What do you think?
Rate this book
Kuinkas tässä näin kävi? Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua
Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua?
Kiehtova kuvaus Suomen kehityksestä sodanjälkeisestä alhosta 2000-luvun vaihteen kärkimaaksi ja vaipumisesta kitukasvun ikeeseen.
Björn Wahlroos varoittaa, että Suomea uhkaa juuttuminen nollakasvun noidankehään. Ilmassa on merkkejä maailmantalouden kasvun ehtymisestä, ja Suomen tulevaisuutta varjostavat monet rakenteelliset ongelmat.
Heikkouksista huolimatta Suomella on kaikki edellytykset kehittyä ja vaurastua myös tulevaisuudessa. ”Oikeilla päätöksillä voisimme murtautua ulos nollakasvun noidankehästä”, Wahlroos viitoittaa.
Kiehtova kuvaus Suomen kehityksestä sodanjälkeisestä alhosta 2000-luvun vaihteen kärkimaaksi ja vaipumisesta kitukasvun ikeeseen.
Björn Wahlroos varoittaa, että Suomea uhkaa juuttuminen nollakasvun noidankehään. Ilmassa on merkkejä maailmantalouden kasvun ehtymisestä, ja Suomen tulevaisuutta varjostavat monet rakenteelliset ongelmat.
Heikkouksista huolimatta Suomella on kaikki edellytykset kehittyä ja vaurastua myös tulevaisuudessa. ”Oikeilla päätöksillä voisimme murtautua ulos nollakasvun noidankehästä”, Wahlroos viitoittaa.
288 pages, Hardcover
Published October 1, 2019
13 people are currently reading
158 people want to read
About the author
Björn Wahlroos
14 books18 followersBjörn Wahlroos is the Chairman of the Board in Sampo Group, Nordea and UPM-Kymmene. Wahlroos’s nickname "Nalle", which means "teddy bear" in Finnish, derives from his first name Björn, which means "bear" in Swedish.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 37 reviews
January 23, 2020
Kiinnostava taloushistoriikki. Käsitykset sotakorvauksien, (oletetun) pääomapulan ja neuvostokaupan roolista sekä 90-luvun lamasta olivat lukemisen arvoisia. Käytännössä kertaus, ettei lama johtunut oikeastaan NL:n romahtamisesta, vaan suurteollisuuden, tuotteiden, pankkisektorin ja rakenteiden mukautumisesta silloiseen idänkauppaan. Tuossa tilanteessa valuutan arvolla kikkailu piti viennin muualle hengissä. Päätelmä, ettei talous ollut valmis euron edellyttämään avoimeen kilpailuun sisämarkkinoilla vaikuttaa oikeutetulta. Wahlroos on muuten katsonut Westworldinsä ja ehdottaa jonkinlaista perustuloa - kyse ei ole siitä, että hän haluaisi kyykyttää köyhiä, vaan alemman keskiluokan vaikea asema tuodaan tekstissä aika selkeästi esiin. Vaikea ymmärtää, miksi itse teksti paria piikkiä lukuunottamatta aiheuttaisi herneen nenään vetoja, vaikka ratkaisut eivät olisikaan tällä hetkellä yleistä kannatusta nauttivia.
November 13, 2019
Hyviä tarinoita omien ajatusten ja kahvipöytäkeskustelujen tueksi. Pidän Wahlroosin sanomasta ja mielipiteistä. Toki ne ovat erittäin yksipuolisia, ehkä entistä enemmän, mutta vaikea olla ainakaan täysin eri mieltä.
January 19, 2020
This was pretty good, I feel like I learned quite a bit about the history of Finnish economy, relevant legislation and politics. However, I don't feel like having an audiobook format was the most natural fit for this book; it was very fact-heavy and required heavy concentration, but I found myself spacing out a lot while listening to it. I think I'll get a physical copy in the future so that I can properly study it. Also, it assumed I have a lot more knowledge than I actually do; name-dropping prime ministers and other politicians from 30 years before I was born and thinking I'm more than familiar with the details of their leadership of the country. All in all I would recommend this - just not as an audiobook. I learned some things and enjoyed Wahlroos' expertise.
October 19, 2022
Pidän Wahlroosista ja hänen tavastaan käsitellä asioita miellyttävän neutraalisti, mutta kuitenkin kantaaottaen. Kirja opasti 90-luvun lasta hyvin siihen maailmaan, jossa on vuosikymmeniä eletty ja miksi olemme kansantaloudellisesti nyt siinä missä olemme. Hyviä ajatuksia ja toisaalta myös huolta herättäviäkin sellaisia. Pidin.
August 31, 2021
Ihan huru-ukko. Toinen tähti Suomen teollistumisen ja idänkaupan historiasta.
May 7, 2020
Björn Wahlroos ruotii uusimmassa kirjassa ruoditaan Suomen taloushistoriaa tehden siitä omia tulkintojaan ja hahmottelee tulevaisuuden vaihtoehtoja. Historiallinen katsaus on mielenkiintoinen ja paikoittain kriittinen. Wahlroos ei pehmentele mielipiteitään, ja siksi hänen avautumistaan on hauska lukea.
Jos Wahlroosia on uskominen, Suomen talouden suurin ongelma on työehtosopimusten yleissitovuus, joka on hänen mielestään perustuslain vastainen, koska yleissitovuudesta on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä on mahdollista, koska perustuslakivaliokunta on poliittinen elin, jossa istuu "kokemattomia kansanedustajia" ja jonka johtajaksi valitaan aina joku "sivuraiteelle joutunut" poliitikko. Vauhtiin päästessään Nalle tulee haukkuneeksi myös Suomen poliittisen järjestelmän, jossa kenttä on niin hajanainen, että hallitukset eivät kykene tekemään tarvittavia päätöksiä, kuten luopumaan yleissitovuudesta. Suomalaiset ovat liian sosialistisesi ajatteleva kansa, joka ei hyväksy liian suuria tuloeroja, vaikka kyllä kannattaisi! Harmitteleepa Nalle yhdessä kohdin jopa sitä, ettei Suomessa ole kotoperäistä yläluokkaa, koska se kuulemma auttaisi hyväksymään eriarvoisuuden.
