What do you think?
Rate this book
Munametsä
Seksuaalisuus on aina komediaa
Mitä freudilainen lipsahdus todella tarkoittaa? Mitä tehdä, jos kumppanin peniksessä on purukumia? (Bensiiniä ja pakastamista suositellaan.) Mitä tapahtuu, jos nainen istuu jalat levällään? (Kirous pääsee karkuun ja miehet päätyvät pökkimään pöydänjalkoja.)
Linnealla on vastaus näihin kysymyksiin ja moneen muuhun. Hän on kolmikymppinen sinkku, jonka mielestä paras ihmissuhde on sellainen kuin naisella ja korvalääkärillä: tervehditään ja laitetaan instrumentti aukkoon, eikä sen jälkeen toivottavasti tavata enää koskaan uudelleen. Linnean uusi työpaikka mainostoimistossa on unelmien täyttymys ja munametsä on tiheä. Sitten tapahtuu jotain, ja kaikki on vaakalaudalla.
Olga Kokko asuu pääkaupunkiseudulla ja tekee työkseen mainoksia. Hänen tärkeitä innoittajiaan ovat Pirkka-lehti ja uimahallin höyrysauna. Munametsä on hänen ensimmäinen julkaistu teoksensa.
Mitä freudilainen lipsahdus todella tarkoittaa? Mitä tehdä, jos kumppanin peniksessä on purukumia? (Bensiiniä ja pakastamista suositellaan.) Mitä tapahtuu, jos nainen istuu jalat levällään? (Kirous pääsee karkuun ja miehet päätyvät pökkimään pöydänjalkoja.)
Linnealla on vastaus näihin kysymyksiin ja moneen muuhun. Hän on kolmikymppinen sinkku, jonka mielestä paras ihmissuhde on sellainen kuin naisella ja korvalääkärillä: tervehditään ja laitetaan instrumentti aukkoon, eikä sen jälkeen toivottavasti tavata enää koskaan uudelleen. Linnean uusi työpaikka mainostoimistossa on unelmien täyttymys ja munametsä on tiheä. Sitten tapahtuu jotain, ja kaikki on vaakalaudalla.
Olga Kokko asuu pääkaupunkiseudulla ja tekee työkseen mainoksia. Hänen tärkeitä innoittajiaan ovat Pirkka-lehti ja uimahallin höyrysauna. Munametsä on hänen ensimmäinen julkaistu teoksensa.
365 pages, Hardcover
Published January 1, 2019
10 people are currently reading
153 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 62 reviews
September 28, 2019
No niin... Ehkä tämä ei ollut ihan oma kirjani. Päähenkilö ärsytti ihan helvetisti enkä itse kokenut mitään lisäarvoa, että tarinaa kerrotaan päähenkilön kautta ja mukana on lisäksi hänen bloginsa ja youtube-kanavansa.
Muutkin hahmot oli vedetty jotenkin typerästi yli. Varmaan ironinen suhtautumistapa, että näytetään nyt kuinka ääliömäisiä nämä stereotypiat ovat (bailaava homo, äiti joka muuttuu lasten saannin jälkeen ja jonka mies ei tietenkään osallistu hoitoon yhtään, mieskollegat jotka piereskelee toimistolla...), mutta olen itse vähän kyllästynyt juuri tällaiseen tapaan kertoa asioista. Tuli sellainen muka-nokkela ja muka-hauska fiilis.
Okei oli siellä onneksi pari kohtaa joille hörähdin ääneen. Ja periaatteessa on vaan aina kiva, että naiset ja seksi ei ole mikään jumittunut tabu. Siitä kaksi tähteä.
Muutkin hahmot oli vedetty jotenkin typerästi yli. Varmaan ironinen suhtautumistapa, että näytetään nyt kuinka ääliömäisiä nämä stereotypiat ovat (bailaava homo, äiti joka muuttuu lasten saannin jälkeen ja jonka mies ei tietenkään osallistu hoitoon yhtään, mieskollegat jotka piereskelee toimistolla...), mutta olen itse vähän kyllästynyt juuri tällaiseen tapaan kertoa asioista. Tuli sellainen muka-nokkela ja muka-hauska fiilis.
Okei oli siellä onneksi pari kohtaa joille hörähdin ääneen. Ja periaatteessa on vaan aina kiva, että naiset ja seksi ei ole mikään jumittunut tabu. Siitä kaksi tähteä.
June 8, 2019
Jee, tämä yllätti positiivisesti. Vertautui heti jo kustantajan katalogissa Henriikka Rönkkösen "sinkkukirjoihin", joissa kolmekymppinen nainen puhuu muka ronskisti seksistä. Munametsässä itse seksin kuvaus jäi onneksi vähän vähemmälle, mutta sitäkin enemmän puhuttiin melkein salaohjeistavaan sävyyn siitä, miten saada orgasmi. Mutta ah! Munametsä ei ollut ronski ja rempseä, vaan se onnistui jotenkin olemaan raikas ja kepeä väistäen jopa vielä ennakko-odotukset siitä, että kyllä toikin lopussa vakiintuu ja muuttaa Espooseen. Reipas ja viihdyttävä, niillä adjektiiveilla mä tätä kuvaisin.
Mainostoimistossa työskentelevä Linnea on ärsyttävän itsekeskeinen, mutta hauska ja silti sympaattinen. Tykkäsin siitä, miten blogitekstit ja vloggaukset arjen kuvauksen keskellä antoi tilaa Linnean oudoille ajatuskuluille, eufemismeille, vinkeille ja anekdooteille.
Ihan erityisesti tykkäsin kahdesta jutusta: Linnea ei ollut yhtään taipuvainen nykyromaaneissa suositun s/m:n harrastamiseen ja kirjoittaja kuvasi hienosti sen, miltä tuntuu kun ystävät vakiintuvat ja hankkivat lapsia. Kun kukaan ei ehdi enää nähdä ainakaan ilman lapsia eikä kukaan lähde enää baariin keskellä viikkoa. Linnean parhaan ystävän lapsiarki ja sen myötä rakoileva parisuhde kuvattiin musta ihanan ymmärtävästi ja tää juonen osa kääräistiin näppärästi lopussa (vaikka vähän siirappisesti) eikä Linnean haluttomuutta hankkia lapsia kuitattu sillä, että eiköhän jossain vaiheessa kuitenkin tai mikä pahempaa, siitä oltaisiin tehty tälle joku moraalinen ongelma.
