What do you think?
Rate this book
Angus #2
Merenpeitto
Finlandia-palkittu kasvutarina jatkuu – uudet eksperimentit vievät Anguksen pinnan alle, ennen näkemättömiin ja pelottaviin syvyyksiin.
16-vuotias Angus on tiedemies Edmond Halleyn suojatti ja oppipoika Lontoossa. Tiedonhaluinen nuorukainen saa elää Halleyn perhepiirissä ja osallistua erikoisiin ja vaarallisiin kokeisiin. Aikuistumisen myötä Angus oppii paljon uutta maailmasta, ja alkaa haaveilla suuresta tulevaisuudesta. Englantia ympäröi sota, ja uutiset lapsuuden saarelta St. Helenalta huolestuttavat.
Väsymättömän Halleyn tähtäimessä on kokonainen merenalainen huone. Hänen meritutkimuksensa johtavat pitkälle matkalle. Mutta kuinka veden alla voisi elää?
16-vuotias Angus on tiedemies Edmond Halleyn suojatti ja oppipoika Lontoossa. Tiedonhaluinen nuorukainen saa elää Halleyn perhepiirissä ja osallistua erikoisiin ja vaarallisiin kokeisiin. Aikuistumisen myötä Angus oppii paljon uutta maailmasta, ja alkaa haaveilla suuresta tulevaisuudesta. Englantia ympäröi sota, ja uutiset lapsuuden saarelta St. Helenalta huolestuttavat.
Väsymättömän Halleyn tähtäimessä on kokonainen merenalainen huone. Hänen meritutkimuksensa johtavat pitkälle matkalle. Mutta kuinka veden alla voisi elää?
462 pages, Hardcover
First published September 2, 2019
25 people are currently reading
354 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 74 reviews
September 24, 2019
Pienen sainthelenalaispopjan Anguksen elämäntarina jatkuu, ja vei täysin mennessään, kuin olisin itsekin siirtynyt 1600-1700-lukujen vaihteen Lontooseen ja eteläisille vesille. Tämä on kertomus Edmond Halleyn uskomattomista tutkimuksista, mutta ennen kaikkea tutkielma ulkopuolisuudesta, siitä että kahden kerroksen väen säätykuilua on mahdoton ylittää.
October 28, 2019
Vielä hitusen hienompi kuin edeltäjänsä, toi lopussa kyyneleet silmiin, viides tähti niistä. Kunpa Anguksen tarina jatkuisi tämän jälkeenkin.
July 31, 2020
Olli Jalonen on ikisuosikkejani ja erinomainen oli Merenpeittokin. 4,5 tähteä. Aikuisten seikkailukirjat eivät ole helppo genre - huomaan olevani niiden suhteen todella vaativa. Jaloselta ne luonnistuvat.
Jalonen hallitsee uusimpien kirjojensa historialliset aiheet suvereenisti. Tieteellisen maailmankuvan murros, luonnontieteiden nousu ja löytöretket 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Kirjoissa esiintyvä tähtitietelijä, erannon löytäjä, komeettaennustaja Edmond Halley on vähintääkin kiehtova tutkijapersoona. Ei voi olla helppoa kirjoittaa fiktiota, josta empiirisistä kokeista ja vaikka säähavainnoista lukee yhtä kiinnostuneesti kuin itse tarinaa.
Tarina oli kiinnostava sekin ja kehittyi upeasti. Etelämantereelle suuntautunut löytöretki ja saapuminen St Helenalle oli kunnon tarinan kruunaava loppuhuipennus.
Jalosen fiktiolle ovat tunnunomaisia poikien kasvutarinat ja taidokas kieli. Ne kummatkin löytyvät Merenpeitosta.
Jalosen kieli on koukeroista ja rakenteita rikkovaa. Varmasti tässä tarinassa myös tarkoituksellisesti "vanhahtavampaa" - esimerkkinä aikamuotojen välttely, joka viestitti osuvasti ajankuvasta. Jalosen kieli on ylipäätään sellaista, joka jonkun muun teksteissä tuntuu lainatulta ja vieraalta, mutta Jalosella vain hänenlaiseltaan ja upealta.
Hieno kirja. Harmitti silti vähän, että tuli luettua tämä Angus kakkonen ennen ykkösosaa.
Jalonen hallitsee uusimpien kirjojensa historialliset aiheet suvereenisti. Tieteellisen maailmankuvan murros, luonnontieteiden nousu ja löytöretket 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Kirjoissa esiintyvä tähtitietelijä, erannon löytäjä, komeettaennustaja Edmond Halley on vähintääkin kiehtova tutkijapersoona. Ei voi olla helppoa kirjoittaa fiktiota, josta empiirisistä kokeista ja vaikka säähavainnoista lukee yhtä kiinnostuneesti kuin itse tarinaa.
Tarina oli kiinnostava sekin ja kehittyi upeasti. Etelämantereelle suuntautunut löytöretki ja saapuminen St Helenalle oli kunnon tarinan kruunaava loppuhuipennus.
