Uusi varhaisnuorille suunnattu kirjasarja vie cheerleadingin ja teini-ikäisten vauhdikkaaseen maailmaan, jossa sykettä nostaa niin uuden tempun oppiminen kuin naapurijoukkueen sinisilmä. Vedä siis kaepat jalkaan ja anna rytmin viedä!Uusi koti, uusi kaupunki, uusi koulu. Ja koulussa opettajana noloakin nolompi isä. Yhdistelmä, joka saa yläkoulun aloittavan Jessiinan vatsan kramppaamaan kauhusta. Kaiken lisäksi pitäisi vielä löytää ystäviä.Luokassa on onneksi tyttökaksikko Nelli ja Sandra, jotka tutustuttavat Jessiinan paitsi uuteen kouluun myös kiehtovaan harrastukseen. Hengästyttävän vauhdikas cheerleading voltteineen ja ihmispyramideineen tempaa Jessiinan mukaansa. Voltteja heittää pian myös hänen sydämensä, sillä treenihallilla harjoittelee polvet veteliksi sulattava cheerleader Max.Jessiinan ystävyys Nellin ja Sandran kanssa ei kuitenkaan suju ilman ongelmia. Hänen kömpelöt kärrynpyöränsä ja kaveeraaminen Nellin kanssa eivät miellytä Sandraa. Cheerleadingseuran syysnäytös lähestyy. Pian Jessiinalla on edessään kaikista suurin haaste: miten oppia pelottavilta ja ylivoimaisen vaikeilta tuntuvat akrobaattiset liikkeet joukkueen esitystä varten?
Marjo Ahon Kaikki menee, Jessiina! aloittaa uuden varhaisnuorille suunnatun urheilusarjan Cheertytöt ja nimensä mukaisesti keskittyy cheerleading-harrastukseen. Ihanteellinen ikäryhmä ovat liikunnasta innostuneet viidesluokkalaisista seiskaluokkalaisiin. Sarjaa on osuvaa verrata Henna Helmin samalla ikäryhmälle sopiviin taitoluistelukirjoihin: molemmat tuovat perehtyneesti ja innostavasti esiin lajia, josta en itse ymmärrä mitään. Ja siitä huolimatta, että erikoisalan sanasto menee minulla yli hilseen, Aho osaa Helmin tavoin sukeltaa niin elävästi urheilijatytön nahkoihin, että minunlaisenikin ummikko jännittää kisahurmoksessa mukana. Kaikki menee, Jessiina! alkaa tutulla ja luotettavalla nuortenkirjojen avaustilanteella, joka aina herättää lukijoiden sympatiat: Jessiina on muuttanut ja aloittaa yläkoulun uudessa koulussa. Lisäksi hyönteisiin hurahtanut opettajaisä aloittaa työt samassa koulussa, joten noloudelta ei voi välttyä, vaikka Jessiina sitä kovasti yrittääkin. Jessiina yrittää löytää uusia kavereita ja tutustuu Nelliin ja Sandraan, jotka ovat molemmat samassa cheerleading-joukkueessa. Jessiina ei ole urheilijatyyppiä, mutta Nellin kannustuksesta hän aloittaa uuden harrastuksen, eniten vain päästäkseen mukaan tyttöporukan juttuihin. Kaikki menee, Jessiina! kuvaa säkenöivästi cheerleadingiä alan harrastajille ja siitä kiinnostuneille, mutta sivussa käsitellään myös sellaisia samastuttavia ongelmia kuten kaverisuhteiden kiemurat ja suhde noloihin vanhempiin. Osa seiskaluokkaa aloittavista yrittää jo olla aikuisempia ja toiset eivät ole vielä laittaneet alakoulun leikkejään sivuun. Pienessä osassa ovat myös ihastukset, mutta ennen kaikkea Kaikki menee, Jessiina! on ystävyyteen keskittynyt urheiluromaani. Vinkkarina olen iloinen, että nyt on tarjota monipuolisempaa lajipakettia ja Kaikki menee, Jessiina! on mukavan raikas lisä nuorten urheilukirjallisuuteen.
Uusi koulu, uudet kaverit, nolo opettaja-isä samassa koulussa. Tuttu nuortenkirjan kuvio, josta Aho saa irti oikein messevää menoa. Välillä kielen koukerot ovat turhankin värikkäitä ja vertauksiin kompastuu, pelkistetympi teksti helpottaisi kiinnostunutta lukijakuntaa.
