Ikuisesti, siskoni

by Katri Alatalo

"Kaikki se, mikä on tapahtunut kerran, voi tapahtua uudelleen."

Ikivanhan tammilehdon kupeessa, unohdettujen kivipaasien laaksossa varttuu kaksi siskoa. Heille kerrotaan tarinoita druideista, jotka suojelevat elämää jumaliensa tavoin.

Aika on kehä, jonka rattaan naksahtavia liikkeitä kuolevaiset eivät ehdi kuulla. Mutta on tekoja, jotka pysäyttävät jopa ajan ja joita jumalatkaan eivät voi perua - ja elämä kiertää kehää, ajat letittyvät yhteen kuin hiukset.

Kelttiläisistä myyteistä ammentava Ikuisesti, siskoni on huikaiseva kertomus sisaruudesta, aikakausien kuohujen yli kantavasta rakkaudesta ja kohtalokkaasta petoksesta, joka saa kuolemankin sijoiltaan.

Genres: Fantasy, Finnish Literature

471 pages, Hardcover

First published May 23, 2019

About the author

A fantasy/sf-lover who has always had the need to make up stories and go wandering in imaginary worlds.

Reviews

[Katri Alatalo]

Tuli luettua tämä muutaman kerran. Toivottavasti se vähän parani joka kierroksella. :D

[Tuomas Saloranta · Rating 5 out of 5]

Tässä oli paljon hyvää, ja ensimmäisenä silmään pisti kieli, jossa on hyvin yhtenäinen, kauniisti maalaileva tyyli. Aivan täydellinen se ei ollut, muutamia säröjä tuli vastaan, mutta huomattavasti useammin unohduin pohtimaan jotakin yksittäistä kielikuvaa, vertausta tms. että olipa hyvin sanottu. Tähän nähden on jopa vähän harmi, että juoni alkaa tietyssä vaiheessa vetää eteenpäin sen verran vauhdilla ettei kieltä enää malta jäädä makustelemaan.

Koko konsepti on kyllä ylipäätään huolella rakennettu. Maailma muistuttaa periaatteessa fantasialle tyypillistä pseudokeskiaikaista Eurooppaa, mutta hyödyntää tässä konseptissa hieman harvemmin käytettyjä vaikutteita, myös aikakausia ajatellen. Oikeastaan maailma on kiehtovampi kuin sinänsä eksoottisemmassa Käärmeiden kaupungissa (josta kyllä siitäkin pidin), ja se jää myös sopivasti taustalle ja viitteelliseksi eikä kerrontaa raskauteta infodumpeilla, vaan yksityiskohtia tuodaan luontevasti esille sen verran kuin juuri tämän tarinan kertomiseksi on tarpeen. Eikä tarina ole aivan tyypillisintä fantasiaa, vaikka aluksi sellaiselta vaikuttaakin, vaan joitain varsin yllättäviä käänteitä on luvassa.

Liikkeelle tosin lähdetään aika verkkaisesti, tietynlainen raadollisuus on toki läsnä alusta lähtien eikä maailman menoa suuremmin kaunistella, mutta alkupuolisko pysyy silti pääosin lempeänä ja tuudittaa lukijan valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Hiljalleen meno nimittäin yltyy hyvinkin intensiiviseksi, vaikka suvantoja toki tulee myöhemminkin, ja muutamat käänteet ja yksityiskohdat ovat suorastaan innovatiivisella tavalla häijyjä. Mitään grimdarkia tämä ei sentään ole, vaan pääasiassa höykytys tapahtuu emotionaalisella tasolla, mutta myös fyysisellä puolella ylitetään joitain odottamattomia rajoja. Loppuhuipentumaa jäin pohtimaan hetkeksi, ensin tuntui että se keskittyi hieman eri asioihin kuin olisin odottanut (eikä mennyt aivan niin villiksi kuin Käärmeiden kaupungissa), mutta lopulta fokus oli juuri siinä, missä sen keskeisiä teemoja ajatellen pitikin olla.

