Tuulessa ja tuiskussa

Iijoki #11

by Kalle Päätalo

Suomalaisten voittoisa eteneminen Itä-Karjalassa on pysähtynyt ja sota muuttunut asemasodaksi. Jonkinlaista asemasotaa on myös Kallen rintamantakainen toipilaselämä. Hän on kävelevä mies ja jaksaa hiihtää selkosen halki tyttöjään tapaamaan, mutta toisaalta hänen haavansa eivät ota parantuakseen. Lomat, tarkastuksen ja sairaalaosastot vuorottelevat hänen elämässään. Lopulta Kalle joutuu lääkärien kiistakapulaksi: hänet passitetaan rintamalle ja sieltä heti kiukkuisten sanojen saattelemana takaisin Ouluun.

Nyt seuraa uusi sairaalavaihe ja huonetoveruus värikkään sotamies Mikkosen kanssa. Mikkonen on sukupuoliatleetti ja kaikin puolin hämmästyttävä mies, mutta opit ja kehotukset, joita hän auliisti jakelee, eivät lankea Kallessa hyvään maahan. Jokin on lamannut miehen mielen ja kääntänyt sen pois naisista. Aikanaan laman syy sitten selviää, ja totuuden paljastuessa se merkitsee Kallelle suurta henkistä romahdusta.

Nuoren miehen elämä käy nyt pohjalukemissaan, ja se vaatii häneltä elämänarvojen uutta punnintaa. Onneksi vaakakupissa on myös kultaisia punnuksia, kuten isällisen inhimillinen lääkärimajuri ja lähes enkelin hahmoon kasvava sairaanhoitaja. Tulevan kirjailijan ja hänen ihmiskäsityksensä kannalta tulee merkittäväksi se tieto, että juuri syvimmän alennuksensa hetkellä ihminen voi saada ymmärtävimmän kohtelun – kohdata ihmisarvonsa.

Kalle Päätalon tämänkertainen kirja on yksityisempi ja intiimimpi kuin sarjan aikaisemmat sotaa kuvanneet osat. Tähän ovat johtaneet päähenkilön kokemukset, jotka ovat merkinneet hänelle tärkeätä itsetuntemuksen koulua. Samalla ne ovat nousseet haasteeksi ja vaikeaksi tehtäväksi kirjailijalle, joka on päättänyt kertoa ”kaikki”. Tilityksessään Kalle Päätalo onnistuu hyvin, koska hänellä on varusteinaan kaksi kirjailijan arvokasta asetta: itseironia ja huumori.

671 pages, Hardcover

First published January 1, 1981

About the author

Kalle Päätalo on yksi maamme luetuimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista. Hänen tuotantonsa käsittää lähes 40 romaania sekä näytelmiä ja kertomuksia. Päätalon tekstejä on käännetty mm. englanniksi, ruotsiksi ja viroksi. Kalle Päätalolle myönnettiin lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja tunnustuksia. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1978. Filosofian kunniatohtoriksi hänet promovoitiin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan promootiossa 1994. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I lk:n komentajan merkin hän sai vuonna 1994.
--
Päätalon kirjallinen ura alkoi suhteellisen myöhään. "Pitkän armeijan reissuni, ja sen jälkeen rakennusalan ammattiin hakeutumiseni, sekä vielä oman talon rakentaminen, lykkäsivät suunnitelmaani kirjoittaa kokonainen kirja, niin että olin 39-vuotias, kun esikoisromaanini ilmestyi".

Esikoisteos Ihmisiä telineillä (1958) herätti huomiota aihepiirillään. "Tämän vuoden esikoisteosten joukossa tulee varmaan muodostumaan erityiseksi tapaukseksi Kalle Päätalon teos Ihmisiä telineillä, joka alkavalla viikolla ilmestyy kirjakauppoihin. Kirjan erikoinen merkitys sisältyy sen aihepiiriin. Ensi kertaa kirjallisuudessamme siinä käsitellään laajasti ja perusteellisesti rakennustyömaata, joten se merkitsee uutta aluevaltausta kaunokirjallisuudessamme". (US 16.11.58)

Mahtava 26-osainen, 16 993 sivua käsittävä Iijoki-sarja on Päätalon elämäntyö. Sarjan ensimmäinen osa, Huonemiehen poika, ilmestyi 1971. Sarja jatkui päätösteokseen, Pölhökanto Iijoen törmässä (1998) asti. Sarjan kirjoja on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta (1999). Päätalon teosten yhteinen myynti on yli 3,5 miljoonaa kappaletta (1999).