Äänikirjan lukija oli hiukan liian perky.
Mainostoimistossa työskentelevä Linnea on ärsyttävän itsekeskeinen, mutta hauska ja silti sympaattinen. Tykkäsin siitä, miten blogitekstit ja vloggaukset arjen kuvauksen keskellä antoi tilaa Linnean oudoille ajatuskuluille, eufemismeille, vinkeille ja anekdooteille.
Ihan erityisesti tykkäsin kahdesta jutusta: Linnea ei ollut yhtään taipuvainen nykyromaaneissa suositun s/m:n harrastamiseen ja kirjoittaja kuvasi hienosti sen, miltä tuntuu kun ystävät vakiintuvat ja hankkivat lapsia. Kun kukaan ei ehdi enää nähdä ainakaan ilman lapsia eikä kukaan lähde enää baariin keskellä viikkoa. Linnean parhaan ystävän lapsiarki ja sen myötä rakoileva parisuhde kuvattiin musta ihanan ymmärtävästi ja tää juonen osa kääräistiin näppärästi lopussa (vaikka vähän siirappisesti) eikä Linnean haluttomuutta hankkia lapsia kuitattu sillä, että eiköhän jossain vaiheessa kuitenkin tai mikä pahempaa, siitä oltaisiin tehty tälle joku moraalinen ongelma.
Äänikirjan lukija oli hiukan liian perky.
Read
June 18, 2019Kuuntelin äänikirjana. Välillä meni nauruksi yleisillä paikoilla, sillä Munametsä on vallan hulvaton kirja. Muna-allergikoille tätä kyllä ei voi suositella 😂
September 15, 2021
Munametsä on varsin viihdyttävä kirja Linneasta ja tämän sinkkuelämän vaiheista. Etenkin alkuun koin, että tästä tuli kovasti mieleen Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä-sarja. Teoksissa onkin kerronnassa samoja piirteitä ja tiettyä suorapuheisuutta ja ronskiuttakin. Pidin Munametsässä erityisen paljon siitä, ettei päähenkilön sinkkuus typistynyt parisuhteen etsimiseen, vaan hänen elämänsä kuvattiin hyvänä ja kokonaisena ilman parisuhdetta, ja haaveet, ilot, surut ja ongelmat liittyivät muihin asioihin kuin miehen etsimiseen. Mielestäni tällaisia teoksia ja tällaista parisuhde- ja seksuaalisuuspuhetta tarvitaan lisää.
July 3, 2019
Hyvä kirja! Tässä oli paljon juttua seksistä ja ronskia kielenkäyttöä, mutta myös hyvin oivaltavaa feminismiä ja tämän päivän työelämäkuvausta. Musta tämä oli oivallinen, mutta uskon ettei ole joka makuun nuo kaikki värkkijutut :D Nauroin pari kertaa ihan ääneen kun oli niin hauskaa tekstiä ja hyviä oivalluksia. Lämmin suositus kyllä tälle, jos kestää munajuttuja.
May 29, 2019
Mä en ole nauranut näin makeasti ikuisuuteen. Kiitos Munametsä!
Linnean elämänasenne on huikea. Piilovittuilu, avoin vittuilu sekä massiivisella vauhdilla karkaavat ajatuskulut ovat niin hillittömiä että heikompaa hirvittää. Rakastan erityisesti salaliittoteoriaa, jossa huomataan, että suomenruotsalaisten ja vaginaorgasmiin kykenevien naisten suhteellinen osuus on - omg - täysin sama! Sattumaako!? Toinen vastaava herkullisuus on Linnean pitkä pohdiskelu, mitä tekisi, jos hänellä olisi penis (Destroyer!).
Feelgood-romaanina erittäin onnistunut, rääväsuinen ja umpifeministinen sovinistisetien painajainen.
P.S. Panemisen uusi eufemismi on nyt "hobitin vieminen Mordoriin". En kestä.
Linnean elämänasenne on huikea. Piilovittuilu, avoin vittuilu sekä massiivisella vauhdilla karkaavat ajatuskulut ovat niin hillittömiä että heikompaa hirvittää. Rakastan erityisesti salaliittoteoriaa, jossa huomataan, että suomenruotsalaisten ja vaginaorgasmiin kykenevien naisten suhteellinen osuus on - omg - täysin sama! Sattumaako!? Toinen vastaava herkullisuus on Linnean pitkä pohdiskelu, mitä tekisi, jos hänellä olisi penis (Destroyer!).
Feelgood-romaanina erittäin onnistunut, rääväsuinen ja umpifeministinen sovinistisetien painajainen.
P.S. Panemisen uusi eufemismi on nyt "hobitin vieminen Mordoriin". En kestä.
July 24, 2019
Tämä oli kyllä jännittävä lukukokemus. Humoristinen, usein kakkajuttuihin taipuva kertomus seksi-blogia pitävästä mainostoimiston työntekijästä, oli aika kaukana mun mukavuusalueesta. Kuitenkin meininki oli kirjassa aika sopivan kepeää tarinointia, sanailu oli aika hauskaa (erityismaininta termille kangaskassiaikuinen) mutta sitten lopulta en ehkä saanut tästä hirveästi irti. Mutta ainakin se herätti, näin kiusallisena ja hyvinkin yksityisenä tyyppinä, pohtimaan siitä että miten kirjan päähenkilön kaltaisiin ammattikehtaajiin ja korosteiseen seksipositiivisuus-puheeseen pitäisi suhtautua.
June 16, 2019
Argh mä oon liian vanha näille!!! "Mennäänkö panemaan?" Kun en yhtään jaksa innostua pokausjutuista ja irtoseksiseikkailuista. Lopulta päädyin hyppimään yli kaikki panojutut ja luin vain ne kohdat, joissa päähenkilö yritti pyristellä työelämässä. Minua oikeasti kiinnosti eniten se, miten hänellä menee töissä. Mitä tämä kertookaan lukijasta; harmaahapsi ja elämänhalu mennyt. Täysin huumorintajuton ja sitruunankirpeä tapaus. Valitan.
