Pato murtuu

Iijoki #24

by Kalle Päätalo

Suomessa eletään lievän taloudellisen taantuman ja työttömyyden aikaa, joka on seurauksena sotakorvausten loppuun maksamisesta ja Korean sodan suhdanteen taittumisesta. Kallella riittää kuitenkin tekemistä rakentajana ja elämän rauhallisina jaksoina myös kirjoittajana, jonka kertomuksia lehdet yhä mieluisammin julkaisevat. Mutta nämä rauhalliset jaksot ovat hyviä katkeamaan, mistä asiasta Kalle saa nyt syyttä enemmän omaa elämännälkäänsä kuin ylitunnollista ahkeruuttaan rakennusmestarina.

Arkinen onni ja yhteenkuuluvuus ei jaksa kotiutua Kirvestielle enää Taivalkoskelta paluun jälkeen. Tessu-koira liittyy Messukylän irtokoirien talvilaumaan ja alkaa vieraantua kodistaan. Laina vaihtaa myymälän tuskin takana seisomisen linja-auton rahastajan liikkuvuuteen ja epäsäännöllisiin työvuoroihin. Kalle saa reissutyönä rakennettavakseen kansakoulun Tampereen lähipitäjään, ja tämä työmaa koituu lopulta niin kohtalokkaaksi, että Kalle saa alkuvuodesta -55 kalupakkeineen ja kirjoituskoneineen muuttaa pois itse tekemästään talosta.

Kalle ottaa moninkertaisen syyllisyyden kuorman kantaakseen ja alkaa vapaa-aikoinaan koota levotonta mieltään konekirjoitusliuskoille oudossa ullakkohuoneessa. Sitten tulee kärsivälle miehelle pitkä per-jantai ja Kalle näkee Kirvestien talossa kaukaa matkustaneen pääsisäisvieraan.

Pato murtuu on aikalaiskuvaus erään sota-aikana solmitun avioliiton lopusta, armoton ja karheanhauska kertomus inhimillisestä raadollisuudesta elämän peruskysymysten äärellä.

684 pages, Hardcover

First published January 1, 1994

About the author

Kalle Päätalo on yksi maamme luetuimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista. Hänen tuotantonsa käsittää lähes 40 romaania sekä näytelmiä ja kertomuksia. Päätalon tekstejä on käännetty mm. englanniksi, ruotsiksi ja viroksi. Kalle Päätalolle myönnettiin lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja tunnustuksia. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1978. Filosofian kunniatohtoriksi hänet promovoitiin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan promootiossa 1994. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I lk:n komentajan merkin hän sai vuonna 1994.
--
Päätalon kirjallinen ura alkoi suhteellisen myöhään. "Pitkän armeijan reissuni, ja sen jälkeen rakennusalan ammattiin hakeutumiseni, sekä vielä oman talon rakentaminen, lykkäsivät suunnitelmaani kirjoittaa kokonainen kirja, niin että olin 39-vuotias, kun esikoisromaanini ilmestyi".

Esikoisteos Ihmisiä telineillä (1958) herätti huomiota aihepiirillään. "Tämän vuoden esikoisteosten joukossa tulee varmaan muodostumaan erityiseksi tapaukseksi Kalle Päätalon teos Ihmisiä telineillä, joka alkavalla viikolla ilmestyy kirjakauppoihin. Kirjan erikoinen merkitys sisältyy sen aihepiiriin. Ensi kertaa kirjallisuudessamme siinä käsitellään laajasti ja perusteellisesti rakennustyömaata, joten se merkitsee uutta aluevaltausta kaunokirjallisuudessamme". (US 16.11.58)

Mahtava 26-osainen, 16 993 sivua käsittävä Iijoki-sarja on Päätalon elämäntyö. Sarjan ensimmäinen osa, Huonemiehen poika, ilmestyi 1971. Sarja jatkui päätösteokseen, Pölhökanto Iijoen törmässä (1998) asti. Sarjan kirjoja on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta (1999). Päätalon teosten yhteinen myynti on yli 3,5 miljoonaa kappaletta (1999).

