Tiesitkö, että pankit eivät oikeasti lainaa rahaa? Entä tiesitkö, että jos kaikki maailman velat maksettaisiin, maailmassa ei voisi olla enää rahaa?
Yhteiskuntien rahoitus on täysin riippuvaista pankkien tekemistä velkasuhteista. Se on perimmäinen syy toistuviin finanssikriiseihin, yhteiskuntien mielettömään velkaantumiseen, demokratian voimattomuuteen ja ekologisesti tuhoisaan loputtoman talouskasvun tavoitteluun.
Raha kertoo kaiken, mitä et tiennyt rahasta. Monet maailman suurista ongelmista voitaisiin ratkaista, jos raha toimisi niin kuin ihmiset luulevat sen toimivan. Raha on ensimmäinen suomenkielinen esitys rahareformiliikkeen rahakritiikistä.
Varsin selkeä kirja, vaikka asia olikin itselleni vieras ja hankala. Ajatukset piti kyllä pitää lukiessa kasassa, eikä lukeminen käynyt käden käänteessä. Monessa kohtaa tuli myös mieleen Risto Isomäen vuonna 2000 julkaistu Kohti vuotta 1929? Vapaakauppa, työttömyys ja ääriliikkeiden nousu, jonka satuin lukemaan pari kuukautta sitten ja joka tuntuu edelleen pelottavan ajankohtaiselta.
Se tässä kirjassa tosin hämmensi, että moni asia selitettiin hyvin perinpohjaisesti ja lukuisia esimerkkejä mainiten, mutta tärkeä rahauudistus jätettiin hyvin ylimalkaiselle esittelylle. Etenkin riskien hallintaan tarkoitetut esitykset (eurooppalainen ja yhdysvaltalainen malli) selitetään vain muutamalla hassulla lauseella, joista en saanut mitään tolkkua. Silti olen ehdottomasti sillä kannalla, että nykyjärjestelmä on pakko muuttaa.
Aivan huippukiinnostava ja selkeä esitys. En ihan niin pihalla ollut kuin mitä Iivarisen perusjamppa, mutta melkein kuitenkin. Houkuttaa nyt kaivaa lisää aiheesta. Ja paljon.
Suomalaisessa rahareformiliikkeessä aktiivisen Ville Iivarisen kirjalla on ainakin kolme tarkoitusperää. Ensiksi se kuvailee nykyisen rahajärjestelmän keskeisiä piirteitä ja toimintaperiaatteita kartoittaen niin rahan luonnetta sekä yleisesti hyväksyttynä ja lain takaamana maksuvälineenä että velkana, sen luomista pankeissa lainanannon yhteydessä kirjanpidollisena käytäntönä, kuin sen merkitystä taloudellisen toiminnan mahdollistajana. Toiseksi pyrkimyksenä on osoittaa, miten erilaisia taloudellisia ilmiöitä ja ongelmia talouskasvusta finanssikriiseihin ja työttömyydestä eurokriisiin voidaan ymmärtää nykyisen rahajärjestelmän luonteesta käsin. Kolmanneksi kirja tekee tutuksi rahareformiliikkeen ajattelua ja pyrkimyksiä uudistaa rahajärjestelmää ja esittelee tässä suhteessa erityisesti ajatusta pankkien rahanluontioikeuden kieltämisestä eli niin sanottua 100 prosentin varantovaatimusta.
Erityisen vahvoilla Iivarinen on kuvatessaan rahajärjestelmän nykyistä toimintaa. Jälkikeynesiläisen koulukunnan ja erityisesti modernin rahateorian selitystavoista ammentava argumentointi on selkeää ja havainnollista. Kirja tarjoaakin lukijalle ilahduttavia oivalluksen elämyksiä tuomalla esiin joukon rahaa ja rahajärjestelmän toimintaa koskevia yleisiä väärinkäsityksiä ja harhaluuloja, jotka elävät sitkeästi poliittisessa ja taloutta koskevassa keskustelussa.