Parasta niin Jessiinan elämässä kuin tarinassakin on cheerleading, jonka harrastajamäärien noustessa on myös kirjoja kysytty koko ajan enemmän. Nyt on tulossa kokonainen sarja :)! Termit ovat hallussa, treenit kuulostavat oikeilta ja joukkueurheilun suola - yhteishenki, nostetaan hienosti esiin. Samalla Aho tuo esiin tuttuja ongelmia: mukaan pääseminen, kaverisuhteet, oman fysiikan rajat, sitoutuminen ja tietysti perhesuhteet.
Hiukan ymmärtäväisempää suhtautumista koulun oudompiin tyyppeihin ja vähemmän ikävää dissausta toivoisin, mutta taitaa olla aikuisajatus?
Jessiina aloittaa seiskaluokan uudessa koulussa ja huomaa heti olevansa luokassa ainoa, joka ei tunne muita. Mikä on toisaalta hyvä, sillä Jessiinalla on salaisuus, jota hän ei halua paljastaa kenellekään. Hänen isänsä on koulun uusi biologian ja maantiedon opettaja. Mikä ei olisi niin kauheaa, ellei isä olisi niin tavattoman omituinen. Pitkine raajoineen ja nykivine liikkeineen tämä näyttää aivan rukoilijasirkalta, minkä lisäksi hän on äärimmäisen kiinnostunut kaikista ötököistä, joita maan pinnalla vilistää ja lentelee.. Uusien ystävien saaminen on tarpeeksi vaikeaa ilman, että toiset saavat tietää, että hänen isänsä on "hämähäkkimies" ja että heidän kotona syödään toukkia ja sirkkoja.
Onneksi Jessiina ystävystyy pian luokallaan oleviin tyttöihin, Nelliin ja Sandraan. Mutta mistä ihmeen akroista, piiskoista ja flikeistä tytöt oikein puhuvat? Ja miten pitkään Jessiina pystyy pitämään oman salaisuutensa, varsinkin kun hänen pitäisi tuoda uudet ystävät käymään omassa kodissaan?
Kerrassaan mainio nuortenkirja, jossa tutustutaan cheerleadingin mielenkiintoiseen maailmaan ja jossa on myös aimo annos huumoria mukana. Itse nauroin ääneen monta kertaa, etenkin kohta, jossa Jessiina selittää kavereilleen Aksu-kotilon ominaisuuksista näiden kuvitellessa Jessiinan puhuvan koko ajan isoveljestään Akselista sai minut repeämään naurusta. Ihanaa lukea näin piristävää ja hullunhauskaa kirjaa lukuisten kauhu- ja dystopiateosten jälkeen.
Cheerleadingiä ja tyttökaveripulmia klassisesta "uusi tyttö luokalla" asetelmasta. Termit olivat hallussa ja kaverikiemuratkin tuntuivat kohtuullisen luontevilta. Kuudesluokkalainen on vielä lähtökohtaisesti notkea ja taipuisa ja vähemmän liikkunutkin oppii ja edistyy liikunnassa nopeasti kun treeniä on riittävästi ja motivaatio on kohdallaan. Jessiinalla on. Kirjan aikuiset ovat toinen toistaan nolompia ja koulussa opettajat ovat kaameita tai hirveitä, kanslisti varsinainen riihipiru ja kouluruoka on aina pahaa. Niin kai se sitten joittenkin mielestä on. Myös huumori on välillä kiusallisen päälleliimattua, ihan hyvän ja viihdyttävän luvun päätteeksi päähenkilö pannaan yhtäkkiä kompastumaan ruokalassa tai juuttumaan tuoliin palohälytyksen sattuessa. Myös Jesiinan kaverin ihastumisen kuvailu ajautuu, joko tahallisesti tai tahattomasti, parodian puolelle. Olen kuitenkin saanut positiivista palautetta jo kahdelta kirjan lukeneelta vitoskutosen tytöltä, joista toinen jopa harrastaa lajia, eli kyllä tätä kehtaa suositella liikuntakirjoista tykkääville. Hyvä että näitä kirjoitetaan, näille on kyllä kysyntää.