Depression: The Way Out of Your Prison

by Dorothy Rowe

The Way Out of Your Prison gives us a way of understanding our depression which matches our experience and which enables us to take charge of our life and change it. Dorothy Rowe shows us that depression is not an illness or a mental disorder but a defence against pain and fear, which we can use whenever we suffer a disaster and discover that our life is not what we thought it was.
Depression is an unwanted consequence of how we see ourselves and the world. By understanding how we have interpreted events in our life we can choose to change our interpretations and thus create for ourselves a happier, more fulfilling life.
The Way Out of Your Prison is for depressed people, their family and friends, and for all professionals and non-professionals who work with depressed people.

Genres: Psychology, Self Help, Nonfiction, Mental Health, Unfinished, Health

242 pages, Paperback

First published January 1, 1985

About the author

The psychologist who has changed how we understand depression and happiness

"Dorothy Rowes is the calm voice of reason in an increasingly mad world"
Sue Townsend

Dorothy Rowe is a world-renowned psychologist and writer. Her explanation of depression gives the depressed person a way of taking charge of their life and leaving the prison of depression forever.

She shows how we each live in a world of meaning that we have created. She applies this understanding to important aspects of our lives, such as emotional distress, happiness, growing old, religious belief, politics, money, friends and enemies, extraverts and introverts, parents, children and siblings.

Her work liberates us from the bamboozling lies that mental health experts and politicians tell in order to keep us in our place and themselves in power.

"

Reviews

[Sunny · Rating 5 out of 5]

I thought this was an exceptionally good book about a very very tough subject. The book covered topics such as: inside the prison, how to build your prison, why not leave? Why people won’t leave their depression, living with a depressed person, suppose I decide not to change and the prison vanishes. Some of the best parts in the book were as following:
• Our ability to understand and the depth with which we can understand other people are often a result of the experiences we have especially in our formative years. That’s one of the reasons I find literature so good and I think the attraction that Russian literature has in particular; the Russian greats have an eerily strong ability to give you at times almost Shakespearean insight into people and their real characters.
• If you know that you are incompetent then you can enjoy the bliss of complaining, knowing that you have no incentive to put things right at all.
• It’s exhausting being angry a depressed person could say but if you take away that anger there is nothing left of that person, maybe not even a shell.
• Jesus had a lot to say about forgiveness but it’s one aspect of his teaching that’s been largely ignored by a lot of his teachers.
• We cannot reach the perfect unless we accept the imperfect and see them fuse together in a perfection more wonderful than we could ever construct in our narrow imaginations.
• The worst part is when I’m coming out of the depression. When I’m depressed I feel I’m in a bathysphere deep under the water … When the depression ends I suddenly rise up to the surface and that is terrible because floating on the surface is the wreckage of my ship, all the things that have gone wrong while I’ve been depressed and now I have to put them right. I hate that.
• It’s not what happens to us that matters but how we interpret what happens to us
• In the long run the helper is made to feel helpless. Finally the victim is in the power position, though she has won nothing but the degrading imposition of her will by playing though her weakness
• Is it your eternal truth that “if I am not needed I cease to exist. I must do things for my family so they will go on needing me. If I make my children keep their rooms tidy they will go away and leave me and I shall be alone forever.”
• Because a sage always confronts difficulties he never experiences them
• Don’t become like the person who has “the vanity to give but not the generosity to take”
• The links between mind and body are indissoluble and the banal fact is that forcing oxygen through the lungs does sometimes set a (positive) mood afloat again.
• If only I was perfect like the women on T.V. But I’m not the shiny, silky one dull lifeless hair, that’s me. And my whites were never white enough and my children fight and scream and I wander through life’s minefield like a zombie in a dream. And they never notice what I cook or if they do they moan and we live our lives quite separately together but alone. Not like the happy children That bubble on my screen Who always rush to Mummy To tell her what they’ve seen. Nor like the rugged husband With the soft and kindly face, Who’ll kiss away the raging day ‘til the pain’s gone without a trace. It makes me feel inadequate To watch the perfect wife Stand serenely in her kitchen And orchestrate her life, While her family cluster round her And flash their fluoride teeth And dazzle with their pure white shirts With pure white souls beneath. I dread the glint of morning of each new demanding day, and no tablets fizzing in my glass can dissolve that hurt away. As each day follows yesterday in a never ending chain, it seems each day – I’ve tried and failed Just to try and fail again. ‘til the failures don’t matter And I just forget to try And I build a wall around me And no one understands why, and no one dares to think of me If they think of me at all, I'm just hell-waiting here for someone To care enough to scale this wall.