Annan tälle viisi tähteä ennen kaikkea siksi, että kirja onnistui pääsemään ihoni alle, aloin oikeastaan aivan huomaamattani välittää oleellisista henkilöistä, ja tietyn noin puolivälissä tulevan käänteen jälkeen lukemista ei enää malttanut lopettaa. Missään vaiheessa ei myöskään tullut tunnetta, että kerronta vetelisi ilmeisistä naruista, vaan tarina tuntui kaikin puolin hyvin vilpittömältä. Ja vaikka niin henkilöitä kuin lukijaakin tosiaan rökitetään välillä pahemman kerran, yleissävy ei kuitenkaan ole masentavan synkkä saati nihilistinen vaan jättää lopulta positiivisiin, vaikka ehkä haikeisiin tunnelmiin.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Katri Alatalon fantasiakirja Ikuisesti siskoni kertoo kelttiajasta ja Caitrionasta, jolle kivijumalat puhuivat jo lapsena. Caitrionasta oli tulossa druidi, parantaja, mutta sitten hän teki jotakin, mikä muutti hänen tulevaisuudensuunnitelmansa sadoiksi vuosiksi. Kivijumalat kirosivat Caitrionan kuolemattomaksi. Caitriona kulki vuosisatojen ajan taistelusta toiseen, mutta palasi aina kotiseudulleen kivijumalien luokse pyytämään anteeksiantoa, mutta jumalat pysyivät vaiti.

Caitrionasta tuli samhnai, taistelija. Hän oppi miekkailun ja taistelun salat saaressa, jota kutsuttiin Cagairiksi. Saarella oli myös maaginen metsä Feinrinn, jonne sai mennä vain luvan kanssa. Sitten pohjolan taistelijat saapuivat saarelle, ja Caitriona koki taistelussa ensimmäisen kuolemansa, joita oli tulossa useampia satojen vuosien aikana, mutta Caitriona heräsi aina henkiin muuttumattomana, ikuisesti nuorena. Kuolemattomuus kiehtoi ihmisiä, ja yksi hallitsija halusi itse kuolemattomaksi, joten Caitrionan elämässä riitti runsaasti vaarallisia tilanteita.

Fantasiakirjailija Katri Alatalon kelttiläisestä mytologiasta ammentava Ikuisesti siskoni kietoo lukijan pauloihinsa kauniin runollisen tekstinsä, upeiden luontokuvaustensa ja kiehtovien henkilöhahmojensa avulla. Lukiessa palasin aina taaksepäin ja nautiskelin upeista kuvauksista, jotka veivät minut Skotlannin maisemiin, linnoihin ja kyliin satoja vuosia sitten, jolloin eri klaanit taistelivat verisesti toistensa kanssa.

[Inka · Rating 4 out of 5]

En osaa sanoa, mitä tarkalleen ottaen tältä kirjalta etukäteen odotin, mutta joka tapauksessa kirja yllätti ja ylitti odotukset. Kun tarinaan pääsi sisään, se vei mukanaan ja oli oikein miellyttävää luettavaa. Jotenkin en osaa sanoa kirjasta mitään järkevää ja analyyttista, mutta joka tapauksessa lämmin suositus tälle.

[Sini Helminen · Rating 5 out of 5]

