Før min mand forsvinder

by Selja Ahava

”I virkeligheden har jeg altid villet være en kvinde.”

Sætningen der forandrede alt, sagt af en mand til sin hustru efter ti års ægteskab.

Sætningen der sender hende ud på en rejse, hvor hun minutiøst vil registrere alt ved sin mand, inden han bliver til en kvinde.

Om sorgen ved at miste et menneske, der stadig er der.

Om at drage ud i det ukendte som Columbus.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Book Club, LGBT, Divorce, Novels, Adult Fiction

231 pages, Paperback

First published January 1, 2017

About the author

Selja Ahava graduated with a degree in scriptwriting from the Theatre Academy of Helsinki in 2001. She has written film scripts, a TV series and a radio play. She has also written works that combine text, space and performance.

Selja received a grant from the Laila Hirvisaari Foundation for her debut novel, The Day the Whale Swam Through London (orig. Eksyneen muistikirja). The purpose of this annual award is to support accomplished Finnish authors who are still at the start of their careers to write high quality, poignant books.

Selja has lived in London for five years, having since settled in Porvoo, where she spends her time renovating an old wooden house and raising her children.

Reviews

[iltatee · Rating 1 out of 5]

Taas yksi kirja, jossa transihmisistä kirjoitetaan ulkopuolelta ja objektoivasti. Kukaan ei ole yllättynyt. Luin sen ja tuli paha mieli. Minä ainakaan en ole yllättynyt. Mitä aion tällä kertaa tehdä toisin: kirjoittaa kirjasta käsitellen yhtä ulkopuolelta ja objektoivasti sitä, millaisena cissukupuolisuus kirjassa esitetään. Katsotaan, mitä tulee.

Selja Ahavan "Ennen kuin mieheni katoaa" -romaanin keskeisenä teemana on cissukupuolisuus. Kirjan nimettömäksi jäänyt päähenkilö, cisnainen, huomaa teoksen alussa, ettei voi käsitellä puolisonsa juuri hänelle kerrottua transsukupuolisuutta. Hän joutuu shokkiin ja käpertyy itseensä takertuen omituisiin käsityksiinsä sukupuolesta, identiteetistä ja parisuhteista. Kirjan toisena tarinana seurataan Amerikan alkuperäiskansojen massamurhan aiheuttaneen tutkimusretken johtajaa, Kristofer Kolumbusta. Hahmojen vertaaminen ei jää vain lukijan tehtäväksi, vaan päähenkilö itse samaistaa itsensä Kolumbukseen. Vertaus tuo esiin räiskyvän ironisen oivalluksen siitä, kuinka valkoiset tutkimusmatkailijat ja cissukupuoliset ihmiset ovat vastuussa Amerikan alkuperäiskansojen massamurhasta ja transihmisten vainoista.

Kirjan päähenkilön cissukupuolisuus tulee teoksessa vastaan heti alkumetreillä. Päähenkilön kykenemättömyys ymmärtää puolisonsa kertomusta transnaiseudestaan tehdään hyvin selväksi, ja tämä paljastuu nopeasti koko kirjan kantavaksi teemaksi. Päähenkilö kokee, että kaikki hänen elämässään muuttuu hänen puolisonsa (sosiaalisen, lääketieteellisen ja juridisen) transprosessin myötä. Hän uskottelee itselleen, että hänen puolisonsa "kuolee" tai - romaanin nimen mukaisesti - "katoaa". Päähenkilön vahva heteronormatiivisuus tulee esiin kohdissa, joissa hän kokee, ettei voi olla parisuhteessa, jossa toinen vie häneltä tilaa olla nainen. Hän kokee, että hänen parisuhteeseensa on tullut "toinen nainen", joka on hänelle vieras.

Päähenkilön käsitys ihmisen persoonasta vaikuttaakin olevan vahvasti kytköksissä ihmisen sukupuoleen. Päähenkilö ei kuitenkaan eksplisiittisesti teoksessa pohdi, miten sukupuoli määritellään tai mikä on hänen käsityksensä sukupuolesta. Teoksen eri kohdista voi kuitenkin päätellä, että se perustuu vahvasti heteronormatiiviseen binäristiseen ajatteluun, sukupuolirooleihin sekä kehon piirteisiin sukupuolen määrittäjänä. Olen lukenut useita muitakin romaaneja, joissa on ollut cissukupuolinen päähenkilö, ja nämä ajattelumallit vaikuttavat olevan kovin yleisiä. Voisinkin jo väittää, että tässä on tapa, jolla cissukupuolisia yleisesti kuvataan kaunokirjallisuudessa.