Lähtiessään vuonna 1971 kirjoittamaan Iijoki-sarjaa Päätalon tavoitteena oli tehdä läpileikkaus 1920-luvulta aina jälleenrakennuskauteen asti. "Suurin voimani kirjailijana on omakohtainen kuunteleminen, näkeminen ja kokeminen. Rakentajana uskon olevani aitiopaikalla, olenhan kokenut koko kaaren, sekamiehestä vastaavaan mestariin". Toinen Päätalon tavoitteista oli kielen, murteen tallentaminen. Taivalkoskella hänellä oli kielipäivystys, jota alkuaikoina hoiti Martta-sisar. (Iisalmen sanomat 10.11.94)

Iijoki-sarjan jälkeen v. 1996 Päätalolta ilmestyi teos Sateenkaari pakenee. Jos kirjailija kuvasi Iijoki-sarjan parissa olleensa todellisuuden vanki, hän pääsee uusimman kirjansa parissa sepitetyn, fiktiivisen tekstin vapauteen. "Sateenkaari pakenee on Päätalon paras mielikuvitusromaani. Omapäisenä hän jatkaa omalla pokasahallaan, omalla rankakasallaan, toivottavasti kauan", kiittelee arvostelu. (HS 5.10.96, Vesa Karonen)

palkinnot: Hämeen läänin taidemitali 1978
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1962, -66, -72, -74, -81, -85 ja 1990
Väinö Linna -palkinto 1999
Kiitos kirjasta -mitali 1970
Valtion kirjallisuuspalkinto 1971
Tampereen palkinto 1989
professorin arvonimi 1978
fil. kunniatohtori (Oulu) 1994

Teksti Kirjasampon sivustolta: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/ka...

Reviews

[Vesa · Rating 5 out of 5]

Pato murtuu voisi hyvin olla Iijoki-sarjan päätösosa. 1400 sivua on kuitenkin vielä jäljellä ja onkin ehkä hyvä, että saaga ei lopu näin henkisesti raskaaseen teokseen.

Pato murtuu kuvaa vajaalla seitsemälläsadalla sivullaan pisimmän ajanjakson sitten Huonemiehen pojan, kun eletään vuoden vuoden 1952 lopusta vuoden 1955 puolelle. Tänä aikana Kallen ja Lainan avioliitto rapautuu vähitellen ja lopulta päättyy eroon. Eron uhka on ollut jatkuvasti yllä viimeisten yli kymmenen osan aikana, mutta nyt Kalle päätyy jatkuvasti tekemään toistaan huonompia ratkaisuja. Hän ei kuvaa itseään väärinymmärrettynä, vaan ottaa käytännössä avioliittonsa roiston roolin käymällä vieraissa kerta toisensa jälkeen. Aallonpohja saavutetaan kun Kalle koettaa vietellä Lainan parhaan ystävän.

Laina Päätalo on ollut yksi suosikkihahmojani IIjoki-sarjassa ja onkin sääli, jos häntä ei viimeisissä osissa enää nähdä. Etukäteen ymmärsin, että Kalle kuvaa Lainaa kovin negatiivisesti ja aina pahantuulisena, mutta itse en tällaista kuvaa kirjoista saanut. Laina oli enimmäkseen sympaattinen hahmo.

Jotain toivoakin tässäkin osassa kaiken kurjuuden ja syyllisyyden keskellä on. Kallen uusi asunto ja vuokranantaja helpottavat kirjailijapyrkimyksiä ja toinen avioliittokin on jo näköpiirissä. Jälkimmäinen kyllä tuntuu kovin äkkinäiseltä melkein heti avioeron jälkeen.

Kaksi osaa on vielä jäljellä. Niissä kuljetaan jälleen pitkiä ajanjaksoja. Vaatii hieman totuttelua, kun aiempien kirjojen tapahtumat eivät ole edenneet aina edes vuoden verran.

[KariG · Rating 4 out of 5]

Niinhän siinä sitten käy, että Kalle hölmöilee avioliittonsa päätökseen ja jättää Kirvestien kodin Lainan asuttavaksi. Lopussa hän löytää Lainan kainalosta tutun miehen, mutta siinä vaiheessa on jo myöhäistä tehdä asialle mitään muuta kuin todeta, kuinka tyhmyydestä sakotetaan.

Pato murtuu on tavanomaista kenties soljuvampaa Päätaloa, jossa ei muistella menneitä yhtä paljon kuin joissain aikaisemmissa osissa. Taattua laatua.