November 8, 2025
Harvoin saa lukiessaan hörähdellä ääneen.
Tämän parissa huvitin (tai ärsytin) kanssamatkustajia bussissa jokusenkin kerran.
Tämän parissa huvitin (tai ärsytin) kanssamatkustajia bussissa jokusenkin kerran.
January 21, 2020
Todellisuudessa antaisin 3,5 tähteä. Juonenkaari oli varsin heppoinen, mutta viihdearvo oli kuitenkin niin korkea, että taisin välillä naurahdella ääneenkin. Hauska kuvaus naisesta, joka kulkee munametsällä rohkeasti välittämättä rajoituksista, joita yhteiskunta naisen seksuaalisuudelle pyrkii sanelemaan. Linnean blogi- ja vlogipostaukset olivat hulvattomia ja tarjosivat muun muassa vinkkejä dildoaskarteluun sekä mahtavaa nippelitietoa (esimerkiksi: mitä kaikkea oli saatu selville ennen kuin klitoris ”löydettiin”).
Varsinaista juonta ei ihan hirveästi ollut, vaan Linnean uusi työpaikka tuntui lähinnä kehyskertomukselta. Sinänsä se toimi tässä melko novellimaisessa konseptissa, mutta kirja alkoi jossain vaiheessa tuntua hieman tasapaksulta. Lisäksi on surullista, kun feministisessä teoksessa kaikki laajemmin kuvatut heteromiehet ovat ihan täysiä mulkkuja.
Varsinaista juonta ei ihan hirveästi ollut, vaan Linnean uusi työpaikka tuntui lähinnä kehyskertomukselta. Sinänsä se toimi tässä melko novellimaisessa konseptissa, mutta kirja alkoi jossain vaiheessa tuntua hieman tasapaksulta. Lisäksi on surullista, kun feministisessä teoksessa kaikki laajemmin kuvatut heteromiehet ovat ihan täysiä mulkkuja.
August 29, 2019
Suurimman osan ajasta raikasta ja menevää, välillä vähän väkinäistä ja ontuvaa. Sivuhenkilöt saivat ajoittain hermot kiristymään kaikessa ohuudessaan, ja aika pitkään olin taipuvainen kolmen tähden kannalle. Menköön se neljäskin nyt, kun kuitenkin tuli hyvä mieli ja välillä aidosti naurattikin. Pakko arvostaa, jos tästä lajityypistä saa vielä piiskattua jotain yllättävää irti.
gave-up-on
August 5, 2019Se oli nopea kokeilu. 10 min äänikirjaa, ja huomasin ettei ole nyt minun kirjani/tän hetki, mutta ehkä toimii muille paremmin.
Read
August 25, 2019Puuduttava, ei mitenkään hauska ja kaikkea muuta kuin tuore. Minun mielestäni siis, uskon, että moni tästä nauttiikin.
November 7, 2019
No siis, olihan tämä pitkälti sellainen aivot narikkaan-kirja, jossa ei juurikaan tarvinnut ajatella. Alussa kirjoitustyyli muistutti hieman Anna-Leena Härkösen tuotantoa, tosin Härkönen kirjoittaa paljon paremmin.
Seksi tai sitä paljon harrastava nainen eivät ole huono asia. Kyllästyin silti melko nopeasti vain kuuntelemaan päähenkilön "munametsällä" olemisesta, Toosaproosaa-blogin kirjoituksista ja miesten elinten syväanalyyseistä. Vaikka elämäntyyli muistuttaisi Sinkkuelämään Samanthaa, niin miten seksi ja miehen sukupuolielin voivat noin paljon määrittää jokapäiväisiä ajatuksia ja vapaa-ajan tekemistä? Ja totta kai Linnea-nimisellä päähenkilöllä oli myös homokaveri Eero, jonka kanssa hän kävi baarissa etsimässä sänkyseuraa yöksi.
Kirja ei myöskään ollut hauska, lähinnä hauskaksi tarkoitetut letkautukset aiheuttivat minulle myötähäpeää. Miksi sanonnasta "mennä päin v*ttua" pitää väkisin vääntää joku hassunhauska versio siitä, että miksei sanonnan sävy voisi olla positiivinen? Sillä onhan päin v*ttua meneminen on hyvä asia ":)" Näitä tällaisia jotenkin teennäisen ja liioitellun oloisia pohdintoja oli kirjassa vähän liikaa.
Ah, olen puhunut. Tämä kirja turhautti ja ärsytti minua. Kuuntelin sen silti loppuun asti, mutta en kyllä menisi suosittelemaan.
Seksi tai sitä paljon harrastava nainen eivät ole huono asia. Kyllästyin silti melko nopeasti vain kuuntelemaan päähenkilön "munametsällä" olemisesta, Toosaproosaa-blogin kirjoituksista ja miesten elinten syväanalyyseistä. Vaikka elämäntyyli muistuttaisi Sinkkuelämään Samanthaa, niin miten seksi ja miehen sukupuolielin voivat noin paljon määrittää jokapäiväisiä ajatuksia ja vapaa-ajan tekemistä? Ja totta kai Linnea-nimisellä päähenkilöllä oli myös homokaveri Eero, jonka kanssa hän kävi baarissa etsimässä sänkyseuraa yöksi.
Kirja ei myöskään ollut hauska, lähinnä hauskaksi tarkoitetut letkautukset aiheuttivat minulle myötähäpeää. Miksi sanonnasta "mennä päin v*ttua" pitää väkisin vääntää joku hassunhauska versio siitä, että miksei sanonnan sävy voisi olla positiivinen? Sillä onhan päin v*ttua meneminen on hyvä asia ":)" Näitä tällaisia jotenkin teennäisen ja liioitellun oloisia pohdintoja oli kirjassa vähän liikaa.
