Oletko yrittänyt lukea klassikon, mutta homma kosahti heti alkuunsa? Haluatko tehdä vaikutuksen johonkin kuumaan kirjatoukkaan? Onneksi olkoon! Käsissäsi on juuri oikea kirja, jota selvästi tarvitset enemmän kuin kipeästi.
Lue klassikoita, ne on hyviä, sanotaan. Ne kasvattaa järkeä, sanotaan. Mutta sanotaan mitä sanotaan, aina klassikon lukeminen ei ole helppoa. Ei hätää! Tämän kirjan luettuasi huomaat, että se voi olla jopa hauskaa
.Olemme kaikki lukijoina erilaisia. Toinen lukee huvikseen Sotaa ja rauhaa, toinen tuskailee jo maitopurkin mainostekstin kanssa. Oli lähtötilanne mikä tahansa, jokainen voi oppia pelottomaksi klassikontaltuttajaksi. Siihen tarvitaan vain ripaus tietoa, rutkasti rohkeutta ja reilusti reipasta retkimieltä.
Taltuta klassikko! tulkkaa tutut merkkiteokset nykynuorille ymmärrettävään muotoon ja saa lukijan kieriskelemään naurusta. Kirjassa taltutetaan kahdeksan kotimaista klassikkoteosta, mm. Aino Kallaksen Sudenmorsian, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Teos sijoittui nuorten sarjan toiselle sijalle Ihan totta -tietokirjakilpailussa 2017.
Vitsi tää toimi äänikirjana loistavasti, Pirjo Heikkilä sopi tähän niin hyvin! Sai hymähdellä ääneen :D Voin lämpimästi suositella kaikille, nuorille varsinkin. Ja jos klassikot on lukematta (niin kuin mulla) ja spoilerit ei haittaa niin suosittelen ehdottomasti kaikille☺️
Helmet-lukuhaaste: 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki
Kirjallisuudentutkija Maria Laakson "Taltuta klassikko!" (Tammi, 2019) on tänä vuonna ehdolla Finlandia Junior -palkinnon saajaksi, ja henkilökohtaisesti toivon, että se myös palkinnon voittaa. Kyseessä on nimittäin oivallinen tietokirja, jossa pureudutaan seitsemään kotimaisen kirjallisuuden klassikkoon humoristisesti mutta informatiivisesti. Luulisin, että tämä voisi olla avuksi kirjaesitelmien parissa painiskeleville ysiluokkalaisille, ja jotakin kirjan tenhosta kertonee kai sekin, että minulle tuli itselleni hinku tutustua Edith Södergranin runoihin ja L. Onervan Mirdjaan.
Ratkiriemukas ja helposti lähestyttävä teos muutamasta tunnetusta suomalaisesta klassikkoteoksesta. Tämä nuorisolle suunnattu kirja jaksoi viihdyttää ja sivistää aikuistakin ja toimi lisäksi erityisen hyvin äänikirjana! Tämän hauskemmaksi eivät vanhat klassikot voi muuttua. Suosittelen!
Kuuntelin Taltuta klassikko! -kirjan äänikirjana. En ole äänikirjojen suurin ystävä, mutta tätä voin suositella kuunneltavaksi lämpimästi! Harmi, kun kirjalle ei saa annettua 3,5 tähteä, sillä Pirjo Heikkilä lukijana ansaitsisi vähintään sen puolikkaan lisätähden.
Kirjoitustavan perusteella kirja oli selkeästi nuorille suunnattu, mutta aikuinenkin lukija viihtyi hyvin sen parissa. Koska Taltuta klassikko! käsitteli vain suomalaisia klassikoita, jäin kirjan kuunneltuani kaipaamaan samanlaista teosta myös maailmankirjallisuuden klassikoista!