Katri Alatalo nousi suuremman yleisön tietoisuuteen edellisellä romaanillaan, aikuisten eeppisellä aavikkofantasialla Käärmeiden kaupunki. Uutuus Ikuisesti, siskoni sijoittuu tällä kertaa aivan toisenlaisiin maisemiin ja armoton aavikko on vaihtunut muinaisten kelttiläisten metsien siniseen hämärään. Jyhkeinä teemoina ovat sisaruus, petos ja anteeksianto, ikuisuus ja kuolema. Kieli on järisyttävän kaunista, niin että välillä lukija vain pysähtyy ihastelemaan yksittäistä lausetta, kuin se olisi pieni hämähäkinverkko, johon tarttuneista aamukastepisaroista auringonsäde on loihtinut timantteja. Mennyt ja nykyhetki risteilevät kerronnassa vieretysten ja muodostavat lopulta harmonisen kehän.
Päähenkilö Caitriona tekee teini-ikäisenä virheen, joka maksaa hänen sisarensa hengen ja langettaa hänen ylleen kuolemattomuuden kirouksen. Caitrionasta tule samhnai, kelttiläinen soturi, joiden kunniakoodisto muistuttaa samuraita, sekä myöhemmin vastahakoisemmin kivikehien jumalien vanhaa mahtia ylläpitävä druidi maailmanaikaan, jolloin taikuus on vaihtumassa teknologiaan. Syyllisyys ja menneisyys eivät silti jätä Caitrionaa rauhaan. Seuraamme kahdessa aikatasossa Caitrionan menneisyyden suruja ja iloja sekä nykyhetkeä, jolloin hän on oppilaansa kanssa parantamassa kulkeva druidi. Juoni on tapahtumarikas ja elegantti, kaikki tuntuu olevan siinä paikallaan. Vaikka luvut vaihtavat aikatasoja ilman suoria otsikkomerkkejä, lukijan on helppo hahmottaa missä ja milloin mennään ja täydentää kuvakudosta Caitrionan elämästä.
Ikuisesti, siskoni teki minuun vielä suuremman vaikutuksen kuin Käärmeiden kaupunki. Jos nyt yritän tasapuolisuuden nimissä sanoa siitä jotakin kritiikkiä, niin se liittyy lähinnä omaan lukukokemukseeni. Vaikka rakastin kirjaa, sen tunnelmaa ja kielen kauneutta sekä vakavien teemojen kypsää käsittelyä, jostain syystä en täysillä hypännyt hahmojen nahkoihin vaan tunsin pientä etäisyyttä. Ehkä se johtuu Caitrionan etäisestä osasta, kun hän kuolemattomana ei täysin pysty kuulumaan osana elämänvirtaan. Joka tapauksessa Ikuisesti, siskoni on hieno osoitus siitä, miten korkealle kotimainen eeppinen fantasia on kohonnut ja kuinka monipuolinen taituri Alatalo on kirjoittajana ja erilaisten maailmojen luojana. Kirja ehdottomasti ansaitsisi tulla kansainväliseen tietoisuuteen.
Arvio löytyy myös kirjablogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Aira · Rating 4 out of 5]

Mukaansatempaava, kauniisti kirjoitettu kirja. Kirjan maailma on kiehtova ja henkilöhahmot mielenkiintoisia. En ole juuri lukenut kotimaista fantasiaa, joten tämä oli mukava yllätys!

[Maria]

Ikuisesti, siskoni on tähän mennessä vahvinta Alataloa, kirjailija on kulkenut pitkän tien esikoistrilogiansa jälkeen. Tarina kulkee vaivattomasti ja osoittelematta kahdessa eri aikatasossa, eikä henkilöiden valintoja juurikaan moralisoida. Loppu oli varsin erilainen kuin odotin, mikä on vain hyvä asia.
Nyt voidaan ryhtyä arvailemaan, minkä palkinnon ehdokaslistalle Ikuisesti, siskoni pääsee :)

[Jonna Riikonen · Rating 5 out of 5]

Taidolla rakennettu fantasiamaailma, huolella kuvatut henkilöt. Hienoa kotimaista fantasiaa kelttivivahteella.

[Meri · Rating 5 out of 5]

Kaunis, surullinen, kiehtova. Alatalo käyttää suomen kieltä todella kauniisti ja kielikuvat ovat tuoreita. Tarinaan sisälle pääseminen kesti hetken, vaikka tarina sinänsä käynnistyykin nopeasti.