Itse lukijana pohdin, käsittelikö kirja eroa ja sen mukanaan tuomaa ahdistusta. Päähenkilö kuitenkin kieltää tämän ainakin eksplisiittisellä tasolla, ja sanoo että asia on paljon suurempi kuin "tuo kolmikirjaiminen sana". Päähenkilön kaipauskin tuntuu koskevan yhtä paljon puolisonsa kehoa kuin hänen ja puolison yhdessä viettämää aikaa. Päähenkilö luettelee puolisonsa kehon osia ja käyttäytyy kuin omistaisi tämän kehon. Kehollisen itsemääräämisoikeuden käsitteen tärkeys queer-piireissä onkin jotain, jonka olen jo pitkään toivonut valuvan valtakulttuurin puolelle. (Jos haluatte omia meiltä jotain, ottakaa hei tämä!)

Lopulta "Ennen kuin mieheni katoaa" -romaanin cissukupuolisuuden kuvaus jää roikkumaan vanhoihin stereotypioihin: cisnaista kuvataan transnaista väärinsukupuolittavana, väärällä nimellä kutsuvana, kauhistelevana sekä hänet aggressiiviseksi kokevana. Cissukupuolisuus näyttäytyy vain helppona pakokeinona, jonka taakse voi piiloutua, jotta ei joudu pohtimaan sukupuolen moninaisuutta tai sitä, miksi jossakussa tärkeintä olisi tämän sukupuoli. Vaikka cissukupuolisten hahmojen säilyttäminen kirjallisuudessa on tärkeää, sillä niitä on enää vain ihan jokainen joka paikassa koko ajan, voisivat suomalaiset kirjailijat harkita myös transhahmojen kirjoittamista MIKÄLI (ja vain mikäli) heillä on tarpeeksi resursseja, kriittisyyttä sekä taitoa ja halua kuunnella transihmisiä eli tehdä taustatyönsä.

[Samu · Rating 1 out of 5]

Vihdoin luin tämän loppuun. Huh. Tavallaan kirja on todella nopealukuinen, koska puolet sivuista on puoliksi tyhjiä ja lauseet lyhyitä ja yksinkertaisia, mutta aiheensa puolesta hidas. Oli vaikea lukea yhteen putkeen, koska minä-kertoja lähinnä ällöttää kaikessa, mitä sanoo ja ajattelee. Jos tästä kirjasta pitää jotain positiivista sanoa, on se ainakin rehellinen transfobiassaan. Nimittäin kirjaesimerkki siitä, miten cissukupuolinen, joka ei ymmärrä transsukupuolisuutta, tulkitsee sukupuolenkorjauksen. Traagista siitä tekee sen, että taustalla (ainakin kirjan markkinoinnin mukaan) Ahavan entisen puolison tarina, joka paljastetaan kaikkia yksityiskohtia myöten kirjassa jonkun toisen suulla (kirjaimellisesti: kuvaillaan esimerkiksi ihmisen koko ruumis kaikkinen osineen sukupuolielimet mukaan luettuna, koska tällä todistetaan, että kyseinen ihminen on oikeasti mies?). On vaikea lukea kirjaa minään muuna kuin katkeran ihmisen terapiana. Terapiassa (tai tämänkaltaisissa vaikeissa tunteissa) sinällään ei ole mitään väärää, mutta kirjan toteutus jättää jälkeensä todella paljon kysymyksiä siitä, miksi tämä teos on kirjoitettu tai julkaistu tällaisenaan. Noh, kukaan ei varmaankaan yllättynyt, että minä en tästä pitänyt.

[Laura]

Tavallaan rakastin, mutta mitä enemmän tästä keskustelen ja luen, sitä ongelmallisempana sen lähestymistapaa pidän. Kirjan päähenkilöllä on varmastikin oikeus tuntea kuin tuntee sen "tragedian" edessä, kun oma puoliso ei olekaan sitä mitä hän odottaa, kirjoittaakin niistä tunteistaan, mutta millä oikeudella sillä valtakulttuurinäkökulmalla jälleen kerran saa kerätä rahaa, mainetta ja kunniaa, kun suuri tragedia on se, että puoliso onkin transsukupuolinen? Cis-sukupuolisen tragediako se on, todella?

Jos kirjassa olisi edes häivähdys itsereflektointia aiheen äärellä, antaisin sille paljon anteeksi. Nyt olen lähinnä unohtanut kaiken kaunokirjallisesti hyvän ja kauniin, mikä tämän markkinoinnin ja näkökulmavalinnan alle jää.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Selja Ahavan uusin teos Ennen kuin mieheni katoaa on osaksi omaelämäkerrallinen teos ja toiseksi tasoksi siihen on lisätty historiallista tarinaa Kristoffer Kolumbuksen elämästä.
Pidän kummastakin osuudesta. Pidän juuri niistä hennoista yhteisistä ja erillisistä kudelmista, joilla kuvataan kahden eri ihmisen tarinaa, nykyisyydessä ja menneisyydessä. Kaksi innokasta löytöretkeilijää.
Kirja on todellakin kiinnostava ensiksikin, koska siinä kuvataan vaimon näkökulmasta miehen muuttuminen eri ihmiseksi nimeä ja ulkonäköä myöden. Tärkeimmäksi nousee kuitenkin vaimon oma psykologinen näkökulma ja henkilökohtainen romahtaminen seuratessaan muutosta.
Kolumbuksen historiallinen tarina on hieno vertauskohde nykyisyyden tapahtumille. Tarinassa Kolumbus matkaa laivoilla tuntemattomiin paikkoihin ja etsii kuningasparille kultaa ja vie kristinuskon sanomaa pakanoille onnistuneesti ja vähemmän onnistuneesti, kuten miehen muutosprosessi eteni välillä hyvin ja välillä taas huonommin.
Ennen kuin mieheni katoaa on koskettava, herkkä, syvällinen ja hyvin henkilökohtainen tarina. Suosittelen.

