Tämän jäljiltä on lämmin olo, vähän kuin joku läheinen ystävä olisi käynyt yökylässä. Aluksi mietin, että voiko muka kiinnostaa kun joku ihminen vastailee kysymyksiin, mutta totta kai voi, etenkin kun vastaaja on Maria.
Kuten Maria Veitolan ensimmäisen kirjankin kuuntelin myös tämän, koska on vaan niin ihanaa kuunnella, kun Veitola lukee kirjansa itse. Siinä pääsee jotenkin sisemmälle siihen, mitä hän kirjoittaa.
Toisinpäin on rakennettu niin, että ihmiset ovat lähettäneet Veitolalle kysymyksiä ja hän vastailee niihin kirjassa. Veitolassa minuun vetoaa ennen muuta hänen rehellisyytensä ja tapansa suhtautua asioihin ja ihmisiin sekä sisukkuus ja periksiantamattomuus, jotka kaikki tulevat tässä kirjassa hyvin esiin. Olen fani.
Veitola tarjoaa omalla aitoudellaan ja rehellisyydellään lohtua ja vertaistukea ajatuksiin, joita en tiennyt että mulla on ennen tätä kirjaa. Tuun palaamaan näihin teksteihin tulevissa elämän kriiseissä ja pulmatilanteissa ja tuun myös löytämään jokaiseen hetkeen jotain. Inspiroiduin ja nautin joka sanasta. Aivan ihana! Onneksi ostin omaan hyllyyn enkä lainannu kirjastosta 🤩
Aloin keskellä kirjaa pohtimaan, että olenko sittenkin jo lukenut tämän kun osa jutuista kuulosti niin tutulta... Mutta en ole, varmaan se tunne tuli koska olen Veitolan aiemmankin kirjan lukenut. Tykkäsin tästä ehkä enemmän ja varsinkin kirjan ulkoasu on ihana!
Marian itselukemana teksti soljuu eteenpäin ja toi siihen syvyyttä. Oli mielenkiintoista kuulla Marian vastauksia ikäänkuin hän vastaisi kysymyksiin suoraan kuulijalle.
Kahtena iltana luettu läpi. Välillä vastaukset oli pidempiä, välillä lyhyempiä, joihinkin kysymyksiin ei oikein kunnolla vastattu. Mutta ihan viihdyttävä ja nopea.
Kuuntelin kirjan äänikirjana ennätysnopeasti. Rakastan kuunnella Marian ääntä, hän kuulostaa puhuessaan niin mutkattomalta. Ajattelen, että kirja sopi erittäin hyvin äänikirjaformaattiin, oli luonnollista edistää kirjaa kysymys kerrallaan ja tyylillä "yksi kysymys vielä".
Samaistun monella tavalla mielenmaisemani kanssa Mariaan, joten kirjasta sai todellista lohtua. Kirja jäi kokonaisuutena kuitenkin vähän yksinkertaiseksi ja kepeäksi, olisin kaivannut vielä jotain vähän enemmän.
Pidin Veitolan ensimmäisestä kirjasta. Kun kuulin toisen kirjan julkaisusta, aluksi mietin että onko se "tarpeellinen". Yllätyin tästä kuitenkin positiivisesti, sillä Veitola vastaa kirjaviin kysymyksiin hienosti ja ihailtavan rehellisesti. Hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia ulkonäöstä, urasta ja perheestä. Oli mielenkiintoista lukea myös Yökylässä-sarjan tekemisestä sekä instagram-huomioista. Ahmaisin kirjan nopeasti, pidin siitä enemmän kuin ekasta. Nyt toivon, että Veitola kirjoittaisi vielä kolmannenkin kirjan!
Kuuntelin nyt sitten tämän Veitolan toisenkin kirjan, vaikken edelleenkään pidä Veitolasta - en näiden kahdenn kirjan jälkeenkään. Enkä oikeastaan ole edes pahoillani.
