Noitaympyrä: romaani pohjoisesta

by Pentti Haanpää

Finnish

Genres: Fiction, Finnish Literature, Classics, Historical Fiction

160 pages, Unknown Binding

First published January 1, 1956

About the author

Pentti Haanpää was a Finnish author.

Pentti Haanpää (1905–1955) oli kirjailijana erityisesti pohjoisen Suomen ja maaseudun yhteiskuntakriittinen ja realistinen kuvaaja. Häntä pidetään erityisesti novellitaiteen mestarina ja Haanpään tuotantoon kuuluukin kahdeksan romaanin lisäksi satoja novelleja. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1948.

Reviews

[Mela Kanootti]

aivan yllättävän hyvä!!! Nii siisti aura tää on ollu aikanaan nii mega tabu stuff.. Poliittinen muttei liian paasaava mitä vähä jännitin!! Viihdyttävä juoni ja kutkuttavia juttuja, kauniitakin juttuja, ajatus siitä että on napapiirin sisällä...

antaisin vrm viis tähteä jos ei ois naishahmot ollu nii onnettomia... ällösti kerrottu ja niin olemattomia.. Kamoon Pentti... Ei tietty yllätä ja melkein ainaha sitä joutuu kattoo sormien läpi jottain ku näitä lukkee mut sanoinpa ny tällä kertaa kuitenki ääneenki taas vaihteeks... kyl te tiiätte... joskus se vaa vähä uuvuttaa

[Sonja O.]

First review of 2021! And it even has some spice in it!🔥

You know what's more depressing than living in the neoliberal hellhole that is our present? Reading about the hopes and dreams of people who lived in the early 1900s. Things were still shit back then but at least they had a vision for something better.

You know what's even more depressing than that? Knowing that the hardship and toil that so many of these people went through in pursuit of a better world amounted to little more than giving their oppressors yet another tool to thwart any efforts of their spiritual successors to do the same. We are still fighting, only we are doing so from an even worse position than before because of the burden of our past failure.

To me, this is the most important Finnish book of the early 20th century, not only because of the censorship that prevented it from getting published until the 50s but because of the frankly spurious accounts that plague it to this day (I wonder why). Actual literary professionals of today would have you believe that Pate Teikka is "an undecided", "a skeptic". He's not a Marxist, he's just an impossible man who can't be pleased, much like "a person who gets addicted to plastic surgery"
(this is an actual quote from a person who was interview by the state media about this book). This is comparable to the way the right has claimed Orwell's 1984 as their own, a shameless grift that doesn't just spit in the face of the author's legacy but also underlines the conservatives' utter lack of political understanding (and reading comprehension). Not only is Pate Teikka a socialist, he's also an idealist. There are many occasions in which he is offered a chance at a comfortable life but he rejects it, not because it's not good enough for him but because it's not good enough for others whose lives and labor it would take to make that comfort possible.

If you're wondering why I insist on bringing politics into this, it's because this is an unapologetically Marxist book. There are whole conversations that gravitate around the writings of Marx and Engels, which makes me fear this book might have a hard time convincing anyone who is not already a socialist. It might even cause them to abandon it completely. This is a shame since this book is absolutely replete with poetic insight and poignant observation. The author's anger and frustration resonated deeply with my own, so much so that I had to put the book down several times (hence why it took me so long to finish). The closer I got to the end, however, the more I managed to let go of my sense of historical grievance and simply appreciate the fact that books like this exist in the first place. It makes me sad to think Haanpää never got to see his creation reach the public, but I hope he shared my idea that, in the end, the truth will always come out.

[Mika Auramo]

Pentti Haanpään yhteiskuntakriittinen romaani vie lukijan 1930-luvulle ja silloisiin lamatunnelmiin. Päähenkilönä toimii muuan fiksu tukkijätkä Pate Teikka, joka pitää itseään savotoille ja tukkikämpille kuulumattomana yksilönä. Lisäksi hän kuvittelee olevansa taistelija, vaikka onkin koko elämänsä vain pakomatkalla, mikä selviää romaanin lopussa.

