Loimujen aikaan

Iijoki #6

by Kalle Päätalo

Eletään 1930-luvun loppuaikoja. Selkosessa on työtä, rahaa ja ruokaa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Silti merkit eivät näytä hyviltä. Maailmalta kantautuu pelottavia tietoja, Saksaan viedään kymmenmetrisiä mäntytukkeja.

Uskovaisten mielestä merkit ovat selvät: eletään viimeisten aikojen tuntumassa. Sana viriää Selkosessa, ja lestadiolaisuuden väkevä herätys etenee vyörymällä. Seurapirtit täyttyvät ja myös uskottomien penkit tutisevat.

Veriylkä kutsuu myös Kallea ja kohtaa hänet otollisella hetkellä. Syntyy hurmioitunut viritys, joka kuitenkin heikkenee vähitellen arkipäivän raadannassa. Seuraava kutsu tulee sairasvuoteelle, jonka ääressä Kallen veriruskeat synnit saarnataan anteeksi ja hänen nimensä uskovaisten kirjoihin.

Mutta vieläkään herätys ei ole lopullinen, maailmalla on omat aseensa Kallen sielusta taisteltaessa. Ne ovat raivokkaan ahne työnteko ja valpas sukupuolivietti. Edellinen antaa hänelle kutkuttavan maineen parkkuulanssien kuninkaana, mutta jälkimmäinen luo ongelmallisia suhteita ja tilanteita: tytöt ovat kiinnostuneita, mutta kuin traumana nuorukaisen sielussa säilyvät pitkään ”sonnien yön” tapahtumat Itäpään Keisarin talossa.

Romaanin loppua hallitsevat suuren maailmanpalon alkutunnelmat. Kun kutsut saapuvat ja miehet lähtevät, kun väki viedään evakkoon itäisen taivaan loimutessa, lakkaa vanha Selkonen olemasta, ajanjakso jonka elämää Kalle Päätalo on kuvannut suurella lämmöllä ja asiantuntemuksella.

Genres: Fiction, Finnish Literature

639 pages, Hardcover

First published January 1, 1976

About the author

Kalle Päätalo on yksi maamme luetuimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista. Hänen tuotantonsa käsittää lähes 40 romaania sekä näytelmiä ja kertomuksia. Päätalon tekstejä on käännetty mm. englanniksi, ruotsiksi ja viroksi. Kalle Päätalolle myönnettiin lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja tunnustuksia. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1978. Filosofian kunniatohtoriksi hänet promovoitiin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan promootiossa 1994. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I lk:n komentajan merkin hän sai vuonna 1994.
--
Päätalon kirjallinen ura alkoi suhteellisen myöhään. "Pitkän armeijan reissuni, ja sen jälkeen rakennusalan ammattiin hakeutumiseni, sekä vielä oman talon rakentaminen, lykkäsivät suunnitelmaani kirjoittaa kokonainen kirja, niin että olin 39-vuotias, kun esikoisromaanini ilmestyi".

Esikoisteos Ihmisiä telineillä (1958) herätti huomiota aihepiirillään. "Tämän vuoden esikoisteosten joukossa tulee varmaan muodostumaan erityiseksi tapaukseksi Kalle Päätalon teos Ihmisiä telineillä, joka alkavalla viikolla ilmestyy kirjakauppoihin. Kirjan erikoinen merkitys sisältyy sen aihepiiriin. Ensi kertaa kirjallisuudessamme siinä käsitellään laajasti ja perusteellisesti rakennustyömaata, joten se merkitsee uutta aluevaltausta kaunokirjallisuudessamme". (US 16.11.58)

Mahtava 26-osainen, 16 993 sivua käsittävä Iijoki-sarja on Päätalon elämäntyö. Sarjan ensimmäinen osa, Huonemiehen poika, ilmestyi 1971. Sarja jatkui päätösteokseen, Pölhökanto Iijoen törmässä (1998) asti. Sarjan kirjoja on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta (1999). Päätalon teosten yhteinen myynti on yli 3,5 miljoonaa kappaletta (1999).