[Katri Alatalo · Rating 4 out of 5]

Kaunista, kirkasta, todella tarkkaa kieltä. Tätä lukiessa sivut kääntyivät äärettömän kevyesti ja teksti suorastaan liukui eteenpäin, vaikka sisällössä raskaita juttuja olikin. Ahavan teoksessa vuorottelee ja lomittuu kaksi tarinaa: toisessa Kolumbus kuvittelee löytäneensä meritien Intiaan, ja toisessa nainen ei millään meinaa uskoa, että hänen aviomiehensä onkin sukupuoleltaan nainen.

Olen lukenut tästä teoksesta paljon kritiikkiä. Itse koin, että tämä on todella hieno ja riipaiseva romaani siitä, miten ihmiset jumittuvat omiin vajavaisiin maailmankuviinsa. Kolumbus pitää väkisin kiinni "Intiasta"; päähenkilö pitää väkisin kiinni "miehestä". Ihminen ja ihmiskunta ovat miljoona kertaa olleet väärässä asioista, joita on kuviteltu todeksi: litteä maa, vääristetyt maailmankartat, ajatus että sukupuolen määrittää vain se mitä on jalkojen välissä... Ahavan teos kuvastaa minusta upeasti sitä, miten maailma on toisaalta kehittynyt (tunnemme kartat nyt paremmin kuin Kolumbus), mutta toisaalta maailma ja ihmiset ovat aina epätäydellisiä. Meillä ei todellakaan ole tietoa ja vastauksia kaikkeen, ja maailmassa riittää myös paljon korjattavaa.

Päähenkilön viha, itsekkäät ajatukset, häpeälliset ja "väärät" tunteet -- kaikki nämä on kuvattu äärimmäisen rehellisesti ja aidosti. Päähenkilö toisaalta tukee puolisoaan, toisaalta tekee ja sanoo paljon sellaista, missä näkyy transfobia, pelko, epäilys, itsekkyys jne. Mutta en todellakaan sanoisi, että teos kokonaisuudessaan olis transfobinen. Päinvastoin!! Mielestäni päähenkilö nimenomaan tajuaa oman sokeutensa, kun vertaa itseään Kolumbukseen. Kauttaaltaan tekstistä huokuu ajatus, että kaikki tämä on minäkertojan tarinaa, minäkertojan näkökulmaa, joka on eri asia kuin totuus.

On tärkeää, että kirjallisuudessa pääsevät ääneen vähemmistöihin kuuluvat ihmiset. Että kerrotaan ja kuullaan tarinoita, joissa esimerkiksi transsukupuolinen on itse päähenkilö. Tämä teos ei kuitenkaan ole sellainen, eikä minusta tarvitsekaan olla. Olisiko romaanin päähenkilön pitänyt toimia täydellisesti, antaa jonkinlainen ihailtava esimerkki siitä, miten sukupuoltaan korjaavaan puolisoon kuuluisi suhtautua? Silloin mielestäni juuri tämän kirjan paras anti olisi kadonnut: aitous, säröt, epätäydellisyys. Jos päähenkilö jossain määrin transfobinen onkin, niin eikö ole tärkeää, että myös transfobiaa tuodaan ilmi kirjallisuudessa? Siis kirjoitetaan sitä auki, esitetään raakana ja rehellisenä yksi esimerkkitarina siitä mitä oikeasti voisi tapahtua.

Yksi tähti väheni siitä, että joissain kohdissa tuli minun makuuni hieman jankkaamista, ja minäkertojan osuudet kiersivät kehää. Tykkäsinkin erityisesti Kolumbus-osuuksista, niille ehdottomasti 5 tähteä!

[Jaana V · Rating 2 out of 5]

Tämä teos herätti hyvin ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Kaunokirjallisesti ja tyylillisesti vaikuttava ja teemaltaan tärkeä, koskettava ja kiinnostava romaani, mutta mielestäni paikoin myös ongelmallinen.