Wahlroos on varmaankin oikeassa siinä, että on järkevää säätää lakeja, jotka tekevät Suomesta houkuttelevan ympäristön yritystoiminnalle. Palkkajoustoa tarvittaisiin sen takia, että Suomella ei ole enää omaa valuuttaa, jonka arvon lasku kompensoisi tuottavuuden laskun, toisin kuin esimerkiksi Ruotsin kruunu. Wahlroos penää myös kotimaista omistajuutta tukevaa politiikkaa, ja voitaneen ajatella, että lähempänä tehtaitaan fyysisesti oleva omistaja on taipuvainen väittämän paikallisen yhteisön edusta enemmän kuin toisella puolella maailmaa oleva. Toisaalta jo pelkän kaupunkilaisjärjen pohjalta voidaan sanoa, että jos kaikki valtiot toimisivat Wahlroosin esittämällä tavalla, olisi seurauksena "kilpajuoksu pohjalle", jossa kaikkien valtioiden verotulot lopulta tyrehtyisivät. Tämä saattaa olla Nallen ja kumppanien tavoitteenakin, vaikka Wahlroosin ajattelussa on havaittavissa tiettyä matalan tason kansallismielisyyttä. Joka tapauksessa on selvää, ettei Suomi yksinään pysty vaikuttamaan kansainvälisiin trendeihin.
Suurempien tuloerojen hyväksymisessä on pointtinsa, jos sillä tavalla voidaan houkutella innovaattorit pysymään maassa ja perustamaan uutta teollisuutta Suomeen. Siitä huolimatta on sanottava – vaikka Nalle yrittää perustella kirjassaan jopa yritysjohtajien nykyisin täysin tähtitieteelliset lukemat saavuttaneita palkkioita – että parhaiten tienaavasta promillesta vain hyvin harva kuuluu jonkin mullistavan innovaation keksineisiin perustajayrittäjiin. Paljon suurempi osa kuuluu yritysten palkkajohtoon tai rahoitusalan toimijoihin, joista voisi ilkeästi sanoa, että he ovat hankkineet omaisuutensa lähinnä pelaamalla jonkun muun rahoilla. Kannattaa lukea myös Wahlroosin epävirallinen elämäkerta, siitäkin oppii paljon.
Suomen tulevaisuuden vaihtoehtoina Wahlroos näkee mm. digitalouden kasvun, joka toisaalta lisää tuloeroja, koska digitaloudesta ei ole työllistäjäksi massoille. Muille aloille Nallella ei ole tarjota kuin palkanalennuksia. Yhdysvalloissakin jo useita vuosia voimistunut napina kapitalistisen järjestelmän nykytilaa kohtaan ei ole ilmeisesti vielä kantautunut Wahlroosin korviin. Matalapalkka-alat ovat tietysti aivan oma lukunsa, mutta ei ole mitenkään harvinaista, että esim. Helsingin tai Tukholman kaltaisissa kaupungeissa hyvätuloiset juristiperheet asuvat yhtä ahtaasti kuin duunariperhe 1980-luvulla. Ruotsissa holtittoman hintatason saavuttaneita asuntoja ei edes yritetä vakavissaan maksaa, vaan ihmiset elävät käytännössä pankkien vuokralaisina maksaen asuntolainoistaan vain korkoa. On aivan kiistämätön fakta, että elintaso on noussut Suomessa vuosikymmeniä. Jokin tässä silti haisee haisee – en rupea arvuuttelemaan mikä, koska en ole taloustieteilijä.
[Kuunneltu Storytel-äänikirjana.]
Jos Wahlroosia on uskominen, Suomen talouden suurin ongelma on työehtosopimusten yleissitovuus, joka on hänen mielestään perustuslain vastainen, koska yleissitovuudesta on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä on mahdollista, koska perustuslakivaliokunta on poliittinen elin, jossa istuu "kokemattomia kansanedustajia" ja jonka johtajaksi valitaan aina joku "sivuraiteelle joutunut" poliitikko. Vauhtiin päästessään Nalle tulee haukkuneeksi myös Suomen poliittisen järjestelmän, jossa kenttä on niin hajanainen, että hallitukset eivät kykene tekemään tarvittavia päätöksiä, kuten luopumaan yleissitovuudesta. Suomalaiset ovat liian sosialistisesi ajatteleva kansa, joka ei hyväksy liian suuria tuloeroja, vaikka kyllä kannattaisi! Harmitteleepa Nalle yhdessä kohdin jopa sitä, ettei Suomessa ole kotoperäistä yläluokkaa, koska se kuulemma auttaisi hyväksymään eriarvoisuuden.
Wahlroos on varmaankin oikeassa siinä, että on järkevää säätää lakeja, jotka tekevät Suomesta houkuttelevan ympäristön yritystoiminnalle. Palkkajoustoa tarvittaisiin sen takia, että Suomella ei ole enää omaa valuuttaa, jonka arvon lasku kompensoisi tuottavuuden laskun, toisin kuin esimerkiksi Ruotsin kruunu. Wahlroos penää myös kotimaista omistajuutta tukevaa politiikkaa, ja voitaneen ajatella, että lähempänä tehtaitaan fyysisesti oleva omistaja on taipuvainen väittämän paikallisen yhteisön edusta enemmän kuin toisella puolella maailmaa oleva. Toisaalta jo pelkän kaupunkilaisjärjen pohjalta voidaan sanoa, että jos kaikki valtiot toimisivat Wahlroosin esittämällä tavalla, olisi seurauksena "kilpajuoksu pohjalle", jossa kaikkien valtioiden verotulot lopulta tyrehtyisivät. Tämä saattaa olla Nallen ja kumppanien tavoitteenakin, vaikka Wahlroosin ajattelussa on havaittavissa tiettyä matalan tason kansallismielisyyttä. Joka tapauksessa on selvää, ettei Suomi yksinään pysty vaikuttamaan kansainvälisiin trendeihin.