[Empress · Rating 5 out of 5]

Brilliant book, but from the comments and reviews, not for everyone it seems.

If you don't feel the need for deeper understanding, then this book will be no god for you.

The first third of the book is the most difficult part, where she talks about he 'assumptions' people make. About those believes that define us and we have acquired while we were very young. Rowe's book help us identify those assumptions, where they come from. She challenges our thoughts and believes in the hope we will stop blaming other people and ourselves. Rowe takes the role of a true critique, like the one friend that never spares us the truth, and all in the hope to help us. Maybe some people will not like the book, some will find it untrue, but she comes true as a person that desperately wants to give her knowledge to the world. A person that really wants to help us, and she does deserve credit for her life long commitment to helping depressed people.


A note: I think people with higher resilience don't have as much of those 'believes', she talks in the beginning of the book. I guess from all the negative comments they find Rowe's book useless and untrue.After all everybody has his/hers own cure.

[Val Penny · Rating 5 out of 5]

If you don’t feel the need for deeper understanding, then this book by Dorothy Rowe will be no use to you. Dr Dorothy Rowe was born in Australia in 1930 and is a psychologist and author, whose particular area of interest is depression. She came to England in her forties and worked at Sheffield University. She was the head of the Lincolnshire Department of Clinical Psychology. In addition to her published works on depression, she is a columnist in the UK.

Dr Rowe’s work was ground breaking. She spent her time working with depressed patients and, through listening to their stories, came to reject the medical model of mental illness. She worked instead within a personal construct theory.

Dr Rowe believes that depression is a result of beliefs which do not enable a person to live comfortably with themselves or the world. Most notably she explains that it is a belief in a “Just World” (that the bad are punished and the good rewarded) that exacerbates feelings of fear and anxiety if disaster strikes. Part of recovering is accepting that the external world is unpredictable and that we control relatively little of it.

I have suffered from depression for many years and my condition worsened and changed when I was being treated for breast cancer. I found that the first third of the book was the most difficult part to read. Here she talks about the assumptions people make: about those beliefs that define us and we that have acquired while we were very young.

Rowe’s book helps to identify assumptions and where they come from. She challenges our thoughts and beliefs in the hope we will stop blaming other people and ourselves.

Dr Rowe takes the role of a true critique, like the one friend that never spares us the truth, and all in the hope to help us. Maybe some people will not like the book, some will argue against the truth of it. However,the author comes across as a person who desperately wants to give her knowledge to the world. She is a person that really wants to help, and she does deserve credit for her life long commitment to helping depressed people.

Depression is the experience of a terrible isolation, of being alone in a prison. But by understanding how we build the prison of depression we can dismantle it forever. Dorothy Rowe gives us a way of understanding depression, allowing us to take charge of our lives. She shows it is not an illness requiring drugs but a defence we use to hold ourselves together when we feel our lives falling apart.

This best-selling book is now in its second edition, contains the stories of people who have changed their lives by conquering depression for good. I found it helpful and encouraging. If you, or one of yours suffers from this misunderstood and unfashionable condition I recommend you read this book.

[Nameeta Wijemanne · Rating 5 out of 5]

Thank you Dorothy. Very difficult and confronting to read at times but everything that needs to be thought about and said is done in a honest and insightful way all aiming at restoring your hope and joy and acceptance of yourself, others, your life and the world you live in. Definitely recommend to anyone and everyone.

[Alma Jylhä · Rating 2 out of 5]

Tietäessäsi oman pahuutesi sinun on jatkuvasti ponnisteltava ollaksesi hyvä, voidaksesi esittää hyväksyttävää ihmistä maailman silmissä. – – tarvitset naamion kohdataksesi ulkomaailman. Et voi koskaan olla oma itsesi, koska ihmiset hylkäisivät sinut, jos he tietäisivät, millainen todella olet. Olet saattanut kantaa naamiota tai esittää rooliasi jo niin kauan, ettet enää osaa olla oma itsesi vaikka haluaisitkin, koska et itsekään tiedä, kuka todella olet, etkä uskalla ottaa selville saamisen riskiä. Tietääksesi, miten sinun on meneteltävä, sinun on tukeuduttava toisten ihmisten mielipiteisiin, ja niin elät heidän armoillaan. Mitä he ajattelevat? Tämä kysymys seuraa jokaista tekoasi ja vaikuttaa jokaiseen päätökseesi.
s. 28