Heikommille jäille ajaudutaan kuitenkin, kun erilaisia modernille finanssivetoiselle kapitalismille ominaisia ilmiöitä ja ongelmia pyritään selittämään rahajärjestelmän kautta. Iivarinen esittelee toki useita perusteltuja ja laajasti hyväksyttyjä argumentteja esimerkiksi eurokriisin intiimistä kytkeytymisestä euroaluetta koskeviin raha- ja finanssipoliittisiin rajoituksiin sekä julkisten menojen velkarahoitteisuuden järjettömyydestä, ja hän myös esittää oivaltavia päättelyketjuja talouskasvun ja velan kasvun välisestä keskinäisriippuvuudesta. Sitä vastoin vaikkapa finanssikriisien, työttömyyden tai koko talousjärjestelmän kestämättömän luonteen selittäminen nykyisen rahajärjestelmän kautta on heikommin perusteltua, ja myös Iivarinen itse päätyy toistuvasti myöntämään rahareformiliikkeen kurottavan kritiikissään paikoitellen liian pitkälle.
Heikkouksistaan huolimatta analyysi muistuttaa rahareformia laajemman yhteiskunnallisen muutoksen tarpeesta sekä siitä, miten rahareformi voi olla osa globaalia kapitalismia sävyttävien ongelmien ratkaisua - tai kapitalismin ylittämistä. Kirjan laajempaa talousanalyysia ei tarvitsekaan lukea yrityksenä tuottaa kokonaisvaltaista tieteellistä analyysia kuin pyrkimyksenä rakentaa siltoja erilaisten yhteiskunnallisten liikkeiden ja rahareformiliikkeen välille.
Varsinaisen rahareformin kuvaamisessa kirja tuotti minulle suurimman pettymyksen. Uudistuksen kuvailu jää suppeaksi ja monin paikoin ylimalkaiseksi, ja kuva esitetystä "velattoman rahan" järjestelmästä jättää lukuisia aukkoja. Erityisesti jäin kaipaamaan kirjan alkuosalle ominaista argumenttien huolellista perustelua: rahareformin jälkeisen talousjärjestelmän ja sen toiminnan hahmottelu jää puolitiehen ja sen potentiaaliset ongelmakohdat ohitetaan vähin äänin. Kun nykyistä rahajärjestelmää on ruoskittu säälimättömästi, kirjalta odottaisi hieman (itse-)kriittisempää otetta rahareformiliikkeen ehdotuksia kohtaan. Lisäksi kirjasta jäävät pitkälti puuttumaan kansainvälisten rahareformiliikkeiden esittely ja niiden tuottamien ehdotusten läpikäynti. Juuri liikkeen piirissä käydyn keskustelun ja vaihtoehtoisten ratkaisumallien avaaminen olisi ollut merkittävä palvelus lukijalle.
Herättävä kirja. Ymmärsin kyllä jotain siitä, miten raha toimii, mutta tämä kirja avasi silmiä monessakin kohtaa. Olen aikaisemminkin ollut sitä mieltä, että finanssiala on monessakin mielessä maailman pahuuden alku ja juuri, tässähän sitä sitten avattiin.
Rahareformi ja 100% rahaan siirtyminen kuulostaa oikeastaan aika houkuttelevalta – vaan mitenköhän se sitten tehdään, kun valta on rahalla ja kaukana demokraattisten prosessien ulkopuolella ja Suomessakin hallitus vahvasti kansainvälisen finanssikoneiston talutusnuorassa?
Erittäin mielenkiintoinen kirja, suosittelen lämpimästi etenkin jos et osaa vastata kysymykseen "mitä raha on?".
Helppotajuinen teos tärkeästä ja usein väärinymmärretystä aiheesta. Kirjan luettua tuntuu selvältä, että jotain on tehtävä ja asioiden nykytila on kestämätön. Ehdotus uudeksi rahajärjestelmäksi esitellään kuitenkin aika nopeasti - siitä olisi ollut hyvä olla mukana myös perusteellisempi esitys.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin ehdottomasti lukemisen ja miettimisen arvoinen esitys!
Tämän kirjan pääteesi on se, että liikepankeilla on rahan luomisen monopoli, ja rahan luominen edellyttää velkaa. Tästä johtuen valtio (politiikka) on voimaton kansantalouden säätelijänä ja kiihtyvä (kestämätön) kulutus on ainoa tapa nykysysteemissä ylläpitää jonkinlaista hyvinvointia. Olemme niin riippuvaisia liikepankeista, että ne ovat asettuneet lain ja markkinatalouden yläpuolelle, koska niiden ei voi antaa mennä konkurssiin. Ratkaisuna tähän olisi rahareformi, jossa rahan luominen palautettaisiin keskuspankeille.
