Tuulesta temmattu elämä

by Pauliina Vanhatalo

Parhaat esitykset tapahtuvat näyttämön ulkopuolella.

Hienovireinen romaani nähdyksi tulemisen tarpeesta ja elämän sattumanvaraisuudesta.

Ilmo kasvaa teatterisuvussa, jossa naiset uppoutuvat rooleihinsa ja miehet vaietaan olemattomiin. Titi elää lapsuutensa vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä, yhteisössä jonka varmuuteen olisi hyvä nojata, jos väärät kysymykset vain jättäisivät rauhaan. Kun Ilmo ja Titi kohtaavat nuorina aikuisina, syntyy odottamaton yhteys. Heitä kuljettavat tuulet ovat kuitenkin virinneet kauan sitten. Ovatko ne keränneet jo liikaa voimaa? Tuulesta temmattu elämä tutkii tarkkanäköisesti uskonnon ja taiteen risteäviä todellisuuksia. Korkeat pyrkimykset vetävät ihmistä puoleensa, mutta niiden tavoittelusta maksaa joskus kovan hinnan.

Genres: Fiction, Romance, Adult Fiction

383 pages, Hardcover

First published April 1, 2019

About the author

Pauliina Vanhatalo (s. 1979) on valmistunut Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi kirjallisuuden laitoksen luovan kirjoittamisen koulutusohjelmasta, sivuaineina yleinen kirjallisuus, filosofia ja kulttuuriantropologia. Vuoden 2002 alusta heinäkuun 2005 loppuun hän on opettanut luovaa kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa.

Vanhatalon esikoisromaani Viittä vailla ilmestyi vuonna 2005, Lääkärileikki 2007 ja mediaa ja yksityisyyttä käsittelevä romaani Gallup 2009. Uusin romaani Korvaamaton käsittelee uusperheen ongelmia ja naisen yritystä selviytyä lapsen menetyksestä.

Vanhatalo julkaisee myös viihdekirjoja nimellä Veera Vaahtera.

Reviews

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Pauliina Vanhatalon uusin kirja Tuulesta temmattu elämä kertoo Tuuliasta eli Titistä ja Ilmosta. Kirja on heräävän rakkauden kirja, mutta se on myös paljon muuta. Kirja on kahden nuoren kasvukertomus, jossa vastakkain on yksinhuoltajan poika ja suurperheen tyttö. Muutakin vastakkainasettelua löytyy kirjan sivuilta. Pauliina Vanhatalosta on tullut minulle yksi lempparikirjailijoista, jonka kirjat luen aina, kun sellainen ilmestyy. Vierastan uskonnosta kirjan teemana, mutta Vanhatalo kirjoittaa siitäkin aiheesta niin, että haluan vain lukea ja nauttia. Oulun murrekin kuulosti hyvin kotoisalta ja viritti minut oikealle aaltopituudelle nauttimaan Titin ja Ilmon kehittyvästä rakkaudesta.
Pauliina Vanhatalon Tuulesta temmattu elämä kietoi minut rikkonaisten nuorten ihmisten elämään, elämään, jonka jokainen toivoisi olevan onnellinen ja täynnä rakkautta, mutta jossa usein onnensirpaleet koottiin hyvin pienistä murusista ja ne vaikeudet tuntuivat välillä pyyhkivän ylitse myrskytuulen voimalla. Upea ja koskettava tarina.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Titi pyristelee irti lestadiolaistaustastaan ja lähtee opiskelemaan teatterikorkeakouluun. Hän kuitenkin palaa murtuneena pohjoiseen kotikaupunkiinsa ja entisen teatteriohjaajansa Riitan siipien suojiin. Siellä hän kohtaa Riitan pojan Ilmon, jonka elämään Titillä on into puuttua, vaikka omakin on levällään. Ilmoa ja Titiä yhdistää moni asia, mutta onko heidän kohtalonsa päätyä yhteen?

Arvasin, että tämä olisi minun kirjani, ja niin se olikin. Kirja kulkee sujuvasti eri aikatasoissa ja aukot täyttyvät hiljalleen. Lukija ymmärtää hahmoja koko ajan paremmin. Teos saa pohtimaan esimerkiksi, mitä elämässä pitää tavoitella ja mikä riittää.