Klassikon taltuttajasta saa aikuinenkin viihdykettä, vaikka kirja onkin voimakkaasti kohdennettu nuorille. Haluaisinpa päästä haastamaan jonkun kirjan lukeneen teinin kanssa, että kuinka hän kokee kirjan kielen. Itse selkeästi en kuulu kohderyhmään, kun kirjan näsävitsit laittoivat hetkittäin nauramaan, mutta usein aiheuttivat ainoastaan silmien pyörittelyä.
Kirja toimii varmasti siinä tehtävässä mihin se on tarkoitettu. Ainakin itselle tuli tunne, että voisinpa seuraavaksi taas alkaa vähän perkaamaan klassikkojonoa. Voisin vieläpä aloittaa toistaiseksi lukematta jääneestä Sudenmorsian-kirjasta, jota myös Maria Laakso kirjassaan käsittelee. Sudenmorsiamen tulkitseminen oli minulle yksi Taltuta Klassikko! -kirjan kiehtovimmista osioista.
Tämä oli aivan mainio! Klassikkojen lukemisen tuska on tuttua opiskeluajoilta, mutta silloin käsittelyssä olivat englanninkielisen maailman tuotokset ja suomalaiset klassikot ovat jääneet pahasti pimentoon. Muutama vuosi sitten päätin lukea klassikon per vuosi, ja selätinkin sekä Alastalon että Sinuhen, mutta siihen se sitten jäikin.
Kirjan innoittamana voisin vaikka luvata jatkaa projektiani ja lukea (tai todennäköisemmin kuunnella) tänä vuonna vaikka vihdoinkin Tuntemattoman sotilaan.
Tämä kirja on pinnalta katsoen hauska katsaus suomalaisiin klassikkokirjohin mutta pohjimmiltaan todella taitavasti tiivistettyä kirjallisuusasiantuntemusta, josta näkee että herkeämättä vitsaileva kirjoittaja tietää todellakin mistä puhuu. Tätä kautta klassikoista tulee helpommin lähestyttäviä ja vähemmän pelottavia. Erittäin ansiokas!
Maria Laakson Taltuta klassikko! on hauska ja pätevä esittely kotimaisista klassikoista, tarkemmin sanottuna 8 klassikosta, jotka on valittu hienosti: Mukana on puolet miesten kirjoittamia ja puolet naisten kirjoittamia kirjoja. Kaikki kirjat ovat tunnettuja tapauksia, hyvin erilaisia ja perustellusti mukana. Laakso kirjoittaa siis kirjallisuudenhistoriaa tasa-arvoisemmaksi sekä sukupuolten että kirjallisuudenlajien kannalta.
Hiukan epäilen, että yksikään tavallinen nuori tai heikko lukija tästä kiinnostuisi tai tämän lukemisesta selviäisi, mutta lukutoukille tämä varmasti uppoaa ja lukiolaiselle tekisi hyvää. Nokkela puhekielinen sanailu saattaa kyllä ärsyttää, koska puhekieli vanhenee niin nopeasti ja nuorten kielenkäyttö on heidän omaansa ja aikuisten käyttämänä lähinnä teennäistä.
Laakson innostus ja raikkaat näkökulmat ovat kirjan parasta antia. Kirjallisuudentutkimuksen uusimmat tuulet ja sanasto tulevat tutuiksi ja luontevasti käyttöön. On hienoa, että klassikoita käsitellään anteeksipyytelemättä, eli sillä asenteella, että nämä nyt tästä otetaan haltuun, eikä ruikuteta, että onhan tämä tylsää ja vaikeaa, mutta sivistävää. Lukeminen avartaa maailmaa ja ajattelua, ja kaunokirjallisuus on lukutaitoiselle ihmiselle ehtymätön ilo. Tällä asenteella on hyvä aloittaa lukutaidon opettaminen!
Pirjo Heikkilä on aivan loistava äänikirjan lukija. Tämä ehkä enemmän nuorille suunnattu teos sai kyllä innostumaan tarttumaan myös suomalaisiin klassikoihin, mitkä eivät ehkä ole aiemmin niin paljon innostaneet. Kirjassa oli tiivistetty ihan hauskoja oivalluksia klassikoista, jotka välillä hymyilyttivätkin.
