"Kun on tunteet"-novellikokoelma raastaa rakkauden arvet auki. Rakenteeltaan novellit ovat suurelta osin dialogeja, joissa yksi nainen kertoo toiselle päättyneistä parisuhteistaan. Se unelmien kumppaniehdokas on syystä tai toisesta vahingossa lempattu ja tilalle tuli luuseri, jota nainen ei edes rakastanut, mutta kun yksinkään ei voinut olla. Oli myös naisia, jotka olivat valinneet sinkkuelämän, varttuneempia naisia jotka vamppasivat nuorukaisen...
Lyhyet tarinat ovat tarkkaan rajattuja. Yksityiselämästä ei nosteta liikaa katsetta yleiseen, vaikka naisen asemasta jauhetaankin novellien kautta. Keskitytään olennaiseen. Minimalismissaan ne hohtavat tälle vuosituhannelle. Lämminhenkisiä, mutta raakoja kuvauksia elämästä.
Miljöö on maaseutua. Aihepiiri on kuitenkin kovin lähellä. Ihmisiä me olemme lopulta kaikki, aikakaudesta välittämättä. Kun meillä on ne hiivatun tunteet...
Mainio, tarkkanäköinen ja hienosti rakennettu novellikokoelma 1900-luvun alusta. Jotuni kuvaa ihmisten välisiä suhteita omintakeisella dialogilla, ilmavasti tilaa jättäen, mitään alleviivaamatta. Raikkaita, monitasoisia ja kiinnostavia tekstejä, Jotunia täytyy ehdottomasti lukea pian lisääkin.
Maria Jotuni (1880-1943) on yksi huikeimmista 1900-luvun alun kirjailijoista, joka kirjoitti sekä novelleja että romaaneja. Hänen ehkä tunnetuin teoksensa on Huojuva talo, josta on tehty myös elokuva. Kun on tunteet on novellikirja, joka koostuu kymmenestä novellista. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1913, ennen Suomen itsenäisyyttä, mutta kirjasta ei ole havaittavissa politiikkaan tai yhteiskunnalliseen kuohuntaan liittyviä kertomuksia, paitsi yksi Veripäivät. Senkin voi ymmärtää miten haluaa, mutta minulle se oli Suomen itsenäisyyteen viittaava lyhyt novelli. Novelliin liittyy ase, petturi ja pakeneminen. Kirjan muut novellit kertovat lähinnä arkisista ihmisistä, maalaisista, työtätekevistä ihmisistä, yksinkertaiseen elämään tottuneista maalaisihmisistä, joita mietityttävät suhteet, tunteet ja avioliitto. Teoksessa nousee esille eri yhteiskuntaluokat maaseudulla mm. talolliset, torpparit, palvelijat ja sitten elätit ja syytinkiläiset sekä naiset, jotka juoksemalla ihmisten asioilla saivat jokapäiväisen ruokansa, kahvinsa ja nukkumapaikkansa. Jotuni kertoo jouhevasti, osoittamatta syyllisiä tilanteeseen, miten naisen on oltava miehen alamainen ja palvelija. Maria Jotunin novellit kertovat tavallisten ihmisten elämästä, johon naisilla ei juuri ollut päätäntävaltaa. Kirjan novelleista voi kuitenkin lukea kritiikkiä naisen asemasta miehen rinnalla, tasa-arvo ei oikein kohtaa kahta eri sukupuolta.
avioliitto & naisen asema -teeman dialogivetoista variointia, jokseenkin toisteista eikä kauhean ikimuistoista mutta toisaalta edelleen ihan ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä
Jotunin kieli on suoraa ja arkista. Hahmojen puhe on ilahduttavan runsaalla tavalla maalaismaista.
Teemat pyörivät avioitumisen ja avioelämän ympärillä. Pragmaattinen arkisuus sanelee elämää ja realiteettien alle jäävät usein tunteet ja toiveet. Mutta silti jatketaan ja eletään ja ollaan. Kovin perinteisellä tavalla suomalaista.
Jotunin Kun on tunteet on dialogivetoinen ja ihastuttavan monipuolinen kokoelma novelleja, jotka on kirjoitettu Minna Canthin hengessä naiset ja naisen asema edellä. Suomenkieliseksi kirjan kieli on vaikeahkoa, kun tutut sanat on puettu vanhoihin asuihin (vehtuuttaminen ~ vehtaileminen). Novellien lukeminen on onneksi rauhoittavaa, mitä se ei yleensä omalla kohdallani siis ole.
Tämä on oikein hyvä alku uudelle kirjavuodelle, jolloin aloitan ensimmäistä kertaa myös Helmet-lukuhaasteen. Kokoelma olkoon kohdassa 41, kirjan (kansi tai) nimi on kaunis.
❝ Kahvista talon tuntee ja kahvileivistä talon tyttäret. ❞
Ihania novelleja, joiden ihmiskuvaus ja tunteet ovat kestäneet aikaa. 2000-luvun kaupunkilaiselle myös romanttinen tuulahdus menneisyyden maalaiselämää: "Esaias heitti ruunan keskelle vakoa, kohotti piikkohousujansa ja juosta hynttäsi kyntövitsa kourassa pehmeätä peltoa pitkin pihamaalleen. Siellä potaatissa olivat Sohvi ja lapset sikoja hösittämässä." Rikastuttaa äidinkieltäni, sillä nuo virkkeet sisältävät monta sanaa tai ilmaisua, jotka eivät minun sanavarastooni kuulu. Ennen arkisen tilanteen kuvaus muuttuu nykylukijalle lähes runolliseksi.
Novellikokoelman tarinat ovat kertomuksia ihmisten suhteista. Välillä oli vaikea ymmärtää kenen vuorosanoja mikäkin on. Puhe on luonnollisesti paikoin vanhahtavaa, onhan teos ilmestynyt satakymmenen vuotta sitten. Tarinat ovat kuitenkin tavallaan iättömiä.
"Flyktigt, flyktigt är människolivet - än sen. Också himmelen med sina stjärnor skiftar, splittras, brister sönder, allting förvandlas. Ingenting består sådant det en gång varit."