Ah, olen puhunut. Tämä kirja turhautti ja ärsytti minua. Kuuntelin sen silti loppuun asti, mutta en kyllä menisi suosittelemaan.
November 22, 2019
Kyllä ja ei. Tämä oli hauska, paikoin todella oivaltava ja kiitettävän nopeatahtinen, mutta kyllä tästä olisi voinut silti jotain jättää pois kokonaisuuden kärsimättä. Ääneen hirnuin etenkin osiolle, jossa pohdittiin "mennä päin vittua"-sanonnan merkitystä. Plussaa myös modernista ajankuvasta, jossa viestintä tapahtuu gif-animaatioiden kautta. Päähenkilö Linnea on samaan aikaan raivostuttava ja viihdyttävä. Hän on ristiriitainen, mutta paikoin ilahduttavan empaattinen. Hänellä ei riitä ymmärrystä randomeiden pippelikuville, vaan hän lohkaisee niiden lähettäjille mojovia murjauksia. Mutta nähtyään itse treffeillä housujen läpi kajastavan elimen JA nähnyt sen omistajan naaman, hän ei suotta tuhlaa aikaa esileikkiin tai viettelyyn vaan kysyy ronskisti "Mennäänkö panemaan?", vaikka tunnelma olisi kuinka kireä ja jäinen. Itse aktejahan tässä ei niin kuvailla, vaikka seksistä koko ajan puhutaankin.
Äänikirjan Usva Kärnä on loistava lukija ja herättää eloon erityisesti vlogi-osuudet.
Äänikirjan Usva Kärnä on loistava lukija ja herättää eloon erityisesti vlogi-osuudet.
January 2, 2020
3,5 ⭐
Hyvin saman suuntainen kuin Henriikka Rönkkösen "mielikuvituspoikaystävä" ja "bikinirajatapaus", mutta hiukan siistimmällä kielenkäytöllä ja vähemmän graafisella seksin kuvailulla 😆
Hyvin saman suuntainen kuin Henriikka Rönkkösen "mielikuvituspoikaystävä" ja "bikinirajatapaus", mutta hiukan siistimmällä kielenkäytöllä ja vähemmän graafisella seksin kuvailulla 😆
August 17, 2022
En ollut ihan oikeaa lukijakuntaa, mutta ei kai sitä voi kirjan viaksi täysin asettaa. Onneksi sieltä tuli lopulta jonkinlainen muutos/kehityskaari - aloin kuitenkin pahasti huolestua sen suhteen!
June 10, 2019
Viihdyttävä ja hauska. Olga Kokko on vertauskuvien mestari ja hänen kielenkäyttö on ihanan yllättävää ja raikasta. Kuuntelin äänikirjana ja varsinkin blogit & vlogit toimivat hienosti siinä formaatissa. Loistava kirja varsinkin nyt kesällä-
June 29, 2019
Tämä on siinä hiuksenhienolla rajalla, että onko kyseessä typerä, mukahauska keskenkasvuisten kikkeli/kakka/pieruhuumorikirja, vaiko älykkäästi kirjoitettu, oikeasti hauska satiiri asioista, joista yleensä vaietaan. Päätin, että kyseessä on jälkimmäinen.
Harvoin nauran ääneen kirjaa lukiessani, mutta tässä niin kävi monessa kohtaa - eikä se ole todellakaan huono asia. Hyvin kirjoitettu. Hauska kuin mikä. Osuvasti ajan hermolla. Mutta ei tosikoille, ahdasmielisille, siveyden sipuleille tai alaikäisille, he pysykööt kaukana tästä teoksesta.
Aihe tuli kyllä ammennettua aika tyhjiin monelta kantilta, joten jos tästä joskus ilmestyy jatko-osa, sitä en ehkä jaksaisi lukea.
Harvoin nauran ääneen kirjaa lukiessani, mutta tässä niin kävi monessa kohtaa - eikä se ole todellakaan huono asia. Hyvin kirjoitettu. Hauska kuin mikä. Osuvasti ajan hermolla. Mutta ei tosikoille, ahdasmielisille, siveyden sipuleille tai alaikäisille, he pysykööt kaukana tästä teoksesta.
Aihe tuli kyllä ammennettua aika tyhjiin monelta kantilta, joten jos tästä joskus ilmestyy jatko-osa, sitä en ehkä jaksaisi lukea.
December 30, 2019
Kaksi tähteä. Yksi, koska sain luettua, kaksi, koska kirja sisälsi välillä oivaltavaa patriarkaatin vastaista pohdintaa naisten seksuaalisuudesta ja muutaman kerran nauratti.
Päähahmo raivostuttava, juoni tappavan tylsä (mikä se ”jotain” oli mitä takakannessa mainostettiin että tapahtuu ja ”kaikki” muuttuu? meni ohi), paikoittainen inhorealistinen kuvaus ihmiskehon eritteistä sai fyysiset kakomisrefleksit päälle.
Kaiken kaikkiaan todella epämiellyttävä lukukokemus.
Päähahmo raivostuttava, juoni tappavan tylsä (mikä se ”jotain” oli mitä takakannessa mainostettiin että tapahtuu ja ”kaikki” muuttuu? meni ohi), paikoittainen inhorealistinen kuvaus ihmiskehon eritteistä sai fyysiset kakomisrefleksit päälle.
Kaiken kaikkiaan todella epämiellyttävä lukukokemus.