[Reetta · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä! Ihastuttavan verkkainen ja pohdiskeleva sisarustarina löyhästi Brittein saarten historiaan pohjautuvassa valtakunnassa. Alatalo on taas parhaimmillaan erityisesti miljöökuvauksessa: siinä missä Käärmeiden kaupungissa aavikko oli kuin yksi hahmoista, tässä tilan valtaavat meri ja nummet. Ikuiseen elämään tuomitun Catin tarina aukeaa lukijalle hiljalleen kahden limittyvän aikatason kerrontana. Catin monisatavuotisten päivien soljuminen kuvataan hyvin, joskin kuolemattomuuden problematiikkaa olisi voinut käsitellä monitahoisemminkin. Kiinnostavaa on myös uuden ja vanhan maailman väistämätön kohtaaminen Catin vuosien karttuessa. Jos pidit Käärmeiden kaupungista, pidät varmasti myös tästä!

[Seppo Kallio · Rating 4 out of 5]

Voimakkaita tunteita, suuria salaisuuksia, hyvää ympäristön ja henkilöiden kuvausta.

[Pirja&Kirja · Rating 5 out of 5]

Katri Alatalon kuudes romaani Ikuisesti, siskoni (2019) vie lukijan eeppisen kelttifantasian maailmaan. Suuria teemoja kypsästi käsittelevä tarina sisältää kudelman sisaruudesta, syyllisyydestä, vallanhimosta ja ikuisesta elämästä.

Tarina alkaa, kun kaksi sisarusta löytävät tiensä vanhaan kivilaaksoon. Vanhat kivijumalat ovat jo heikkoja, mutta siskokset kuulevat niiden puheen. Ne ovat huolestuneita, sillä druideja on enää vähän. Kun druidit katoavat, kuka enää muistaa vanhoja jumalia? Tytöillä on kuitenkin muita suunnitelmia elämälleen. Ristiriita syventyy kärsimättömyydestä ja saa aikaan tapahtumaketjun, jota ei voi perua.

Tarinassa eletään uuden ja vanhan ajan kynnyksellä. Uudet jumalat ovat syrjäyttäneet vanhat, druideja kiertää koko ajan vähemmän parantamassa sairaita, uudet teknologiat peittoavat jopa ammattikuntia. Ihmiskunta pysyy kuitenkin samana, kuolevaiset taistelevat, rakastavat, synnyttävät ja tuhoavat. Suuri kehä pyörittää ihmisiä.

Tarinan päähenkilö on Caitriona, jonka näkökulmasta tapahtumat kuvataan. Toinen merkittävä henkilö on hänen siskonsa Doilidh, kolmas Gilly, Caitrionan oppilas. Yhdeksi päähenkilöksi nostaisin vahvasti ja elävästi kuvatun miljöön. Vuoret, nummet, meri, kaupungit ja kylät on kirjoitettu eläviksi hahmoiksi. Kirjailijan käyttämä kaunis ja kuvaava kieli tukee ympäristön kuvausta, ja monesti palasin lukemaan jonkun lauseen tai ilmaisun uudestaan. Suuri plussa kielen kauneudesta! Lisäksi kirjailija on kirjoittanut tarinaan paljon erilaisia rooleja, jotka ovat luonnollinen osa tarinan maailmaa. Mutta niistäkään ei sen enempää, etten paljasta liikaa.

Moniulotteinen tarina liikkuu kahdessa aikatasossa, jotka vuorottelevat. Rakenneratkaisu toimii hyvin, eikä tarinassa ole tyhjäkäyntiä. Monet jännittävät kohdat pitävät huolta siitä, että lukija ei malttaisi laskea kirjaa käsistään. Itse luin kirjaa useina päivinä pätkän kerrallaan ja nautiskelin matkanteosta Caitrionan matkassa. Kirjan kanssa kävi harvinainen ja ristiriitainen tilanne: toisaalta halusin lukea kirjan nopeasti ja tietää, kuinka kirja loppuu, toisaalta en olisi halunnut luopua tarinasta. Ehdottomasti hyvän tarinan merkki! Uskon, että sellainenkin lukija, joka ei fantasiaa tavallisesti lue, antautuu tämän täyteläisen, kiehtovan ja haikean tarinan edessä.

