyvin. Voisin kuvitella lukevani uudestaankin ja ostavani omaan hyllyyn. Näillä verukkeilla kirja on mulle yleensä 5/5. Ainakin ihan vähintään 4,5. Tykkäsin kovasti.
November 1, 2019
Biologin monitieteellinen tutkimus susista ja ihmisistä. Eläytyvä, paikoin vanhahtavin ilmaisuin väritetty kerronta jakanee mielipiteitä.
November 20, 2019
Mielenkiintoisella tyylillä kirjoitettu tutkimus mielenkiintoisesta aiheesta.
December 25, 2019
☆ 4,2/5 ☆
Displaying 1 - 30 of 38 reviews