May 21, 2019
Kraah! :D
Ja huomattavasti viihdyttävämpi ja monipuolisempi kuin Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä tai Bikinirajatapaus, joissa pyöritään lähinnä pissan, pierujen ja paskan parissa mitä erilaisimmissa tilanteissa. Tässä on myös läpi kirjan kulkeva juoni ja vaikka kirja ei ehkä ihan kanna loppuun asti, niin huvituin silti useasti. Go Linnea! :D
Ja huomattavasti viihdyttävämpi ja monipuolisempi kuin Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä tai Bikinirajatapaus, joissa pyöritään lähinnä pissan, pierujen ja paskan parissa mitä erilaisimmissa tilanteissa. Tässä on myös läpi kirjan kulkeva juoni ja vaikka kirja ei ehkä ihan kanna loppuun asti, niin huvituin silti useasti. Go Linnea! :D
May 25, 2019
Heh, aikamoinen kirja. Samaan aikaan ihan hävytön, mutta todella yllättävä. En olisi uskonut, että jossain kohtaa kirjaa tulee kyyneleetkin silmiin, mutta tuli. Vähän olisin tiivistänyt kirjaa, mutta vaikka kirja sisälsi blogityylisiä sisältöjä, jotka eivät aina vieneet juonta eteenpäin, kyllä punainen lanka kuitenkin taustalla säilyi. Ja olipa ainakin hyvin erilainen kirja mitä yleensä luen. :)
December 7, 2022
Täydellinen kesälomakirja! Nauroin ihteni kipeäksi tätä kikkelinhuuruista seikkailua auringossa rötvälukiessain. Hauska, muttei mitenkään mukaroisi, eikä pelkkää panovitsiä kuitenkaan.
May 3, 2020
Ei tää oikeen. Ihan hauskoja tarinoita ja tokaisuja, mutta kun ne on jo kuultu aiemmin niin monta kertaa. Juontahan tässä ei juuri ollut.
January 5, 2021
Huomautuksena, että kirjassa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja rivosti ja sitten arvostelua ei saa kirjoittaa yhtä elävästi. Liekö, että joku vielä loukkaantuupi.
Lainaa. Lue. Palauta.
Nämä kolme sanaa kuvaavat minun lukukokemustani salalla, kun taputtelen itseäni selkään sillä etten onneksi mennyt kirjaa ostamaan, vaan päätin varata ja lainata sen. Mullistuiko elämä? No juu ei. Ja siltikin.... jotenkin luin tämän ja vieläpä aika pikaiseen tahtiin ja yötä myöten, kun vertaan pariin paljon mielenkiintoisempaan kirjaan. Arvatenkin päästäkseni tästä eroon mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.
Eräs hyvä ystäväni suositteli minulle tätä kirjaa ja arvelinpa sitten lukea sen. Arvelen sen avautuneen hänelle vähän eri tavoin, koska hän on työskennellyt mainostekstaajana. En kyllä silti usko, että hänen työyhteisössään olisi ollut kirjan kuvaamaan apinatarhameininkiä. Tiedättehän kun joukko aikuisia heittäytyy työpaikalla apinoiden tasolle.
Tästä tuli myös mieleen sellanen draamakomediahirvitys, kuin Sinkkuelämää. Ja lisäät siihen yhtälöön Suomen ja aika yksulotteisen hahmon, joka loistaa kuvitteellisissa blogikirjoituksissa ja ylivedetyssä youtube vlogissa. Tästä puuttuu tietty sitten täysin se työmäärä mitä vloggaaja ja vakavasti tubea tekevä ihminen tekee saadakseen tuotoksena tuubin syövereihin.
Huumori on nimittäin joko hauskaa, ei naurata tippaakaan, pakkonaurattamista, irvimistä perheen perustamiselle, baari-illoillle, sille että vanhukset tosiaankin joutuvat myymään käsitöitä saadakseen lisätuloja, koska eläke on aivan törkeän pieni täsä pahoinvoivassa hyvinvointivaltiossa. Tavallaan tämä koko kirja on muutamin ihmisten pahoinvoinnista yhteiskunnassa. Puhumattakaan, että osa huumoria on tyyliin voisitteko pliis nauraa tälle vähän.
Hahmot jäävät yksiulotteisiksi. Linnea on aikuislapsi, jolla työ ja vapaa-aika menee käytännössä joko baareihin ja baareista ja seuranhakuapeista sänkyseuran etsimiseen. Aivan kaikki muu on yhdentekevää. Siis… Aivan. Kaikki.
Eniten ei ahdistanut se, että tässä nyt puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja niistä revitään huumoria vaikka väkisin, vaan se miten mustavalkoisesti, lapsellisesti ja yksiulotteisesti hahmot käyttäytyvät. Ja se sai mut lopulla vihaamana koko kirjaa oivallettuani et ei hemmetti, eihän tän ihmisen päässä liiku kuin tasan yksi asia. Ja nää ihmiset ei myöskään kasva ihmisinä. No, okei Eero kavaa ja Ilana jas varsinkin Ilanan mies kasvaa... mut Linnea ei. Säälitään ja pilkataan perheellisiä. Säälitään kumppanin etsimistä. Säälitään kyllä totakin ryypiskelyä ja vaakamambojuttuja. Itkeään sitä, että kun kaverit hylkää julmasti perustaessaan perheen. Ei se tosielämässä yhteydenpito tollaseen lopu tai kaadu. Jos kaatuu niin sillon on aika katsoa peiliin.
Kenelle voin suositella? Jos tykkäät Sinkkuelämää sarjasta ja siitä että dokaaminen on aivan ihquu niin, joo, varmaan ihastut tähän. Jos haluat jotain kevyttä hömppää ja olet mielestäsi rivo ja tuhma niin joo, voit lukea. Saatat ehkä kyllä pettyä, mutta lue siitä huolimatta.
Onko tämä nyt niin kohun arvoinen? Ei. Siltikään alle 18 vuotiaiden ei tarvitse lukea tätä kirjaa.
Lainaa. Lue. Palauta.
Nämä kolme sanaa kuvaavat minun lukukokemustani salalla, kun taputtelen itseäni selkään sillä etten onneksi mennyt kirjaa ostamaan, vaan päätin varata ja lainata sen. Mullistuiko elämä? No juu ei. Ja siltikin.... jotenkin luin tämän ja vieläpä aika pikaiseen tahtiin ja yötä myöten, kun vertaan pariin paljon mielenkiintoisempaan kirjaan. Arvatenkin päästäkseni tästä eroon mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.
Eräs hyvä ystäväni suositteli minulle tätä kirjaa ja arvelinpa sitten lukea sen. Arvelen sen avautuneen hänelle vähän eri tavoin, koska hän on työskennellyt mainostekstaajana. En kyllä silti usko, että hänen työyhteisössään olisi ollut kirjan kuvaamaan apinatarhameininkiä. Tiedättehän kun joukko aikuisia heittäytyy työpaikalla apinoiden tasolle.
