Ahdistettu maa

Iijoki #7

by Kalle Päätalo

Täysinäisissä junanvaunuissa nuokkuen matkustavat Kalle ja Räisäsen Toivo halki sotaa käyvän Suomen Korian pioneerikoulutuskeskukseen. Perillä kasarmeilla alkaa heti ankara höykky. Pakkasen, ilmahälytysten ja pommitusten häiritessä koulutusta pojista yritetään pikavauhtia tehdä pioneereja taistelevan armeijan tarpeisiin.

Alokaskoulutuksen paineessa esimiehet ja jotkut kaveritkin näyttävät pahimman karvansa. Kuitenkin monet heistä kuten vääpeli Vimpari osoittautuvat kiinnostaviksi ja moniulotteisiksi ihmisiksi. Myös Kallesta löytyy yllättäviä ominaisuuksia, jotka tuovat hänelle muun muassa himojynssärin ja armottoman perunankuorijan maineen ja joiden ansiosta hän ennen pitkää kohoaa keittiöpossun korkeaan asemaan.

Mutta silloin ollaan jo Mäkelän metsässä odottamassa rintamallelähtöä. Leirielämä on luonut monia uusia tilanteita ja tuonut uusia kavereita. Tutuimmaksi kaikista tulee nyt kuitenkin Jäävuori, armeijan persoonallisen soppatykki, jonka kanssa Kalle, yhtä omapäinen isänmaan palvelija, joutuu ärtyneeseen mutta sitkeään seurustelusuhteeseen.

Sota loppuu, mutta näyttää siltä että Kallen komppania on unohdettu metsään. Kun se jälleen keksitään, se marssitetaan kiireesti asemalle, lastataan junaan ja kuljetetaan Petsamoon rakentamaan Jäämerentietä, jo kahteen kertaan katkennutta Suomen pohjoista elinväylää.

Kirjan lopussa ollaan Savukosken kirkonkylässä. On nähty Norjan tunturit, vapaina ja miehitettyinä. On käyty laivassa ja nähty musta mies. Kalle on tavannut Lailan, kirjeystävänsä. Kun on koettu sota ja palanen rauhaa, ovat monet kirjan henkilöt joutuneet uuteen ja yllättäväänkin valoon. Mutta mikä rauha se semmoinen on kun maanteitten varsia miinoitetaan…?

Kalle Päätalon kuva talvisotaa käyvästä Suomesta on elävän todistusvoimainen ja annettu yksityisten kokemusten ja repliikkien tarkkuudella.

648 pages, Hardcover

First published January 1, 1977

About the author

Kalle Päätalo on yksi maamme luetuimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista. Hänen tuotantonsa käsittää lähes 40 romaania sekä näytelmiä ja kertomuksia. Päätalon tekstejä on käännetty mm. englanniksi, ruotsiksi ja viroksi. Kalle Päätalolle myönnettiin lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja tunnustuksia. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1978. Filosofian kunniatohtoriksi hänet promovoitiin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan promootiossa 1994. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I lk:n komentajan merkin hän sai vuonna 1994.
--
Päätalon kirjallinen ura alkoi suhteellisen myöhään. "Pitkän armeijan reissuni, ja sen jälkeen rakennusalan ammattiin hakeutumiseni, sekä vielä oman talon rakentaminen, lykkäsivät suunnitelmaani kirjoittaa kokonainen kirja, niin että olin 39-vuotias, kun esikoisromaanini ilmestyi".

Esikoisteos Ihmisiä telineillä (1958) herätti huomiota aihepiirillään. "Tämän vuoden esikoisteosten joukossa tulee varmaan muodostumaan erityiseksi tapaukseksi Kalle Päätalon teos Ihmisiä telineillä, joka alkavalla viikolla ilmestyy kirjakauppoihin. Kirjan erikoinen merkitys sisältyy sen aihepiiriin. Ensi kertaa kirjallisuudessamme siinä käsitellään laajasti ja perusteellisesti rakennustyömaata, joten se merkitsee uutta aluevaltausta kaunokirjallisuudessamme". (US 16.11.58)

Mahtava 26-osainen, 16 993 sivua käsittävä Iijoki-sarja on Päätalon elämäntyö. Sarjan ensimmäinen osa, Huonemiehen poika, ilmestyi 1971. Sarja jatkui päätösteokseen, Pölhökanto Iijoen törmässä (1998) asti. Sarjan kirjoja on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta (1999). Päätalon teosten yhteinen myynti on yli 3,5 miljoonaa kappaletta (1999).