Suurempien tuloerojen hyväksymisessä on pointtinsa, jos sillä tavalla voidaan houkutella innovaattorit pysymään maassa ja perustamaan uutta teollisuutta Suomeen. Siitä huolimatta on sanottava – vaikka Nalle yrittää perustella kirjassaan jopa yritysjohtajien nykyisin täysin tähtitieteelliset lukemat saavuttaneita palkkioita – että parhaiten tienaavasta promillesta vain hyvin harva kuuluu jonkin mullistavan innovaation keksineisiin perustajayrittäjiin. Paljon suurempi osa kuuluu yritysten palkkajohtoon tai rahoitusalan toimijoihin, joista voisi ilkeästi sanoa, että he ovat hankkineet omaisuutensa lähinnä pelaamalla jonkun muun rahoilla. Kannattaa lukea myös Wahlroosin epävirallinen elämäkerta, siitäkin oppii paljon.
Suomen tulevaisuuden vaihtoehtoina Wahlroos näkee mm. digitalouden kasvun, joka toisaalta lisää tuloeroja, koska digitaloudesta ei ole työllistäjäksi massoille. Muille aloille Nallella ei ole tarjota kuin palkanalennuksia. Yhdysvalloissakin jo useita vuosia voimistunut napina kapitalistisen järjestelmän nykytilaa kohtaan ei ole ilmeisesti vielä kantautunut Wahlroosin korviin. Matalapalkka-alat ovat tietysti aivan oma lukunsa, mutta ei ole mitenkään harvinaista, että esim. Helsingin tai Tukholman kaltaisissa kaupungeissa hyvätuloiset juristiperheet asuvat yhtä ahtaasti kuin duunariperhe 1980-luvulla. Ruotsissa holtittoman hintatason saavuttaneita asuntoja ei edes yritetä vakavissaan maksaa, vaan ihmiset elävät käytännössä pankkien vuokralaisina maksaen asuntolainoistaan vain korkoa. On aivan kiistämätön fakta, että elintaso on noussut Suomessa vuosikymmeniä. Jokin tässä silti haisee haisee – en rupea arvuuttelemaan mikä, koska en ole taloustieteilijä.
[Kuunneltu Storytel-äänikirjana.]
December 27, 2019
Mielenkiintoinen historiakatsaus, mutta muilta osin alkaa Nallen ote jo hieman lipsua.
May 12, 2020
Lue 20 vikaa sivuu. Kiitä myöhemmin.
June 19, 2024
Wahlroos, Björn: Kuinka tässä näin kävi? (2019, Otava, 288 s.)
Björn Wahlroos antaa selostuksen Suomen taloushistoriasta aina 1900-luvun alusta näihin päiviin. Teoksessaan Wahlroos huomioi taloudelliset, sosiaaliset ja sotilaalliset näkökulmat, mutta pääpaino on kuitenkin Suomen vientiteollisuudella. Kyseessä on silmiäavaava kirja. Wahlroos latelee tosiasioita Kekkoslovakian madonluvuista, jotka edelleen vaikuttavat Suomen politiikkaan. Kirja on surullinen kuvaus siitä, kuinka valtion ohjaus taloudesta (sääntely) ei ole johdattanut Suomea innovaatioiden luontiin, vaan se on luonut jämähtäneen markkinan. Kekkoslovakian jälkihöyryillä mennään vielä 2020-luvullakin, kun poliitikot luulevat, että valtio voi luoda työpaikkoja ja ilmaista rahaa tulee taikaseinästä. On surkuhupaisaa, että ihmiskunnalla on kaikki faktat edessään nähtävänä, kuinka sosialismi tai sekatalous tuottavat hyvinvointitappioita, mutta silti sitkeästi jatketaan kurjuutta edistävällä tiellä. Fakta on, että nimenomaan vapaus luo innovaatioita ja vaurautta - ei sääntely, kateus tai ihmisten holhoaminen. Pitääkö Suomessa mennä pohjan kautta, että ymmärretään, että kakun jakaminen ei kasvata kakun kokoa?
Wahlroos kumoaa Suomen sotakorvausmyytin rautalangasta vääntäen. Wahlroos osoittaa, kuinka sotakorvaukset olivat taloudellinen menetys Suomelle, koska ilman sotakorvauksia raha olisi jäänyt Suomeen investoitavaksi. Sotakorvauksissa raha annettiin Neuvostoliitolle, ei Suomelle. Neuvostoliiton aloittama hyökkäyssota ja sen vaatimat sotakorvaukset eivät olleet lahja Suomelle. Tämä on erittäin tärkeä huomio, joka toivottavasti tulee huomioiduksi enemmän Suomen poliittisessa historiassa.
Kirjailija antaa kritiikkiä Suomen 2000-luvun perustuslakiuudistusta ja pitkälle vietyä parlamentarismia kohtaan. Se on kirjailijan mukaansa heikentänyt poliittista toimintakykyä, mikä johtaa siihen, että eduskunnalla ei ole toimeenpanokykyä. Kriisiaikoina johtajuuden puute voi olla kohtalokasta. Tämä on täysin perusteltu huoli, sillä organisaatio heikolla johtajuudella on tikittävä aikapommi. Jos Suomeen valitaan heikkotahtoinen presidentti ja ristiriitainen eduskunta, se altistaa Suomen epävakaudelle. Kirjailija tunnistaa myös demokratian ongelmat ja kuinka parlamentarismi johtaa parlamentin toimivallan kasvuun ja kansan lahjontaan sen omilla rahoilla, mutta hän ei osaa yhdistää viivoja tasavaltalaisuuteen. Ehkä Wahlroos ei tunne demokratian ja tasavaltalaisuuden käsite-eroa tai ei jostain syystä halua selittää - tämä on puute, olipa vaihtoehto kummin tahansa. Demokratia johtaa enemmistön tyranniaan, koska se ei suojaa tarpeeksi yksilön vapautta.
