Italiaa sellaisena kuin me sen kuvittelimme ei ole enää olemassa. Perinteinen italialainen suurperhe elää vain pakastepitsojen mainoksissa. Maan väestö vähenee ja samalla se vanhenee. Italia on yksinasuvien maa. Iloisiksi ja huolettomiksi kuvitellut italialaiset ovat nyt katkeria ja vihaisia. Italian politiikka - niin oikealla kuin vasemmalla on tämän katkeruuden ja vihan läpäisemää.Vuosikymmenien lähes sokea usko Euroopan unioniin on vaihtunut epäilyyn. Riidat naapurivaltioiden kanssa ovat arkipäivää. Italian talous ei ole kasvanut yli kymmeneen vuoteen, ja suuret italialaiset muotitalot siirtyvät yksi toisensa jälkeen ulkomaalaiseen omistukseen. Maan kauniit maisemat ja moderni infrastruktuuri murenevat. Sushia on helpompi löytää kuin oikein keitettyä pastaa. Kaiken huipuksi Italia ei edes päässyt mukaan vuoden 2018 jalkapallon MM-kisoihin.Minne menet, Italia? -kirjassa matkataan maassa, jossa kaikki on muuttumassa. Mistä nykypäivän italialaiset uneksivat?Anton Monti on suomalais-italialainen tietokirjailija, joka on syntynyt Helsingissä ja asunut Roomassa vuodesta 1969 vuoteen 1988. Hänen kirjansa käsittelevät Italian ja Suomen lähihistorian tapahtumia.
Montin Minne menet, Italia? -kirjaa ei voi olla vertaamatta Annastiina Heikkilän samaan aikaan ilmestyneeseen Miksi Ranska raivoaa? -kirjaan. Valitettavasti Montin teos ei pärjää Heikkilälle sen enempää aiheen käsittelyssä, jäsentelyssä kuin kielessäkään. Siinä missä Heikkilän kirjassa ei ollut yhtään turhaa saati kömpelöä lausetta, Monti eksyy välillä turhankin kauas nykypäivästä maalailemaan esimerkiksi Italian eri alueiden ruokakulttuurien rikkautta, mikä ei ole uutinen eikä liity aiheeseen. Muutenkin näkökulmia on liian monia syvälliseen analyysiin. Moni otsikko olisi tarvinnut pikemminkin oman kirjansa kuin tällaisen pintaraapaisun. Argumentointikaan ei ollut aina kovin vakuuttavaa, sillä moni fakta tuntui pikemminkin pohjautuvaan Montin omiin kokemuksiin puoliksi italialaisena, kuin varsinaisesti tutkimuksiin ja numeroihin. Jos tämä olisi ollut Wikipediasivu, se olisi täynnä merkintöjä puuttuvista lähdeviitteistä.
Näistä nillityksistä huolimatta kirjassa oli monia mielenkiintoisia ja silmiäavaavia osuuksia. Vertailut Ranskaan, missä monessa asiassa ollaan melko samanalaisessa ja silti samalla aivan erilaisessa tilanteessa, olivat erityisen kiinnostavia.
Nopealukuinen ja hiukan irrallisista luvuista koostettu katsaus Italian nykyisyyteen ja hiukan tulevaisuuteenkin.
Perinteiset arvot ovat muutoksessa varmaan koko Euroopassa, väestöpyramidit keikahtavat nurinpäin, ilmastomuutos vaikuttaa niin turismiin kuin maanviljelyynkin, globalisaatio taloudessa ja mediassa jyrää ja some kylvää satoa populismin niitettäväksi. Kaikki tuntuu kuitenkin olevan hiukan enemmän kaikkea juuri Italiassa.
Erityisesti ilahduin hyvinkin tuoreesta poliittisesta katsauksesta - etenkin, kun juuri nyt äänestetään paikallisvaaleissa. Lyijyn vuodet tulivat myös tutummiksi Montin käsittelyssä.