Vaikka pidin myös Alatalon edellisestä kirjasta Käärmeiden kaupungista, Ikuisesti, siskoni on iso harppaus eteenpäin. Tälle teokselle toivon sydämestäni myös kansainvälistä suosiota

[Simppu · Rating 5 out of 5]

Ei imaissut mukaansa ihan ensi sivuilta, mutta kasvoi pian hyvin omaperäiseksi, otteessaan pitäväksi tarinaksi. Kaksi aikatasoa istuivat hyvin yhteen.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Tämäpä oli taas näitä kirjoja, joita kohtaan oli hyvin vähän ennakko-odotuksia – en muista miksi tämän ylipäänsä kirjastosta varasin. Saatoin nuortenkirjaksikin ajatella. Luinpa kuitenkin itse, kun alkoi eräpäivä lähestyä ja hyvä niin, koska tämähän oli aivan mainio.

Kirja kertoo ensialkuun kahdesta druidista, jotka kiertelevät Brittein saaria etäisesti muistuttavaa maailmaa jo varsin modernissa ajassa. Pian käy kuitenkin ilmi että toisella druideista, Catilla, on pitkä, pitkä historia takanaan – hän on itse asiassa kuolematon, kiitos sovittamattomien tekojen ja niistä kannetun syyllisyyden taakan.

Tarina aukeaa hienosti, kun luvut vuorotellen ovat tarinan nykyhetkessä ja kuljettavat Catin tarinaa alusta eteenpäin.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 2 out of 5]

Kelttimytologiasta ammentava Ikuisesti siskoni on verkaisesti maalaileva kertomus Catista, joka on tuomittu ikuisesti elämään tekojensa tähden. Tarinat sijoittuvat kovin brittiensaarta muistuttavalla saarelle hieman keskiaikaisvaikutteiseen aikakauteen. Kirja luokitellaan fantasiaan, mutta fantasian elementit tässä tarinassa ovat hyvin hienovaraisia. Pidin tarinasta itsessään ja miljööstä, johon tapahtumat oli sijoitettu, mutta kerronta oli liian maalailevaa ja hidastempoista. Odotin oikeastaan läpi kirjan, että pääsisin kirjan imuun, mitä ei sitten tapahtunutkaan.

[Paula Silvonen · Rating 4 out of 5]

Kerrassaan hieno romaani. Tarinan imuun pääseminen otti aikansa, enkä oikein välittänyt lopun käänteistä. Mutta nämä olivat pikemminkin lukijan ongelmia kuin kirjan itsensä vikoja, olisin vain juuri nyt kaivannut vähemmän surumielistä tarinaa. Kokonaisuus oli joka tapauksessa hurjan hyvä. Suosittelen lämpimästi.

[Minuna · Rating 5 out of 5]

Taidolla ja herkkyydellä rakennettu tarina kuten hahmotkin, maalailevalla kielellä kuvattuna. Teos pääsi hiipimään iholle ja syvälle sen alle.

[Selja Purovaara · Rating 5 out of 5]

Tää oli vaan niin kaunis.

[Mia Myllymäki · Rating 5 out of 5]

Hienosti kirjoitettu kirja vaikeasta aiheesta. Kirjailija ei säästele hahmojaan tuskalta, kauneutta löytyy silti maailmasta ja luonnosta. Kokonaisuus on rakennettu tyylikkäästi ja aikatasot vuorottelevat sopivassa tahdissa. Päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, miten joskus on paljon helpompaa antaa anteeksi muille kuin itselleen.