Eletään Pohjois-Suomessa ja tukinuitot ja hanttihommat tuovat niukan elannon, eikä mihinkään ylimääräiseen jää rahaa. Elämä vaikuttaa näköalattomalta ja tulevaisuus menetetyltä. Naisseuraakin löytyi, mutta toisen köyhän ja syrjäytyneen ihmisen myötä oma kurjuus ja ahdistus kohoavat toiseen potenssiin.

Elettiin pulavuosia ja nälkäkuoleman partaalla, eikä yhteiskunnallista tukea saanut lainkaan. Työpaikat vaihtuivat muulintyössä tehtaissa ja satunnaisissa muissa hommissa, kunnes päästiin hyvällä tuurilla ja naimakaupoilla lestadiolaispiireihin. Siitä alkoikin huima yhteiskunnallinen nousu, jonka kääntöpuolen sekä omien arvojen ja yhteiskunnan paineiden vuoksi Pate tekee oman ratkaisunsa.

Haanpää kuvaa hyvin, miten ympäröivien sekä sisäisten ristiriitojen ja kognitiivisen dissonanssin kanssa painiskeleva yksilö voi löytää oman pakoreittinsä ja toimia omien motiiviensa mukaan – eikä siinä muilla ole sanan sijaa…

[Liisa | kirjavuori]

Tää oli ajankuvana ja yhteiskuntakritiikkinä tosi kiinnostava, mutta kirjoitustyyli ei oikein sopinut omaan lukutyyliin: keskittyminen vaati hirveästi työtä.

[Susu Liski]

Mielenkiintoista kritisointia kapitalismista kuin myös sosialismista. Kuten lopussa kirjoitettiin, on kaksi tietä. Kirjailija siis käsitteli erittäin hyvin yhteiskunnan talousjärjestelmiä moniäänisesti. Harmillisesti jokin kirjan kirjoitustyylissä ei imaissut minua mukaani eli lukukokemus ei ollut niin mieluisa.

[Sakari Lehtonen]

Klassikkokertomus 1930-luvun pulavuosien suomalaisen metsätyöläisen ideologisesta ristiriidasta, yhteiskunnan perimmäisestä eriarvoisuudesta ja elämän mielettömyydestä. Tarina ja aihe ovat ajattomia, mutta pitkäveteinen kerrontatyyli vaatii nykylukijalta aluksi hieman totuttelua.

[venla]

Tässä oli joitain elementtejä mistä tykkäsin, mutta kokonaisuudessaan ei yhtään mun makuun. Enää neljä klassikkoa luettavana...

[Inka Virtanen]

Tää yllätti positiivisesti!

[Ville Sani]

Toimii, hitto

[Kerttu]

Ah ihanaa yhteiskuntakritiikkiä :)

[Riikka]

Kirja taisi olla syvällisempi kun lukiessani tajusinkaan. Tarina vähän liian herkästä miehestä karussa ja kovassa ympäristössä. Loppu herätti paljon kysymyksiä.

[Janne Typpi]

Pentti Haanpään kiitelty ja kiistelty Noitaympyrä oli erinomainen lukukokemus. Tarina seuraa jätkämäisen ja varsin kriittisen Pate Teikan elämää. Noitaympyrä kertoo yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, yksilön vapaudesta ja oikeudesta kasvuun. Rahan ja materian arvot ovat kääntöpuolella. Teikan ja kiinnostavien sivuhenkilöiden myötä Noitaympyrästä muodostuu moniääninen kuvaus loputtomasta kierteestä, johon ihminen on joutunut yhteiskunnassa.

[Minäpäminä]

Surprisingly good. Beautiful language.

[Erkki]

My favourite writer.
My favourite book.

[Kirja Vieköön!]

Luin tämän Ylen 101 kirjaa ja kirjabloggarit -projektissa. Pate Teikka herätti sympatiani, kannattaa lukea. Valmistui 1931, mutta julkaistiin vasta 25 vuotta myöhemmin, 1956.