Pirita syntyy Vienan erämaissa aatelisneidon ja oppineen munkin laittomana lapsena. Hän kulkeutuu orjaksi mahtavaan Novgorodiin ja lumoaa miehiä lempeällä viehkeydellään. Avraamovin kauppiasisäntä tekee orjattarestaan jalkavaimon. Vaaleaa neitoa himoitsee myös ylhäinen pajari Ontsifor. Rahvaan poika Boris palvoo poikansa äitiä. Viipurin kauppias Tuomas Galle rakastaa sydänmaitten tytärtä.
Piritan kohtalo kietoutuu Moskovan suuriruhtinaan ja "Novgorodin kuningattaren", demonisen Marfa Boretskajan valtataisteluun. Siihen vaikuttavat suuren kauppakaupungin bysanttilainen loisto ja kurjuus, Karjalan erämaat ja Imandra-järven henget.
Kaari Utrio on neljän vuosikymmenen ajan ollut yksi Suomen suosituimpia kirjailijoita. Hänen historiallisia romaanejaan ja tietokirjojaan lukee koko kansa jo kolmessa polvessa. Utrio korostaa teoksissaan naisen merkitystä ja voimaa, ja samalla vastuuta, yhteiskunnan koossapitävänä tekijänä. Hänen kirjoissaan nousee hämärästä esiin arjen historia ja lapsen historia. Kaari Utrion vaikutus suomalaisen naisen ajatteluun on kenties merkittävämpi kuin kenenkään muun yksityisen ihmisen. Utrion romaaneissa kansamme menneisyys kuvastuu tarkkaan tutkittuna tietona, johon kietoutuvat tarinat, seikkailut, romantiikka ja huumori. Utrion tuotanto on lajissaan ainutlaatuista Suomessa. Viime aikoina kirjallisuuskritiikki on maininnut Utrion Mika Waltarin seuraajana.
Kaipasin jotain tuttua ja turvallista ja ryhdyin kuuntelemaan Kaari Utrion Pirita, Karjalan tytärtä, jonka olen ensimmäisen kerran lukenut joskus lähes parikymmentä vuotta sitten. Muistan jo silloin rakastaneeni Piritan käytännöllistä asennetta elämään ja ihastuin siihen jälleen. Lisäksi kuvaukset menneisyyden Karjalasta, Novgorodista ja Turjan lapista saivat janoamaan lisää historiallista luettavaa karjalaisista seuduista.
"Kesäyö oli vielä valoisa, aurinko oli laskenut ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Pirita kulki tšasounan ohi ja poikkesi äkkiä sisään. Hän ei tuntenut tarvitsevansa hengellistä lohtua, ei papin puhetta, ei hurskasta veisuuta. Sen sijaan hänellä oli polttava tarve olla hetken aikaa yksin.
Tšasouna oli sellainen kuin pohjoisen pienten kylien tšasounat tapasivat olla, yksinkertainen hirsimökki joka oli vihitty pyhään tarkoitukseen. Oikeassa nurkassa oli tulisija niin että rakennusta voitiin lämmittää talvella, peräseinälle oli ripustettu kömpelöitä ikoneja, kaikkiaan viisi kappaletta, ja seinän edessä seisoi alttaripöytä. - -
Mutta harmaisiin hirsiseiniin oli tarttunut suitsutuksen tuoksu ja kynttilät hohtivat himmeästi hämärässä. Täällä oli viileätä ja hiljaista ja niin rauhallista kuin sisään astuja olisi samalla astunut pois ulkopuolisesta vihan ja taistelun maailmasta."
Kaari Utrio on mestari yksityiskohdissa ja siinä, että hänen tarinansa ovat ajan hengelle uskollisia. Valitettavasti tämä myös välillä tekee kirjoista pitkäveteistä luettavaa, sillä selontekoja ajan yhteiskunnallisista ja poliittisista tilanteista on runsaasti.
Pirita on tapahtumarikas ja monivaiheinen kirja, jossa keskiössä on keskiaikaisen nuoren naisen harras mielenmaisema ja sinnikkyys. Viihdyttävää ja opettavaista luettavaa, mutta ei välttämättä niin oivaltavaa ja elämyksellistä kuin mitä kirjallisuudelta toivoisin. Välillä myös jäi olo, että Utrion tapa kuvailla henkilöhahmoja on stereotypisoivaa, eikä ole kestänyt aikaa niin hyvin kuin teokset muuten.
Mielenkiintoinen tarina epätavallisesta näkökulmasta. Kirja tarkasteli eri ihmisten reaktioita vaikeissa tilanteissa, sekä miten sinnikkyys ja mielen joustavuus auttavat niistä selviämisessä. Tarina sijoittuu 1400-luvun Novgorodiin, minkä kautta tarinaan tuli itselle tuntemattomampia aikakauden yhteiskunnallisia kiemuroita.
Vasta luettuani kirjan loppuun huomasin etuliepeessä maininnan siitä, että tämä kirja on voittanut valtion kirjallisuuspalkinnon (julkaistu 1972 - ei ollut vielä Finlandia palkintoa) onnistuneen aikakauden kuvauksen vuoksi. Se onkin tämän kirjan paras anti. Päähenkilö on orjan asemassa oleva tyttö, jonka kohtaloon vaikuttavat 1400-luvun yhteiskunnalliset mullistukset Novgorodissa ja hänen elämäänsä hallitsevat ihmiset. Viihdyttävää on myös seurata vaeltamista ja selviytymistä Karjalassa ja Turjan Lapissa. Enemmän olisi vielä tähtiä irronnut, jos kirjasta olisi voinut karsia muutamia naisviihteelle ominaisia lausahduksia ja pieniä kappaleita/kohtauksia. Mutta kyllä ne kestää lukea jos on kiinnostusta kyseisen ajan Itämeren alueen kiemuroihin.
Pirita, Karjalan tytär kertoo 1400-luvun Novgorodista, Venäjästä ja osittain Suomesta. Kiinnostava kuvaus aikakaudesta, selviytymisestä ja rakkaudesta.
Pirita, the daughter of Karelia tells about 1400s and the great city of Novgorod. Also about Russia and partly about Finland. An interesting story about the history, survival and about love.
Olihan tämä ihan viihdyttävä, vaikka lopun twisti oli kyllä hieman liian paksu (mutta kai Pirita on onnellisen lopun ansainnut kärsimystensä jälkeen). Miljöönä 1400-luvun Novgorod oli kiinnostava, varsinkaan kun ei itse tarvitse elää siellä! Utrio ei näet tosiaan romantisoi menneisyyttä, vaan aika kurjaa aikaa se oli.