Tästä tuli myös mieleen sellanen draamakomediahirvitys, kuin Sinkkuelämää. Ja lisäät siihen yhtälöön Suomen ja aika yksulotteisen hahmon, joka loistaa kuvitteellisissa blogikirjoituksissa ja ylivedetyssä youtube vlogissa. Tästä puuttuu tietty sitten täysin se työmäärä mitä vloggaaja ja vakavasti tubea tekevä ihminen tekee saadakseen tuotoksena tuubin syövereihin.
Huumori on nimittäin joko hauskaa, ei naurata tippaakaan, pakkonaurattamista, irvimistä perheen perustamiselle, baari-illoillle, sille että vanhukset tosiaankin joutuvat myymään käsitöitä saadakseen lisätuloja, koska eläke on aivan törkeän pieni täsä pahoinvoivassa hyvinvointivaltiossa. Tavallaan tämä koko kirja on muutamin ihmisten pahoinvoinnista yhteiskunnassa. Puhumattakaan, että osa huumoria on tyyliin voisitteko pliis nauraa tälle vähän.
Hahmot jäävät yksiulotteisiksi. Linnea on aikuislapsi, jolla työ ja vapaa-aika menee käytännössä joko baareihin ja baareista ja seuranhakuapeista sänkyseuran etsimiseen. Aivan kaikki muu on yhdentekevää. Siis… Aivan. Kaikki.
Eniten ei ahdistanut se, että tässä nyt puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja niistä revitään huumoria vaikka väkisin, vaan se miten mustavalkoisesti, lapsellisesti ja yksiulotteisesti hahmot käyttäytyvät. Ja se sai mut lopulla vihaamana koko kirjaa oivallettuani et ei hemmetti, eihän tän ihmisen päässä liiku kuin tasan yksi asia. Ja nää ihmiset ei myöskään kasva ihmisinä. No, okei Eero kavaa ja Ilana jas varsinkin Ilanan mies kasvaa... mut Linnea ei. Säälitään ja pilkataan perheellisiä. Säälitään kumppanin etsimistä. Säälitään kyllä totakin ryypiskelyä ja vaakamambojuttuja. Itkeään sitä, että kun kaverit hylkää julmasti perustaessaan perheen. Ei se tosielämässä yhteydenpito tollaseen lopu tai kaadu. Jos kaatuu niin sillon on aika katsoa peiliin.
Kenelle voin suositella? Jos tykkäät Sinkkuelämää sarjasta ja siitä että dokaaminen on aivan ihquu niin, joo, varmaan ihastut tähän. Jos haluat jotain kevyttä hömppää ja olet mielestäsi rivo ja tuhma niin joo, voit lukea. Saatat ehkä kyllä pettyä, mutta lue siitä huolimatta.
Onko tämä nyt niin kohun arvoinen? Ei. Siltikään alle 18 vuotiaiden ei tarvitse lukea tätä kirjaa.
November 23, 2022
"Hän tuli kuin lumet katolta"
Tässä kirjassa yhdistyivät seksuaalisuuden ja sinkkuuden ylistys ja stereotyyppiset hahmot. Tarinan päähenkilön Linnean ajatusmaailmaa avataan itse kerronnan, Toosaproosa-blogin ja Youtube-videoiden kautta. Linnea on oman elämänsä päähenkilö, joka seikkailee munametsällä ja mainostoimiston vanhanaikaisessa ympäristössä.
Mistä pidin?
Pidin monesta asiasta kirjassa, varsinkin siitä, että seksistä ja seksuaalisuudesta puhuttiin niin avoimesti. Ronski kieli oli valittu varmasti tarkoituksella juuri siksi, että tekstistä tulisi provosoiva ja raju. En ole ikinä lukenut noin montaa eri synonyymiä penikselle tai seksille. Kohtaamiset munametsältä olivat pääasiassa hauskoja ja niistä oppi aina jotain. Pidin erityisen paljon siitä, kuinka Linnea eli sinkkuelämää onnellisena eikä haikaillut turhia parisuhteiden perään. Tarinan loppu oli hellyttävä ja siitä tuli hyvä mieli.
Mistä en pitänyt?
Kirjan editointi oli ehkä jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, sillä tekstissä oli jonkin verran kirjoitusvirheitä ja vääriä sananmuotoja. Nämä olisi voinut korjata helposti lukemalla tekstin pari kertaa läpi. Lisäksi sivuhenkilöt olivat stereotyyppisiin laatikoihin typistettyjä eikä heistä oikein saanut irti mitään. Eero oli bilettävä homo-paras-kaveri, joka halusi nopeasti naimisiin. Toinen paras kaveri Ilana oli saanut lapsia eikä ollut enää entisellään. Hänen miehensä Jesse taas oli holtiton isä, joka keskittyi kaikkeen muuhun kuin lasten hoitoon. Pomo oli seksistinen ja misogyyninen mies. Miespuoliset työkaverit saivat tehdä mitä lystäsivät ja kiskoivat silti parempaa palkkaa.
Kaikesta huolimatta kirja oli viihdyttävää ja kevyttä lukemista.
Tässä kirjassa yhdistyivät seksuaalisuuden ja sinkkuuden ylistys ja stereotyyppiset hahmot. Tarinan päähenkilön Linnean ajatusmaailmaa avataan itse kerronnan, Toosaproosa-blogin ja Youtube-videoiden kautta. Linnea on oman elämänsä päähenkilö, joka seikkailee munametsällä ja mainostoimiston vanhanaikaisessa ympäristössä.
Mistä pidin?
Pidin monesta asiasta kirjassa, varsinkin siitä, että seksistä ja seksuaalisuudesta puhuttiin niin avoimesti. Ronski kieli oli valittu varmasti tarkoituksella juuri siksi, että tekstistä tulisi provosoiva ja raju. En ole ikinä lukenut noin montaa eri synonyymiä penikselle tai seksille. Kohtaamiset munametsältä olivat pääasiassa hauskoja ja niistä oppi aina jotain. Pidin erityisen paljon siitä, kuinka Linnea eli sinkkuelämää onnellisena eikä haikaillut turhia parisuhteiden perään. Tarinan loppu oli hellyttävä ja siitä tuli hyvä mieli.