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Tykkään niin Vanhatalon tyylistä kirjoittaa. Ainakin yhtä paljon kuin miten hän kirjoittaa Veera Vaahterana. Teksti on sujuvaa ja kuljettaa ja kuvailee. Tässä kahden ihmisen elämät risteävät useammassa kohdassa, aikatasot soljuvat menneessä ja nykyisyydessä. Välillä oli hieman epäselvää missä vaiheessa mentiin, mutta se ei haitannut. Kokonaisuus kuitenkin kävi ilmi hienosti. Titi on uskovaisperheestä ja on hyvä omaksumaan muiden tapoja olla- osaako hän olla oma itsensä lainkaan. Ilmo on teatteriperheestä ja vähän hukassa. Tykkäsin miten hyvin Vanhatalo osasi kuvata millaista on kun tajuaa että raha-asiat on ihan pelottavalla tolalla ja millaista on kun oma itse on ihan hukassa.

[Amu · Rating 3 out of 5]

Vanhatalo kirjoittaa kirja kirjalta varmaotteisemmin ja taitavammin. Tätä kirjaa on erittäin miellyttävä lukea. Tässä teoksessa olisi ollut näkökulmien karsimisen varaa. Se olisi ollut antoisa ja koskettava, vaikka tarina olisi kerrottu kokonaan esimerkiksi pelkästään Titin ja Riitan näkökulmasta. Heistä löytyy jotain sanomisen arvoista, kiinnostavaa ja ristiriitaista, kun taas Ilmo ja Niklas jäävät hieman mitäänsanomattomiksi hahmoiksi. He olisivat saaneet sanottua omat näkökulmansa esimerkiksi vuoropuhelussa.

Mielenkiintoisia teemoja on monta, mutta jäin miettimään olisiko karsiminen auttanut käsittelemään paria niistä syvemmin. Nyt suhteet vanhempiin ja lapsiin sekä lapsuuteen, teatteritaiteilijan elämä, aikuistuminen, seksuaalisuuden herääminen, kieltäymys, mielenterveysongelmat ja usko jäävät vähän toistensa jalkoihin.

[Virva Lehto · Rating 3 out of 5]

Kliseinen kirja lestadiolaistytön kipuilusta irti uskonnosta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Tekstinä kirja soljuu hyvin ja on helppo luettava. Sisältö jää jotenkin ohueksi.

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Aihe oli jälleen mun lemppari. Ja silloin tietysti odotukset on suuret. Joten hivenen petyin. En oikein tiedä, mikä tässä jumitti.

Hivenen oli vaikea pysyä mukana, mitä aikaa, elettiin, koska vuosia välillä oli niin vähän. Se teki tarinasta sekavan, kun piti palata taaksepäin ja tarkistaa, miten tämä nyt eteni. Sen lisäksi tuntui, että asioita tuli mutta ei oikein pysähdytty mihinkään.

[Tiina Mahlamäki · Rating 4 out of 5]

Pauliina Vanhatalon romaanissa on kehyksenä uskonto, käytännössä vanhoillislestadiolaisuus ja taide tai oikeammin teatteri. Titi on kasvanut suurperheessä, jossa lapset kantavat huolta äidin jaksamisesta, ja lapsia on niin paljon, että Titi miettii onkohan hän itse ollenkaan tarpeellinen ja kadottaa rajansa ja minuutensa. Tervehtymisprosessissa hän löytää itseilmaisun keinokseen teatterin, mutta siinäkin hän on naamion kantaja ja toisten ihmisten eleitä ja ilmeitä toistava peili. Kun hän saa elämänsä roolin syömishäiriöisenä tyttönä, hän omaksuu kurinalaisen anorektikon identiteetin, mutta sekään ei riitä. Titin ystäväksi ja pariksi ajautuu Ilmo, kahden näyttelijän isättömänä elänyt poika, joka on jäänyt paikoilleen, jättänyt elämän tärkeät askeleet ottamatta, ajautunut ja ajelehtinut. Yhdessä Titi ja Ilmo ehkä löytävät ääriviivansa ja identiteettinsä. Ajatuksia herättävä romaani, jonka tärkein teema liittyi minusta vastuuseen, vastuun ottamiseen läheisistä (lapsi, veli, rakastettu), mutta ennen kaikkea itsestään.

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

”Sanokaa te, voiko elää ja olla aina varuillaan?”

Romaani esittää tärkeitä kysymyksiä ihmisuhteista, vastuusta, vapaudesta kasvaa omaksi itsekseen ja itsenään. Myös kiinnostavaa näyttelijäntyön kuvausta!