On muuten merkillistä, että se mitä nimitämme minäksi tai itseksi, koostuu lähes kokonaan muistoista, joten tunto omasta identiteetistä merkitsee jatkuvaa tietoisuutta menneisyydestä. Jos kysyisitte minulta, millainen ihminen olen, suurin osa vastauksistani viittaisi menneisyyteen.
s. 69

Vaarallisinta teeskentelyssä on se, että jos ihminen aloittaa sen kyllin varhain, hän lopulta unohtaa kuka oli aiemmin ja niinpä tällainen ihminen pelkää lakkaavansa olemasta, jos hän lakkaa teeskentelemästä. Viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana kehitetty "holistinen" terapia pyrkii eri keinoin saamaan selville, kuka ihminen todella on, ja tekemään hänet kokonaiseksi. Jos jo pienenä päätit, että olet paha, jotta aikuiset, joista olet riippuvainen, voisivat olla hyviä (mitä he eivät suinkaan olleet, ja kyllä sinä sen tiesit, olivathan he erehtyväisiä ihmisiä eivätkä enkeleitä) ja jotta voisit myös poistaa tietoisuudestasi sen, minkä tajusit joutuessasi joskus uhatuksi, nimittäin sen että olemme osa muodotonta, muuttuvaa, liikkuvaa, elävää tyhjyyttä ja kaikkeutta, ja joset aikuiselämässäsi ole arvioinut tätä kaikkea uudelleen, et hyväksynyt sitä salaperäistä, epävarmaa kokonaisuutta, josta olet osa, ja ottanut itsellesi vastuuta ja vähitellen unohtanut ja antanut anteeksi, jos toisin sanoen olet päättänyt olla osa jotakin muuta kuin mitä tiedät oikeaksi ja kieltää totuutesi, olet tahallasi tehnyt itsellesi suuren vahingon.
s. 98-99

Tällaisissa tilanteissa jotkut lapset ovat viisaita ja tietävät, ettei äiti koskaan jättäisi heitä, että eksyminen oli äidin syytä (äiti on toisinaan huolimaton ja valehteleekin). Sen sijaan lapsi, joka ei ikinä uskaltaisi ajatella mitään niin kauheaa täydellisestä äidistään, kasvaa siinä uskossa, että jos ihminen on todella hyvä, joku aina pitää hänestä huolta. – – Ajatus, että meidän on vastattava itsestämme ja että maailma ei ole sen enempää hyvä kuin oikeudenmukainenkaan, on sinusta liian pelottava. Et kestä sellaista epävarmuutta. Et luota itseesi, miten siis voisit vastata itsestäsi? Pitäydyt mieluummin siinä uskossa, että jos olet hyvä, joku jossakin jotenkin kyllä pitää sinusta huolen.
Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei sinusta pidetä huolta. Ehkä syy ei olekaan edellä mainttujen voimien kyvyttömyydessä. Ehkä syy on siinä, ettet ole kyllin hyvä. Sinun on yritettävä vielä enemmän.
Jos se, että ihminen on hyvä, merkitsee että hän on masentunut, sinulla ei ole varaa lähteä vankilastasi.
s. 110-111

Yksi sinua järkyttävä asia on se, etteivät muut ymmärrä sinua. Kaikki me haluamme tulla ymmärretyiksi, toivomme että ainakin joku ymmärtäisi meitä, ja masentuneet ihmiset näyttävät saaneensa ympärilleen aina sellaisia sukulaisia, jotka ovat erityisen kykenemättömiä ymmärtämään muita. Sinulla ei ole ketään, jolle voisit puhua. Tämä saa sinut tuntemaan itsesi epätoivoisen yksinäiseksi, ja sitä paitsi on ihmisiä, joiden mielestä ymmärretyksi tuleminen on vielä paljon tärkeämpää kuin keskusteleminen myötätuntoisen ystävän kanssa. Jos sinulla on valtava tarve tulla ymmärretyksi, suhtaudut kärsimättömästi sukulaisiin ja ystäviin, jotka kyllä myötätuntoisena kuuntelevat sinua, mutta eivät selvästikään ymmärrä sinua. He sanovat rakastavansa sinua, mutta tiedät että jos he todella rakastaisivat sinua, he myös ymmärtäisivät sinua, ja niin heidän ymmärtämättömyytensä järkyttää sinua entistä enemmän.
Jos suhtaudut tällä tavalla ihmisten ymmärtämättömyyteen, et ole koskaan ajatellut, että on mahdollista rakastaa toista ymmärtämättä häntä. se ei sitä paitsi ole ainoastaan mahdollista vaan äärettömän tavallista. Lapset eivät koskaan täysin ymmärrä vanhempiaan, ja kuitenkin he rakastavat heitä. Vanhemmat eivät aina ymmärrä lapsiaan, ja kuitenkin he rakastavat heitä. Romanttinen rakkaus kukoistaa ainoastaan ymmärtämisen ja järkeilyn ulkopuolella.
s. 126-127

