Valas on mukaansatempaava sarjakuvatulkinta Herman Melvillen klassikkoteoksesta Moby Dick. Melvillen teoksen tapaan näyttävä ja merentuoksuinen sarjakuva kertoo armottomasta, mutta myös kiehtovasta ja seikkailuihin kutsuvasta elämästä 1800-luvun valaanpyyntialuksella. Se on myös kuvaus eri kansallisuuksia ja etnisiä ryhmiä edustavista merimiehistä, jotka merellä kadottavat itsensä. Kirousten tavoin toistuvien vastoinkäymisten liikkeellepanevana voimana on ihmisen julmuus niin luontoa kuin toisiaan kohtaan.
Tässä noidankehässä kostonhimon sokaisema kapteeni Ahab luotsaa laivaansa kohti tarunhohtoista valtavaa valkoista kaskelottia, jonka pyydystämistä yrittäessä kapteeni on vuosia sitten menettänyt toisen jalkansa. Laivaa seuraavat lokit näkevät enemmän kuin ihminen ja niillä näyttäisi olevan sanansa sanottavana, mutta pystyykö ihminen ikinä kuuntelemaan luonnon antamia varoituksia, joista Ishmael on jäänyt yksin kertomaan.
Janne Torisevan (s. 1978) aiempaan tuotantoon kuuluu muun muassa kansainvälisesti julkaistu sanomalehtisarjakuva Oswald. Toriseva teki Valasta kymmenen vuoden ajan ja sai työn päätökseen vuodeksi 2019, jolloin Herman Melvillen syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta.
Sanotaan se heti suoraan: tässä on yksi parhaista kotimaisista sarjakuvaromaaneista vuosikausiin.
Janne Torisevan "Valas" (Arktinen Banaani/Basam/Zum Teufel, 2019) on vaikuttava tulkinta Herman Melvillen suuresta amerikkalaisesta meriromaanista Moby Dick eli valkoinen valas (1851). En erityisemmin jaksanut innostua alkuperäisteoksen loputtomista jaaritteluista, jotka koskivat merinisäkkäiden anatomiaa sun muuta vastaavaa, mutta vaistosin, että jossakin siellä valaanperkeiden seassa piili huima meriseikkailu, jossa oli mukana myös ripaus huumoria.
Sarjakuvaansa varten Toriseva on löytänyt juuri nämä ainekset. Valaanpyyntimatka on pitkä ja vaarallinen, mutta myrskyistä, haikaloista, miehistön keskuudessa puhkeavista tappeluista ja muista vastoinkäymisistä huolimatta kapteeni Ahab tahtoo purjehtia aina vaan kauemmas ja kauemmas valkoista valasta jahdatessaan.
Kiinnostavaa kyllä, pakkomielteensä riivaama kapteeni jää albumissa hieman etäisemmäksi sivuhenkilöksi, ja tarina keskittyy enemmän valaapyyntialukselle pestautuvaan Ishmaeliin ja muuhun Pequod-aluksen miehistöön. Se ei suuremmin haittaa, sillä heistäkin löytyy mainioita persoonallisuuksia.
Lehtijuttujen perusteella albumin valmistuminen vei kymmenen vuotta, mikä myös näkyy hiotussa lopputuloksessa. Sarjakuva on myös visuaalisesti komea paketti. Jollakin tapaa taide tuo mieleen ranskalaiset Manu Larcenetin ja Christophe Blainin.
Tämä oli niin hyvä, että hetken mietin pitäisikö oikeasti lukea Moby Dick. Mutta sitten tulin järkiini ja luin Moby Dickin wikipedia-sivun, se riitti ihan hyvin! :D
Valas on upea tulkinta Herman Melvillen teoksesta Moby Dick. Olen lukenut originaalin vuonna 2017 ja kirjoittanut silloin arviokseni näin: "Mielenkiintoinen sekoitus faktaa (luullakseni) ja fiktiota. Olin odottanut, että valkoisen valaan jahtaaminen olisi ollut pääosassa tässä kirjassa, mutta kirjan ensimmäinen kolme varttia painottui paljolti valaanpyynnin välineistön ja käytännön selostamiseen - Pequodin matkaa kuvattiin ikään kuin sivuluvuissa välttämättömänä pahana. Keskivaiheilla teosta olin jo vähän puutunutkin tähän. Sitten yhtäkkiä unohdettiin yleinen lähestyminen täysin, ja loppu oli juuri niin intensiivistä Moby Dickin jahtaamista kuin vain kuvitella saattaa. Tämä rakenne ei ole se, jonka lukijana itse olisin valinnut, mutta kaiken kaikkiaan avartava lukukokemus."