Romaanin keskiössä on minäkertoja, jonka puoliso paljastaa olevansa transnainen ja korjaa sukupuolensa. Teoksessa seurataan tämän minäkertojan reaktioita puolisonsa prosessiin ja elämän opettelua uudenlaisessa tilanteessa. Olkoonkin, että kyseessä on kaunokirjallisuus ja päähenkilön shokkivaihe, jonka aikana hän kulkee pitkää ja kivistä tietä kieltämisestä luopumiseen ja luopumisesta hyväksymiseen, ei ole minusta täysin ongelmatonta, että teoksessa transsukupuolista puolisoa kutsutaan (minäkertojan suulla) toistuvasti mieheksi, entiseksi mieheksi tai naiseksi muuttuneeksi mieheksi, sekä kuvaillaan "muuttumista miehestä naiseksi" kun kyse on sukupuolen korjaamisesta ja transnaisesta. Juuri puolison äänen olisin tässä tarinassa suonut myös kuuluvan (enemmän), vaikka ymmärränkin, että kyse on minäkertojan fokuksesta ja tarinasta... tämä on tärkeä romaani ja tärkeä aihe, mutta käsittelytapa ja ainoastaan päähenkilön (cis)näkökulma ja ääni jäi myös mietityttämään...

[Laika · Rating 5 out of 5]

It has been a while since I've read a book with such wonderful language. The narration was a bit wobbly and repetitive towards the end, but the text was were clear and vibrant.

I find it odd that so many people seem to have read this completely differently from the way I read it. To me, it was a book about two individuals who were tragically wrong in their strong beliefs. The real tragedy was not that America wasn't India or the husband wasn't a man, but how blind, juvenile and reality challenged both Columbus and the main character were. To me it was clear that the bad guys in the book were those two. And it was brave from the author to take the position of the bad guy instead of a victim.

Helmet reading challenge 2017 14: You chose the book by the back cover

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Pysäyttävä, vahva ja samalla hauras kirja. Ymmärrän että minulle tarina ehkä avautuu hiukan eri tavalla kuin jollekin toiselle. Luin kirjan tarinana vaikkakin kirjoittajan omakohtaisena joten minusta tässä ei ole aiheellista alkaa pohtia transsukupuolisuutta yleensä. Tämähän oli vaimon tarina. Puolison tarina olisi sitten oma tarinansa. Kirja herättänee monenlaisia mielipiteitä kuten tällaisesta aiheesta kirjoitetut usein tekevät. Ihmiset kokevat helposti että on vain yksi tai tietty tapa ajatella asioista jne. Mutta suosittelen lukemaan jo ihan kielen takia. En sen takia että haluaisin tietää mitä mieltä sinä olet näistä aiheista. Se ei ole nyt se pointti.

[Lyyra Virtanen · Rating 2 out of 5]

Annan kaksi tähteä siitä hyvästä, että Ahava kirjoittaa todella kauniisti, vaikka teos ei muuten kaunis olekaan.

Teoksen aihe on itsessään ihan ok, ja sekin taitaa olla vähän tabu, että pariskuntia eroaa nimenomaan sen takia kun toinen osapuoli tulee kaapista transsukupuolisena. (Mutta useimmiten kyse on tietääkseni enemmän siitä, että seksuaaliset suuntautumiset eivät enää toimi yhteen, eikä siitä että toinen on transfobinen.) Ahavalle toki pisteitä myös siitä, että tää ei ollut transihmisen kärsimystarina, vaan tässä transnainen nimenomaan koki kaapista tulemisen voimauttavana ja uutena alkuna. Mutta. En tiedä mikä ylipäätään oli tän teoksen kohdeyleisö, ketä kiinnostaa lukea keski-ikäisen cisnaisen transvihamielisiä pohdintoja? Päähenkilön ei tosiaan tarvitse aina olla samaistuttava ja itseasiassa pidän monista teoksista, joiden päähenkilö on ihan täysi kusipää. Mut minkä takia on tarpeellista kertoa transihmisen tarina sellaisen henkilön kautta, joka vähättelee ja väärinsukupuolittaa tahallaan tätä transihmistä ja joka vertaa transsukupuolisuutta vakavaan, tappavaan sairauteen? Eihän me nyt varmaan kerrottaisi rodullistetun ihmisen tarinaa rasistisen näkökulmahenkilön kautta? (Sori tönkkö vertaus, mutta toivon että on tarpeeksi rautalankaa.)

Lisäksi en kerta kaikkiaan ymmärtänyt, mitä tekemistä Christopher Columbuksella oli minkään kanssa. Paitsi jos haluttiin tämän pointin kautta tehdä selväksi, kuinka ongelmallinen teoksen päähenkilö oli - se kyllä olisi välittynyt muutenkin, kiitos.