Kritiikkiä tulee myös Suomen oikeistolle, kuinka se on Walhroosin mukaan myynyt sielunsa vasemmistolle vain päästäkseen mukaan hallituskoalitioihin. Se tarkoitti lähentymistä vasemmistoon ja sosialististen tavoitteiden omaksumista. Tästä syystä Suomessa ei ole ollut pitkään aikaa todellista oikeistoa ja kansainvälisesti mitattuna Suomen "oikeisto" on tosiasiallisesti vasemmistoa. Kaikki puolueet Suomessa ovat enemmän tai vähemmän sitoutuneet korkean verotuksen malliin.
Wahlroosin kysymyksenasettelu työehtojen yleissitovuudessa on oikea, mutta hänen lopputulemansa on kuitenkin puutteellinen. Hän on juridisessa mielessä oikeassa, että yleissitovuus tulisi toteuttaa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, koska kyse on muiden perusoikeuksien (sopimusvapauden) rajoittamisesta. Wahlroos ei kuitenkaan ota kantaa siihen, onko eduskunnalla ylipäätään oikeutta säätää tällaista lakia, koska se rajoittaa perusteettomasti ihmisten vapautta. Jos valtion tarkoituksena on suojata ihmisten perusoikeuksia, miten valtio voi suojella oikeuksia samalla, kun se heikentää niitä? Tämä on laajempi filosofinen keskustelu siitä, missä valtion toimivallan raja menee. Onko valtiolla oikeus säätää mitä tahansa lakeja, vai onko siinäkin joku raja?
Vahvuutena kirjassa on sen historiallinen kuvaus tosiseikkojen pohjalta. Valtio-opillinen argumentaatio ja yleisestikin suositusten antaminen on hillittyä. Hän tyytyy antamaan lyhyesti suositukset, vaikka hän voisi argumentoida paljon laajemmin. Hänen tyylinään on pohdiskella mahdollisuutta tehdä uudistuksia, vaikka hänellä olisi kannukset sanoa asiat suoraan niiden oikeilla nimillä. Hän voisi vaikkapa sanella lait, jotka pitää muuttaa, koska näyttää siltä, että eduskunta tarvitsee tukiopetusta asiassa.
Teksti on selkeää ja viitteet ovat kunnossa. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen teos, jossa on pohjatyöt tehty hyvin.
Arvosana: 4/5
Björn Wahlroos antaa selostuksen Suomen taloushistoriasta aina 1900-luvun alusta näihin päiviin. Teoksessaan Wahlroos huomioi taloudelliset, sosiaaliset ja sotilaalliset näkökulmat, mutta pääpaino on kuitenkin Suomen vientiteollisuudella. Kyseessä on silmiäavaava kirja. Wahlroos latelee tosiasioita Kekkoslovakian madonluvuista, jotka edelleen vaikuttavat Suomen politiikkaan. Kirja on surullinen kuvaus siitä, kuinka valtion ohjaus taloudesta (sääntely) ei ole johdattanut Suomea innovaatioiden luontiin, vaan se on luonut jämähtäneen markkinan. Kekkoslovakian jälkihöyryillä mennään vielä 2020-luvullakin, kun poliitikot luulevat, että valtio voi luoda työpaikkoja ja ilmaista rahaa tulee taikaseinästä. On surkuhupaisaa, että ihmiskunnalla on kaikki faktat edessään nähtävänä, kuinka sosialismi tai sekatalous tuottavat hyvinvointitappioita, mutta silti sitkeästi jatketaan kurjuutta edistävällä tiellä. Fakta on, että nimenomaan vapaus luo innovaatioita ja vaurautta - ei sääntely, kateus tai ihmisten holhoaminen. Pitääkö Suomessa mennä pohjan kautta, että ymmärretään, että kakun jakaminen ei kasvata kakun kokoa?
Wahlroos kumoaa Suomen sotakorvausmyytin rautalangasta vääntäen. Wahlroos osoittaa, kuinka sotakorvaukset olivat taloudellinen menetys Suomelle, koska ilman sotakorvauksia raha olisi jäänyt Suomeen investoitavaksi. Sotakorvauksissa raha annettiin Neuvostoliitolle, ei Suomelle. Neuvostoliiton aloittama hyökkäyssota ja sen vaatimat sotakorvaukset eivät olleet lahja Suomelle. Tämä on erittäin tärkeä huomio, joka toivottavasti tulee huomioiduksi enemmän Suomen poliittisessa historiassa.
Kirjailija antaa kritiikkiä Suomen 2000-luvun perustuslakiuudistusta ja pitkälle vietyä parlamentarismia kohtaan. Se on kirjailijan mukaansa heikentänyt poliittista toimintakykyä, mikä johtaa siihen, että eduskunnalla ei ole toimeenpanokykyä. Kriisiaikoina johtajuuden puute voi olla kohtalokasta. Tämä on täysin perusteltu huoli, sillä organisaatio heikolla johtajuudella on tikittävä aikapommi. Jos Suomeen valitaan heikkotahtoinen presidentti ja ristiriitainen eduskunta, se altistaa Suomen epävakaudelle. Kirjailija tunnistaa myös demokratian ongelmat ja kuinka parlamentarismi johtaa parlamentin toimivallan kasvuun ja kansan lahjontaan sen omilla rahoilla, mutta hän ei osaa yhdistää viivoja tasavaltalaisuuteen. Ehkä Wahlroos ei tunne demokratian ja tasavaltalaisuuden käsite-eroa tai ei jostain syystä halua selittää - tämä on puute, olipa vaihtoehto kummin tahansa. Demokratia johtaa enemmistön tyranniaan, koska se ei suojaa tarpeeksi yksilön vapautta.