Tunnet siis syyllisyyttä, kun et ole täydellinen, uhraudut sovittaaksesi ja suojellaksesi muita, samastat itsesi mieluummin epäonneen kuin onneen, ja tällä kaikella luot itsellesi paljon kärsimystä. Sinusta tuntuu, että tällainen kärsimys antaa elämällesi merkityksen, joka onnellisesta, tyytyväisestä elämästä puuttuisi. Et ole koskaan ottanut huomioon, että aivan tavallinen elämä sisältää kyllä niin paljon onnettomuuksia, epäonnistumisia ja menetyksiä, ettei sinun tarvitse luoda niitä lisää.
Kuitenkin pelkäät juuri noita luonnollisia, sattuman tuomia, yllättäviä epäonnistumisia ja menetyksiä. Mieluummin luot oman onnettomuutesi ja yrität hallita niitä, vältät ulkomaailman tuottamia yllätyksiä ja pysyttelet turvassa masennuksen vankilassa.
s. 150-151

Tällöin meidän kuitenkin olisi pitänyt myöntää, että olemme erehtyneet, ja son joillekin ihmisille, etenkin masennukseen taipuvaisille, hyvin vaikeaa. Jos sinä saisit valita, olisit mieluummin oikeassa ja kärsisit kuin olisit väärässä ja onnellinen.
s. 153

Lapset, jotka päättävät olla itsenäisiä, kasvavat aikuisiksi luottaen itseensä. Lapset, jotka päättävät sopeutua aikuisten vaatimuksiin, kehittävät sangen vähän luotamusta itseensä. He uskottelevat aina itselleen, että toiset tietävät paremmin ja ovat parempia ja viisaampia kuin he koskaan voivat olla. Sellaisten sopeutuvaisten lasten, joiden vanhemmat ovat enimmäkseen viisaita ja hyviä, ei tarvitse muuttaa käsitystään todellisuudesta saadakseen sen sopimaan siihen unelmaan, että ihmiset rakastavat heitä ja haluavat suojella heitä. Sen sijaan ne sopeutuvaiset lapset, joiden vanhemmat eivät ole riittävän viisaita ja hyviä, joutuvat usein muuttamaan todellisuuskäsitystään hyvinkin jyrkästi sovittaakseen sen unelmaan täydellisistä vanhemmista, jotka suojelevat heitä kaikilta vaaroilta. He eivät kestä nähdä vanhempiaan heikkoina, riittämättöminä, julmina tai välinpitämättöminä. Niinpä heidän on valehdeltava itselleen, ja siitä seuraa aina vaikeuksia. – – Jos valehtelemme itsellemme kyllin kauan, emme enää kykene erottamaan totuutta valheesta. Ellemme enää tiedä, mikä meidän oma totuutemme on, menetämme kosketuksen omaan itseemme. Masentunut ihminen ilmaisee sen sanomalla: "Minusta tuntuu, etten ole lainkaan olemassa." Toinen saattaa sanoa: "En hallitse mieltäni."
s. 214-215

Kuunnellessamme toisen ihmisen tarinaa me itse asiassa olemme todistamassa tuon ihmisen olemassaoloa, rohkeutta, kärsimystä ja kipua. Avaamme itsemme ja olemme valmiit tuskaan, jonka toisen ihmisen kärsimysten näkeminen tuottaa. Joskus saatamme helpottaa omaa tuskaamme kiirehtimällä auttamaan toista ihmistä, mutta useimmiten emme voi tehdä mitään. Silloin meidän on kyettävä näkemään oma avuttomuutemme, luovuttava kaunistellusta käsityksestä omasta itsestämme. Emme myöskään voi helpottaa omaa tuskaamme kieltämällä toisen ihmisen totuuden. Jos niin teemme, haavoitamme kärsivää vielä enemmän. Jill Tweedie kirjoitti Guardianissa 17.4.1982:
Olen toipunut masennuksestani lukuun ottamatta muutamia satunnaisia lipsahduksia, mutta en pääse siitä ajatuksesta, että masennuksen syvyyksistä nähty maailma on todellinen. Sieltä näkyy paljas, kaunistelematon totuus, ja olennainen osa masennusta on se, että tietää tämän ja että muut kuitenkin kieltävät sen. Todellisuus, olipa se miten kauhea tahansa, on siedettävä, jos muut myöntävät sen todellisuudeksi. Se että he kieltävät sen sinulta ja hyörivät ympärilläsi teeskennellen, että olet väärässä, on pahinta kaikesta.