[Sabina_bere · Rating 4 out of 5]

Poetična zgodba, polna občutij in z vtkano zgodbo o Krištofu Kolumbu. Zgodbo pripoveduje žena o svojem možu, ki jo nekega dne preseneti s priznanjem, da si od nekdaj želi postati ženska. Pripovedovalka se ob njegovi preobrazbi spopada z bolečino, saj ne pozna več osebe, s katero se je poročila. Morda je ni nikoli poznala. Njeni občutki nihajo od sovraštva, nejevere, bolečine, zanikanja in vse do sprejemanja.

[Outi · Rating 3 out of 5]

Ahava kirjoittaa tyylilleen ominaista kaunista, ilmavaa proosaa. Tällä kertaa aiheena vain on selkeästi omakohtainen, ehkä kirjoittaessa hyvinkin kipeä aihe, johon kertojan näkökulma on lähes yksinomaan hänen.

Olen lukenut muutamia kritiikkejä, joissa moititaan sitä, että kirja jättää taas yhden transsukupuolisen ulkopuolelle ja suhtautuu tähän vihamielisesti. Kertoja toistuvasti kieltäytyy pitämästä miestään naisena, vaan pitää kiinni viimeisistä osista vimmalla ja paloittelee tämän vain elimiksi ja ruumiinosiksi. Tavallaan ymmärrän kritiikin, mutta toisaalta kyseessä on myös aika perinteinen tarina erosta, joka tulee puun takaa eräänä aamuna. Siitä kun paljastuu, ettei toinen olekaan se, keneksi tätä luuli. Kuinka sen, joka oli vieressä 10 vuotta, haluaa pitää muuttumattomana vieressään, koska ei ole vielä valmis siirtymään eteenpäin. Kirjassakin päästään yli, lopulta, parin vuoden päästä aletaan kutsua entistä miestä tämän valitsemalla naisen nimellä ja nähdään naisen ulkonäössä jo kauneutta. En kokenut, että kirjassa olisi pitänyt pohtia yhtään enempää transsukupuolisuutta, kirja on vain sinänsä mahdollinen kokemus yllättävästä tilanteesta, johon voi ymmärrettävästi kuulua paljon vihaa ja inhotustakin.

Toinen tarina Kolumbuksesta sai merkityksensä aika lopussa, pidin kyllä siitä miten löytöretkeilyosiot rytmittivät tekstiä.

Jotain kirjasta jäi ehkä koskettamatta, koska vaikka se sai kerran itkemään, ei se jäänyt mieleen kummittelemaan.

[Jenni]

Uff. En osaa välittää siitä, että tämä on mahdollisesti hyvin kirjoitettu yms yms, koska transfobia ja itsekeskeisyys pursuavat niin yli. En voi suositella tätä luettavaksi; voi olla, että siitä kokemuksesta, että kumppani korjaa sukupuoltaan voisi kirjoittaa hyvän, ajatuksiaherättävän ja -avartavan kirjan, mutta tämä ei ollut se kirja. Tässä vanha cis-nainen ei osaa muuttaa sukupuolikäsityksiään mitenkään, eikä edes halua ymmärtää. Haluaisin uskoa, että jos tapahtumista olisi kulunut pidempi aika, olisi kirjailija osannut käsitellä jotain muutakin kuin omaa napaansa — vaiko sukuelintään, se kun on maailman tärkein asia 🙄

[Aleksandra Gratka · Rating 5 out of 5]

Gdy mąż umiera, gdy odchodzi do innej, gdy zwyczajnie się odkochuje - żona znajduje pomoc, rady, potrafi nazwać swoje uczucia. A co, gdy mąż po latach udanego małżeństwa oznajmia, że zawsze czuł się kobietą, że chce być starą kobietą, że wreszcie chce być sobą? Co wtedy się dzieje? Jak pogodzić się z taką informacją? Narratorka najpierw działa jak automat, nawet wspiera, bo przecież tak wypada. Jednak "każdy dzień testuje mnie nieco bardziej" stwierdza, bo to, co dzieje się w jej związku, wymyka się wszelkim zasadom. On wpada w euforię przy każdym makijażu, nowej sukience, depilacji, ona osuwa się w żałobę nieżałobę. "Między nami pojawiła się inna kobieta" - i w tej sytuacji brzmi to jak słaby żart. Bohaterka błądzi w swym życiu bez mapy, traci punkt zaczepienia, jej relacja jest urywana i chaotyczna (a do tego książka nie ma numeracji stron, więc i czytelnik ma poczucie zagubienia).
W absurdy swojego życia bohaterka wplata fragmenty z biografii Krzysztofa Kolumba. Na początku dezorientuje to czytelnika, później układa się w całość. Kolumb fałszował mapy i fakty, by osiągnąć cel. O nim samym wiemy sporo wykluczających się informacji. Ile granic można przekroczyć, by odkryć nieznany ląd? Ile granic można przekroczyć, by odkryć siebie? Niby zmienia się tylko powłoka, wnętrze jest tym, w którym narratorka się zakochała, jednak mężczyzna w nim był "tylko obrzeżem", a dla niej był wszystkim. Narratorka kreśli mapę straty, wylicza te fragmenty ciała męża, które są dla niej ważne, a które znikną. Jak o nim mówić? Były mąż? Były mężczyzna? Co myśleć o swojej kobiecości? Jak znieść spojrzenia innych?
Autorka skupia się na perspektywie żony, porzuconej kobiety - tak ją odbieram, tak ona się czuje. Nie znamy emocji osoby transseksualnej, która pozwala sobie na egoizm, by żyć na własnych warunkach. Ma do tego prawo? Jasne. Jednak dla mnie to, co czuje żona, jest ważniejsze. A gdy dowiedziałam się, że książka jest oparta na dziejach małżeństwa autorki - cóż, ta historia jeszcze mocniej we mnie rezonuje.
Polecam z całego serca.