Kritiikkiä tulee myös Suomen oikeistolle, kuinka se on Walhroosin mukaan myynyt sielunsa vasemmistolle vain päästäkseen mukaan hallituskoalitioihin. Se tarkoitti lähentymistä vasemmistoon ja sosialististen tavoitteiden omaksumista. Tästä syystä Suomessa ei ole ollut pitkään aikaa todellista oikeistoa ja kansainvälisesti mitattuna Suomen "oikeisto" on tosiasiallisesti vasemmistoa. Kaikki puolueet Suomessa ovat enemmän tai vähemmän sitoutuneet korkean verotuksen malliin.
Wahlroosin kysymyksenasettelu työehtojen yleissitovuudessa on oikea, mutta hänen lopputulemansa on kuitenkin puutteellinen. Hän on juridisessa mielessä oikeassa, että yleissitovuus tulisi toteuttaa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, koska kyse on muiden perusoikeuksien (sopimusvapauden) rajoittamisesta. Wahlroos ei kuitenkaan ota kantaa siihen, onko eduskunnalla ylipäätään oikeutta säätää tällaista lakia, koska se rajoittaa perusteettomasti ihmisten vapautta. Jos valtion tarkoituksena on suojata ihmisten perusoikeuksia, miten valtio voi suojella oikeuksia samalla, kun se heikentää niitä? Tämä on laajempi filosofinen keskustelu siitä, missä valtion toimivallan raja menee. Onko valtiolla oikeus säätää mitä tahansa lakeja, vai onko siinäkin joku raja?
Vahvuutena kirjassa on sen historiallinen kuvaus tosiseikkojen pohjalta. Valtio-opillinen argumentaatio ja yleisestikin suositusten antaminen on hillittyä. Hän tyytyy antamaan lyhyesti suositukset, vaikka hän voisi argumentoida paljon laajemmin. Hänen tyylinään on pohdiskella mahdollisuutta tehdä uudistuksia, vaikka hänellä olisi kannukset sanoa asiat suoraan niiden oikeilla nimillä. Hän voisi vaikkapa sanella lait, jotka pitää muuttaa, koska näyttää siltä, että eduskunta tarvitsee tukiopetusta asiassa.
Teksti on selkeää ja viitteet ovat kunnossa. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen teos, jossa on pohjatyöt tehty hyvin.
Arvosana: 4/5
January 24, 2021
Mielenkiintoista tutustua Wahlroosin näkemyksiin. Hän ilmaisi selkeästi muutoksen kohteet ja ne vaikuttivat perustelluilta. En ollut tullut koskaan ajatelleeksi valtion tulevaisuudennäkymiä kokonaisuudessaan ja siihen olennaisesti vaikuttavia tekijöitä. Järkeen käy, että velalla hyvinvointia ei loputtomasti voi rahoittaa. Lienee parempi tiedostaa kansainvälinen kilpailu ja vaikuttaa päätöksentekoon siten, että se huomioidaan myös siinä. Muutoksen tiedostamisen ja päätöksenteon jäykkyys vaikuttanee siihen, että asiassa, johon kannattaisi reagoida aktiivisesti, ei edistytä riittävän nopeasti.
Osa esitetyistä henkilöistä ja aatesuuntauksista, esimerkeksi Friedman ja Neoliberalismi, tuntuvat ystävieni puheissa usein painottuvan negatiivisella konnotaatiolla. Onko kyse kritiikkiin Friedmanin karujen, mutta todenpitävien väittämien sanoittamisesta vai eriarvoisuutta tarpeettomasti ajavista näkemyksistä - pitää kenties tutustua ja selvittää, jos aikaa on. Kirja kannustaa minua myös ulkomailla työskentelyyn ainakin väliaikaisesti, jotta voi kokea, onko sillä vaikutusta tuottvuuden hinnoitteluun.
Kirjan rakenne on hieman toisteinen ja sitä voisi kehittää tekstin aihekokonaisuuksia selkeämmin kokoamalla. Tuntuu, että läpi kirjan pyöritellään samoja ongelmia ja ratkaisua, jolloin kokonaisuudesta tulee hieman epäselkeä. Näitä ovat esimerkiksi Ay-liikkeiden valtaan ja verotukseen liittyvät aiheet.
Kokonaisuudessaan kirja herätti ajatuksia ja auttoi ymmärtämään yhteiskunnassamme tällä hetkellä olevia epäkohtia. On hienoa, että ihmiset, tässä tapauksessa Wahlroos, pyrkivät edistämään valtion toimintaa ja esittävät kehitysideoita. Näiden tuominen julkisuuteen todella auttaa asiaan suuremmin perehtymätöntä muodostamaan mielipiteitä ja toimimaan. Tekniikan opintojen ohella tällaiset asiat jäävät usein epähuomioon.
Osa esitetyistä henkilöistä ja aatesuuntauksista, esimerkeksi Friedman ja Neoliberalismi, tuntuvat ystävieni puheissa usein painottuvan negatiivisella konnotaatiolla. Onko kyse kritiikkiin Friedmanin karujen, mutta todenpitävien väittämien sanoittamisesta vai eriarvoisuutta tarpeettomasti ajavista näkemyksistä - pitää kenties tutustua ja selvittää, jos aikaa on. Kirja kannustaa minua myös ulkomailla työskentelyyn ainakin väliaikaisesti, jotta voi kokea, onko sillä vaikutusta tuottvuuden hinnoitteluun.