Jalosen fiktiolle ovat tunnunomaisia poikien kasvutarinat ja taidokas kieli. Ne kummatkin löytyvät Merenpeitosta.
Jalosen kieli on koukeroista ja rakenteita rikkovaa. Varmasti tässä tarinassa myös tarkoituksellisesti "vanhahtavampaa" - esimerkkinä aikamuotojen välttely, joka viestitti osuvasti ajankuvasta. Jalosen kieli on ylipäätään sellaista, joka jonkun muun teksteissä tuntuu lainatulta ja vieraalta, mutta Jalosella vain hänenlaiseltaan ja upealta.
Hieno kirja. Harmitti silti vähän, että tuli luettua tämä Angus kakkonen ennen ykkösosaa.
October 10, 2020
Taivaanpallo oli ihastuttava, suloinenkin. Merenpeitto on monella tapaa surullisempi, ei katkera mutta paikoin lannistunut.
Angus alkaa olla aikamies. Eksperimenttejä tehdään mutta elämä junnaa paikallaan. Ja orvolla, koulujakäymättömällä nuorella miehellä ei vaihtoehtojen määrä päätä huimaa. Suurta ja hienoa olisi mainiota päästä tekemään, olemaan osa hiljalleen tapahtuvaa tieteellistä vallankumousta mutta näkymättömät seinät tulevat toistuvasti vastaan. Lapsen mielessä maailma on rajaton mutta aikuisena horisontti roikkuukin yhtäkkiä aivan edessä ja ei ole mihin matka voisi jatkua.
Jalonen kirjoittaa edelleen Anguksen sisäisen äänen ihastuttavan persoonallisella otteella. Lauserakenteet, ajatuksenjuoksun suoraviivainen mutta salaa viisas suoraviivaisuus jaksavat riemastuttaa kovasti. Ja Angusta on helppo rakastaa, vaikka tyhmyyksiäkin tekee ja niistä kovan hinnan maksaa.
Loppu on raastavan surullinen mutta kaunis. En yhtään ole tietoinen, aikooko Jalonen kirjoittaa tälle vielä jatkoa mutta voi, niin kovin mielelläni palaisin vielä uudelleen Anguksen luo.
Angus alkaa olla aikamies. Eksperimenttejä tehdään mutta elämä junnaa paikallaan. Ja orvolla, koulujakäymättömällä nuorella miehellä ei vaihtoehtojen määrä päätä huimaa. Suurta ja hienoa olisi mainiota päästä tekemään, olemaan osa hiljalleen tapahtuvaa tieteellistä vallankumousta mutta näkymättömät seinät tulevat toistuvasti vastaan. Lapsen mielessä maailma on rajaton mutta aikuisena horisontti roikkuukin yhtäkkiä aivan edessä ja ei ole mihin matka voisi jatkua.
Jalonen kirjoittaa edelleen Anguksen sisäisen äänen ihastuttavan persoonallisella otteella. Lauserakenteet, ajatuksenjuoksun suoraviivainen mutta salaa viisas suoraviivaisuus jaksavat riemastuttaa kovasti. Ja Angusta on helppo rakastaa, vaikka tyhmyyksiäkin tekee ja niistä kovan hinnan maksaa.
Loppu on raastavan surullinen mutta kaunis. En yhtään ole tietoinen, aikooko Jalonen kirjoittaa tälle vielä jatkoa mutta voi, niin kovin mielelläni palaisin vielä uudelleen Anguksen luo.
December 28, 2019
Olli Jalosen vakaa, ytimekäs ja viisas tapa kirjoittaa ei pettänyt tälläkään kertaa. Merenpeitto on hieno kirja, niin hieno että vaikka aiheesta en niinkään välitä, lumouduin sen kielestä ja havainnoista.
April 9, 2020
Herttaisesta, tiedonjanoisesta Anguksesta kasvaa lannistunut peräkammarin poika, ja samalla tarina menettää ison osan lumostaan. Sitten näkymät taas laajenevat ja yli puoliväliin asti masentavalta tuntunut kertomus jätti lopulta positiivisen tunnelman.
November 25, 2019
Ensinnäkin pidän Jalosen kielestä. Toiseksi ihailen sitä tietämystä, mitä niin Taivaanpallon kuin Merenpeiton kirjoittaminen edellyttävät. Kolmanneksi Jalonen kirjoittaa viisaita elämästä.
September 23, 2021
Kuolleen puun Agnus päätyi Herra Halleyn apulaiseksi Lontooseen ja saamme seurata miten tieteentekijät kehittivät luonnontieteitä Uuden Ajan alussa.
Suuret löytöretket odottavat tapahtumistaan ja arkielämä soljuu omassa uomassaan.
Tuskallisen ujo Agnus etsii minuuttaan ja itseään maailmassa joka on hänelle sekä uusi että vanha.
Jalosen kieli on kaunista, henkilöhahmot syviä ja kerronta sujuvaa. Ainoa vika kirjassa on että se loppuu.