[meri · Rating 2 out of 5]

Luin jonkin arvion joka toteaa teoksen olevan ”ainakin rehellinen transfobiassaan”. Mulla on lgbt-hylly täällä, en tiedä voiko näin rumasti aiheesta kirjoitetun kirjan laittaa sinne vaikka teemansa puolesta se sinne kuuluukin. Tähdet: rohkeus omasta surusta kirjoittaminen ja kielelliset ansiot silloin kun transfobia ei muuten pilannut lukukokemusta. En pitänyt aiemmastakaan lukemastani Ahavan kirjasta (Taivaalta tippuvat asiat) ja tämän jälkeen häneltä tuskin tulee kirjaa jonka tahtoisin lukea.

Minäkertojan (Ahava?) täydellinen kyvyttömyys ja ennen kaikkea haluttomuus ymmärtää ja tukea puolisonsa transnaiseutta on hämmentävää. Ihmettelen myös miten tällainen teos on saanut kustannussopimuksen. Ei ehkä suoranaisen transvihamielinen, mutta vahvasti -fobinen. En suosittele kenellekään, jota transsukupuolisuus lähipiirissä koskettaa - ellei oma suhtautumisesi ole yhtä syrjivä kuin kirjoittajalla.

[Ville Verkkapuro · Rating 3 out of 5]

I was shocked how rough this was. Nauseating. The attitude of the main character. Like... I know it's hard, but this was violently prejudiced, selfish, childish and toxic...
I can understand how hard it can be to be going through something like this, but still...
Also, regarding the structure and the technique: I saw what you did and it's such a clever thing, but still already getting pretty lame and obvious. We can hide it better, the split-symbolism.
Still; decent writing, interesting topic, I admire her for speaking the truth on how she felt and stood behind it. Also the structure was pretty clever, synthesis satisfying and surprising.

[Njalla · Rating 1 out of 5]

Tämä kirja sai miettimään, miten eri tavalla trans- ja muunsukupuolisuudesta puhutaan aikuisten kaunokirjallisuudessa ja nuorten kaunokirjallisuudessa.
Aikuisten kirjallisuudessa se on pahaa, likaista, hävettävää ja suututtavaa. Sitä vihataan, siitä puhutaan rumasti, kierrellen, kielikuvilla. Sitä kierretään ja kaarretaan niin ettei lopulta lukija enää ole varma mitä tässä tapahtuu.

Nuortenkirjoissa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Ollaan transsukupuolisia ja muunsukupuolisia ja asia on sillä selvä. Se on välillä syvältä, se on raskasta ja rankkaa ja sen takia joutuu sietämään paljon kaikkea sitä mikä on epäreilua ja mitä kenenkään ei pitäisi joutua sietämään. Mutta sen kanssa eletään ja koko ajan on toivoa.

Miksei aikuistenkin kirjallisuudessa voida vaan hyväksyä sitä faktaa, että asiat on joskus näin, eikä sille voi kiukuttelemalla, marttyyroimalla ja vääntelemällä mitään.

[Sirkkis · Rating 1 out of 5]

Nyt en päässyt kirjoittajan aaltopituudelle ollenkaan. Puolison sukupuolen muutos on iso asia ja toisaalta ymmärrän katkeruuden. Teksti näyttäytyi minulle negatiivisena, mikä sai miettimään entisen miehen uuden persoonan ihmisarvon kunniottamista. Lopussa oli toki hieman valoisampi kuvaus.

[Tui · Rating 5 out of 5]

Ihan mielettömän upeaa kieltä, harvoin luen näin upeaa kieltä. Tykkäsin ratkaisusta jättää sivunumerot pois ja vertauskuvasta Kolumbukseen.

[po.czytane · Rating 5 out of 5]

Jestem prawdziwie zakochana w tej książce! Po prostu, bo ciężko napisać coś więcej. Przepięknie napisana, pełna czułości, bólu i żałoby.