Minne menet, Italia? kertoo nykypäivän Italiasta ja italialaisista. Kirjassa käsitellään monia italialaisen yhteiskunnan ja kulttuurin osa-alueita, kuten politiikkaa, perhettä, ruokakulttuuria ja yhteiskunnallisia ongelmia. Mielestäni kirjan tärkein anti on murtaa suomalaisten pölyttyneitä käsityksiä ja stereotypioita maasta ja sen kansasta. Italia on nimittäin muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana melkoisesti – monessa mielessä huonompaan suuntaan – eikä la dolce vitakaan ole niin dolcea kuin ennen.
Kirja on melko lyhyt ja teksti on kevyttä. Kirja oli niin kiinnostava, että se olisi minun puolestani saanut olla pitempikin. Jäin myös toivomaan, että joitakin yksittäisiä aiheita olisi käsitelty laajemmin, kuten esimerkiksi naisten aseman muuttumista italialaisessa yhteiskunnassa. Kaiken kaikkiaan lukukokemus oli kuitenkin todella miellyttävä. En suosittele kirjaa ainoastaan kaikille Italiasta kiinnostuneille, vaan myös kaikille, jotka haluavat ymmärtää Euroopan nykyisyyttä ja tulevaisuutta paremmin.
Päin helvettiähän siellä mennään, mutta rakastan Italiaa silti. Valtava faktapaketti, josta jotain olisi voinut jättää pois, jotta olisi päästy joissain asioissa vähän syvemmälle. Hyvää tekstiä ja kiinnostus pysyy. Huomasin lähettäväni screenshotteja rakkaille. "Italiassa ei ole sellaista puoluetta, jota voisin äänestää." Davvero! (Tosin sama koskee montaa muuta maata.)
Välillä kirjoittajansa vasemmistolaisuus nousee pintaan, mutta väri on rehellistä näyttää. Tämän lukemisen jälkeen ymmärrän paremmin, miksi yhteisvastuulliset eurobondit olisivat tosi huono asia, nimenomaan moral hazardin vuoksi, jota hajanaisella identiteetillä varustetut italialaiset ovat loistavia tuottamaan. Tästä syystä ulkopuolelta annettu lisälainatakaus poikkeuksellisesti vain huonontaisi maan tilannetta. Tästä kirjasta olisi kiinnostavaa saada vuosittainen päivitys!
Erittäin sujuva, kattava ja valaiseva pikakatsaus Italian nykytilaan. Tällaisia lukisi mielellään muistakin eurooppalaisista maista, joista ei oikeastaan tiedä yhtään mitään. Tietysti kun kyseessä on aika tiivis paketti ja tuntematon aihe niin vaikea on arvioida, että miten paljon tässä oiotaan mutkia suoriksi.
Kiinnostava aihe, jonka käsittely jäi kuitenkin poukkoilevaksi ja vaille tarkkoja analyyseja. Aika paljon mentiin mutulla, tai sitten lähteitä ei vain mainittu. Opin kuitenkin paljon Italiasta ja sen politiikasta, joten sikäli tämä oli hauskaa lukemista.
Bongasin kirjan Kirjamessuilla ja se tarttui mukaani takakansitekstin ja lyhyen selailun perusteella. Onneksi niin!
Tietämykseni Italiasta ei ollut kovin syvällistä ennen kirjaan tarttumista, eikä se sitä varmasti ole vieläkään, mutta todennäköisesti olin juuri sopivaa kohderyhmää. Kirja luotaa italialaista kulttuuria monesta eri näkökulmasta sivuten muun muassa mafiaa ja ruokakulttuuria unohtamatta tietenkään poliittista ilmapiiriä, joka lienee lähtökohta kirjan kirjoittamiselle.
Erittäin hyvä katsaus juuri tämän hetken Italiaan. Aikaa teos ei varmaankaan juuri kestä, vaikka sieltä löytyykin esimerkiksi historiakatsauksia mafian kehittymiselle alueella. Ne olivatkin mielenkiintoisia. Opin myös uusia asioita pastoista ja eri alueille tärkeistä ruoista.
Teki mieli lähteä tutkailemaan mainittuja alueita paikan päälle!