Kirja on raflaava ja hauska, mutta kompastui mielestäni omaan näppäryyteensä jossain puolen välin paikkeilla. Tekstissä alkoi vilahtaa niin paljon kirjallisuusalan termejä, että ilman sivistyssanakirjaa lukeminen muuttuikin yhtäkkiä haastavaksi. Ja sehän kirjan tarkoitus ei lainkaan ole - päinvastoin.
Tämä oli todella huono valinta iltakirjaksi, koska nauroin ääneen lähes läpi teoksen. Kirjallisuutta lähestytään huumorilla ja nuorisokielellä - tästä syntyvä kontrasti on omiaan luomaan tästä loistavaa viihdettä. Aluksi pelkäsin, että nuorisokieli tekee tästä teennäistä, mutta varsinkin Pirjo Heikkilän lukemana tyyli sopi teokseen kuin nyrkki silmään.
Viihdearvonsa lisäksi teos käsittelee kahdeksaa kotimaista klassikkoa perusteellisesti ja oivaltavasti. Olin lukenut suurimman osan käsitellyistä teoksista, mutta klassikon taltutus avasi uusia näkökulmia ja linkitti teoksia toisiinsa. Pidin erityisesti teoksen feministisestä ja yhteiskunnallisesta otteesta. Teokset selitetään auki oman aikansa aate- ja kulttuuritaustaansa vasten. Myös kirjailijoiden elämää ja taiteellisia vaikutteita käsitellään, kuten myös kääntämisen vaikutusta ja kokoelmien ongelmia - tuttua asiaa tuoreella tavalla. Opin myös muutaman uuden kirjallisuustieteen termin, mikä oli kivaa.
Taltutettavat teokset: Kalevala, Seitsemän veljestä, Työmiehen vaimo, Mirdja, Södergranin runot, Sudenmorsian, Sinuhe Egyptiläinen ja ylläripylläri * rumpujen pärinää * Tuntematon sotilas. Näistä Mirdja ja Södergran olivat itselleni tuntemattomimmat, mutta erityisesti Mirdja lennähti lukulistan kärkeen. Tämän lisäksi sain kipinän lukaista Sinuhen loppuun (johan se on viisi vuotta ollut kesken, puolivälin huudeilla).
Suosittelen jokaiselle lukutoukalle metakirjalliseksi huumoripommiksi! Suosittelen toki myös jokaiselle epälukutoukalle, koska tässä on oleelliset asiat monesta klassikossa helposti ja yksissä kansissa.
Virkistävä teos, josta on toivottavasti monelle, etenkin nuorelle, hyötyä. Itse en ole kirjan klassikoista taltuttanut kuin Södergranin, ja nähtäväksi jää luenko muita. Alkuun kirjan huumori nauratti ihan ääneen mutta siihen väsyi kuitenkin aika nopeasti. En pitänyt kuvituksesta. Suosittelen kuitenkin, jos kirjassa läpikäytävät klassikot on lukematta.
Erinomainen kirja! Raikas ja hauska lähestymistapa kirjallisuuteen ja klassikoihin, toivoisinpa, että tämä kirja olisi jo ilmestynyt omien poikien ollessa yläasteiässä. Mukavaa muistinvirkistystä kaltaisellenikin vanhemmalle lukijalle, jonka Sinuhen lukemisesta on ainakin kolme vuosikymmentä ja jolta on useampi muu klassikko vielä lukematta. Ja joka tunnustaa epäluuloisuutensa klassikoihin. Tämä kirja toimii mainiosti epäluulojen hälventäjänä.