Teos on selkeästi kirjoitettu ja pyrkimys on ollut tuottaa yleistajuinen puheenvuoro tästä Iivarisen mukaan piilotellusta, epämiellyttävästä faktasta, jonka pankit haluavat pitää salassa ja onnistuvatkin siinä. Itselleni ongelmana oli se, että ymmärsin heti alkulehdiltä oman taloustieteen asiantuntemukseni olevan riittämätön tekstin todelliseen ymmärtämiseen. Iivarisen väitteet ovat sen verran rankkoja, että halu opiskella aihetta lisää kuitenkin syttyi.
tosi avartava ja mielenkiintonen!! helppolukunen, mut sit toisaalta myös usein ehkä yksinkertastava, mut sopi mun pohjatietojen tasolle tosi hyvin. sai ajattelemaan koko yhteiskunnan toimintaa ihan uudelta kantilta ! siihen en oikeen ehkä osaa suhtautuu et tässä esiteltyjen isojen ongelmat tuntuu vaikeilta saada korjattuu, vaikka niihin on toteuttamiskelposia ratkasuja mut pohdin asiaa !! tuun varmasti pohtimaan tän kirjan herättämii keloja jossain määrin loppu ikäni
Mielenkiintoinen teos rahareformiliikkeen kritiikistä nykyistä rahajärjestelmää kohtaan ja nykyisen rahajärjestelmän aiheuttamista ongelmista. Etenkin kirjan alkuosa rahan luonteesta on suositeltavaa lukemista kaikille, jotka haluavat ymmärtää rahan toimintaa paremmin. Olisin kaivannut analyyttisempää pohdintaa rahareformiliikkeen omien vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuudesta.
Alun kuvaus rahasta on mielenkiintoinen, mutta parempia lähteitä on vaikka Bank of Englandin julkaisuissa. Poleemisessa osuudessa harrastelijataloustieteilijän mielestä kaikki muut taloustieteilijät ovat väärässä, joka ei hirveästi lisää mielenkiintoa paneutua aiheeseen ja sisältöön.
Taloudellisista ilmiöistä raha on kenties vahvimmin ollut läsnä taiteessa ja ihmisten arkisessa puheessa. Silti sen olemuksesta, synnystä ja merkityksestä taloudessa puhutaan harvoin ja aiheesta opetetaan kouluissa vähän. Iivarinen on tästä puutteesta kirjassaan tietoinen ja yrittää tarjota kaivatun selityksen rahan olemuksesta.
Kirjan ensimmäiset luvut ovat erittäin suositeltavaa luettavaa ja selittävät aihetta ymmärrettävästi. Mitä pidemmälle kirja etenee, sitä poliittisemmaksi kirja kuitenkin muuttuu. Iivarinen on rahareformisti eli hän siirtäisi pankkien rahanluontioikeuden valtiolle. Jos haluaa tasapainottaa kirjan sanomaa vastanäkemyksillä, suosittelisin kirjan jälkeen kuuntelemaan Iivarisen ja Suomen Pankin ekonomistitutkija Karlo Kaukon radiokeskustelun (https://areena.yle.fi/audio/1-1770950). Iivarisen ajattelua on myös epäsuoran suorasti haastanut, itsekin hyvin poliittisesti suuntautunut, Heikki Pursiainen kirjassaan Olette kaikki väärässä.
Aihe on tärkeä ja selvästi myös tapetilla aikana jolloin Euroopan keskuspankki avokätisesti kasvattaa rahan määrää markkinoilla ja kannustaa matalilla koroillaan lainaamaan. Iivarisen kirja on mukavan perusteellinen verattuna artikkeleihin, joita suomalaiset sanomalehdet ovat aiheesta kirjoittaneet, ja teos antaa normeja haastavalla näkemyksellään paljon ajattelemisen aihetta.
Hyvä kirja aiheesta, josta monen pitäisi opetella lisää. Ei kuitenkaan mitään ihan kevyttä iltalukemista ja kirja vaatii myös suuren kiinnostuksen aihetta kohtaan, tai sitä ei jaksa lukea loppuun.
Jos käyttämämme raha aiheena kiinnostaa, niin siinä tapauksessa suosittelen!