s. 227

[David Warner · Rating 2 out of 5]

Psychiatry is bunk.
Antidepressants are bunk.
Cognitive Behavioural Therapy is bunk.
Psychotherapy is the bloomin' obvious dressed up in fancy words.
Mental illness is a construct built by healthcare institutions and corporate pharmaceutical companies for their benefit not the patient's.
And, thoughts are not real.
Depression is a form of cognitive dissonance that can only be overcome by adjusting the ideas we have formed about the world to the reality of the world as it is and not how we wish it to be, accepting what is as it is, and doing so without imposing personally or socially constructed validations upon things, behaviours, and events that need to be understood as neutral and capable of being reasoned without any effects upon our identity, our uniqueness, or our being in an immanent present, whose reality is acknowledged above our ideated memorialisations of the past or projections of the future.
Not being depressed is living in the here and now, without need of external validation, and without pharmaceutical intervention, alcohol, or other harmful addictive drugs and behaviours, so as to see the world, in all its contradictions and multiplicities, as it really is, and ourselves as vital and necessary parts of that reality, realised not through pure thought, but through our experiences in the material universe and our understandings thereof in a lifetime quest for greater wisdom to allow us a better knowledge of who we are, and how we relate to and share the world in which we live with the other people who occupy the same time and space as we do.
Dorothy Rowe's commonsense approach to the practicability of overcoming depression has many good points, but remains a product of the institutionalisation of mental wellbeing of which, despite her criticisms, she was, as a practitioner, a part, and so she fails adequately to deal with how health care providers ascribe mental illness as agents of the psycho-clinical-pharmaceutical nexus and how in an increasingly conformist and mimetic society difference is pathologised by mental health providers as a means of social control and corporate compliance.
To be free of depression one must choose not to be depressed, exercising agency not just over material choices but also over our thoughts, and doing so without need of the word jugglers of the public and private psychiatric/psychotherapy corporate bubble or the pseudo-medicines they peddle for their profit and that of the institutions who manufacture, license, and distribute them.
Mental wellbeing is a daily intentional action within our own sphere of agency when we provide ourselves with the freedom and knowledge required to make the choice. Depression is a choice we must learn not to make.

[غزل محادين · Rating 4 out of 5]

One of the most helpful books that l personally benefited from during a very hard time
It is well written and l liked the way the writer described Depression as a prison and divided the book into how it feels inside and outside that prison and how it is built in the first place
There’s a lot of quotations that l relate more than expected l would (l wouldn’t imagine how false beliefs and thoughts l held during my life that might have me built a prison for myself at some points in my lifetime thinking l am protecting myself and others which in turn made me suffer and torture for so long), but l’m not saying that l’m completely changed due to reading it or something but at least l felt that l’m no alien or such bad person with strange thought and pessimistic feelings instead l belong and there are people who think and feel exactly how l do and that sadly a blessing

“Depression is both where you are the suffering prisoner and the cruel jailer”

“You long for death to bring you peace and you fear death for it may bring you something worse than life”

“Why can’t I be the happy medium”

[Charlotte · Rating 1 out of 5]

This book was bought for me with good intentions, so I really wanted to get something out of it. But unfortunately it just wasn't for me. It was originally released in the 80s and this is the 3rd edition. Although there have been amendments it seemed very dated and didn't like the way it was written. I had to force myself to read it (if I hadn't been a gift I probably wouldn't have).

[Michelle · Rating 5 out of 5]

Absolutely a book worth reading so different from the self help books I have read before. A refreshing read on helpful ways on how to tackle the way you think and see life , recommend this book for depression , anxiety and confidence brilliant !!!

[John Stanton · Rating 5 out of 5]

Depression

The most insightful Book I've ever read on this subject. Will read again. It describes all phases of Depression. It let me see I've been Depressed along time. Very grateful to have found this rare Gem of a Book.