Vanhatalo kuvaa henkilöitään psykologisesti uskottavasti ja syvältä. Henkilöiden ja kiinnostavien kohtaloiden määrä vain uhkasi välillä käydä liiaksi kuormaksi. On ilman isää kasvanut ja juuri tyttöystävästään eronnut Ilmo ja tämän nuorempi veli Matias, on suuressa lestadiolaisperheessä kasvanut Titi, joka kipuilee syömishäiriön ja näyttelijänhaaveiden ja paikkansa etsimisen kanssa, on näiden nuorten välille kasvava läheisyys ja yhteys, on Ilmon äiti Riitta, joka tekee teatteria ja pelastaa teatterinuoria siipiensä suojaan, on Titin uupunut äiti ja lestadiolaisperheen velvoitteet, Titin tahoillaan kipuilevat koulukaverit, Ilmon kuvioihin palaava ohjaajaisä... Kaikki henkilöt ovat taiten rakennettu, mutta välillä lukijana välillä hämmensi, kun henkilöiden tarinat veivät niin moniin suuntiin ja monien teemojen äärelle.

[Reetta Saine · Rating 4 out of 5]

Vanhatalo piirtää kuvaa pojasta ja tytöstä, erilaisista perheistä ja erilaisista pakkomielteistä. Näennäisesti vastakohtaiset asiat loksahtavat sisäkkäin yllättävän helposti - jokaisella on tämänsä, oli se sitten uskonto, teatteri, intohimo tai ylikontrolli. Kirjan kuluessa on tarpeen värittää viivojen sisäpuolia niiden tullessa vastaan yllättävässä järjestyksessä. Vähitellen näkyviin tulee kuva, jonka tarkoitus on jäädä vaillinaiseksi kuin elämä itse, ikuisen epäilyksen kalvamaksi.

Eniten nautin ennaltamäärätyn ja vapauden taistelusta kaikkien kirjan henkilöiden elämässä.

[Laura Tiirikka · Rating 5 out of 5]

Todella mukaansatempaava! Ahmin luvun toisensa perään ja aika menetti merkityksensä.

Uskonnollinen aspektikaan ei haitannut, sillä Vanhatalo sai varmalla tyylillään kirjoitettua siitäkin sopivan kepeästi.

Näytelmäharkkojen tietoisen läsnäolon treeneistä sain ammennettua apua ja vinkkejä omassakin arjessa jaksamiseen. Ja nimenomaan kuunneltuna nuo oli helpompi sisäistää ja pää lepää.

Lämpimät suositteluni ❤

[Helena · Rating 3 out of 5]

Vanhatalo kuuluu suosikkikirjailijoihini ja aihepiiri kuulosti tosi omaltani, mutta tästä lupaavasta kombosta huolimatta kirja oli minulle pettymys. Kirjassa oli liikaa aikahyppelyä ja mielestäni myös liikaa henkilöitä, jotta heihin olisi ehtinyt tutustua pintaa syvemmältä. Vähemmän olisi voinut olla enemmän?

[Anu-vinkkari · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin kerronnasta ja tarinasta, mutta päähenkilöihin en kiintynyt. Muutamia aika napakasti osuvia kommentteja teatterista ja teatterintekijöistä. Kaikkihan me eletään omassa kuplassamme ja ollaan hulluja ja turhia jonkun toisen mielestä.

[jennijohanna. · Rating 3 out of 5]

Koukutti lukemaan, mutta joku siinä oli, etten sit kuitenkaan saanu teoksesta niin hyvin kiinni. Monta kertojaa oli ihan mielenkiintoinen lisä.

[Liinukka · Rating 3 out of 5]

3,5 stars.

[Kia · Rating 3 out of 5]

Viehättävä, hieman liiankin poukkoileva, monia lankoja jäi irrallisiksi. Titin äidin elämää avattiin, mutta jäi kuitenkin henkilönä harmillisen etäiseksi, samoin Ilmon velipuoli Niklas.

[Essi · Rating 2 out of 5]

Sekava. Tapahtumat olisi voinut kertoa kronologisessa järjestyksessä. Kaksi näkökulmaa olisi riittänyt. Jäi jotenkin pinnalliseksi, vaikka olevinaan oltiin Titin ja Ilmon pään sisällä.

[Marika Känsäkangas · Rating 3 out of 5]

Story as such quite fine. Different kind of lives maybe a bit unexpected coming together. Wrote in a nice way but storyline was sometimes jumping from tile to another which was a bit confusing.

[Iira · Rating 2 out of 5]

Koin teatterimaailman kuvauksen sen läheisyyden vuoksi turhauttavan stereotyyppiseksi ja ontoksi, mikä varmasti vaikutti myös koko kirjan lukukokemukseen. Sujuvasti kirjoitettu ja etenevä, mutta äänikirjana aikatasojen vaihtelut jäivät melko vähälle huomiolle.