[Uudenkuun Emilia · Rating 3 out of 5]

Kannatti lukea tämä loppuun asti, vaikka romaani ei tunteen tasolla minuun uponnutkaan. Alatalon proosa on todella kaunista, sen takiakin oli ilo lukea tämä loppuun. Angstia ja surua oli vaan liikaa minun makuuni, ja Caitriona teki niin paljon typeriä päätöksiä, että se välillä raivostutti. Mutta onneksi kerronta teki selväksi, että päätökset eivät tosiaan olleet viisaita, ja onneksi Cat myös oppi virheistään vihdoin viimein. Lopun suurin paljastus oli myös varsin tyydyttävä (vaikka teki lopun tapahtumista kamalan surullisia). Ja arvostan todella paljon, että Alatalon luomassa maailmassa oli selvästi olemassa mm. muunsukupuolisia, ja samaa sukupuolta olevien suhteet olivat yhteiskunnassa hyväksyttyjä. Oli ihanaa, että Catin elämän suuri rakkaus oli naisen kanssa. Ja Alatalo käsitteli hyvin sekä tunteen että ruumiin kautta sitä, miltä tuntuisi olla tahtomattaan kuolematon. Kaksi aikatasoa toimi kanssa todella hyvin.

Eli siis todella taitavasti rakennettu romaani, mutta se ei vaan tehnyt minuun suurta vaikutusta tunteiden tasolla.

Onnettomat loput eivät ole etenkään tässä maailmantilanteessa itselleni mitenkään lemppareita, ja olisin kovin halunnut, että Cat olisi voinut pelastaa Gillyn/Lilin toisella yrittämällä. Loppukohtaus toki petasi, että tulevaisuudessa olisi vielä mahdollisuus uudelleensyntymään, mutta olisin vaan niin kovasti halunnut toiveikkaampaa lopetusta. Sentään kaikki salaisuudet saatiin julki ennen Gillyn kuolemaa.

[Jenny Hellman · Rating 5 out of 5]

Aivan ihana kirja, luin viikonlopussa :)

[Adelein · Rating 4 out of 5]

Tutustuin Katri Alatalon tuotantoon reilu vuosi sitten, kun luin Käärmeiden kauoungin. Uusin teos Ikuisesti, siskoni on myös taidokkaasti punottu fantasiaromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat varsin erilaiseen miljööseen, kelttiläisiin metsiin ja kivikehiin. Kieli soljuu kauniisti, mikä sopii tähän haikeaan tarinaan.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja ei aivan varauksettomasti vienyt mennessään. Päähenkilön lammasmainen käytös ja satoja vuosia jatkunut itsesyyttely oli paikoin tuskastuttavaa luettavaa. Vielä enemmän minua kuitenkin häiritsi tarinan aikuisten ja kivijumalten julmuus ja kohtuuttomat odotukset teinityttöä kohtaan. Teinin olisi heidän mielestään pitänyt haudata omat unelmansa ja tehdä kyselemättä, kuten käskettiin ilman selityksiä. Kun tyttö sitten uhmaa käskyjä ja lähtee toteuttamaan unelmiaan, hän tietämättömänä ja naiivina tulee aiheuttaneeksi itselleen rakkaan ihmisen kuoleman. Ymmärrän, että tyttö itse syyttää tapahtuneesta itseään, mutta eikö aikuisten olisi pitänyt ymmärtää, kuka rikoksen todella teki? Huijattu teinityttö oli hölmö ja naiivi, mutta ei sentään murhaaja ja petturi, jollaisena hänet tuomitaan.

Syyllisyys-kuvio, johon tarina perustui, häiritsi minua siis paljon ja pitkään. Ilman viikonlopun lukumaratonia kirja olisikin saattanut kesken. Puolen välin jälkeen tarina sai kuitenkin ihan eri tavalla tuulta alleen, kun pahin syyttely väistyi tarinan etenemisen tieltä. Loppu olikin jo oikein kiinnostava. Laittaisin siis tähtien perään vielä puolikkaan, jos Goodreads sellaisen sallisi.

[Sini · Rating 3 out of 5]

Emotional and cathartic, this book captivated my attention for the two days it took to read. In my view, nothing of the excitement and suspense would have been lost had the book been written in chronological order of events.