Helmet Lukuhaasteen kohdat
1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa
3. Historiallinen romaani
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
11. Kirja kertoo köyhyydestä
14. Kirja on osa kirjasarjaa
16. Kirjassa eletään ilman sähköä
20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
33. Kirjassa opetetaan jokin taito
34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa
35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut
37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Suuret löytöretket odottavat tapahtumistaan ja arkielämä soljuu omassa uomassaan.
Tuskallisen ujo Agnus etsii minuuttaan ja itseään maailmassa joka on hänelle sekä uusi että vanha.
Jalosen kieli on kaunista, henkilöhahmot syviä ja kerronta sujuvaa. Ainoa vika kirjassa on että se loppuu.
Helmet Lukuhaasteen kohdat
1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa
3. Historiallinen romaani
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
11. Kirja kertoo köyhyydestä
14. Kirja on osa kirjasarjaa
16. Kirjassa eletään ilman sähköä
20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka
29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
33. Kirjassa opetetaan jokin taito
34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa
35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut
37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
May 3, 2020
Ihanaa, että Anguksen tarina jatkuu. Jätimme nuoren miehen taaksemme Taivaanpallossa Walesin ylängöille pakkaseen, ja tapaamme hänet muutaman vuoden päästä uudestaan Lontoossa, edelleen herra Halleyn palkattomana avustajana.
Elämä tuo koettelemuksia mieheksi kasvavan Anguksen tielle, mutta vastoinkäymisistä huolimatta hän pysyy isäntänsä luottokirjurina. Halley vie Anguksen sukelluskellokokeissa hukkumisen partaalle eikä juuri kiittele ja promovoi hänen saavutuksiaan, mutta raivostuttavan lauhkeasti Angus alistuu asemaansa ja paikkaansa maailmassa. Lopulta tarina kiertyy kohti alkupistettään, kun Halleyn Etelämannerta etsinyt laiva päätyy St. Helenan saarelle, 16 vuotta sen jälkeen kun Angus sieltä lähti.
Olin Taivaanpallon kuluessa tottunut Jalosen valitsemaan kertojatyyliin, mutta jostain syystä teksti kaikui nyt aluksi päässäni Antti Holman äänellä, mikä ei parantanut lukukokemusta. Lisäksi Anguksen alistuvaisuus kävi välillä hermoille. Melkein viisi tähteä, mutta sitten kuitenkin vain neljä.
Elämä tuo koettelemuksia mieheksi kasvavan Anguksen tielle, mutta vastoinkäymisistä huolimatta hän pysyy isäntänsä luottokirjurina. Halley vie Anguksen sukelluskellokokeissa hukkumisen partaalle eikä juuri kiittele ja promovoi hänen saavutuksiaan, mutta raivostuttavan lauhkeasti Angus alistuu asemaansa ja paikkaansa maailmassa. Lopulta tarina kiertyy kohti alkupistettään, kun Halleyn Etelämannerta etsinyt laiva päätyy St. Helenan saarelle, 16 vuotta sen jälkeen kun Angus sieltä lähti.
Olin Taivaanpallon kuluessa tottunut Jalosen valitsemaan kertojatyyliin, mutta jostain syystä teksti kaikui nyt aluksi päässäni Antti Holman äänellä, mikä ei parantanut lukukokemusta. Lisäksi Anguksen alistuvaisuus kävi välillä hermoille. Melkein viisi tähteä, mutta sitten kuitenkin vain neljä.
July 25, 2023
Pienen tauon jälkeen tartuin tähän jatko-osaan nuoren Anguksen tarinasta. Olisi ehkä ollut järkevää lukea nämä osat perätysten, mutta riittävän hyvin tarinan alku muistui lopulta mieleen. Kiehtova, hyvin kirjoitettu kokonaisuus, vaikka jätti minulle henkilöhahmot vähän etäisiksi ja siksi tunnejälki jäi kohdallani vähän valjuksi. Erityisesti pidin siitä, miten Jalonen päättää kertomuksen.
October 10, 2019
Periaatteessa loistava mutta jotenkin ei tahtonut lähteä käyntiin, toisin kuin Taivaspallo.
October 8, 2020
Aloitin kirjan keväällä mutta huomasin, että en voi lukea sitä, koska olin kuunnellut ensimmäisen osan. Halusin siis kuunnella tämänkin.
Ja tämän kanssa sitten menikin kesä ja syksy. Äänikirjat jäi jostain syystä tauolla ja kirja eteni siksi näin hitaasti. Kirjassa ei syy ollut. Pidin tästä miltei yhtä paljon kuin edellisestä mutta onhan ensimmäisessä osassa aina oma viehätyksensä, kun ei tiedä yhtään, mihin suuntaan kirja etenee ja millaisia henkilöitä kirjassa on.