Tämä teos piti sisällään hauskimman Kalevalan tiivistelmän ja niputuksen, johon olen koskaan törmännyt. Laakso sanailee näppärästi klassikoista, kirjallisuustermeistä ja jo kuolleista ja kuopatuista klassikkokirjailijoista. Kuitenkin raflaava tyyli ei naurattanut enää loppua kohden yhtä paljon kuin alussa vaan sortui omaan nilkkaansa. Veikkaan että nuoret, joille tämä ensisijaisesti on suunnattu kyllästyvät aika pian Kalevalan taltutuksen jälkeen, kun muut klassikot ja yhä teoreettisemmaksi ja tietokirjamaiseksi muuttuva tyyli ei yllä enää samalle tasolle. Eli kirja saavutti huippunsa jo alkumetreillä, mutta se johtuu lienee enemmänkin siitä että muiden klassikoiden sisältö ei ole yhtä hervotonta kuin kansalliseepoksessamme. Mutta ei ollut ehkä teknisesti paras ratkaisu sisällyttää kirjan parasta antia heti alkuun, kun loppuosa kulkee reippaasti ylhäälle asettuneen riman alta. Pidin kuitenkin kirjasta, ideasta ja sisällöstä.
Olen kuullut tästä vain ylistäviä arvioita, mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi lukea tätä. Helmet-lukuhaasteeseen tarvittiin kuitenkin vielä tutkijan kirjoittama kirja, joten otin tämän kuuntelun alle. Kävelylenkeillä tuli naurettua ääneen tätä kuunnellessa. Osasyynä saattoi olla Pirjo Heikkilä jonka lukemia kirjoja on aina ilo kuunnella, mutta suurimpana syynä on varmasti kirjan leikittelevä kieli. Erilaisia sananlaskuja ja sanaleikkejä käytetään runsaasti, ja kirjojen teemat ja juonenkäänteet tehdään helposti ymmärrettäväksi vertaamalla niitä nykypäivän ilmiöihin. Aluksi pelkäsin, että hauska kerrontatapa ei jaksa kantaa koko teoksen läpi, mutta loppuun asti kyllä nauratti ihan yhtä paljon. Kirjailija on myötätuntoisesti klassikontaltuttajien puolella ja opastaa lempeästi tapoja kiertää pahimmat suot klassikkoja lukiessa.
Sen lisäksi, että kirjassa käsitellään kahdeksan klassikkoa hyvin kattavasti juonen, kirjailijan elämän, kirjan vastaanoton ja henkilöhahmojen kautta, opettaa se myös yleisiä kirjallisuustermejä ja genrejä. Lopusta löytyy viidenkymmenen klassikon lista lyhyiden juonitiivistelmien kera.
Toivon todella, että tämä kirja löytää oikeasti ne, jotka tätä tarvitsevat. Tästä on varmasti apua monelle kirjallisuusesitelmiä vääntäville. Mutta tietysti eniten toivon, että tämä innostaa nuoria (ja miksei aikuisiakin) ihan oikeasti myös lukemaan klassikoita kannesta kanteen. Itse ainakin ajattelin ottaa ensi vuoden tavoitteeksi muutaman klassikon koluamisen, osittain kirjan inspiroimana. Tuntemattoman sotilaan Koiramäki-versiota odotellessa.
Erinomaisen hauska ja mukaansatempaava kuvaus kahdeksasta suomalaisesta klassikosta. Tässä ei jäädä kiinni vanhoihin ja jo todettuihin totuuksiin vaan tutkitaan kirjoja uudella otteella ja nykyihmistä kiinnostavilla tavoilla. Myöskään kritiikiltä klassikot eivät säästy ja mukana on relevanttia terminologiaa, jonka kautta paljastuu mm. että Edith Södergran oli queer ja Mirdja on täynnä slutsheimausta. Lämmin suositus teineille ja vähän vanhemmillekin tyypeille, joilta on aikanaan jäänyt Seitsemän veljestä lukematta.
Aivan sairaan hauska. Ensimmäinen nuorten tietokirja, minkä olen lukenut omien teinivuosieni jälkeen, enkä pettynyt. Suurinosa käsitellyistä klassikoista oli itselle tuttuja, eivätkä spoilerit näin haitanneet, mutta klassikoiden tulkinnat, taustat, kirjailijoiden elämä yms. kaikki uutta. Opin paljon ja vieläpä hörähtelemällä välissä. Ihanan kevyttä mielenkiintosta asiaa.
