Osaatko arvata, kuinka monta kuukautta suomalainen nainen viettää peilin edessä elämänsä aikana? Entä mies? Kuinka paheksuttua mahtaakaan olla ulkonäön hyödyntäminen palkkaneuvotteluissa?
Ulkonäköyhteiskunnassa turkulainen tutkijaryhmä ruotii ulkonäön ja elämässä menestymisen välistä yhteyttä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirja tarjoaa tilastotietoa ja tositarinoita aiheesta. Kirjoittajat kutsuvat lukijan pohtimaan kanssaan ulkonäköpääoman kasaamista ja hyödyntämistä ja siitä luopumista. Käsitellyksi tulevat niin ulkonäköön kohdistuvan kulutuksen mielekkyys ja mielettömyys kuin ulkonäön merkitys parisuhteessa, työelämässä ja ystävyyssuhteissa. Hyväksytyn ulkonäön määrittelyä tarkasteltaessa media saa osansa, mutta keskustelua käydään ennen kaikkea ulkonäölle annettujen merkitysten määrittelystä erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä.
Kirjan ovat kirjoittaneet turkulaiset taloussosiologit dosentti Outi Sarpila, VTM Iida Kukkonen, VTM Tero Pajunen ja VTM Erica Åberg. Teos pohjautuu Emil Aaltosen säätiön vuosina 2016–2018 rahoittamaan projektiin Suomi ulkonäköyhteiskuntana. Hankkeessa tarkasteltiin ulkonäön merkitystä Suomessa laajasti, ennen kaikkea suomalaisten kokemana.
Odottelin lainakappaletta kirjaston varausjonossa puolisen vuotta, mikä oli oman uteliaisuuteni kannalta harmillista, mutta toisaalta hykerryttävää havaita näin konkreettisesti, että aihe kiinnostaa ainakin pääkaupunkiseudun kirjastonkäyttäjiä laajasti!
Ulkonäköyhteiskunta on helppo- ja nopealukuinen johdanto ulkonäköä koskeviin asenteisiin ja kauneuskäytänteisiin suomalaisessa arjessa. Luin kirjaa väitöskirjahousut jalassa, joten teoksen perustasoisuus hieman harmitti. Tästä ei kuitenkaan voi hyvällä omatunnolla syyttää itse kirjaa - sen ensisijainen kohderyhmä on nimenomaan aiheesta yleisellä tasolla kiinnostunut lukija. Silti erityisesti johdannossa esiintyvät irtiotot akateemisesta kirjoitustyylistä hieman kirskuivat hampaissa ja paljastivat, etten selvästikään ole niin rento ja uudistusmielinen akateeminen kirjoittaja kuin kuvittelen.
Hieman yllättäen sain eniten irti osiosta, jossa käsiteltiin ulkonäkönormien historiaa feministisen tutkimuksen kohteena. Vaikka näkökulmat olivat itselleni ennestään tuttuja, oli yllättävän virkistävää palata 1970-90-lukujen suoraviivaisen ulkonäkökeskeisyyden kritiikin äärelle. Populaari- ja liberaalifeminismin kanssa paljon tekemisissä olevana olen kovin tottunut siihen, että ulkonäkökäytännöistä keskustelu juuttuu nopeasti ajatukseen siitä, että kaikki teot, joita nainen tekee omasta tahdostaan, ovat feministisiä tekoja joita ei pidä kyseenalaistaa - riippumatta siitä, millaiset asiat tätä tahtoa motivoivat ja millaisia yhteiskunnallisia seurauksia teoilla on. Kirjan kirjoittajatkaan eivät päästä lukijaa liian helpolla pohdinnassaan siitä, miten yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyteen voidaan vaikuttaa, vaan peräänkuuluttavat sekä yhteiskunnallisia että yksilökohtaisia toimia.
Myös Media ja kehoihanteet -luku ilahdutti tuomalla mukaan äärimmäisen keskeistä affektiivisuuden ja kokemuksellisuuden näkökulmaa. Varsinaisten lukujen väleihin ripotellut Näkökulma-tekstit rytmittivät kokonaisuutta mukavasti. Näiden joukosta pidin erityisesti pääosin miehiä koskettavia ulkonäkökulttuurin ilmiöitä käsittelevistä teksteistä.