Janne Toriseva herättää Moby Dickin välillä pitkäpiimäisen tarinan eloon huikealla piirrostyöllään. Niin viivanjälki kuin värityskin tekee oikeutta valaanpyytäjien karulle elämälle ja harkitusti sijoitetut isommat, sivunkokoiset ruudut ovat juuri oikeissa kohdissa pysäyttääkseen lukijan miettimään intensiivisten tapahtumien laajempaa merkitystä. Toriseva teki teosta kymmenen vuoden ajan, ja aika on ollut hyväksi myös itse tarinan tiivistämiselle. Siinä missä Melville tarvitsi 720 sivua, on Torisevan Valaassa sivuja vain hieman päälle parisataa eikä sanoja ollenkaan jokaisella niistä. Kertakaikkisen fantastinen sarjakuvaromaani, jossa lajityypin mahdollisuudet näyttävät parhaat voimansa!
Moby Dick nousi ensilukemalla yhdeksi suosikkikirjoistani puolisentoista vuotta sitten. Kielellisesti ja tyylillisesti arkaainen mutta eetokseltaan häkellyttävän moderni järkäle herätti tunteita tavalla, johon harva kirja pystyy. Pedanttien ensyklopediaelementtien, profeetallisen jylinän, hillittömän huumorin ja seikkailun yhdistelmänä Moby Dick on täysin uniikki teos. Minä rakastin ja rakastan sitä täydellä sydämellä.
Ymmärrettävästi sarjakuvaformaatissa selostukset valaiden anatomiasta sekä jupinat Ihan Virheellisistä Valaskuvista on karsittu. Ytimenä on pahaenteinen mutta hauska tarina Ishmaelista, joka päätyy vähän erilaiseen valaanpyyntialukseen. Alkuteoksen ydinkohtaukset on pääosin mukana (jäin kaipaamaan häkellyttävän kaunista The Grand Armada -lukua) ja monissa kohdin sama riemu, jännitys ja jännite löytyy. Kun veneet lasketaan ensi kertaa vesille, tuntuu sydänalassa sama kiihko ja jännitys kuin alkuteoksen parissa. Pipin profeetallinen hulluus, Ahabin apokalyptinen pakkomielteisyys ja Queequegin huikea suoruus välittyvät hienosti.
Kuvallisesti tämä on myös komea. Moni ruutu on kaunis ja jylhä. Ehkä ainoa mitä jäin kaipaamaan olisi ollut sen hetken visualisointi, kun merimiesten veressä karkaistu harppuunanterä nousee veren mustaamana ja höyryten kohti taivasta, joka on Pequodin jo aikaa sitten hyljännyt.
Kirjan takakannessa tätä kuvattiin mukaansatempaavaksi ja se onkin osuva kuva. Harvoin on näin mukava lukea sarjakuvaa: kirja nappasi heti mukaansa ja laatu pysyi upeana koko ajan. Piirrostyyli oli vetoavaa ja hahmot hyvin toteutettuja.
Moby Dick jäi aikoinaan kesken ensimmäiseen valaista kertovaan tietoiskuun, mutta tämä tuli luettua läpi kertaistumalta.
Tämä oli niin hyvin tiivistettyä valasjahtia, että ihan tuli mieleen lukea alkuperäisteoskin. Hillitöntä sekoilua, persoonallinen miehistö ja elävä piirrosjälki vievät lukijan läpi tyrskyjen ja vaarojen myyttisen Moby Dickin perässä.
Totta kai suomalainen sarjakuva kestää kansainvälisen vertailun, sehän on selvä asia, mutta tämän teoksen kohdalla sen taas tajuaa entistä selvemmin. Moby Dick on varmasti sarjakuvasovitettu useampaan kertaan aiemminkin, mutta uskoisin tällä versiolla olevan luontevat markkinat Suomen rajojen ulkopuolella.