Ja tämän kanssa sitten menikin kesä ja syksy. Äänikirjat jäi jostain syystä tauolla ja kirja eteni siksi näin hitaasti. Kirjassa ei syy ollut. Pidin tästä miltei yhtä paljon kuin edellisestä mutta onhan ensimmäisessä osassa aina oma viehätyksensä, kun ei tiedä yhtään, mihin suuntaan kirja etenee ja millaisia henkilöitä kirjassa on.
January 27, 2021
Tälle kirjalle pitäisi itse asiassa antaa viiden tähden sijaan viisi sydäntä. Anguksen tarinaa on ihana seurata, ja kirjan loppuessa tulee häntä ikävä.
Vaikka olenkin elävän ja rikkaan kielenkäytön ystävä, tämä kirja on taidokas esimerkki siitä, kuinka sanomalla vähän voi sanoa niin paljon. Suosittelen lämpimästi.
Vaikka olenkin elävän ja rikkaan kielenkäytön ystävä, tämä kirja on taidokas esimerkki siitä, kuinka sanomalla vähän voi sanoa niin paljon. Suosittelen lämpimästi.
November 19, 2019
Taivaanpallon jatko-osa eteni hitaasti, mutta varmasti, mutta tykkäsin tästäkin hurjasti. Tämä oli jotenkin paljon myönteisempi kun osasin odottaa💕
December 2, 2019
Haikeat jäähyväiset Kuolleenpuun Angukselle, jonka elämää sain seurata yli 20 vuoden ajan Saint-Helenan saarelta Lontooseen ja takaisin. Erinomaisesti kerrottu ehjä tarina. Sydän ja kyynel.
December 10, 2019
Perfect. I start to wait for the third part.
October 13, 2019
Taivaanpallon tarinaa jatkava Merenpeitto kuvaa nuoren Angus pojan elämään Edmond Halleyn taloudessa Lontoossa. Noin kymmenen vuoden ajanjaksolla Angus kasvaa aikuiseksi ja joutuu miettimään omaa suhdettaan Halleyn taloudessa ja rooliaan oppipoikana. Halley on siirtynyt taivaan tarkastelusta merenkäynnin tutkimiseen ja kuvaukset sukelluskellon alkuvaiheista ovat kiinnostavia.
Aivan samaa oppimisen ylistystä ei tässä osassa tule kuin Taivaanpallossa ja tuntuukin, että Merenpeitossa mietitään vielä enenmmän omaa asemaa yhteisössä, ja keskitytään historian kuvaukseen. Kerronta on silti hienoja ja Anguksen ääni samalla tavalla erilainen ja aito kuin edeltäjässäänkin. Lisäksi Taivaanpallossa saa tutustua Jalosen taitoihin saumattomien ja mielenkiintoisten purjehduskertomusten kautta. Tutkimusmatkalle lähdetään kirjan loppuosiossa kohti Etelä-Amerikkaa ja Etelämannerta.
Itselle juuri tuo 1600-luvun lopun kaameus välittyi jälleen kerran kirjan kerronnasta, eteenkin tämä näkyy sanattomassa, Halleyn ja Anguksen välisen arvosuhteen määrittelyssä. Useaan otteeseen moderni lukija huomaa kaipaavansa isäntä-palvelija suhteeseen enemmän isällistä otetta, vaikka tämä ei varsinaisesti historialliseen ajankohtaan nähden ole edes mahdollista. Muutenkin aikuistuvan Anguksen seksuaalisuuden kuvaus jää jotenkin puolitiehen: aivan kuin kirjoittaja ei olisi halunnut siitä varsinaisesti kirjoittaa tai se jätetään hyvin vähälle huomiolle. Angus kuitenkin kasvaa aikuiseksi mieheksi tässä kirjassa ja seksuaalisuuden kuvaus jää usein verhottujen kommenttien ja Halleyn vaivihkaa tiputtelevien ohjeistusten taakse.
Lopun ratkaisua kiikutetaan lukijan edessä koko tarinan viimeisen kolmanneksen aikana. En osaa sanoa, olenko tyytyväinen loppuratkaisuun vai odotinko jotain aivan muuta?
Aivan samaa oppimisen ylistystä ei tässä osassa tule kuin Taivaanpallossa ja tuntuukin, että Merenpeitossa mietitään vielä enenmmän omaa asemaa yhteisössä, ja keskitytään historian kuvaukseen. Kerronta on silti hienoja ja Anguksen ääni samalla tavalla erilainen ja aito kuin edeltäjässäänkin. Lisäksi Taivaanpallossa saa tutustua Jalosen taitoihin saumattomien ja mielenkiintoisten purjehduskertomusten kautta. Tutkimusmatkalle lähdetään kirjan loppuosiossa kohti Etelä-Amerikkaa ja Etelämannerta.