[Siina · Rating 5 out of 5]

Uppouiduin kerrontaan jo muutaman luvun jälkeen, enkä olisi malttamut laskea kirjaa käsistäni. Tarina kerrotaan kahdessa ajassa, menneessä ja nykyhetkessä. Molemmat ajanjaksot ovat yhtä kiinnostavia eikä mikään asia ole turhaa tarinan kannalta, vaan kaikki nivoutuu lopulta yhteen. Itseä tosin kiinnosti enemmän Catin menneisyys: miten tähän ollaan päädytty?

Kirjailija ei säästellyt sanojaan kuvaillessaan taisteluita tai kuolemaa, eikä henkilöitä tuskalta, mikä oli jännittävää vaihtelua. Yllätyin positiivisesti siitä, että tarinan henkilöissä on edustettuna muun sukupuolisuus sekä LBGT+ ihmisiä luonnollisena osana yhteiskuntaa. Tiivistetysti viihdyin mainiosti kirjan parissa ja suosittelen sitä lämpimästi!

[Jemysieni · Rating 5 out of 5]

Minulta meni kauan päästä uppoutumaan tarinaan, mutta loppua kohti sivut kääntyivät kuin itsestään. Koin lukijana saaneeni tarinan rakenteesta pienen välähdyksen siitä, millaiselta kuolemattomuus voisi näyttää: ajan kerrokset sulautuvat yhteen, eikä aivan muista, mitä tapahtui missäkin järjestyksessä - muistoista tulee virtaa, ja tutut paikat assosioituvat yhteen menneiden kerrosten kanssa. Nautin erityisesti kelttiläisten myyttien ripottelusta kauniin kerronan sekaan, minkä lisäksi tuttujen paikkojen vieraantuminen ajan kuluessa resonoi. Tarina oli samaan aikaan traaginen, herkkä ja voimauttava. Tämä teos jää varmasti kummittelemaan mielen sopukoille pitkäksi aikaa, eli on kirjallisuutta parhaimmillaan.

[Chalthria · Rating 3 out of 5]

En ole aikaisemmin lukenut Alataloa, tämä kirja oli ensimmäiseni. Ei siis ollut mitään ennakko-oletuksia, tiesin ainoastaan sen, mitä takakannessa luki. Mielestäni kirja on perustason fantasiaa, en kokenut mitään suurta mielenmyllerrystä tätä lukiessani, mutta teksti oli taidokasta ja pidin päähenkilöstä. Idea kirjan taustalla on myös mielenkiintoinen: elämä ja energia palaa aina maahan (kiviin/ympäristöön) ja voi myös palata sieltä takaisin elämän kiertokulkuun. Koska Catriona on kuolematon, pääsee hän näkemään tämän ihmeen henkilökohtaisesti.

3,5/5, voisin lukea muitakin Alatalon teoksia.

[Kaisa Ranta]

Viipyilevä, kelttiläisvaikutteinen fantasiaromaani syyllisyyden painosta. Arvio tulossa Tähtivaeltajaan 3/2019.

[Laarable · Rating 5 out of 5]

Tarina lähtee hitaasti kehittymään ja jossain välissä huomaa sen vievän mennessään

[Suvi]

Todella raskaslukuinen kuvailevan ja runollisen kielen takia, jokaiseen sanaan piti keskittyä. Ihmisten ja paikkojen nimet olivat liian hankalia ja samankaltaisia keskenään. Yhtäkkiä alettiin läväyttää lukijan naamalle inhorealistista väkivaltaa, mikä jatkuikin sitten aaltoina loppuun asti. Jatkuva aikahyppely oli sekavaa ja ärsyttävää. Loppuratkaisu oli epätyydyttävä.

Luin eteenpäin, koska aineksia olisi ollut vaikka mihin ja odotin, että kirjassa juonen osalta oikeasti tapahtuisi jotain.