Torisevalla on sopivan persoonallinen piirrostyyli, olematta kuitenkaan teennäisen kokeileva. Jylhä tarina kevenee hetkittäin huumorilla, jota toki muistaakseni on jo alkuperäisessä Melvillen romaanissakin.
Valas on kunnianhimoinen sarjakuvasovitus Herman Melvillen Moby Dick -klassikosta. Melville ampui itseään jalkaan puuduttamalla lukijan valaanpyynnin yksityiskohtiin sellaisella tarkkuudella ja pieteetillä, että lähes onnistui tukahduttamaan kelpo juonen ja tarinan. Toriseva on riisunut tarinasta ylimääräiset pois ja tiivistänyt oleelliseen. Mielestäni erittäin oikea ratkaisu.
Juoni lienee monille tuttu. Ishmail pestautuu valaanpyyntilaivaan, jonka kapteeni Ahab hamuaa suurta valkoista kaskelottia. Tämä Moby Dick on jo kerran tuhonnut kapteeni aluksen ja samalla tämän jalan. Pyynnin edetessä Ahabin pakkomielle vain syvenee, mielenterveyden ja miehistön kustannuksella.
Torisevan piirrostyyli on yksinkertaista, selkeää ja karrikoivaa. Jokainen hahmo on helposti tunnistettava. Kuvakulmiin haetaan välillä hieman vaihtelua, mutta pääsääntöisesti hän kuljettaa tarinaa ilman ylimääräisiä kikkailuja. Myös ruutujako on selkeää. Paketti on hyvin linjassa, mutta tyyli, jolla ihmiset on piirretty ei miellyttänyt minun silmää. Tämä on ihan makuasia. Uskon, että moni myös pitää tästä tyylistä paljon. Pidin kyllä tyylistä, jolla esimerkiksi merta kuvataan. Juonellisesti sarjakuva ei onnistu tuomaan esiin kirjan veroisesti Ahabin asteittaista kajahtamista.
Joka tapauksessa sarjakuvakirjasta paistaa läpi paneutuminen ja intohimo. Hyvä sovitus klassikkotarinasta, vaikka ei osunutkaan ihan täysin minun makuhermooni.
Tunnen itseni jotenkin pakanaksi myöntäessäni, etten innostunut tästä sarjakuvaromaanista lähes lainkaan. Niin ylistäviä arvioita kuin tästä onkin kirjoitettu joka lehteen ja alustaan.
Ehkä tästä olisi saanut enemmän irti, jos olisin lukenut alkuperäisen Moby Dickin, ja ymmärtäisin paremmin millaisia parannuksia ja muutoksia tähän versioon on tehty. Ehkä en vain ymmärrä kunnolla sarjakuvataiteen päälle osatakseni arvostaa teosta niin paljon, kuin se ansaitsi (olettaen, että ansaitsee). Eniten jäi häiritsemään valaanpyytäjien kiihko seurata kapteeni Ahabia. Siis äijähän oli alusta asti yksi kärttyisä vanha kaistapää? Miksi hänen päähänpistojaan kyseenalaistettiin niin vähän? Miksi porukka seurasi häntä niin intomielisesti? Ehkä tämäkin olisi selvinnyt paremmin, jos olisi alkuperäisteoksen elämys alitajunnassa täyttämässä tietämyksen aukkoja.
Piirrostyyli oli muuten mukavaa katsella, mutta ihmiset ja värimaailma tuntuivat latteilta omaan silmään. Mielen järkkymisen ja suoranaisen hulluuden kuvaukset oli kyllä toteutettu mielenkiintoisesti, ja meri- ja alun satamakaupunkimaisemat olivat niin ikään tunnelmallisia.
Jälleen yksi sarjakuvaksi sovitettu klassikko meille vastahakoisille, jotka emme innostu lukemaan niitä alkuperäisiä, vaikka KLASSIKKO. Torisevan paksuhko sarjakuvaromaani oli yllättävän nopealukuinen, sillä tekstiä oli varsin vähän ja repliikin lyhyitä. Olisin jopa toivonut hiukan enemmän Melvillen oman tekstin tuomista tarinaan, jos ei muuten niin sivistystarkoituksessa. Näin kirjailijan tekstin tyylistä olisi saanut paremman käsityksen.. Itse tarinasta. Aika karua tuo meno valaanpyyntialuksella näyttää olleen, mikä ei sinänsä yllätä. Mieleen tuli John Williamsin Butcher's crossing, jossa myös lähdetään pyydystämään eläimiä vaarallisiin olosuhteisiin, lahdataan niitä ylenmäärin, ja lopun vastoinkäymisissä joko kuollaan tai tullaan hulluksi. Tosin Williams ei käyttänyt ihan näin rujoa kieltä ja sekopäisen uskonnollista sävyä, joten siitä oli helpompi pitää. Tämä oli, no, rujo.