Toisinpäin-kirjassa Maria vastaa kysymyksiin, joita ihmiset ovat hänelle esittäneet. Kysymykset itsessään olivat mielenkiintoisia, mutta mielestäni Veitola on vain jotenkin todella tekopyhä. Hän puhui yhdessä vaiheessa kirjaa Sara Siepistä ja tämän avoimesta kaula-aukosta (en sanatarkkaan muista, miten tämä homma meni), jonka Veitola oli ottanut esille. Kuulemma kukin saa pukeutua miten haluaa - ja silti Veitola arvostelee ihmisiä noin. Onko hän oikeasti noin epävarma itsestään, vai mikä ihme tässä mättää?
Samoin ärsytti se, että Veitola itse sanoi haluavansa, että hänestä tehdyt haastattelut ovat kunnioittavia ja kysytään vain niitä kysymyksiä, joista on alunperin sovittu Marian itsensä kanssa. Hän ei tahdo vastata kysymyksiin, joista ei ole etukäteen keskusteltu. Mutta mitenkäs tämä ei sitten yhtäkkiä pädekään Mariaan itseensä? Hänhän on monesti ollut otsikoissa siitä, että on käyttäytynyt tekemissään haastatteluissa ikävästi ja kysynyt kysymyksiä, joista ei ole aiemmin mitään edes sovittu. Että ilmeisesti se kunnioitus sitten koskee vain Veitolaa itseään. Mutta sekin täytyy ansaita ja tämä asia olisi hyvä tiedostaa.
Myös muutamia fiktiivisiä asioita, kuten Game of Thronesia ja The Handmaid's Tale -sarjoja arvosteltiin. Totta kai ihmisillä saa olla mielipiteitä ja hyvä niin. Mutta se, että noissa kahdessa on alistamista ja väkivaltaa, on FIKTIOTA. Totta kai sitä voi oikeastikin tapahtua, mutta noiden kahden kohdalla kyse ei ole todellisuudesta.
Tämä haastattelu on nyt ehkä todella arvosteleva, mutta Veitolasta vaan jäi jotenkin todella teeskentelevä kuva. Hän saa kyllä arvostella ja olla muita kohtaan epäkunnioittava, mutta häntä kohtaan niin ei saa tehdä.
Ihan viihdyttävää kuunneltavaa, mutta vaikutelmani Veitolasta ei todellakaan parantunut tämän kirjan myötä. En tunne häntä henkilökohtaisesti, joten en voi siis sen puolesta puhua.
Jos tykkäät Maria Veitolasta ja tykkäsit hänen ekasta kirjastaan, niin tykkäät todennäköisesti tästäkin. Kirjan kysymys-vastaus-idea oli sinänsä hyvä lähtökohta, mutta kysymykset, jotka ei mitenkään liity Veitolaan, olisi voinut jättää pois (esim. Miksi kokeilla on niin paljon tatuointeja?).
Se jäi ärsyttämään, että joihinkin vastauksiin Veitola vastasi perusteellisesti, mutta joidenkin kohdalla tuli vaikutelma, että häneltä loppui puhti eikä hän jaksanut vaivautua. Mielestäni kysymys ”Miksi useimmat suomalaiset toimittajat ovat vihervasemmistolaisia?” oli hyvä ja olisin halunnut kuulla Veitolan näkemyksen asiasta, mutta hän vastasikin vain ”Get a life.”
Kysymysten ryhmittely eri lukuihin vaikutti sattumanvaraiselta. Lukujen aiheet eivät liittyneet toisiinsa ja siksi kirjan jakaminen lukuihin oli mielestäni turhaa. Tosin joistakin aiheista (esim. seksuaalisuus, toimittajan työ) oli useampi kysymys ja sellaisista olisi saanut koottua kokonaisen luvun, siis yksi aihe per luku.
Kuuntelin kirjan äänikirjana ja pidin siitä, että Veitola luki sen itse kuten edellisenkin kirjansa.
Ostin tämän kirjan käytettynä, hetken mielijohteesta, erikoisesta taukopaikka/kahvila/kirpputori-yhdistelmäntapaisesta, vitostien varrelta.