Kirjan rakenne on hieman toisteinen ja sitä voisi kehittää tekstin aihekokonaisuuksia selkeämmin kokoamalla. Tuntuu, että läpi kirjan pyöritellään samoja ongelmia ja ratkaisua, jolloin kokonaisuudesta tulee hieman epäselkeä. Näitä ovat esimerkiksi Ay-liikkeiden valtaan ja verotukseen liittyvät aiheet.
Kokonaisuudessaan kirja herätti ajatuksia ja auttoi ymmärtämään yhteiskunnassamme tällä hetkellä olevia epäkohtia. On hienoa, että ihmiset, tässä tapauksessa Wahlroos, pyrkivät edistämään valtion toimintaa ja esittävät kehitysideoita. Näiden tuominen julkisuuteen todella auttaa asiaan suuremmin perehtymätöntä muodostamaan mielipiteitä ja toimimaan. Tekniikan opintojen ohella tällaiset asiat jäävät usein epähuomioon.
April 12, 2023
Olen havainnut hyväksi tavaksi lukea esimerkiksi yhden Korkmanin ja sen jälkeen yhden Wahlroosin tai toisinpäin. Tällä tavoin ei pääse omat ajatuksetkaan kääntymään liikaa sen enempää uusliberalismiin kuin ay-vetoiseen hyvinvointivaltioonkaan päin.
Nalle nostaa esille huomioitaan Suomen ja Ruotsin muuttuneista strategioista koskien verotusta ja taloutta ylipäänsä. Vaikka Nalle onkin ikuinen optimisti, maalaa hän melko synkkää kuvaa Suomen tulevaisuudesta ay-vetoisena epädemokraattisena valtiona, joka saattaa lopulta kaatua omaan mahdottomuuteensa. Esimerkkinä vastaavasta hän ottaa mm. Nicaraguan.
Ehkä keynesiläisyys ei olekaan Nallen suurin vihollinen, vaikka tuttuun tapaan liikutaan vahvasti uusliberalismin ja toimivien markkinoiden kaikkivoipaisuuden uskossa. Eniten Nallea tuntuu korpeavan nimenomaan ay-liike ja ylipäänsä Suomen ammatti- ja työnantajajärjestövetoisuus.
Populististen liikkeiden harmiksi Nalle näkee yhtenä Suomen pelastajista vihreän siirtymään tarjoamat mahdollisuudet, vaikka käyttääkin siitä nimitystä "kiertotalous". Nallehan selitti jo kirjassaan "10 talouden tuhoisinta ajastusta", kuinka päästökauppa toimii ja miksi se on olennainen osa rationaalista talousjärjestelmää. Ajatus joka saa monen populistin shokkiin.
Kirja on nopealukuinen ja siitä huolimatta antaa hyvän vastakohdan vasemmiston hellimien ajatusten vastapainoksi. Asioita kannattaa ajatella monelta kantilta, eikä Nallen ajatusten lukeminen mene koskaan hukkaan.
Nalle nostaa esille huomioitaan Suomen ja Ruotsin muuttuneista strategioista koskien verotusta ja taloutta ylipäänsä. Vaikka Nalle onkin ikuinen optimisti, maalaa hän melko synkkää kuvaa Suomen tulevaisuudesta ay-vetoisena epädemokraattisena valtiona, joka saattaa lopulta kaatua omaan mahdottomuuteensa. Esimerkkinä vastaavasta hän ottaa mm. Nicaraguan.
Ehkä keynesiläisyys ei olekaan Nallen suurin vihollinen, vaikka tuttuun tapaan liikutaan vahvasti uusliberalismin ja toimivien markkinoiden kaikkivoipaisuuden uskossa. Eniten Nallea tuntuu korpeavan nimenomaan ay-liike ja ylipäänsä Suomen ammatti- ja työnantajajärjestövetoisuus.
Populististen liikkeiden harmiksi Nalle näkee yhtenä Suomen pelastajista vihreän siirtymään tarjoamat mahdollisuudet, vaikka käyttääkin siitä nimitystä "kiertotalous". Nallehan selitti jo kirjassaan "10 talouden tuhoisinta ajastusta", kuinka päästökauppa toimii ja miksi se on olennainen osa rationaalista talousjärjestelmää. Ajatus joka saa monen populistin shokkiin.
Kirja on nopealukuinen ja siitä huolimatta antaa hyvän vastakohdan vasemmiston hellimien ajatusten vastapainoksi. Asioita kannattaa ajatella monelta kantilta, eikä Nallen ajatusten lukeminen mene koskaan hukkaan.
January 24, 2020
En ollut ladannut Wahlroosin uusimmalle kirjalle minkäänlaisia ennakko-odotuksia, mutta se oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Suomen talouden historiaa, nykytilaa ja tulevaisuutta ruotiva tutkielma nostaa etenkin tulevaisuuden osalta esiin kysymyksiä, joiden vastaukset tulevat pitkälti määrittämään sitä, millaisessa Suomessa jatkossa elämme. Kirjassa toistuvaa sanastoa ovat mm. verotus, huoltosuhde, ay-liike, elinkeinoelämä, kapitalismi, oikeisto/vasemmisto, vienti, idänkauppa, pääomat, vauraus, sotakorvaukset, Kekkonen, demokratia ja tasa-arvo, globalisaatio, johtaminen, digitalisaatio ja kasvu.
Kirja rakentuu neljästä osasta: Genesis, Hybris, Nemesis ja Renessanssi. Nimensä mukaisesti ensimmäinen osa käsittelee Suomen taloudellisen vaurastumisen alkuvuosia. Toisessa Wahlroos kuvailee Suomen ajautumista taloudellisen nousun mukanaantuomaan liialliseen itsevarmuuteen, hyvänolontunteeseen sekä joidenkin tahojen haluun säilyttää status quo ikuisesti. Kolmas osio ruotii edellisistä seurannutta kasvun hidastumista, globalisaation myrskytuulten vaikutuksia hyvinvointivaltiossa sekä valtion roolia omistajana. Viimeinen osa tarkastelee mahdollisuuksia, joihin Suomessa voitaisiin tarttua sekä skenaarioita, jotka todennäköisesti toteutuvat jos mahdollisuuksiin ei tartuta. Nämä skenaariot saavat aikuisenkin miehen polvet tutisemaan.