Mistä en pitänyt?
Kirjan editointi oli ehkä jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, sillä tekstissä oli jonkin verran kirjoitusvirheitä ja vääriä sananmuotoja. Nämä olisi voinut korjata helposti lukemalla tekstin pari kertaa läpi. Lisäksi sivuhenkilöt olivat stereotyyppisiin laatikoihin typistettyjä eikä heistä oikein saanut irti mitään. Eero oli bilettävä homo-paras-kaveri, joka halusi nopeasti naimisiin. Toinen paras kaveri Ilana oli saanut lapsia eikä ollut enää entisellään. Hänen miehensä Jesse taas oli holtiton isä, joka keskittyi kaikkeen muuhun kuin lasten hoitoon. Pomo oli seksistinen ja misogyyninen mies. Miespuoliset työkaverit saivat tehdä mitä lystäsivät ja kiskoivat silti parempaa palkkaa.
Kaikesta huolimatta kirja oli viihdyttävää ja kevyttä lukemista.
November 9, 2020
Ehkä kuitenkin enemmän 2 1/2.
Alku oli aivan karmeaa luettavaa mutta parani loppua kohden ehkä hieman. Kuitenkin koko kirjan ongelma oli teennäisyys ja muka-hauskuus vaikka silloin kun ei yritetty liikaa oli joitain kohtia joissa naurahdin. Tällaisia kohtia joissa yritettiin liikaa oli selkeästi kohdat joissa kirjoitettiin blogia tai tehtiin YouTube kanavaa, välillä muissakin kohdissa. Päähenkilö oli erittäin ärsyttävä ja itsekeskeinen, ei millään tavoin samaistuttava ja eivät ne muutkaan henkilöhahmot olleet kovin miellyttäviä eikä vahvoja. Kyrpä ja paska jutut tulivat jo kirjan lopussa niin yli korvien että korvista nousi savu. Oi kunpa tärkeää asiaa, naisen seksuaalisuus ja muut tabut joista naisten kohdalla puhutaan, olisi osattu tuoda esille hieman eri tavoin. Naisten ja miesten yms. stereotyyppiset kuvaukset huononsivat myös kirjaa, joo ymmärrän mitä tällaisella tyylillä oli yritetty tuoda esille mutta silti.
Aiheena naisen seksuaalisuus ja muut tabut jutut kuten kuukautisista puhuminen oli kyllä hyvä ja tärkeä ja minulla oli sen takia odotuksia kirjalle jonkin verran. Eivät kyllä täyttyneet vaikkei suuria odotuksia ollutkaan. Miten tätä aihetta ei osata käsitellä siten, ettei siitä tulisi tällaista joka vain ärsyttää. Loppua kohden teksti muuttui hieman enemmän siedettäväksi mutta vain vähän ja edelleen näkyi se, että yritettiin olla hauska - siinä onnistumatta. Joissakin kohdissa oli ihan hyviä pointteja siitä millaista on olla nainen vaikka työelämässä ja siitä miten naisen panosta ei arvosteta samalla lailla, tytöttely tai negatiivinen arvostelu joka meihin naisiin kohdistuu vain sen takia että olemme naisia.
Alku oli aivan karmeaa luettavaa mutta parani loppua kohden ehkä hieman. Kuitenkin koko kirjan ongelma oli teennäisyys ja muka-hauskuus vaikka silloin kun ei yritetty liikaa oli joitain kohtia joissa naurahdin. Tällaisia kohtia joissa yritettiin liikaa oli selkeästi kohdat joissa kirjoitettiin blogia tai tehtiin YouTube kanavaa, välillä muissakin kohdissa. Päähenkilö oli erittäin ärsyttävä ja itsekeskeinen, ei millään tavoin samaistuttava ja eivät ne muutkaan henkilöhahmot olleet kovin miellyttäviä eikä vahvoja. Kyrpä ja paska jutut tulivat jo kirjan lopussa niin yli korvien että korvista nousi savu. Oi kunpa tärkeää asiaa, naisen seksuaalisuus ja muut tabut joista naisten kohdalla puhutaan, olisi osattu tuoda esille hieman eri tavoin. Naisten ja miesten yms. stereotyyppiset kuvaukset huononsivat myös kirjaa, joo ymmärrän mitä tällaisella tyylillä oli yritetty tuoda esille mutta silti.
Aiheena naisen seksuaalisuus ja muut tabut jutut kuten kuukautisista puhuminen oli kyllä hyvä ja tärkeä ja minulla oli sen takia odotuksia kirjalle jonkin verran. Eivät kyllä täyttyneet vaikkei suuria odotuksia ollutkaan. Miten tätä aihetta ei osata käsitellä siten, ettei siitä tulisi tällaista joka vain ärsyttää. Loppua kohden teksti muuttui hieman enemmän siedettäväksi mutta vain vähän ja edelleen näkyi se, että yritettiin olla hauska - siinä onnistumatta. Joissakin kohdissa oli ihan hyviä pointteja siitä millaista on olla nainen vaikka työelämässä ja siitä miten naisen panosta ei arvosteta samalla lailla, tytöttely tai negatiivinen arvostelu joka meihin naisiin kohdistuu vain sen takia että olemme naisia.
August 29, 2019
En nyt voi huonoksi haukkua, pariin otteeseen nauroin ihan ääneen, mutta ehkä olisin saanut tästä enemmän irti jos en olisi aseksuaali. :D Mutta koska olen, tää tuntui enemmän kulttuurimatkailulta, tyyliin "Siis näinkö ihmiset ajattelee?" Että voiko ihmistä oikeasti kiinnostaa muna näin paljon? (Uskon kuitenkin, että Linnea edustaa aika lailla toista ääripäätä kuin minä ja moni muukin.) Eipä silti, ei siinä mitään vikaa ole, eikä seksipositiivisia naishahmoja ole kirjallisuudessa kovin monia, joten siitä pisteitä.
