USA:n nousu eristäytyjästä maailmanpoliisiksi. Entä Trumpin aika?
Donald Trumpin virkaanastumisen jälkeen Yhdysvaltojen arvostus on ollut laskussa ja pohdinnat Yhdysvaltain aseman romahtamisesta ovat lisääntyneet. Haastajien noususta huolimatta Yhdysvallat on edelleen johtava mahti niin taloudellisesti, sotilaallisesti, teknologisesti kuin kulttuurisestikin.
Harvalla valtiolla on niin sotaisa historia kuin Yhdysvalloilla, mutta se on paria poikkeusta lukuun ottamatta säästynyt sodan hornalta. Siksi ei ole ihme, että Yhdysvalloissa syntyi jo varhain näkemys erityislaatuisesta kansakunnasta, jonka taivaallinen johdatus oli valinnut viemään muun maailman parempaan, rauhallisempaa ja vapaampaan maailmanjärjestykseen. 1900-luvusta puhutaan Yhdysvaltojen vuosisatana, koska maalla on ollut näppinsä pelissä useimmissa vuosisadan kriiseistä ja konflikteista. Näihin kuuluvat 1890-luvulla alkanut yhdysvaltalaisen imperialismin aika, maailmansodat sekä lähihistorian sodat Koreasta ja Vietnamista Persianlahdelle ja terrorisminvastaisen sodan synnyttämät konfliktit Irakissa, Afganistanissa ja Syyriassa.
Historiantutkijat Antero Holmila ja Matti Roitto selvittävät, miten mennyt vuosisata Yhdysvaltojen ulkopolitiikan osalta rakentui, miten se nousi suurvallaksi ja mitkä ovat olleet keskeiset linjaukset sen ulkopolitiikassa. Onko Trumpin äkkiväärältä vaikuttava politiikka sittenkään uutta vai pitkän historiallisen kehityksen muovaamaa? Käänteet ja murrokset ovat keskeinen osa Yhdysvaltojen toiminnan kuvaamisen kieltä, mutta niin ovat myös historialliset jatkuvuudet, kuten kehitysusko ja markkinatalouden rooli kansainvälisen järjestelmän kulmakivenä.
Tämä kirja taustoittaa ja haastaa meitä ymmärtämään Yhdysvaltoja paremmin.
Todella kattava ja asiantuntevasti kirjoitettu teos. Paikoittain kuitenkin todella raskasta luettavaa, sillä yksityiskohtiin mennään välillä liiankin syvälle ja tunnutaan menettävän pääpointti.
Haluaisin kovasti lukea enemmän Yhdysvaltojen historiaa käsitteleviä suomalaisia teoksia. Valitettavasti suomalaiset alan tutkijat eivät tunnu osaavan kirjoittaa lainkaan luettavaa tekstiä. Eikä tämä kirja ollut poikkeus.
Yhtenä esimerkkinä, tekstissä käytetään jatkuvasti ”X sanoi” tai ”X kirjoitti” tyylisiä rakenteita lähteisiin viitatessa: ”…kuten aikansa johtava historioitsija Samuel Flagg Bemis kertoi lukijoilleen. Samoin historioitsija Rupert Emerson kirjoitti toisen maailmansodan keskellä 1942…”
Nämä lisätiedot ovat täysin epärelevantteja suurimmalle osalle lukijoista, ja tekevät kirjasta todella raskasta luettavaa. Tekstissä on kuitenkin lähdeviitteet, joista voisin halutessani lukea lisää lähteiden taustasta.
Muutaman kustantaja Docendon kirjan luettuani olen myös alkanut epäillä, että siellä ei kirjoja editoida lainkaan, vaan kirjat laitetaan melkein sellaisenaan painoon. En keksi muuta selitystä sille, että tämän tasoista tekstiä päästetään läpi.
Kirja tarjoaa sopivasti kattavan kuvan Yhdysvaltojen ulkopolitiikan suurista kehityslinjoista. Kirja onnistuu hyvin siinä, että keskitytään enemmän suuntauksiin ja kehityskulkuihin kuin tapahtumien kuvaukseen. Mieleen jää selvä kuva eri vaiheista ja isosta kuvasta. Juurikin näiden mentaalimallien selväpiirteisyys on kirjan ehdoton vahvuus