Olenko kunnon kansalaisen näköinen? Ovatko ruumiinosani oikean kokoisia? Mistä tiedän mikä pukeutuminen on tarpeeksi missäkin tilanteessa? Kuka on kehittänyt ulkonäköpaineet ja miksi? Jos nämä kysymykset kiinnostavat, lue! LUE!
Tämä antoi sanat niille epämääräisille ajatuksille, joita olen pohtinut yksin ja yhdessä ulkonäön merkityksestä yhteiskunnassa. Pisteitä aiheen teoreettisesta kehystyksestä, pitkästä lähdeluettelosta, feministisyydestä ja ajan hermolla olemisesta. Tähän teokseen tulen jatkossa viittaamaan varmasti useissakin keskusteluissa (varoitus näin etukäteen).
Samaan aikaan plussa ja miinus oli lihavuuden laaja käsittely teoksessa. Tämä osio oli loistava ja perusteellinen (kehopositiivisuuden käsittely ilmiönä sai myös mukavasti tilaa), mutta jäin kaipaamaan vastaavaa käsittelyä myös muista valkoisuuden ja sen normien ulkopuolelle jäävistä kehoista (esim. erilaiset vammat). Myönnettäköön, että tätäkin teemaa kyllä sivuttiin pikaisesti. Lisäksi pienen särön teokseen teki monen kirjoittajan äänet - teos ei ollut kielellisesti yhtenäinen.
Randomit mielenjääneet faktat: kosmetologia on peräisin sanasta kosmos ja naisten palkan ja painoindeksin välillä on tilastollinen yhteys, miehillä ei.
Kaikkien tasa-arvosta ja sosiaalisista rakenteista kiinnostuneiden tulisi ehdottomasti lukea tämä teos! Harkitsen ostamista omaan hyllyyn, koska moneen asiaan jäi tarve palata syvemmin.
Kirja on taloussosiologisen tutkimushankkeen populaari tuotos, jossa ruoditaan nimensä mukaisesti ulkonäön merkitystä eri näkökulmista nykypäivän Suomessa. Ulkonäkö on jonkinlaista valuuttaa niin parisuhteessa, ystävyyssuhteissa kuin työsuhteissakin, ja tutkijat ovat pyrkineet tämän kokonaisuuden analyyttiseen tarkasteluun. Metodina ovat olleet muun muassa ulkonäkökuluttamiseen liittyvän tilastomateriaalin analyysi, laajat kyselyt, ryhmähaastattelut sekä tutkittavien ulkonäkökertomukset.
Kirjan ansio on se, että se tarkastelee ulkonäkökysymystä monelta kantilta, ja nostaa esiin hyviä kysymyksiä siitä, miksi ulkonäköasiat meihin vaikuttavat, miksi ne ovat sukupuolittuneita, ja onko edes mahdollista (tai toivottavaa) jättää niitä kokonaan huomiotta. Monitahoisuus tuottaa toisaalta myös ongelman: juuri mihinkään ei päädytä, vaan ilmaan jää leijumaan vai monien kysymysten verkko. Yhtäkaikki kirja on sujuvasti kirjoitettu ja ajatuksia herättelevä, joten suositeltavaa pohdittavaa ihan kaikille.
Tämä oli minulla työkirjana, koska opettajani suositteli tätä esseeni taustamateriaaliksi. Vaikka ajattelin vain selailevani sopivimmat kohdat, päädyin lopulta lukemaan koko tietokirjan läpi, sen verran kiinnostavasti aihetta käsiteltiin. Välillä kävi, kuten minulle usein tutkimusta perusteellisesti esittelevien tietokirjojen kanssa käy: lukeminen alkoi tuntua kovalta työnteolta tai tavoitteelliselta opiskelulta, sellaiselta että ”nyt minun on paukutettava tämä oppi väkisin päähäni, vaikka tekisi maailman eniten mieli lähteä ulos kirmaamaan auringonpaisteeseen”. Siksi on hankala arvioida teosta narratiivisena tietokirjana – pelkkää kuivaa toteavuutta se ei toki sisällä. Teoksen lukemisen myötä käy selväksi, että elämme vahvasti ulkonäköyhteiskunnassa myös Suomessa, vaikka usein monet haluavat ajatella ettei näin olisi.
