”Aiemmin naisen osana sosiaalisen roolinsa mukaisesti oli yhteys toisiin, toisten käytettävissä oleminen, itsepuolustus ja toisten tukeminen. Siirtyminen rooliin, johon sisältyy itsensä toteuttaminen, kiinnostus omaa itseä kohtaan, oikeus ja halu omaan paikkaan maailmassa yhtä hyvin kuin myös perheessä, merkitsee muutosta, joka edellyttää eriytymistä. Ja eriytyminen, erilaistuminen, taas uhmaa naisen psykologian ydintä. Kiellot, jotka kohdistuvat naisten itsenäisyyttä vastaan ja kieltävät heiltä itsenäisen aseman maailmassa kodin ulkopuolella erillisinä, tehokkaina ja voimakkaina ihmisinä, ovat edelleen vaikuttavia, dynaamisia voimia tässä naisten keskinäisten suhteiden uudessa kriisissä. Onko meidän maksettava se hinta, että voimme saada vain toisen tai toisen?”
(Naisten kesken, Orbach ja Eichenbaum)
Kiinnostavaa pohdintaa naisten erilaisista rooleista ja yhteiskunnallisen aseman murroksen vaikutuksista naisten välisiin suhteisiin. Oli paljon asioita joita peilata suhteissa naisiin nuoruudessa ja tässä hetkessä. Tartuin kirjaan, kun eräs ystäväni ilmaisi tuntevansa kateutta toisista ystävyyssuhteistani ja haluavansa viettää kanssani enemmän aikaa. Näin suoraan ilmaistu tunne tuntui aluksi aika uhkaavalta ja koin tarvetta puolustaa oikeuttani itsenäisyyteen. Nyt osaan kuitenkin jo ihailla ystävääni, joka toi tunteensa esiin suoraan (sen sijaan, että olisi padonnut kateuttaan). Kyse on vain tarpeesta yhteyteen, joka ei täysin täyty!
Usein naisten keskinäinen kilpailu, parhaiden ystävien valinta ja uskottujen (ja juorukumppaneiden) etsintä alkaa jo varhain lapsena. Sosiaalisen tiedon vaihto tuntuu olevan tärkeä osa monen naisen elämää. Tällä voi olla juurensa myös siinä, että historiallisesti naisten on täytynyt tukeutua hyvin monessa asiassa saman sukupuolen edustajiin, sillä naisten itsemäärämisoikeus ja omistusoikeus ei ole ollut samanlaista kuin miesten. Ja samoin sukupuolten välillä on ollut paljo tabuja, kuten kaikki naisten kuukautisiin liittyvä, seksiin tai sukupuolitauteihin liittyvät asiat, sekä monet tarpeet ja halut, joita ei ole koettu sopivana ilmaista puolisoille. Tällöin naisista on tullut uskottuja, joille erityisissä tilanteissa jaetaan ja joilta kysytään neuvoa. Naiset ovat tukeutuneet toisiinsa, kun miehiltä ei ole saanut tukea.Samaa toki on esiintynyt jossain määrin myös miesten kesken.
Olen törmännyt tällaiseen ”naisten kesken” ajatteluun myös tänä päivänä. Tunnen usein itseni petturiksi, kun en koe tarvetta salata kumppaniltani mitään. On kuin olisi jokin naisten välinen intiimiyden taso, johon en voi avoimuuteni vuoksi osallistua tai samaistua. Uskon, että moni keskustelujen muuri yhä tänä päivänä pohjautuu häpeään, vaikka olen hampaat irvessä joutunut myöntämään, että on myös asioita, joita toisen sukupuolen voi vain olla hyvin vaikea ymmärtää tai joihin on vaikea samaistua. Esimerkkinä olkoon nyt vaikka synnytys. Mutta usein ihmisyyden kaikki puolet koskettavat kumpaakin sukupuolta jollain tavalla ja siksi olisikin hienoa, jos sellaisiinkin kokemuksiin jaksaisi suhtautua uteliaisuudella, jotka tuntuvat itselle kaukaisilta.
Itse en ole jaksanut useinkaan suhtautua uteliaasti toisiin naisiin. Varsinkin nuorena koin että monet naiset ovat turhan dramaattisia, pikkumaisia, pinnallisia ja miesten huomiosta kilpailevia stereotyyppisen naisellisia naisia. Koin suurta ulkopuolisuutta, vaikka varmasti nämä kaikki piirteet elävät jollain tasolla myös itsessäni. Jotenkin vain tuntuu edelleen usein, etten jaksa pelata sitä sosiaalista peliä, jota niin moni nainen pelaa. Ehkä myös tämän takia tunnen harvoin kateutta ihmissuhteissa ja koen sen aina yhtä hämmentävänä, kun joku ilmaisee tällaisia tunteita.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä monipuolisemmaksi kuva naisista tai miehistä muuttuu varmaan kaikilla. Erilaiset elämäntilanteet, kuten kumppanin löytyminen, avioituminen tai lasten hankkiminen asettavat meidät erilaisten ristiriitojen eteen. Naisten keskinäisissä suhteissa vaaditaan usein toiselta lähes kumppanin kaltaista lojaaliutta, jota voi olla vaikea tai mahdotonkin tarjota, kun omaa puolison tai lapsia. Yleinen ristiriita on se, miten olla tarpeeksi kaikkea? Hyvä puoliso, ystävä, työntekijä, lastenhoitaja, omaishoitaja, vapaaehtoinen, empaattinen kuuntelija…
Menemättä liikaa Barbie-monologiin: Lue kirja!