Oli hyvä ja helppolukuinen lukukokemus, joka pisti monessa kohtaa miettimään, että mistä asiasta sitä lukijana on eri/samaa/ei-mitään mieltä.
Ehkä ainoa asia, mikä itseä ihmetytti useaan otteeseen kirjaa lukiessani oli se, että ihmisiä laitettiin kymmeniä, ellei satoja kertoja mies/nainen muottiin. (Miehet sitä, naiset tätä. Ja kuitenkin kirjoitti yksilöllisyyden koristamisesta, että pitäisi tarkastella jokaista yksilönä. Tai että yksinkertaistettiin asioita kovasti, äärimmäisyyksiin asti. Mutta ehkä ne olivatkin tehostekeinoja, jotka tehty herättämään reaktioita ja tunteita. Ehkä ne olivatkin tahallisia ”herättäjiä”, kuka ties…)
Muttajoo. Ihan hyvä kirja, jonka lukemisesta ainakin minä pidin, ja siksi suosittelen muillekin.
Jos pidit Veitolan ensimmäisestä, todennäköisesti pidät tästä toisestakin. Mukava sukellus kirjoittajan ajatus- ja mielenmaisemaan, joka pitää sisällään paljon samaistuttavia ajatuksia. Teksti herättelee myös miettimään omia vastauksia ja näkökulmia kysymyksiin: miten minä vastaisin?
Kirjassa oli myös raikas ja kiinnostava taitto. Visuaalisuudelle on annettu tilaa isosti, mikä nostaa lukukokemuksen uudelle tasolle. Rosoisia ja monitasoisia kuvia selaillessa ajatukset saavat tarvittavaa tilaa ja happea kysymyksien välillä.
Suhteellisen nopealukuinen teos, mutta tämän voisi lukea monta kertaa uudelleen ja pysähtyä mehustelemaan ajatuksia!☺️
Kiva, nopea ja helppolukuinen kirja, joka houkutteli sen pirteän värikkäällä ulkoasulla ja kysymys-vastaus sisältötyylillä. On rohkeaa tehdä tällainen kirja ja sisältö oli sopivasti sekoitus huumoria ja tosielämää.
Mitenkään superlaadukasta ja mieleenpainuvaa tarinankerrontaa/kaunokirjallisuutta kirja ei ollut, mutta ei ehkä ollut tarkoituskaan.
Kuten Veitola itsekin toteaa kirjan viimeisessä vastauksessaan, TV on hänen juttunsa, mutta että onpahan päässyt toteuttamaan yhden hänen haaveistaan kirjoittaa.
Kuuntelin tämän, kuten kuuntelin Veitolan aiemmankin kirjan. En muuten hirveästi tykkää äänikirjoista, mutta omaelämäkerralliset teokset toimivat musta kivasti kuunneltuina. Varsinkin, jos ja kun lukijoina ovat itse kirjailijat, kuten Veitola tässä! Mielestäni tämä oli kiva, näppärä kirjanen, joka oli just hauskaa ja huoletonta kävelyseuraa. Kiva, kun kirjassa oli mukana myös "julkkisten" kysymyksiä ja haastoa! Elikkäs ihan jepajees, mutta ei sen kummempi!
Oon huono kuuntelemaan äänikirjoja, mutta olen nauttinut tosi paljon molemmista Maria Veitolan kirjoista. Ehkä ns. elämäkerrat on sitten enemmän mun juttu. Mitään suurta kirjallista ilotulitustahan tämä ei ole, koska kirja koostuu Marialle lähetetyistä kysymyksistä sekä niiden vastauksista. Vastaukset kuitenkin olivat mielenkiintoisia ja opin Mariasta myös uutta. Kuuntelen Marian ääntä kuitenkin mielelläni ja siksi oli luonnollista mielummin kuunnella tämä kuin lukea itse.
This was so fresh. No wonder why her career has rocketed up, she seems like right person to ask the questions, even the hard ones. And won't pack away if things get uncomfortable. And the best part, she is willing to answer and discuss and open up her view. We need more this to all mainstream media. I was amazed and positively surprised, as I have not followed her career at all, but that will change. I hope she can make a difference by being at the right places and asking the right questions.