Lähtiessään vuonna 1971 kirjoittamaan Iijoki-sarjaa Päätalon tavoitteena oli tehdä läpileikkaus 1920-luvulta aina jälleenrakennuskauteen asti. "Suurin voimani kirjailijana on omakohtainen kuunteleminen, näkeminen ja kokeminen. Rakentajana uskon olevani aitiopaikalla, olenhan kokenut koko kaaren, sekamiehestä vastaavaan mestariin". Toinen Päätalon tavoitteista oli kielen, murteen tallentaminen. Taivalkoskella hänellä oli kielipäivystys, jota alkuaikoina hoiti Martta-sisar. (Iisalmen sanomat 10.11.94)

Iijoki-sarjan jälkeen v. 1996 Päätalolta ilmestyi teos Sateenkaari pakenee. Jos kirjailija kuvasi Iijoki-sarjan parissa olleensa todellisuuden vanki, hän pääsee uusimman kirjansa parissa sepitetyn, fiktiivisen tekstin vapauteen. "Sateenkaari pakenee on Päätalon paras mielikuvitusromaani. Omapäisenä hän jatkaa omalla pokasahallaan, omalla rankakasallaan, toivottavasti kauan", kiittelee arvostelu. (HS 5.10.96, Vesa Karonen)

palkinnot: Hämeen läänin taidemitali 1978
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1962, -66, -72, -74, -81, -85 ja 1990
Väinö Linna -palkinto 1999
Kiitos kirjasta -mitali 1970
Valtion kirjallisuuspalkinto 1971
Tampereen palkinto 1989
professorin arvonimi 1978
fil. kunniatohtori (Oulu) 1994

Teksti Kirjasampon sivustolta: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/ka...

Reviews

[KariG · Rating 4 out of 5]

Kahtakymppiä lähentelevän Kallen elämä pyörii työn ja kotitalon ympärillä, mitä nyt aina välillä hän yrittää tehdä tuttavuutta lähitalon tyttöjen kanssa ja iltaisin kirjoittaa höpöjuttujaan eri lehtiin. Siinä missä Kalle pärjää työteossa kenelle tahansa lähikylän miehelle, on rakkaudessa ja kirjoittamisessa vaikeampaa - jopa niin, että Kalle on monesti jättämässä kynäilyt sikseen, kun ei niistä kuitenkaan mitään tule. Lopulta hänen onnistuu kuitenkin saada tekstinsä lehteen, mutta sodan syttyminen jättää julkaisemisen sikseen, eikä palkkiorahaakaan koskaan tule. Kirjan lopussa Kalle lähtee vapaaehtoisena rintamalle yhdessä muutaman muun kotikylänsä pojan kanssa.

"Totuin päivällä nukkumiseen, mutta ajan kulumiseen menetin tuntuman. Samaa valittivat myös kaverini. Tuli tunne että sota oli siirtänyt meidät toisen tuurin roomumiehet elämään ainaista yötä. Kun menin aamusella nukkumaan, oli vielä pimeää, ja herätessäni oli lamppu jo sytytetty. Vaikutti vielä pimeämmältä, koska peiteraanut roikkuivat akkunoitten edessä. Menetin tuntuman vuorokausien vaihtumiseen, ja tämän tästä sain kysellä, minkä päivän iltaa tai aamua elettiin. Arkea ei enää ollut sen kummemmin kuin pyhääkään. Elämän meno jatkui samaa, normaalista poikennutta rataansa."

[Juuso · Rating 4 out of 5]

Iijoki-sarjan kuudennessa osassa eletään 1930-luvun loppua. Kalle Päätalo on kasvanut parikymppiseksi nuoreksi mieheksi ja elää edelleen kotipitäjässään Taivalkosken Jokijärvellä.

Arki koostuu pitkälti erilaisista metsätalouden urakkahommista, ja töitä riittää. Kalle alkaa kiertämään myös laestadiolaisten seuroissa iltaisin — tyttöjen perässä tietenkin. Mutta aletaanpa Kallea tosissaan myös painostaa liittymään uskovaisten piiriin.

Kalle elättelee yhä haaveitaan kirjailijan uraa kohtaan, mutta kaikki hyvä pysähtyy Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen loppuvuodesta 1939.

Päätalon romaanisarja pysyttelee lempparikirjoinani. Ei muuta kuin seuraavaa osaa kohti.

[Matti · Rating 5 out of 5]

Tässä osassa on haikea yleisvire ja vahva tuntu siitä, että eletään Kallen elämän käännekohtaa. Positiivistakin tapahtuu - Kalle saa ehkä ensimmäistä kertaa tunnustusta kirjoittajana. Kuitenkin maailmanpoliittiset mullistukset varjostavat ihmisten elämää myös Koillismaan selkosissa. Kuvaus siitä epäuskosta, mitä talvisodan syttyminen herättää, on karmealla tavalla kiinnostavaa luettavaa.