“Tinder-todellisuudessa ulkonäölliset resurssit punnitaan parissa sekunnissa ja muut resurssit viimeistään ensitreffeillä ennen alttaria.” (s. 45)
”– – kiista selfieiden haitallisuudesta tai vapauttavuudesta ohittaa juuri sen, mikä tekee selfieistä kiinnostavan tutkimuskohteen: selfien ottaminen on omaehtoista, aktiivista toimintaa, jossa käytetään koko ruumista – ei pelkkää katsetta.” (s. 185)
“On myös monia, joita ulkonäkötyöläisyys ei yksinkertaisesti kiinnosta, ja heilläkin pitäisi olla siihen yhtäläinen mahdollisuus ilman, että he tulevat ‘huolittelemattomuutensa’ vuoksi tavalla tai toisella tuomituiksi tai jopa syrjityiksi.” (s. 196)
Populaarisella otteella kirjoitettu tietokirja, josta kuitenkin tuli usein fiilis, että "tiesinkin jo tämän" tai että "näin olen olettanutkin". Hirveästi siis uutta sillä ei ollut tarjottavanaan tietolaariini. Kirjaa oli kuitenkin sujuva lukea ja sisälsi hauskoja esimerkkejä mm. Kummelin hahmoja apuna käyttäen. Tykkään sanasta "liminaalitila", mutta tässä kirjassa sitä kyllä viljeltiin ihan huolella.
Kiinnostava ja ajatuksia herättävä kirja, joka sanoittaa oivallisesti osin ääneenlausumattomiakin sääntöjä, oletuksia ja käsityksiä ulkonäöstä ja analysoi miten ulkonäköön suhtaudutaan eri rintamilla yhteiskunnassa.
Ulkonäköyhteiskunta kertoo siitä mistä nimi lupaa: ulkonäön merkityksestä pääomana. Kirja on siis osuvasti nimetty. Kirja ammentaa tutkimuksesta ja onkin mielestäni helposti luettavaa ja mielenkiintoista yleistajuistettua asiaa aiheesta.
Kun ajatellaan ulkonäköä pääomana, on tutkimuksellisesta näkökulmasta kyse melko vaikeasti mitattavasta aineettomasta käsitteestä. Mikä on viehättävää/hyvännäköistä ja mikä ei? Koska kirja on yleistajuinen ja suurelle yleisölle suunnattu, myös tätä käsiteltiin vain lyhyesti kauneuden kulttuurissa määrittyvänä, toisaalta kauneus on katsojan silmässä -tyyppisenä ilmiönä, ei niinkään tutkimuksellisen objektiivisen mittaamisen ongelman kautta. Ulkonäkö lienee melko moniulotteinen muuttuja, jos sitä alkaa objektiivisesti mittaamaan. Ulkonäköä voi tulkita myös sosiaalisena konstruktiona. Jäin pohtimaan, onko ulkonäön vaikutuksessa kyse niinkään kausaalisesta ilmiöstä vai molemminpuoleisesta suhteesta. Kirjahan ei sinällään ottanut kantaa siihen, korreloiko ulkonäkö joidenkin muiden muuttujien kanssa vai ei. Tutkimuksellisuus näkyy kuitenkin kirjassa melko tarkkana lähteistyksenä läpi kirjan ja paikoin runsainakin kuvioina, joista tosin pari oli e-kirjassa hiukan epäselvästi esitetty. Tämä ei kuitenkaan haitannut lukukokemusta ja myös tutkimusaineistoja on kuvattu lyhyesti liitteessä, joka lisää avoimuuden kautta teoksen luotettavuutta. Kirjasta näkee, että aiheeseen on paneuduttu. Luin vähän aikaa sitten Caroline Criadon Näkymättömät naiset, jossa oli vähän samaan tyyliin yleistajuistettu tutkimusta tietystä aiheesta, mutta mielestäni Ulkonäkökunta teki tämän paremmin ja tutkimustieto pääsi tässä paremmin oikeuksiinsa ja näkökulma oli monipuolisempi ja hyvällä tavalla neutraalimpi, ei-tarkoitushakuinen.