Parempi kuin Veitolan aikaisempi kirja, jossa ei ollut mitään loogista suuntaa. Tässä oli selkeä teema, kysytään kysymys ja Veitola antaa siihen vastauksen. Jotkin asiat eivät kiinnostaneet minua juurikaan, mutta esimerkiksi Veitolan ajatukset feminismistä ja tasa-arvosta kiinnostivat paljonkin. Visuaalisesti kirja oli kauniisti sateenkaaren väreissä, todella pirteä ulkoasu!
Kuuntelin tän äänikirjana, joka ainakin oli tosi kiva! Plussaa tietenkin siitä, että Veitola luki tän itse. Fyysisen kirjan ulkoasu näyttää kans tosi kivalta, ihanat värit! Kysymykset oli lajiteltu hyvin eri kategorioihin ja kaikkiin löytyi huolella harkittu sekä selkeä vastaus. Suosittelen kaikille!
Ehkä vähän epäilin jaksanko lukea kirjaa jossa 'vain vastaillaan kysymyksiin'. Mutta kyllä, jaksoin ja se kannatti. Ajankohtaisia aiheita, suoraa puhetta rohkealta naiselta. Ennen kaikkea olen iloinen siitä, että tämän lukeminen herätteli pohtimaan omaa elämääni, mitä haluan ja miksi. Miten itse vastaisin kysymyksiin? Hyvä lukukokemus, suosittelen.
En ole kovin paneutunut Maria Veitolan elämään taikka tuotantoon, mutta nyt lupaan alkaa katsoa Yökylässä Maria Veitola-sarjaa!
Kirjassa Veitola vastaa muiden hänelle lähettämiin kysymyksiin ja sekä kysymykset että vastaukset saivat miettimään. Todella inspiroiva kirja ja ihminen!
Lämmin suositus sille, että kuuntelee kirjan äänikirjamuotoisena, Veitolan itsensä lukemana. Automatkat Marian seurassa sujuivat ihanasti, ihan kuin pelkääjän paikalla olisi istunut ystävä, jolla on hyvät jutut ja mielenkiintoisia ajatuksia keskustelun aiheiksi.
Ihan ok. Tätä ei pitänyt lukea ollenkaan, mutta satuin yleisöön, kun Veitolaa haastateltiin kirjamessuilla, ja mielenkiinto heräsi. Joissain kohdissa päästiin ihan syvemmällekin asiaan, mutta kysymyksiä oli vaan liikaa siihen, että Veitolan ajattelu olisi mahtunut sivuille täysipainoisesti.
En tuntenut henkilöä juurikaan, enkä ollut katsonut ohjelmia, joissa hän on. Kirjastosta tämä tarttui kuitenkin mukaan, ja hyvä niin. Helposti lähestyttävä kirja, hyviä ajatuksia ja tästä jäi kiva tunnelma. Pitääpä katsoa ne yökyläilytkin.
Avoin ja lohduttava kirja elämästä. Hieman toistava, jos on jo aiemmin lukenut Veitolan edellisen kirjan. Mutta vaikka kirja toistaakin välillä samaa, silti kirjasta saa niin paljon irti, että sen lukeminen on todella sen arvoista!
Ilahdutti, nauratti, lähes itketti, herätti ajatuksia (ja myös erimielisyyksiä), yllätti — olipa tämä hyvä! Suosittelen ehdottomasti monen muun tapaan Veitolan itsensä lukemaa äänikirjaa, en yleensä pidä puhekielisestä kerronnasta, mutta äänikirjassa sekin toimi.
Tässäpä mainio, rehellisen tuntuinen, kepeä ja samalla syvällinen kirja. En tunne Veitolaa kuin Instagramin värikkäästi pukeutuvana julkkiksena, en ole koskaan nähnyt hänen Yökylässä-ohjelmaansa, mutta eipä haitannut. Äänikirjakävelyille kuin tehty ja kirjailija lukijana toimi.