Kirja rakentuu neljästä osasta: Genesis, Hybris, Nemesis ja Renessanssi. Nimensä mukaisesti ensimmäinen osa käsittelee Suomen taloudellisen vaurastumisen alkuvuosia. Toisessa Wahlroos kuvailee Suomen ajautumista taloudellisen nousun mukanaantuomaan liialliseen itsevarmuuteen, hyvänolontunteeseen sekä joidenkin tahojen haluun säilyttää status quo ikuisesti. Kolmas osio ruotii edellisistä seurannutta kasvun hidastumista, globalisaation myrskytuulten vaikutuksia hyvinvointivaltiossa sekä valtion roolia omistajana. Viimeinen osa tarkastelee mahdollisuuksia, joihin Suomessa voitaisiin tarttua sekä skenaarioita, jotka todennäköisesti toteutuvat jos mahdollisuuksiin ei tartuta. Nämä skenaariot saavat aikuisenkin miehen polvet tutisemaan.
September 6, 2020
"Valtaosa tästä kirjasta on omistettu ajatukselle, että nykyisellä tiellä ei voida jatkaa. Investointien ja talouskasvun puuttuessa hyvinvointimme ei yksinkertaisesti pystytä rahoittamaan."
Nalle käy kirjassaan läpi Suomen talouskasvun historiaa, yhteiskunnan nykytilaa ja ottaa vahvasti kantaa, mitä tälle maalle pitäisi pikimmiten tehdä, että se säilyisi elinkelpoisena tulevillekin sukupolville. Kirjassa verrataan Suomen poliittista tilannetta paitsi muihin pohjoismaihin myös muihin Euroopan ja maailman maihin. Poliittisuudesta (ja oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelun toistosta) huolimatta Wahlroos tarkastelee asiaansa kuitenkin jokseenkin objektiivisen tuntuisesti eikä lähde syyttämään yhtä ääripäätä ja ylistämään toista. Sen sijaan hän tuo esille demokratiassamme ja poliittisessa päätöksenteossa olevia ongelmia, jotka johtavat mm. siihen, ettei pitkäjänteisiä uudistuksia ole pystytty tekemään, vaikka niitä kipeästi tarvittaisiin.
Kirja oli kaikenkaikkiaan hyvä ja valaiseva - opinkin paljon uutta Suomen yrityshistoriasta. Ehdotetuista uudistuksista löytyi paljon tuttua hiukan pidemmän ja syvemmälle menevän Lepomäen Vapauden voiton kanssa, jota myös ehdottomasti suosittelen, jos aihepiiri kiinnostaa =)
Nalle käy kirjassaan läpi Suomen talouskasvun historiaa, yhteiskunnan nykytilaa ja ottaa vahvasti kantaa, mitä tälle maalle pitäisi pikimmiten tehdä, että se säilyisi elinkelpoisena tulevillekin sukupolville. Kirjassa verrataan Suomen poliittista tilannetta paitsi muihin pohjoismaihin myös muihin Euroopan ja maailman maihin. Poliittisuudesta (ja oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelun toistosta) huolimatta Wahlroos tarkastelee asiaansa kuitenkin jokseenkin objektiivisen tuntuisesti eikä lähde syyttämään yhtä ääripäätä ja ylistämään toista. Sen sijaan hän tuo esille demokratiassamme ja poliittisessa päätöksenteossa olevia ongelmia, jotka johtavat mm. siihen, ettei pitkäjänteisiä uudistuksia ole pystytty tekemään, vaikka niitä kipeästi tarvittaisiin.
Kirja oli kaikenkaikkiaan hyvä ja valaiseva - opinkin paljon uutta Suomen yrityshistoriasta. Ehdotetuista uudistuksista löytyi paljon tuttua hiukan pidemmän ja syvemmälle menevän Lepomäen Vapauden voiton kanssa, jota myös ehdottomasti suosittelen, jos aihepiiri kiinnostaa =)
April 14, 2020
Another very interesting book by Björn Wahlroos. In contrast to his earlier books, Wahlroos focuses on Finnish economic history and explains his view on the impact of post-war trade with Soviet Union, tax and labor law reforms, euro currency, etc. on the Finnish economy. Very interesting opinions and some probably in contrast to the common history understanding in Finland (e.g. trade with Soviet union). However, there are also parts, where Wahlroos clearly interprets history in favor of his own hypothesis (e.g. in the end of chapter 15 he links the Finnish tax reform 2005 with the economic downturn beginning in 2007. In my opinion, the downturn was mainly caused by Lehman collapse a year later - the tax reform might have had a minor role here.)
Naming the first chapter "Annus mirabilis", which is about the year 1952 and also "happens to be" Wahlroos' birth year (as he writes in the book), might be interpreted as slightly arrogant by some. I personally think, it is rather funny and is quite in line with Wahlroos' personality.
Naming the first chapter "Annus mirabilis", which is about the year 1952 and also "happens to be" Wahlroos' birth year (as he writes in the book), might be interpreted as slightly arrogant by some. I personally think, it is rather funny and is quite in line with Wahlroos' personality.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 26, 2020
Olipa Wahlroosin toimista tai persoonasta mitä mieltä tahansa, hänen analyysiaan Suomen talouden tilasta on vaikea väittää asiaperusteilla vääräksi. Samoin Wahlroosin ehdotukset alamäen korjaamiseksi ovat itsestäänselviä. Lukuisat esimerkit historiasta ja muualta maailmasta osoittavat avoimen markkinatalouden, vapaan kilpailun, rajoitetun sääntelyn ja maltillisen verotuksen tuottavan hyvinvointia jaettavaksi asti.