Kirja antaa pohdittavaksi ilmiöitä, joista suurin osa on myös arkijärjellä helposti tunnistettavissa. Parhaimmillaan kirja auttaa myös kyseenalaistamaan niitä. Ulkonäkö ohjaa monia valintoja ja ajatuksia, mutta tarvitseeko niin aina olla? Toisaalta ulkonäön merkityksen tiedostettua voi ilmiötä myös hyödyntää, joka on myös tuotu esille kirjassa. Kirjan ansiona on tutkimuksen esittäminen asiallisesti, mutta sopivan viihteellisesti. Kirjaa voi suositella luettavaksi ja on hyvä, että tällainen kirja on tehty.
Jonkin verran päällekkäisyyksiä Beauty Sick -kirjan kanssa, mutta tarjosi myös uusia näkemyksiä kauneusihanteiden paikkasidonnaisuudesta ja esimerkiksi keskiluokan vallasta määritellä mikä on kaunista. Itsensä ehostaminen vaatii sekä taloudellista, että kulttuurillista pääomaa (nk. esteettistä silmää eli ryhmän sisäisten pukeutumisnormien ymmärtämistä). Tällöin ulkonäöllä on mahdollista luoda me-henkeä, mutta toisaalta myös sulkea pois ryhmän ulkopuolisia henkilöitä. Kirja sisälsi jonkin verran myös kritiikkiä yhteiskunnan kuvallistumisesta, joka osaltaan lisää paineita suoriutua ulkonäöllisesti erilaisista tapahtumista.
Samaa mieltä olin kirjan ehdotuksesta olla keskittymättä kauneusihanteiden laajentamiseen. Sen sijaan kauneuteen voisi suhtautua kuten mihin tahansa taitoon tai erityispiirteeseen (kuten musikaalisuuteen): kaikki eivät ole kauniita, kaikki eivät voi olla kauniita, eikä kaikkien tarvitse olla kauniita.
Kirjassa käsiteltiin ulkonäön merkitystä yhteiskunnassa monipuolisesti, ja väitteidensä tueksi tutkijoilla oli esittää paljon mielenkiintoista tutkimusta aiheesta. Ulkonäkötyön käsite, josta kirjassa puhuttiin paljon, on kuvastava määritelmä miten nyky-yhteiskunnassa vaaditaan tietynlaista tai huoliteltua ulkoista olemusta, erityisesti kun on kyse naisista. Myös ulkonäkövaatimukset naisia kohtaan tulivat hyvin esille, samoin tutkimukset siitä, miten kohtuuttomia ne ovat ja miten vähän naiset todella hyötyvät niistä itse. Lainaukset tutkijoiden itse tekemistä haastatteluista toivat hyvän lisän teokseen.
Osa luvuista oli hyvin kirjoitettua popularisoitua tutkimusta, osa vähän kuivakoita. Mukavan objektiivinen lähestymistapa. Uutta asiaa en juuri oppinut, mutta joitain itselleni ei-niin-itsestäänselviä näkökulmia muutamista asioista tuli kyllä esiin (en esimerkiksi ole oikein osannut ajatella selfieiden ottamista voimaannuttavana toimintana).
Mielenkiintoinen yleisteos ulkonäöstä yhteiskunnallisena asiana Suomen kontekstissa. Monia eri näkökulmia aiheeseen kuten esimerkiksi ulkonäkönormit työelämässä, ulkonäkö pääomana ja ulkonäköpaineet. Teos haastaa lukijaa miettimään, tarvitseeko yhteiskuntamme todella olla niin ulkonäkökeskeinen ja miten ulkonäkökeskeisyyttä voisi omassa arjessaan vähentää.
Ihan mielenkiintoinen, mutta tässäkin monien tietokirjojen tapaan runsaasti toistoa ja saman pyörittelyä. Feministinen ja jossain määrin yhdysvaltalaiseen ja britannialaiseen kulttuuriin pohjautuva näkökulma, jonka valossa suomalaista haastatteluaineistoa tulkitaan.