Lähtiessään vuonna 1971 kirjoittamaan Iijoki-sarjaa Päätalon tavoitteena oli tehdä läpileikkaus 1920-luvulta aina jälleenrakennuskauteen asti. "Suurin voimani kirjailijana on omakohtainen kuunteleminen, näkeminen ja kokeminen. Rakentajana uskon olevani aitiopaikalla, olenhan kokenut koko kaaren, sekamiehestä vastaavaan mestariin". Toinen Päätalon tavoitteista oli kielen, murteen tallentaminen. Taivalkoskella hänellä oli kielipäivystys, jota alkuaikoina hoiti Martta-sisar. (Iisalmen sanomat 10.11.94)

Iijoki-sarjan jälkeen v. 1996 Päätalolta ilmestyi teos Sateenkaari pakenee. Jos kirjailija kuvasi Iijoki-sarjan parissa olleensa todellisuuden vanki, hän pääsee uusimman kirjansa parissa sepitetyn, fiktiivisen tekstin vapauteen. "Sateenkaari pakenee on Päätalon paras mielikuvitusromaani. Omapäisenä hän jatkaa omalla pokasahallaan, omalla rankakasallaan, toivottavasti kauan", kiittelee arvostelu. (HS 5.10.96, Vesa Karonen)

palkinnot: Hämeen läänin taidemitali 1978
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1962, -66, -72, -74, -81, -85 ja 1990
Väinö Linna -palkinto 1999
Kiitos kirjasta -mitali 1970
Valtion kirjallisuuspalkinto 1971
Tampereen palkinto 1989
professorin arvonimi 1978
fil. kunniatohtori (Oulu) 1994

Teksti Kirjasampon sivustolta: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/ka...

Reviews

[Vesa · Rating 5 out of 5]

Ahdistettu maa kertoo Talvisodan kuukausista ja Kallen varusmiesajan ensimmäisestä puolikkaasta. Kauas on tultu Jokijärveltä, kun Kalle saapuu ensimmäisellä junamatkallaan Korian kasarmille ja kulkeutuu lopulta Jäämeren rannoille. Muutos kuuden ensimmäisen kirjan Iijoen törmän kuvauksiin
ja tuttuun ja turvalliseen miljööseen on iso.

Omat varusmiesajat tulivat hyvin mieleen Ahdistettua maata lukiessa. Varusmieselämä ei ole kauhean paljon loppujen lopuksi muuttunut. Samat sisäpiirivitsit ja osin samat inttislangin sanat ovat olleet käytössä näköjään jo vuosikymmeniä.

Kirjan mielenkiintoisinta antia on kuitenkin Kallen kirjeenvaihto potentiaalisen naisystävän kanssa. Lempi ja tunteet leiskuvat kirjeissä, mutta ensikohtaamisen lukeminen on melkein yhtä kiusallista kuin omien kymmenen vuoden takaisten treffien muisteleminen.

[KariG · Rating 4 out of 5]

Maailman poliittinen tilanne on ajautunut umpikujaan ja sodan syttyessä Kallekin värväytyy vapaaehtoisena armeijaan. Korialle pioneerikoulutukseen päätyvä Kalle ei pääse osallistumaan itse sotatapahtumiin, vaan aika menee kasarmilla ja erinäisissä armeijatehtävissä ympäri Suomea aina Jäämeren rannalle asti. Nuorukaisesta tehdään keittiöpossu ja oppiipa hän ajamaan autoakin. Kenttäposti kuljettaa nuoren sotapojan ajatuksia kotiväelle ja nuorille tytöille, joista yhden kanssa Kalle pääsee jopa treffeille - surkein seurauksin.

Hyvää ja vakaasti kirjoitettua, Päätalomaista tekstiä. Murteet ja pikkutarkka tapahtumakuvaus ovat taas keskiössä ja puolen vuoden mittaisesta ajasta ei jätetä kiveäkään kääntämättä. Tunnelmat ovat sotapojilla välillä uhmakkaat, välillä pelokkaat, useimmiten hyvin odottavat. Vahva lukusuositus, aiheesta kiinnostuneet saattavat saada tästä vielä enemmän irti kuin normilukija.

- Tämä Hitlerin Norjan miehitys ei ole kehno asia vaen Norjalle. Ruohtalaesilla pyörii nyt sukat jaloissa ja venäläeset lisseevät sotavoemijaan Suomen pohjosrajolle. On ihan varmoo, että tätä Jiämerentietä kiikaroejaan nyt entistä tarkemmin. Saksalaeset ja venäläeset, kumpasettii... Että ahtaan iessä ollaan, poijat! Pelottaa ihan, että myö viimmeset reserviläeset ei keritä eis kävästä siviilissä...

[Matti · Rating 4 out of 5]

Talvisota on käynnissä ja Kalle hakeutuu monen muun nuoren miehen tavoin ennenaikaisesti vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen. Matka suuntaa Korialle pioneerikoulutukseen.