Lähtiessään vuonna 1971 kirjoittamaan Iijoki-sarjaa Päätalon tavoitteena oli tehdä läpileikkaus 1920-luvulta aina jälleenrakennuskauteen asti. "Suurin voimani kirjailijana on omakohtainen kuunteleminen, näkeminen ja kokeminen. Rakentajana uskon olevani aitiopaikalla, olenhan kokenut koko kaaren, sekamiehestä vastaavaan mestariin". Toinen Päätalon tavoitteista oli kielen, murteen tallentaminen. Taivalkoskella hänellä oli kielipäivystys, jota alkuaikoina hoiti Martta-sisar. (Iisalmen sanomat 10.11.94)

Iijoki-sarjan jälkeen v. 1996 Päätalolta ilmestyi teos Sateenkaari pakenee. Jos kirjailija kuvasi Iijoki-sarjan parissa olleensa todellisuuden vanki, hän pääsee uusimman kirjansa parissa sepitetyn, fiktiivisen tekstin vapauteen. "Sateenkaari pakenee on Päätalon paras mielikuvitusromaani. Omapäisenä hän jatkaa omalla pokasahallaan, omalla rankakasallaan, toivottavasti kauan", kiittelee arvostelu. (HS 5.10.96, Vesa Karonen)

palkinnot: Hämeen läänin taidemitali 1978
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1962, -66, -72, -74, -81, -85 ja 1990
Väinö Linna -palkinto 1999
Kiitos kirjasta -mitali 1970
Valtion kirjallisuuspalkinto 1971
Tampereen palkinto 1989
professorin arvonimi 1978
fil. kunniatohtori (Oulu) 1994

Teksti Kirjasampon sivustolta: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/ka...

Reviews

[KariG · Rating 4 out of 5]

Kiestingissä selkään ja nilkkaan haavoittuneen Kallen toipuminen ei ota sujuakseen. Tämä tarkoittaa makailua eri sotasairaaloissa, joista Kallen tie vie lopulta paikoista karuimpaan, Lahden Hennalaan, jossa häntä parannetaan aivan toisenlaisesta vammasta, kupasta. Iltalomillaan ilotellut Kalle on kuin maansa myynyt, mutta lopulta kaikki kääntyy kuitenkin parhain päin eikä kukaan kotipuolessa saa tietää nuorukaisen luvattomista seikkailuista kotirouvien makuukamareissa.

Lupsakan rempseää ja alakuloisen viiltävää - Iijoki-sarjan yhdestoista osa näyttää kotirintamalla elon molemmat kasvot. Päätalo ilakoi iltalomaseikkailuillaan, mutta loppua kohden lisääntyvät kuvaukset saksalaisista sotilaista ja heidän tekosistaan kääntävät lukijan mielialan synkkyyteen: rikkoutuneet perheet ja särkyneet sydämet kun ovat sodan kuin sodan hinta.

- Ja eikä ole, kaima, kaikki siinä että en ole ennää isäntä talossani. En ole ennää akkanikaa isäntä! Ainaskaan samanlainen isäntä mikä olin ennen sakujen änkeytymistä...

Tämä sedän puhe ei tullut minulle täytenä yllätyksenä. Olin jo Kummun pirtissä käytyä sananvaihtoa kuunnellessani tehnyt sen suuntaisia huomioita. Emäntä ja Petti olivat olivat puolustaneet saksalaisia ja heidän tekojaan. Myös setäni puheista olin haistanut jotain tällaista. Mutta kipeältä asia tuntui, kun sen suoraan sedältäni kuulin. En kuitenkaan voinut heti suoralta kädeltä ruveta paheksumaan setäni vaimon suopeutta saksalaisia kohtaan.

[Vesa · Rating 4 out of 5]

Pääsin noin puolen vuoden tauon jälkeen palaamaan Iijoki-sarjan pariin. Tuulessa ja tuiskussa on kenties tähän mennessä ankeinsarjan osa, vaikka huumoriakin piisaa. Kalle kokee maailmantuskaa tullessaan pompotelluksi hoitopaikasta toiseen ja rintamalla saatujen vaivojen lisäksi myös muut terveysmurheet aiheuttavat huolta. Sukupuolitautien oireiden turhankin yksityiskohtainen ja graafinen kuvaus hieman ällötti, mutta näin koronaepidemian alla eniten kauhua itsessä herätti kirjan hahmojen jatkuva kättely, samasta pullosta juominen ja ahtautuminen täysiin busseihin ja kuppiloihin.

[Matti · Rating 4 out of 5]

Kirjan otsikko taitaa kuvata eritoten päähenkilön henkistä maisemaa tässä osassa. Kallen sotavammoista toipuminen ei jatku rauhallisissa merkeistä, vaan järjestelmä hyppyttää päähenkilöä suuntaan jos toiseen hyvinkin yllättävästi.