Kirja oli ehkä turhan pitkä, tämän olis saanut tiivistettyä pienemmäksikin, mutta teksti oli sujuvaa ja nopealukuista (yhdessä illassa tämän ehti lukemaan). Pidin feministisestä asenteesta ja . Linnean kasvukivut Ilanan suhteen ovat varmasti tuttuja monelle sinkkunaiselle.
Kaksi tähteä, ehkä kaksi ja puoli (ei ihan pyöristy kolmeen kuitenkaan). Objektiivisesti ajatellen laadultaan varmasti parempikin, mutta arvostelen oman fiiliksen mukaan enkä kirjailijan ansioiden.
Lue, jos haluat nauraa ja lukea peniksistä, vulvista ja kakkauksesta. ¯\_(ツ)_/¯
Kirja oli ehkä turhan pitkä, tämän olis saanut tiivistettyä pienemmäksikin, mutta teksti oli sujuvaa ja nopealukuista (yhdessä illassa tämän ehti lukemaan). Pidin feministisestä asenteesta ja . Linnean kasvukivut Ilanan suhteen ovat varmasti tuttuja monelle sinkkunaiselle.
Kaksi tähteä, ehkä kaksi ja puoli (ei ihan pyöristy kolmeen kuitenkaan). Objektiivisesti ajatellen laadultaan varmasti parempikin, mutta arvostelen oman fiiliksen mukaan enkä kirjailijan ansioiden.
Lue, jos haluat nauraa ja lukea peniksistä, vulvista ja kakkauksesta. ¯\_(ツ)_/¯
November 18, 2020
He hee mitä toosaproosaa! Mistä Linnea puhuu kun hän puhuu panemisesta?
Vastapainoksi Toiselle maailmansodalle halusin kepeän ja mielellään niin huvittavan kirjan, että se saa hekottamaan ääneen. Munametsä sai, ainakin paikoittain.
Kirjan päähenkilö, kolmikymppinen Linnea on hauska nainen, joka tomuttaa oikein huolella tunkkaisia sukupuolirooleja. Linneä keskittyy mainostoimistotyöhönsä AD:na, vaikka onkin vähän ura-ajelehtia. Töissä Linnea uskaltaa avata suunsa, puolustaa mielipiteitään ja olla ns. hankala tapaus. Työn ohella Linnea on "munametsällä" eli pokailee miehiä, paljon miehiä. Panemiskokemuksistaan hän kirjoittaa suorasukaista blogia, toosaproosaa.
Linnea on vankkumaton feministi. Hänen pohdintansa Freudin teorioista osuvat naulan kantaan vaikka ne esitetään kieli poskessa. Myös Linnean perusteellinen analyysi ilmauksesta "päin vittua" ja teoria ilmauksen keksimisestä on varsinainen helmi. Niin, miksi ihmeessä ilmaus "päin vittua" kuvaa täydellistä epäonnistumista kun eikös se ole ihan positiivinen juttu olla päin vittua? :D
Vastapainoksi Toiselle maailmansodalle halusin kepeän ja mielellään niin huvittavan kirjan, että se saa hekottamaan ääneen. Munametsä sai, ainakin paikoittain.
Kirjan päähenkilö, kolmikymppinen Linnea on hauska nainen, joka tomuttaa oikein huolella tunkkaisia sukupuolirooleja. Linneä keskittyy mainostoimistotyöhönsä AD:na, vaikka onkin vähän ura-ajelehtia. Töissä Linnea uskaltaa avata suunsa, puolustaa mielipiteitään ja olla ns. hankala tapaus. Työn ohella Linnea on "munametsällä" eli pokailee miehiä, paljon miehiä. Panemiskokemuksistaan hän kirjoittaa suorasukaista blogia, toosaproosaa.
Linnea on vankkumaton feministi. Hänen pohdintansa Freudin teorioista osuvat naulan kantaan vaikka ne esitetään kieli poskessa. Myös Linnean perusteellinen analyysi ilmauksesta "päin vittua" ja teoria ilmauksen keksimisestä on varsinainen helmi. Niin, miksi ihmeessä ilmaus "päin vittua" kuvaa täydellistä epäonnistumista kun eikös se ole ihan positiivinen juttu olla päin vittua? :D
July 1, 2019
Ei olisi pitänyt mennä lukemaan arvosteluja ennen kirjan lukemista, sillä petyin kaiken tuon hehkuttamisen jälkeen tähän. Kuvittelin, että kirjan huumori uppoaisi minuun, sillä pidän juurikin tuollaisesta ronskimmasta "paskapersepillu" -huumorista. Huomasin kuitenkin, että ollakseen mielestäni "hyvä kirja", tuo paska huumori kaipasi seurakseen myös jonkinlaisen tarinan. Tässä kirjassa tarinana oli ainoastaan normaalia työelämää, joka toinen kappale oli blogipostaus ja that's it.
Myöskään Linnea henkilöhahmona ei ollut kovin hauska, enemmänkin sellainen rääväsuinen ihminen, jota en oikeastaan haluaisi nähdä. Toisaalta ymmärrän, että tässä haetaan stereotypioiden rikkomista: nainen saa olla rääväsuinen ja oksettava henkilö, ei tarvitse (kirjan sanoin) "paskoa kukkasia" vessassa käydessään jne.
En oikein syttynyt, mutta kirja ei tosiaankaan ole huonoimmasta päästä mitä olen tänä vuonna lukenut (esim. Onnenkissa).
Myöskään Linnea henkilöhahmona ei ollut kovin hauska, enemmänkin sellainen rääväsuinen ihminen, jota en oikeastaan haluaisi nähdä. Toisaalta ymmärrän, että tässä haetaan stereotypioiden rikkomista: nainen saa olla rääväsuinen ja oksettava henkilö, ei tarvitse (kirjan sanoin) "paskoa kukkasia" vessassa käydessään jne.
En oikein syttynyt, mutta kirja ei tosiaankaan ole huonoimmasta päästä mitä olen tänä vuonna lukenut (esim. Onnenkissa).
Displaying 1 - 30 of 62 reviews