Itselle juuri tuo 1600-luvun lopun kaameus välittyi jälleen kerran kirjan kerronnasta, eteenkin tämä näkyy sanattomassa, Halleyn ja Anguksen välisen arvosuhteen määrittelyssä. Useaan otteeseen moderni lukija huomaa kaipaavansa isäntä-palvelija suhteeseen enemmän isällistä otetta, vaikka tämä ei varsinaisesti historialliseen ajankohtaan nähden ole edes mahdollista. Muutenkin aikuistuvan Anguksen seksuaalisuuden kuvaus jää jotenkin puolitiehen: aivan kuin kirjoittaja ei olisi halunnut siitä varsinaisesti kirjoittaa tai se jätetään hyvin vähälle huomiolle. Angus kuitenkin kasvaa aikuiseksi mieheksi tässä kirjassa ja seksuaalisuuden kuvaus jää usein verhottujen kommenttien ja Halleyn vaivihkaa tiputtelevien ohjeistusten taakse.
Lopun ratkaisua kiikutetaan lukijan edessä koko tarinan viimeisen kolmanneksen aikana. En osaa sanoa, olenko tyytyväinen loppuratkaisuun vai odotinko jotain aivan muuta?
December 25, 2023
What a powerful follow-up to Taivaanpallo. Olli Jalonen is just a master of writing deep, wise stuff from the perspective of somebody learning, he is a master of portraying a naive mind and a pure soul of humanity, a bit idealistic in the best of ways. This touched my soul.
Great views in this one, too. Something I've never really read before. Truly felt like an expedition, both mental and physical. A world long gone.
Great views in this one, too. Something I've never really read before. Truly felt like an expedition, both mental and physical. A world long gone.
December 28, 2021
Tuli luettua pätkissä aina äidin luona käydessä, joten kesti puoli vuotta, mutta hyvää voi odottaa. Laadukas kirja ja monipuolinen kiinnostava sisältö, kuten edellisessäkin. Ei mihinkään klassikkoasemaan nouse, mutta rauhallista ja miellyttävää tekstiä.
February 13, 2021
Melkein yhtä hyvä kuin Taivaanpallo. Rakastan molempien kirjojen kaunista, mietiskelevää ja rikasta kieltä. Lopun kauneus itketti. Lukisin mielelläni jatkoa Angusin tarinalle.
August 8, 2021
Kuolleenpuun-Angus kuljettaa verkkaan tarinaansa siitä mihin se Taivaanpallosta jäi. Lontoo on suuri ja eteenpäin pyrkivä. Aika kulkee ja etenee, Angus kuitenkin tuntee pysyvänsä paikoillaan. Kaikki on hyvin, muttei ihan kuitenkaan, jotain omaa hän kaipaa oltuaan ehkä jo vähän liian pitkäänkin sijoillaan ja muiden armossa.
Merenpeitto kertoo kiehtovasti tiedemiehen apulaisen osasta ja osallisuudesta tieteellisiin eksperimentteihin ja tutkimusmatkaan joka kuljettaa nuoren miehen uuden, oman maailmansa partaalle. Pidin kovasti.
Merenpeitto kertoo kiehtovasti tiedemiehen apulaisen osasta ja osallisuudesta tieteellisiin eksperimentteihin ja tutkimusmatkaan joka kuljettaa nuoren miehen uuden, oman maailmansa partaalle. Pidin kovasti.
October 27, 2021
Arvostelu saattaa olla hieman liian ankara siitä syystä, että pidin kovasti Taivaanpallosta ja vaikken uskonutkaan jatko-osan yltävän samaan, kirja oli silti pettymys.
Kirjassa on jotenkin laahaava tunnelma ja vasta kirjan loppupuolella alkaa tapahtua. Kirjassa pompitaan asioista toisiin ja välillä tutkitaan merta, välillä taas taivasta, välillä jotain muuta. Kirjassa ei vaan ollut samanlaista innostusta kuin edeltäjässään.
Kirjassa on jotenkin laahaava tunnelma ja vasta kirjan loppupuolella alkaa tapahtua. Kirjassa pompitaan asioista toisiin ja välillä tutkitaan merta, välillä taas taivasta, välillä jotain muuta. Kirjassa ei vaan ollut samanlaista innostusta kuin edeltäjässään.
March 7, 2023
Nachdem ich schon mit Angus und Herrn Halley in den Sternenhimmel schauen durfte, ging es nun unter Wasser.
Olli Jalonen fordert wieder seine Lesenden heraus. Es ist ein historischer Roman mit vielen Fakten aus der Geschichte, aber auch aus den naturwissenschaftlichen Bereichen. Man sollte sich für Physik, Biologie und Technik interessieren, sonst wird es schnell anstrengend und wahrscheinlich auch zu trocken.