[Lamees Al. · Rating 4 out of 5]

Surprisingly beautiful clear definition of what depression is! Must read

[Karen · Rating 5 out of 5]

Superb woman she is my goddess. Put some ear pods on, settle down and feel the love. She is a great psychiatrist

[Sam · Rating 3 out of 5]

Rowe suggests that mental disturbances such as depression and anxiety are not disorders, but responses to our childhood environment; a time when we had no control or power over what happened to us. Therefore she suggests that we have created them ourselves as a sane response to an insane environment and thus can overcome them. Rowe suggests that people who feel that they are not good enough have made themselves feel that way, as it was safer than to believe that the people taking care of us were in fact not good enough. Similarly if as a child you experienced hostility when you expressed yourself you may then be anxious speaking up in social situations or have developed a general fear of other people; as a child you remained safe by being fearful of others, so as an adult you are shy, or if you were made to feel like it was wrong to cry or get angry you may as an adult repressive your feelings and become passive-aggressive. Rowe gives many examples in the book of trivial and banal things which may have happened to you as a child, that were impossible for you to understand, that you may have interpreted in an unhelpful way and overgeneralised to your adult life; as you are now in control and are no longer at the mercy of others’ behaviour. Rowe also discusses how perfectionism stems from always being criticised and how to approach that as an adult by being kinder to yourself. An interesting read but not as good as The Successful Self.

[Jarek · Rating 4 out of 5]

Przez całą książkę nie mogłem się nadziwić jak można pisać o jednym i tym samym na tyle sposobów. Pomogło mi to wytrwać do końca. W momentach rozwodniona. Jednak zawiera wiedzę i ta wiedza trafia.
Odniosłem wrażenie że autorce skutecznie udało się zawrzeć w tej czytanej treści emocje towarzyszące depresji i to jest duży powód do przeczytania. Charakterystycznym motywem książki jest to że nie charakteryzuje się depresji stricte jako choroby z medycznego punktu widzenia, ale raczej charakteryzacji jej jako umiejętności umniejszania sobie, aby ukryć się przed tym czemu należy stawić czoło - co przejawia się w wystąpieniach pozbawiania siebie samego wartości, nieakceptowania siebie i założenia że inni ludzie też nie.
Ogólnie cieszę się że przeczytałem - jednak jest za długa. Ta długość jest tylko dlatego aby stworzyć opowieść wokół tego co można zapisać na jej połowie. Choć to obiektywnie wada, trzeba taki zabieg zrozumieć - bo jest skuteczny, przynajmniej ja odniosłem takie wrażenie.
Formę książki dobrze oddaje ten fragment: "Depresja jest znakiem - który daje do zrozumienia że życie danej ofiary musi ulec drastycznej zmianie".
Można uważać że to jest ta następna z zestawu, książka o oświeceniu.

[MarkP · Rating 4 out of 5]

I elected to read this book on a recommendation specifically to help with some current client work I am involved with. It is written with the depression sufferer in mind but in my opinion offers insight and enlightenment for therapists and the loved ones of sufferers as well. The author obviously has extensive experience in working with depressed people and this shows in the sensitive way she handles the subject. This does not mean in any way that she doesn't challenge but when she does she does so with an armory of knowledge and experience to back her up.

One of the challenges for anyone working with someone who suffers from depression is to attempt to try and see things from their frame of reference, to 'walk in their shoes' as it were and to some extent this book helped me do that.

Thoroughly recommended.

[Karolina · Rating 1 out of 5]

Nie jest dobrze, jak autor uważa swoje idee za jedyne słuszne. Zwłaszcza w tak poważnym temacie. I zwłaszcza, gdy wszyscy wiedzą, że dokładne przyczyny powstawania depresji nie są znane. Nie jestem pewna, czy ta książka jest dla osób naprawdę chorych czy po prostu dla tych o zaniżonym poczuciu własnej wartości.

[Iris P · Rating 3 out of 5]

The style takes some getting used to and it's far from tight, but there are some pearls of wisdom. Good sense, really, and it's insightful to consider depressed states without the disease label attached to them.

[Jaslyn Smith · Rating 4 out of 5]

Awesome read! Very enlightening on all aspects of depression. This book goes into detail about how depression is something which we create for ourselves, and just as we create it, so we can dismantle it. This is a book of empowerment and a must read!

[Miette · Rating 3 out of 5]

A little wordy, but very interesting.

[Mohamadreza Amjadian · Rating 5 out of 5]

be onvane ketabe ravanshenasi, kheili komak kard.

[Baiba · Rating 4 out of 5]

Grāmata jāizlasa katram, kas grib zināt vai ir kāda saskarsme ar Depresiju.