Lena Frölander-Ulfin uutuuskirja on viisas lastenromaani Nelson Marengista. Nelson viettää kesää isoisänsä luona, mutta kun isoisälle tulee romanttissävyinen kutsu seikkailuun, saa Nelson pakata kamppeensa ja lähteä yksin junalla takaisin kotikaupunkiinsa. Nelson ei kuitenkaan aivan muista, miten kotiin päästään.
Tähän asti kaupungissa on tehty kaikki prikulleen samalla tavalla: herätty säännöllisesti koko kaupungin yli kumajaviin herätyskelloihin, noudatettu pikkutarkkoja sääntöjä ja käyttäydytty mitään huomiota tai poikkeusta herättämättä. Kaupunki ei ota avosylin vastaan ketään, joka on yhtään erilainen tai väärällä tavalla karvainen.
Mutta kaupungissa toimii myös aktiivinen vas-tarintaliike, ja se ei tyydy vallitseviin oloihin.
Frölander-Ulf yhdistelee hauskasti ja riipaisevasti eläinhahmoja ja ihmisten maailmaa, jossa toden totta tarvitaan Nelsonin kaltaisia lempeitä ystäviä. Riemukas henkilö- ja eläingalleria eksentrisine persoonallisuuksineen hurmaa kaikenikäiset lukijat, ja Frölander-Ulfin viihdyttävät mustavalkokuvitukset siivittävät hurjaa ja hauskaa tarinaa eteenpäin.
Lena Frölander-Ulfin "Nelson Tiikeritassu" (Teos&Förlaget, 2019) on varsin viehättävä saturomaani, jossa pikkuruinen poika ystävineen nousevat vastustamaan rouva Koppia ja hänen Järjestyksen Valvojiaan. Rouva Koppi näet inhoaa kaikkea erilaista ja epäjärjestyksessä olevaa, ja hänellä on apunaan vaarallinen susijengi. Nelsonin rinnalla seikkailuun rientävät niin tiikeri Zamba, grillinpitäjä Nisse, kiukkuinen Mia ja joukko muita himmaajiksi kutsuttuja vastarintaliikkeen jäseniä.
"Nelson Tiikeritassu" sopinee parhaiten esikouluikäisille ja vähän vanhemmille lapsille vaikka yhdessä luettavaksi iltasaduksi. Lukeminen vaatii vähän keskittymistä, jo henkilöhahmoja on melkoisesti.
Jostakin rivien välistä saattaa löytää viittauksia tämän päivän yhteiskunnallisiin ilmiöihin: valtaa tavoitteleviin ääri-ideologioihin, joiden ajatuksiin osa ihmisistä vain hiljaa mukautuu - tai sitten ehkä minä vain kuvittelin kaiken tuon. Ei se silti haitallista olisi, jos me kaikki osaisimme ajatella aivoillaan ja käyttäytyä kiltisti.
Neljäs tähti ihan tunnelmasta, viipyilevä, hidas, yllätyksellinen, kiehtova. Kirjaa voi olla vaikea kuunnella ääneen luettuna, vaatii keskittymistä. Toisaalta tosi paksu itse luettavaksi. Erilainen kirja mutta vaikea vinkattava
Aivan ihastuttava ja jännittävä seikkailusatu! Nelson Tiikeritassu muistuttaa, että on tärkeää olla kiltti ja että epäluuloisuus on joskus hyvä, mutta ei äärimmäisyyksiin asti.
Min plan har varit att läsa den här boken sen den kom ut 2019 och jag hörde författaren presentera den på Litteraturlund. Nu har jag äntligen kommit till skott och det var inte en minut för tidigt!
Det här kan vara en av de gulligaste och finaste böcker jag någonsin har läst? Känslan är oerhört mycket knytt och Tove Jansson, något som förstärks av att ljudboken är på finlandssvenska, vilket gör den helt oemotståndlig. Fast boken var inte bara en perfekt högläsningsbok med nonsensord, äventyr och hög mysfaktor, den lyckas också ha ett riktigt fint budskap. Tänk själv, var snäll. En ganska vanlig sensmoral i barnböcker, men Nelson Tigertass lyckas verkligen fånga känslan utan att bli krystad eller överdrivet pedagogisk. I en stad som håller på att domineras av ordning lär de sig att sånt som är annorlunda inte alls behöver vara fel. Boken träffar mitt i prick gång på gång och är full av citat som borde broderas och sättas upp på väggen. Verkligen en fantastisk läsupplevelse!
Някои детски книги изглеждат сладки и жизнерадостни, сякаш светът в тях е специално подбран за най-спокойните и приветливи деца, които растат безметежно и винаги усмихнати. Други книги подготвят малките за опасностите, които дебнат в света на възрастните и под формата на приключение каляват крехката психика. Понякога не е достатъчно само да опишеш страшни приказни чудовища, трябва и приемеш действителността такава, каквато е. Лена Фрьоландер-Улф не се церемони особено и разваля прекрасното чувство за безметежно детство, като предлага един почти оруелски сценарий. „Нелсон Тигролапов“ („Изида“, 2022, с превод на Евгения Кръстева) разстила своеобразен свят, подчинен на еднаквостта и полиран съвършено от малък, но достатъчно деспотичен диктатор с труден характер. Както става обаче в детските книги, фантазията доукрасява избраната тема и принуждава хлапаците да се потопят в мислите на главния герой и заедно с него да потърсят решение на възникналия проблем. Всъщност книгата е загадъчна и пъстра, като позволява на деца от различна възраст да припознаят своя собствен свят, пълен с открития и превратности. (Продължава в блога: https://knijenpetar.wordpress.com/202...)
Nelsonin muutaman päivän seikkailu Perlinporissa himmaajien, Järjestyksen valvojien ja erinäköisten lastenkirjallisuudelle tyypillisten stereotyyppisten persoonien keskellä ei oikein natsannut. Löyhästi verhoiltu fasistien esiinmarssi loi taustajännitteen, mutta ehkä tässä oli liikaa kaikenlaista omaan makuun. Plussaa kuvituksesta, miinusta yhden kirjan hahmon hyvin ilmaisemasta "lässystä".
Monitahoinen saturomaani, jossa sankari saa olla pieni ja pyjamapukuinen, itkeskellä välillä pelokkaasti ja käpertyä karvaisen raitaotuksen syliin. Salaperäiset kadunkulmat ja särmikkäät satuhahmot luovat seikkailuun persoonallisen tunnelman.
En utmärkt högläsningsbok om hur viktigt det är att tänka själv, vara snäll och inte vara rädd för de som är annorlunda. Korta kapitel och fina illustrationer.