Ich lese diese Art der historischen Geschichten sehr gern, da man viele interessante Fakten und Einblicke in die damalige Forschung und Gesellschaft bekommt. Man lernt einiges dazu und erfährt sehr anschaulich beschrieben, wie anstrengend, gefährlich und kostenintensiv die Forschungen und Studien waren. Man erfährt von geheimen Absprachen, Neid und Missgunst. Der Druck mehr zu leisten, mehr zu erforschen, um der Erste zu sein, war für Herrn Halley sehr hoch. Viele Ämter blieben ihm verwehrt, weil andere Personen bessere Kontakte und Fürsprecher hatten. Frauen spielten in dieser Zeit keine Rolle in den Gremien. Sie waren für das Personal und den Hausstand zuständig. Das Forschungsfieber packte mich und zog mich durch die Seiten. Auch das Bangen um Angus, der in so manche brenzlige Situation kam, sorgte für Spannung. Angus ist erwachsen geworden und hinterfragt einige Ansichten, Arbeiten und Ansagen seines Mentors. Seine innere Unruhe und Angst, seine aufkeimende Unzufriedenheit und sein Bedürfnis nach Familie versucht er mit Gott zu klären und zu erklären. Doch es kommen immer wieder Zweifel.
Der Autor beschreibt alles so detailliert, dass man sich mittendrin fühlt. Die Charaktere entwickelten sich weiter und gingen immer mehr in die Tiefe. Wie beim ersten Teil "Die Himmelskugel" muss man sich Zeit nehmen und längere Passagen am Stück lesen. Es braucht seine Zeit bis man sich an den Sprachstil der Charaktere gewöhnt hat, aber aus meiner Sicht lohnt es sich.
Das Buch baut auf den ersten Band auf, so dass man für ein besseres Verständnis zuerst die "Die Himmelskugel" und dann "Die Kunst, unter Wasser zu leben" lesen sollte. Beide Bücher sind sind absolut lesenswert.
Olli Jalonen fordert wieder seine Lesenden heraus. Es ist ein historischer Roman mit vielen Fakten aus der Geschichte, aber auch aus den naturwissenschaftlichen Bereichen. Man sollte sich für Physik, Biologie und Technik interessieren, sonst wird es schnell anstrengend und wahrscheinlich auch zu trocken.
Ich lese diese Art der historischen Geschichten sehr gern, da man viele interessante Fakten und Einblicke in die damalige Forschung und Gesellschaft bekommt. Man lernt einiges dazu und erfährt sehr anschaulich beschrieben, wie anstrengend, gefährlich und kostenintensiv die Forschungen und Studien waren. Man erfährt von geheimen Absprachen, Neid und Missgunst. Der Druck mehr zu leisten, mehr zu erforschen, um der Erste zu sein, war für Herrn Halley sehr hoch. Viele Ämter blieben ihm verwehrt, weil andere Personen bessere Kontakte und Fürsprecher hatten. Frauen spielten in dieser Zeit keine Rolle in den Gremien. Sie waren für das Personal und den Hausstand zuständig. Das Forschungsfieber packte mich und zog mich durch die Seiten. Auch das Bangen um Angus, der in so manche brenzlige Situation kam, sorgte für Spannung. Angus ist erwachsen geworden und hinterfragt einige Ansichten, Arbeiten und Ansagen seines Mentors. Seine innere Unruhe und Angst, seine aufkeimende Unzufriedenheit und sein Bedürfnis nach Familie versucht er mit Gott zu klären und zu erklären. Doch es kommen immer wieder Zweifel.
Der Autor beschreibt alles so detailliert, dass man sich mittendrin fühlt. Die Charaktere entwickelten sich weiter und gingen immer mehr in die Tiefe. Wie beim ersten Teil "Die Himmelskugel" muss man sich Zeit nehmen und längere Passagen am Stück lesen. Es braucht seine Zeit bis man sich an den Sprachstil der Charaktere gewöhnt hat, aber aus meiner Sicht lohnt es sich.
Das Buch baut auf den ersten Band auf, so dass man für ein besseres Verständnis zuerst die "Die Himmelskugel" und dann "Die Kunst, unter Wasser zu leben" lesen sollte. Beide Bücher sind sind absolut lesenswert.
March 28, 2024
Finlandia-palkitun Taivaanpallon jatko-osa on minusta merkittävästi edeltäjäänsä parempi. 1600-luvun loppupuolella aikuistuvan Angus-pojan tie on vienyt kauas kotoa, ja Lontoossa hän odottaa kärsivällisesti, että hänet suojatikseen ottanut tiedemies Herra Halley kouluttaisi hänet vertaisekseen. Halleyn opastuksella Angus pääseekin paitsi lukemaan taivaan merkkejä, myös tutkimaan loputtoman meren pohjaa.
Yhä uudelleen Angus joutuu kuitenkin pettymään. Halleyn huushollissa rintaperilliset tulevat aina ensin ja jatkuvasti löytyy syitä, miksi Anguksen täytyy jäädä syrjään korkeammasta opista. Kipeä ulkopuolisuuden kokemus koskettaa. Angusta, kuten koko romaania, vie kuitenkin eteenpäin valtava palo oppia ja ymmärtää. Hän tietää tietävänsä valtavan vähän, ja se pitää hänet nöyränä, vaikka onkin saanut kokea elämässään paljon enemmän kuin keskiverto St. Helenan saarella köyhyyteen syntynyt puoliorpo. ”Sen tietäminen, että tietää vähän, on tietämään oppimisen alkua”, Angus vuosiaan viisaammin toteaa.