[Anne Dahl · Rating 3 out of 5]

Yli kolme tähteä, n 3,5
”Katson hänen katoavaa hahmoaa. Suorana ja pehmeänä, olkalaukkuaan ylpeästi kantaen. Entinen mieheni, Lili. Mies, jonka elin liikahti aina kun hän niisti. Poika, joka seisoi lammastallissa ja astui ulos. ”

Kaksi eri tarinalinjaa.
On minäkertoja ja on Kristoffer Kolumbus, kaksi niin maantieteellisesti, ajallisesti kuin kielellisetikin erillään olevaa tarinalinjaa, jotka lopussa sekoittuvat ja jos ymmärsin oikein, näiden tarinalinjojen, erillisten tarinalinjojen avulla halutaan todeta sama prosessi, että jokin totuutena tai tunnettuna pidetty osoittautuukin täysin joksikin toiseksi ja tämän uuden totuuden myötä maailma muuttuu. Intia ei ollutkaan Intia, mies ei ollutkaan mies.
(”Olin oikeassa, Intia oli siellä, minä löysin sen!” Ja ”Minulla oli mies!”).
Nämä totuudet vaihtuivat myöhemmin, prosessissa, toisiksi, totuuden muuttuneen totuuden jälkeen todellisuus oli toinen, toisenlainen, uusi

”Minä rakastin miestä, jonka sisällä oli valkoinen laakso. Miestä joka oli vain reunoja. Miestä josta oli maalattu kuusi muotokuvaa, mutta yksikään niistä ei ollut totta.”

On siis (minäkertoja) nainen, aviovaimo, jolla on mies, aviomies, joka haluaa olla nainen, muuttua naiseksi ja tästä alkuasetelmasta teos lähtee.
Teos kertoo kirjoittajan faktuaaliset tunteet, ainakin osittain fiktiiviset tapahtumat siis kutakuinkin mahdollisesti autofiktion alle kirjattavat omakohtaiset kokemukset, omakohtaiset tunteet (niin luulen, en tiedä) ja minäkertojan tason oheen kirjoittaja lomittaa miehelle fiktiivisen lapsuudenkuvauksen, faktuaalisiin tapahtumiin perustuvan Cristobal Colonin, Cristoforon, Kolumbuksen matkat, tavoitteisiin löytää suotuisat tuulet, uusi manner, löytää uudenlainen tapa elää.

Teoksessa on kunnianhimoinen rakenne, joka mielestäni monissa tasoissaan toimii, mutta mielestäni vaatii fyysisen kirjan, näkymän sivuille, väliotsikoihin, tilaan, rivien väleihin.

Luin minän kertomuksen, minän ajantilaan kuuluvan kertomuksen tarinana minähenkilön tuntemuksista, jolloin hänen miehensä ilmoittaa haluavansa olla nainen, haluavansa uudenlaisen elämän, ilman vaimoaan, ilman avioliittoaan (enkä halua ottaa kantaa autofiktiivisyyteen enkä lukea tästä sen binääritasoja, transtasoja). Ehkä teoksessa oli autofiktiivisiä osia sekoitettuna fiktiivisiin ja faktuaalisiin osuuksiin, niin luulen, mutta ainakin Lili Laalaa-osuuksissa (joista en välittänyt) on fiktiivinen taso, keksitty tarina ja lisäksi siis Kolumbus-tarinalinja, totuudellinen taso, joka myöhemmin todettiin erheelliseksi (Kolumbus ja Intia, väärä mantere). Monta tasoa, monta tarinalinjaa, monta mahdollista tulkintaa.
Ilman tulkintaakin kunnianhimoinen mielenkiintoinen teos.

”Jokaisesta tarinasta on versionsa. Jokaisella versiolla on tarkoituksensa.”

[Suketus]

Pettymys. En päässyt tarinan imuun, ja vaikka Ahavan kielestä pidänkin, kirja ei tarjonnut minulle oikein mitään. Mikä lie meni pieleen.

[Merel · Rating 3 out of 5]

En tiedä mitä sanoa tästä kirjasta. Kieli on kuvailevaa ja runollista ja osa minusta ymmärtää tunteet, joita kirjassa välitetään. Ja sitten on se ristiriita ja toinen puoli, joka ärsyyntyy kertojalle, koska hän vaikuttaa niin katkeralta ja pikkumaiselta. On hämmentävää, miten sukupuoli voi olla niin merkityksellinen asia ja miten yksiulotteisesti tässä kirjassa puolison sukupuolenkorjaus nähdään kertojaa koskevana tragediana. Saa pohtimaan onko rakkautta todella ollutkaan, jos se on sidottu tiettyyn muotoon. Mielenkiintoinen kirja. Jotain samaa kuin Ferranten Hylkäämisen päivissä.