Ja pääseepä Mirdja ja Edith Södergranin runot lukulistalle
Erinomaisen hauska esittely Suomen kirjallisuuden kahdeksasta klassikkoteoksesta. Kirjojen lisäksi tietoa on muutenkin laajasti kirjallisuushistoriasta. Tyyli on humoristinen ja toimi tällaiselle keski-ikäisellekin lukijalle. Toivottavasti nuoret lukijat löytävät tämän!
Nuorille suunnattu tietokirja kotimaisen kirjallisuuden klassikoista. Pedagogisesti onnistunut ja asiantunteva teos ei luennoi vaan sivistää huomaamatta. Oikeasti hauska kirja, jota aikuinenkin jaksaa lukea.
Hmm. Ristiriitainen fiilis. Teoksen kieli oli virpisalmimaista näppäröintiä, eli suomen kieli tuli monipuolisesti esiin, mutta lapsille ja nuorille suunnattuna kirjana valittu notkea mutta keski-ikäinen kirjoitustapa on, noh, hämmentävä. Pirjo Heikkilän lukemana äänikirjana se kuitenkin toimi, siis minulle, keski-ikää lähestyvälle aikuiselle. Hmm.
Laakso on saanut referoitua klassikot hienosti ja tuo niiden kautta esiin helppotajuisesti kirjallisuuden tutkimuksen termejä. Teos ei pelkää käyttää sivistyssanoja vaan suhtautuu niiden käyttöön arkisesti ja toki myös avaa ne simppelisti. Ja kun sanon helppotajuisesti ja simppelisti, tarkoitan minulle helppotajuisesti ja simppelisti, edelleen keski-ikää lähestyvälle aikuiselle.
Pidin siis paljon, mutta en ihan saanut kiinni kokonaisuudesta suhteessa kohderyhmään. Toki äänikirja formaattina jätti Rojolan kuvituksen pois, eli en tiedä aidosti kirjan kokonaisuutta, oikeastaan sen adaptaation.
Tämä nuorille suunnattu teos esittelee kahdeksan kotimaisen kirjallisuuden klassikkoa. Ilahduttavasti mukana on neljä naisen kirjoittamaa teosta! Parasta kirjassa ovat tiivistetyt teoksien (juoni-)kuvaukset, ja teoksien käsittelystä huomaa, että kirjoittajana on kirjallisuudentutkija. Teoksessa otetaan myös huomioon kunkin teoksen julkaisuajankohta ja yhteiskunnallinen tausta. Tästä historiantutkija tykkää! Harmi vain, että kirja kyllä välillä kompastuu omaan näppäryyteensä yrittäessää "puhua nuorisoa". LOLlit ja OMGeet lentelevät välillä aika nolostuttavasti. Siitä puolesta olisin kyllä kirjan karsinut.
Kirja oli huippuhyvä, ja Pirjo luki sen huippuhyvin! Ankeammatkin klassikot tulivat tutuksi, ja vieläpä naurattivat. Samalla tuli palauteltua mieleen monia opiskeluaikoina päntättyjä ja sittemmin unohdettuja termejä ja tyylisuuntia. Erinomaista luettavaa kaikille yläkoululaisesta ikäloppuihin.
Tää oli hyvä! Oivaltava ja avartava katsaus klassikoihin. Joihinkin heräsi kiinnostus, toisiin taas ei... Osa oli tuttuja ja luettuja, osa ei. Erinomaisen lähestyttävä tapa tutustua klassikoihin.
Piti ensin lukea seitsemän (Kalevalaa en edes yrittänyt lukea) kirjassa esiintyvää klassikkoa ennen kuin pystyin tämän lukemaan. Sain nauttia seitsemän suomalaisen klassikon vaihtelevasta seurasta, sekä niiden ilahduttavista taltutuksista.