Merenpeitto on suuri seikkailukertomus, joka on Taivaanpalloa kypsempi kenties sen takia, että myös sen pääseikkailija on. Ympärillä riehuvat sodat, uskonnon ja tieteen ristiriitaisuus, koti-ikävä sekä luokkaerojen aiheuttamat sydänsurut asettavat kehyksen Anguksen tarinalle, jonka soisi jatkuvan vielä.
”Ei maailmassa voi kuin lähteä, jos aikoo jotain uutta ja suurta.”
Yhä uudelleen Angus joutuu kuitenkin pettymään. Halleyn huushollissa rintaperilliset tulevat aina ensin ja jatkuvasti löytyy syitä, miksi Anguksen täytyy jäädä syrjään korkeammasta opista. Kipeä ulkopuolisuuden kokemus koskettaa. Angusta, kuten koko romaania, vie kuitenkin eteenpäin valtava palo oppia ja ymmärtää. Hän tietää tietävänsä valtavan vähän, ja se pitää hänet nöyränä, vaikka onkin saanut kokea elämässään paljon enemmän kuin keskiverto St. Helenan saarella köyhyyteen syntynyt puoliorpo. ”Sen tietäminen, että tietää vähän, on tietämään oppimisen alkua”, Angus vuosiaan viisaammin toteaa.
Merenpeitto on suuri seikkailukertomus, joka on Taivaanpalloa kypsempi kenties sen takia, että myös sen pääseikkailija on. Ympärillä riehuvat sodat, uskonnon ja tieteen ristiriitaisuus, koti-ikävä sekä luokkaerojen aiheuttamat sydänsurut asettavat kehyksen Anguksen tarinalle, jonka soisi jatkuvan vielä.
”Ei maailmassa voi kuin lähteä, jos aikoo jotain uutta ja suurta.”
February 8, 2020
Tämä Taivaanpallon jatko-osa oli, jos mahdollista, edeltäjäänsäkin huikeampi lukukokemus ja vei uskomattoman tarinan hienolla tavalla päätökseen. Kirja on myös kasvukertomus. Lukijan tulkintaan jätetään kiehtovalla tavalla muutamia seikkoja, jotka jäävät mieleen pohdituttamaan. Kirja tuo esiin myös mahdollisuuksien epätasa-arvon, sivuaa naisten asemaa ja koulutuksen ja hyvien lähtökohtien merkitystä, mutta myös sattuman ja tilaisuuteen tarttumisen vaikutuksia 1600-1700-luvun taitteen maailmassa. Kirjassa yhdistyy mielenkiintoisella tavalla oikea historiallinen henkilö ja fiktiivinen henkilö. Teos herättää entistäkin suuremman mielenkiinnon kyseistä aikakautta ja sen aikaista tieteen ja uskonnon välistä mittelöä kohtaan sekä myöskin Edmund Halleyn henkilöä kohtaan. Tämän kirjan luettua tulee halu mennä Lontooseen, jonka monissa museoissa päässee aikakauden sekä kirjassa mainittujen keksintöjen ja Halleyn henkilön äärelle. Suosittelen lämpimästi!
Saisinpa nähdä tästä joskus filmatisoinnin.
Saisinpa nähdä tästä joskus filmatisoinnin.
August 9, 2020
Taivaanpallon jälkeen oli tietenkin pakko tietää, miten nuorelle Angukselle lopulta käy. Olisi pitänyt arvata, että aikuisuuden kynnykselle ja sen yli ulottuva jatko-osa ei voi olla yhtä tyydyttävä kuin nuoren pojan silmien läpi tarkasteltu Taivaanpallo. Lisäksi ensimmäisessä osassa toimi kikka, jossa Anguksen sisäinen ääni kypsyi samaa tahtia pojan kanssa, mutta tässä Anguksen henkinen kasvu tyssäsi jonnekin alkumetreille. Tärkeimmät käänteetkin olivat jokseenkin epäuskottavia ja epäuskottavan kertojanäänen kanssa yhdistelmä on aika lailla tasoa "ihan kiva".
Pääosassahan kirjassa on edelleen tiede, eikä kirjoja tällaisesta rakkaudesta tieteeseen ja tieteenhistoriaan ole ikinä liikaa. Jalosen erityinen vahvuus onkin sukeltaa 1600-luvun lopun ajatusmaailmaan ja (tiede)politiikkaan, niissä kohdissa kirja pääsee loistamaan.
Pääosassahan kirjassa on edelleen tiede, eikä kirjoja tällaisesta rakkaudesta tieteeseen ja tieteenhistoriaan ole ikinä liikaa. Jalosen erityinen vahvuus onkin sukeltaa 1600-luvun lopun ajatusmaailmaan ja (tiede)politiikkaan, niissä kohdissa kirja pääsee loistamaan.