[Mintti · Rating 1 out of 5]

Käsittääkseni omaelämänkerrallinen kertomus siitä mitä tapahtuu parisuhteessa kun eräänä päivänä aviomies ilmoittaa että onkin aina kokenut olevansa nainen.
Päähenkilö menee tästä ihan lukkoon ja vertaa elämäänsä Cristoffer Columbuksen mantereen etsintään ja karttoihin. Kirjassa vuorottelevat tarina Columbuksesta ja päähenkilön tarina jossa hän kartoittaa omaa osaansa puolison uusien kuvioiden rinnalla.
Mun oli vaikea samaistua päähenkilöön, sillä mun on vaikea käsittää miten voi kokea menettävänsä henkilön, vaikka tässä muuttuu vain sukupuoli. Itse olen lapsesta asti kokenut että on ihan sama rakastaako miestä vai naista, koska se sisin, sielu on tärkein, ei se paketti - olen siis panseksuaali.
Hienoa kerrontaa ja sanojen käyttöä, mutta melko ahdasmielistä ajattelua joka vähän mua ahdisti.

[Saana · Rating 3 out of 5]

Lukukokemus oli erittäin ristiriitainen.

Lyhyesti ilmaistuna:

Upeaa kieltä, kertakaikkiaan. Ahava kerronta on ilmavaa, pysäyttävää ja kaunista. Kolumbus-vertauksesta pidin kovasti. Sivunumerottomuus ja typografiset ratkaisut loivat pysähtyneisyyttä, vaikutelmaa siitä, että kertoja ei tiedä mitä sanoa.

Mutta se transfobisuus ja cis-ote. Pysyivät kuin liima ja häiritsivät lukukokemusta todella paljon. Herran vuonna 2017 menivät ja julkaisivat noin häijyasenteisin teoksen. Harmittaa.

Ensin mainitut ominaisuudet toivat teokselle viisi tähteä, jälkimmäinen vei niitä vähintään tuon kaksi.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Tämä oli ensimmäinen lukemani Ahavan kirja ja pidin hänen ilmaisustaan tavattomasti. Naisen sisäisen kriisin kuvaus oli puhutteleva ja rehellisen oloinen, mutta Kolumbuksen retkistä en olisi tässä yhteydessä välittänyt lukea, vaikka sen symboliikan luulen ymmärtäväni. Lukiessa suorastaan harmitti, että Kolumbus ja historia veivät niin paljon tilaa naisen omalta sisäiseltä prosessilta ja sen kuvaukselta.

[Kirja Vieköön! · Rating 5 out of 5]

Sanataidetta isolla alkukirjaimella. kaunis, koskettava, taidokas, taiteellinen!!!!

[Ilona · Rating 2 out of 5]

Tästä jäi ristiriitaisia ajatuksia. On kaunokirjallisesti hienoja ilmaisuja ja omien tunteiden ja katkeruuden estotonta käsittelyä. Kirjailijalla on toki oikeus tunteisiinsa puolisonsa sukupuolenkorjauksesta, ja voin kuvitella että tilanne on ollut hämmentävä. Mutta samalla kirjailijan näkemys hämmästyttää ja jopa inhottaa: sukupuolenkorjaus on samaa kuin kuolema? Ihminen katoaa kun sukupuoli korjataan?

Ja entä puolison yksityisyys? Saako tunnistettavan ei-fiktiivisen henkilön vartalon yksityiskohtia ruotia näin? Ymmärrän ettei tämä ollut kirjoitettu ex-puolison näkökulmasta ja se olisi eri kirja, ja oletan (toivon) että puoliso on tämän hyväksynyt. Mutta kaunokirjallisista ansioistaan huolimatta kirjassa vaivaa epämiellyttävä transfobisuus. Lukisin mieluummin puolison kokemuksesta, kun transfobista näkökulmaa on maailmassa jo ihan tarpeeksi.

[Ella]

Lähdin lukemaan kiinnostuneena, vaikka aavistelin, että saattaisin olla vastahankainen lukija tälle teokselle. Toisaalta kirjallisuus voi viedä sisälle näkökulmiin, joihin ei etukäteen osaa itseään ajatella, ja sitä toivoin tältä teokselta. Petyin. Päähenkilön suru ja viha eivät koskettaneet, en päässyt hänen kanssaan samalle aaltopituudelle, vaikka olin ajatellut, että teos voisi niin tehdä. Sympatiani olivat täysin romaanin toisen osapuolen puolella. Teos toisti itseään ja oli paikoin puuduttava. Ei ollut minun kirjani.

[Karoliina Timonen · Rating 4 out of 5]

4,25/5

[Salla W · Rating 3 out of 5]

Hienoa itsetutkiskelua, hyvää kieltä. Jäi kuitenkin minulle jotenkin vieraaksi, vaikka tunsinkin empatiaa pariskunnan molempia osapuolia kohtaan. Tieto tosiperäisyydesta toki vaikutti tähän. Taivaalta tippuvat asiat viisi tähteä, tämä vain kolme.