Wahlroos yrittää olla optimisti, mutta rivien välistä voi nähdä, ettei hänkään oikeasti usko suomalaisten haluavan tilanteeseen parannusta. Liian suuri osa kansasta on sisäistänyt YYA-ajan aivopesun kapitalismin pahuudesta ja valtion ohjauksen kaikkivoipaisuudesta, jotta muutoksia nykymenoon haluttaisiin.
Wahlroos yrittää olla optimisti, mutta rivien välistä voi nähdä, ettei hänkään oikeasti usko suomalaisten haluavan tilanteeseen parannusta. Liian suuri osa kansasta on sisäistänyt YYA-ajan aivopesun kapitalismin pahuudesta ja valtion ohjauksen kaikkivoipaisuudesta, jotta muutoksia nykymenoon haluttaisiin.
January 6, 2020
Talous- ja yrityshistoriaa selkeäsanaisesti esitettynä unohtamatta poliittista kehystä. Nalle jälleen kerran niin oikeassa kuin voi. Mitenkähän kasvu-Suomeen, digi-Suomeen, saataisiin investointeja? Mitenkä aivovuoto pysäytettäisiin? Mistä nousisi poliitikko, jolla olisi johtajuutta viedä Suomea eteenpäin? Nykyiset poliitikot kun tuntuvat olevan pikkusieluisia populisteja.
September 18, 2020
**½
Hyviä pointteja ja analyysiä sekä mielenkiintoista taloushistoriaa mm. yritysjärjestelyiden suhteen. Teksti oli kuitenkin varsin poukkoilevaa ja samoihin asioihin palattiin hyvin moneen kertaan (mm. Nokia, metsäsektorin rakennemuutos, AY-liikkeen valta yms.). Tiivistämällä olisi parantunut ja ollut fokusoituneempi viesti.
Hyviä pointteja ja analyysiä sekä mielenkiintoista taloushistoriaa mm. yritysjärjestelyiden suhteen. Teksti oli kuitenkin varsin poukkoilevaa ja samoihin asioihin palattiin hyvin moneen kertaan (mm. Nokia, metsäsektorin rakennemuutos, AY-liikkeen valta yms.). Tiivistämällä olisi parantunut ja ollut fokusoituneempi viesti.
May 25, 2021
Historia osuus hauska. Hauskaa myös, miten kehuu suomalaisia johtajia ja heidän tuloksiaan sekä ymmärtää metsäteollisuuden huonoja investointeja. Jos investointi näyttää hyvälle, mutta osoittautuu huonoksi, se on huono. Käsittääkseni Wahlroosin maailmassa yrittämisestä ja yrityksestä ei tule pisteitä, onnistumisesta tulee.
December 10, 2019
Suomen taloushistoriaa 1900-luvulta alkaen. Wahlroos piirtää selkeän kuvan siitä, miten Suomen talous on rakentunut neuvostokaupan ja Nokian ihmeen ympärille. Wahlroos kertoo myös miksi rakenneuudistukset ovat pakollisia, jos Suomi ei halua ajautua taloudelliseen kaaokseen.
January 23, 2020
Ensin superkiinnostavaa kertomusta Suomen taloushistoriasta, sitten odotettavissa olevaa kritiikkiä Suomen nykyistä kankeaa ja säänneltyä yhteiskuntaa kohtaan, sekä viimeisenä inspirointia vapaamman markkinatalouden puolesta.
March 27, 2020
Kattava kirja Suomen nykyhetken tilanteesta ja mahdollisista keinoista tehdä tulevaisuudesta valoisampi. Kirjan keskivaiheilla rupesi kuitenkin hieman puuduttamaan jatkuva ay-liikkeiden alasajaminen. 4/5
May 2, 2020
Kovaa tekstiä Suomen taloudesta ja yritysmaailmasta. Björn kertoo kuinka bilateraalikauppa Venäjän kanssa ja tämän jälkeinen Nokian menestys on tuhonnut Suomen uudistumiskyvyn maailman markkinoilla, sekä sokaissut Suomalaiset uskomaan uuden Nokian ihmeeseen.
November 3, 2020
Mielenkiintoista tarinaa Suomen taloushistoriasta ja siitä mitä Suomessa pitäisi tehdä kilpailukyvyn parantamiseen. Kivasti kehuu aina sivulauseessa vakuutuskorvauspäätöksissään edistyksellistä tekoälyä käyttävää IF:iä :D
January 17, 2021
Uskomatonta kyllä, en ikinä kuvitellut pitäväni Björn Wahlroosin kirjoittamasta kirjasta näin paljon. Kirjan tarjoama taloushistoriallinen katsaus 1800-luvulta näihin päiviin on perusteellinen ja vaikka en kaikkia Wahlroosin näkemyksiä haluaisikaan, herättävät ne silti paljon ajatuksia.
February 5, 2022
Mielenkiintoinen katsaus suomen taloushistoriaan ja tulevaisuuden näkymiin. Kirjaa on helppo lukea, ja Wahlroosin kanssa on helppo olla samaa mieltä. Toivottavasti poliitikoilta löytyy aikaa lukea tämä opus
February 11, 2020
Mielenkiintoinen historian kuvaus Suomen talouspolitiikasta ja sen historiasta
May 23, 2020
Mielenkiintoinen taloushistoriakatsaus ja freeshi näkökulma sotakorvausten ja neuvostoviennin merkitykseen. Hyvää talousäärioikeistolaista paatosta.
June 1, 2020
Vetävästi kirjoitettua talous- ja yrityshistoriaa, vaikkei jakaisi johtopäätöksiä.
June 20, 2020
TL;DR: We‘re fucked.
February 1, 2021
Suomen talouden historiaa wahlroosittain
Displaying 1 - 30 of 37 reviews