November 6, 2019
Odotin Taivaanpallon jälkeen toista suurta seikkailua läpi maiden ja merien, mutta sankari olikin traaginen hahmo, joka menetti silmiä ja raajoja ja palasi lopulta luovuttaneena kotiin. Ehkä se olikin kirjan pointti: aikuisuus tuo lapsen innon ja loputtoman optimismin tilalle realismia ja pettymystä. Paikoittain tämä oli kyllä pistävän osuva kuvaus ihmismielestä ja toisaalta yhteiskuntaluokkien jäykkyydestä.
October 1, 2019
Jos rakastit Taivaanpalloa (ja miten voisi olla rakastamatta?), on tämä ihan pakollinen luettava. Kieli on uskomattoman kaunista ja omaleimaista ja Agnus-pojan kasvua mieheksi on ilo seurata huolimatta siitä että ei tietenkään ole kyseessä mikään onnellinen tarina. Tiivistämisestä olisi voinut olla hyötyä.
March 17, 2022
Tämä kirja sai aikaan sellaisen tuntemuksen ensimmäistä kertaa, että olen hyvin samalla aaltopituudella kirjan päähenkilön, Anguksen, kanssa. Angus on tarkkailija ja painaa mieleen kaikki pienimmätkin ja hienovaraisimmat vihjeet muista ihmisistä. Hän tietää, että eri tilanteissa käyttäydytään eri tavoin ja osaa muokkautua sen mukaan. Jos hän joskus sanookin väärin tilanteessa, se saa hänet nolostumaan ja menee todella syvälle. Angus suunnittelee vuorosanansa etukäteen ja miettii miten haluaa asiansa ilmaista. Asioista ei saa puhua ylpeillen, vaan niissä täytyy olla aina tietty nöyryys mukana. Jos asioiden kertominen alkaa kuulostaa mahtailulta, täytyy jotain jättää pois ja kertoa asiat ei niin innostuneesti. Niin monia asioita mitä itsestäni tunnistan! Anguksen ajatuksenjuoksu on kuin seuraisi omaa ajatuksenjuoksua ulkopuolelta niin, että joku toinen on sanoittanut sen, sillä en ikinä ikinä osaisi kuvata sitä näin hyvin kuin mitä Olli Jalonen on saanut aikaan. Toivottavasti kuulen vielä Anguksen ajatuksenjuoksua tulevaisuudessakin (eli toivottavasti tälle tulisi vieläkin jatkoa).
August 1, 2025
Tartuin tähän kirjaan hyvin ekstemporee nähdessäni sen lähikirjastoni suositushyllyssä. Kansi veti minua puoleensa ja lähtökohtaisesti kirjan aihe kuulosti kiehtovalta.
Valitetravasti jouduin pettymään kirjan suhteen. Omaan makuuni tarina lähti hyvin tahmeasti liikenteeseen ja jouduin osin pakottamaan itseni jatkamaan kirjan parissa. Nuoren Anguksen tarina ei oikein meinannut tartuttaa minua kirjaan, vaikka sukelluskellokohtaukset olivatkin kiinnostavia.
En ole varma, olisiko kirja ollut parempi kokemus, jos olisin alle lukenut Jalosen Taivaanpallon, joka käsittääkseni siis aloittaa Anguksen tarinan. Mahdollisesti Anguksen edesottamukset olisivat tällöin olleen kiinnostavampia. Aivan varma en ole, kuinka paljon kirjan kieli vaikutti lukukokemukseeni, sillä alkuun minulla kesti aikaa päästä sisälle kirjan kieleen - ja kun lopulta pääsin, se alkoikin jo loppua kohden ärsyttää minua.
Tunnelmoinnissa Jalonen on taitava, sitä en voi enkä halua kieltää. Loppua kohden tarina myös otti napsun pari parempaa kohti, vaikken osaakaan sanoa tarkalleen, mikä tuon kokemuksen tuotti.
Valitetravasti jouduin pettymään kirjan suhteen. Omaan makuuni tarina lähti hyvin tahmeasti liikenteeseen ja jouduin osin pakottamaan itseni jatkamaan kirjan parissa. Nuoren Anguksen tarina ei oikein meinannut tartuttaa minua kirjaan, vaikka sukelluskellokohtaukset olivatkin kiinnostavia.
En ole varma, olisiko kirja ollut parempi kokemus, jos olisin alle lukenut Jalosen Taivaanpallon, joka käsittääkseni siis aloittaa Anguksen tarinan. Mahdollisesti Anguksen edesottamukset olisivat tällöin olleen kiinnostavampia. Aivan varma en ole, kuinka paljon kirjan kieli vaikutti lukukokemukseeni, sillä alkuun minulla kesti aikaa päästä sisälle kirjan kieleen - ja kun lopulta pääsin, se alkoikin jo loppua kohden ärsyttää minua.
Tunnelmoinnissa Jalonen on taitava, sitä en voi enkä halua kieltää. Loppua kohden tarina myös otti napsun pari parempaa kohti, vaikken osaakaan sanoa tarkalleen, mikä tuon kokemuksen tuotti.
Displaying 1 - 30 of 74 reviews