En vain innostu sarjakuvaromaaneista, sillä kerta toisensa jälkeen ne näyttäytyvät pelkiltä romaanin luurangoilta. Tuntuu, että tukitärkeät nyanssit puuttuvat eikä kuvitus pysty sitä korvamaan, vaikka kuinka olisi "kaunista" tai laadukasta työtä. Sarjakuvissa minua ylipäänsäkin tylsistyttää ja ihmetyttää mielikuvitukseton pitäytyminen ruuduissa. Miksi kuvitusta ei - ainakin ajoittain - asetella vapaammin? Tässä kirjassa kyllästyin pian myös värimaailmaan, joka aluksi oli kyllä kaunis, mutta onko senkin pakko pysyä samana koko kirjan ajan? En saanut Valasta luettua loppuun. Liian tylsä ja yllätyksetön! Ehkä jopa aivan väärä ja mahdoton alkuteos toteutettavaksi sarjakuvamuodossa.
Janne Torisevan hieman tiivistetty, mutta näyttävä tulkinta Herman Melvillen klassikkoteoksesta Moby Dick. Tunnelma ja hahmojen tunteet tulevat hyvin esille kuvituksen kautta, vaikkakin kuvitustyyli ei ihan omaa silmääni täysin miellyttänytkään. Armoton seikkailu ripauksella huumoria on taattu, kun eri kansallisuuksia ja etnisiä ryhmiä edustavia merimiehiä lähtee yhdessä valaanpyyntireissulle. En ole lukenut alkuperäistä kirjaa, joten en osaa sanoa, miten hyvin tarina on koottu ja esitetty tässä sarjakuvamuodossa. Luin tämän kuitenkin yhdeltä istumalta ja oli ihan hyvä lukukokemus, vaikka välillä jotkut kohtaukset hämmensivät ja saivat irvistelemään.
Mukaansatempaava Moby Dick -tiivistelmä. Olen lukenut alkuperäisen monta kertaa ja tykkään siitä valtavasti, mutta ymmärrän kyllä miksi monet pitävät sitä pitkästyttävänä. Erityisesti heille voi suositella tätä vähemmän eeppistä tulkintaa, joka korostaa tarinan huumoria ja seikkailua ja jättää väliin pitkät luennot valaiden anatomiasta.
Olipas hienosti ja mukaansatempaavasti toteutettu sarjakuvasovitus Moby Dick -klassikosta. Vauhdikas piirrostyyli toimii ja luo tunnelmaa ja on myös tärkeää, että monet hahmot erottaa helposti toisistaan.
En ole lukenut alkuperäisteosta, joten en osaa arvioida näiden kahden teoksen suhdetta, mutta ainakin tämä Torisevan versio ansaitsee tulla luetuksi. Suosittelen.
Hienosti piirretty klassikkoversiointi, mutta aihepiiri ei valitettavasti ollut minun makuuni. Kalastusjutut ei pahemmin kiinnosta, vaikka olihan tässä toki syvällisempääkin sanomaa. Kirjan loppusivut olivat dramaattisen vaikuttavat.
Moby Dickistä tiivistetty versio, jossa keskitytään aluksen miehistöön. Kapteeni ja hänen hulluutensa jää pieneen sivuosaan. Näyttävä ja uskollinen versiointi nousee omalla sarjakuvaromaanien listallani erittäin korkealle.
Moby-Dick on raskas teos, jonka lukeminen itsellänikin tyssäsi hyvin nopeasti. Onneksi tarinan voi nauttia myös sujuvammin kotimaisen Valas-sarjakuvan muodossa. Piirrostyyli on naiivi ja rosoinen, mutta lämpenin sille kirjan edetessä. Kirjan edetessä tunnelma tihene sopivan happoisaksi.